Tarkkailkaa päitä, meillä oli täitä!

Toivottavasti voin kirjoittaa menneessä aikamuodossa tästä asiasta jatkossakin.

Eli vietiin Juuso tädilleen hoitoon, kun olimme menossa sairaalaan masuvauvan liikehälytyksen vuoksi. Loppujen lopuksi emme siis menneetkään ja soitimme, että tullaan pizzojen kanssa hakemaan lapsi. Juuson täti sanoo, että käykääs apteekin kautta, Juusolla on täitä. Vähän aikaa epäiltiin, mutta koska miulla on kutkuttanut päänahkaa jo pidemmän aikaa, ei se tuntunut mahdottomalta ajatukselta.

Kuva:
http://www.licener.com/fi/paatait-ja-saivareet/

J jo joskus aiemmin tarkisti miulta päänahan, kun ihmettelin järkyttävää kutinaa, mutta ei se silloin mitään huomannut. Loppujen lopuksi on arvoitus mistä ja milloin ollaan mokomat syöpäläiset saatu, mutta kyllä niitä jonkin aikaa on ollut, sillä miun pehkossa oli kokonainen yhdyskunta!

Ja hyi helvetti suorastaan, kun niitä täikammalla kampaili ennen täipesua todetakseen tartunnan. Ällöttäviä ja miten saastaiseksi itsensä tunsikaan! Miten ei ole voinut itse huomata melkein puolen sentin ötököitä päässään? Ja todennäköisesti ne ovat olleet pitkään. :-o

Lyhyt hiusmalli

Kaikilta meiltä kolmelta niitä löytyi, miulta luonnollisesti eniten tästä tukkapäästä. Ajeltiin J:n hiukset ihan millisängeksi, Juuson hiukset olinkin viikko, pari aiemmin leikannutkin (miten en silloinkaan huomannut?! Tosin huone oli hämärä.) ja "shokissa" leikkasin itsekin itseltäni 15-20 cm tukkaa pois mentaliteetillä "mahdollisimman vähän elinolosuhteita". Siksipä miunkin hiusmalli onkin lyhyempi kuin ikinä (jos ei oteta huomioon 2.lk:n poikatukkaa). Hyvä etten miekin siiliksi melkein vetänyt pahimmassa paniikissa. Nyt kun pääsis tämän hieman tätimäisen lookin vielä kampaajalle muuttamaan.


Pojat pesi päänsä Bevitamedillä, mie taas Paranixillä, koska se ainakin oli tutkittu raskauden aikana sopivaksi, molempien piti  koteloida/tappaa myös munat. Miesväeltä ei ole sen jälkeen löytynyt mitään, mutta mie parin päivän päästä löysin päästäni elävän nymfi-vaiheisen täin ja paniikissa pesin toisen kerran pääni. Ja sama oli taas pari päivää edellisestä jolloin pesin sitten poikien täishampoon jämällä pääni, enkä sen jälkeen ole eläviä löytänyt. Ylireagointiako? Mutta ilmeisesti tepsi.

Google on ollut kovassa käytössä. Pesin kaiken, minkä vähänkin arvelin kestävän, 90 asteessa, vaikka 60 asteen pesun luvattiin riittävän. Sohvatyynyt ja riippukeinu ulkoilevat edelleen n.kahden viikon jälkeen, sohvan päälliset pesin, koira ei saanut tulla sohvalle (vaikka päätäi ei koirassa lisäännykään, mutta käsittääkseni ne siinä voivat elää n. viikon), lakanat vaihdoin jokaisen elävän löydöksen jälkeen ja tyynyliinat siitä huolimatta päivittäin. Pakastimet olivat täynnä takkeja, pipoja, hanskoja yms. Pehmolelut (niin lapsen kuin koirankin) ovat karanteenissa varastossa ja saavat miun puolesta ollakin vaikka kuukauden kaiken varalta.

Pitkäpiikkinen täikampa ja vanulappu ovat olleet ahkerassa
käytössä viime aikoina.

(Niillä lyhytpiikkisillä täikammoilla ei tee mitään,
varsinkaan pitkään tukkaan.)

Kammattu on päitä ahkerasti ja moneen päivään ei ole enää kuolleitakaan kampaan jäänyt. Aivan hullu pakastus- ja pyykkirumba ollut ja onneksi vauva ei sattunut tähän saumaan syntymään. Nyt toivon hartaasti, ettei oo mitään ninja-munia tässä taloudessa, jotka olisivat tästä kaikesta selviytyneet.



Toivon pyhästi että tämä olisi nyt ohi ja vastaavaa ei tulisi enää ikinä! Vastuullisina ihmisinä sitten ilmoitimme vielä kaikille läheisille, joiden kanssa olimme lähiaikoina olleet tekemisissä (eli mm. koko tupariporukalle), että meiltä on saattanut saada täitä, jotta osaavat varautua ja tekevät löydökset ajoissa jos sellaisia on, jolloin on helpompi sota noita sittisontiaisia vastaan.

Kai joku muukin uskaltaa tunnustaa, että joskus on täitä löytynyt?

Päätäi - Potilaan lääkärilehti (hyvä infopaketti kaikille!)
Terveyskirjasto - päätäit

Synnyttämään valmistautumista

Sepä se, viimeisiä raskausviikkoja viedään. Tällä hetkellä mennään jo 39+0 (HUI!) ja lähtö voi tulla milloin tahansa tai sitten vasta liki kuukauden päästä.

Pakkasin jo pari päivää sitten sairaalakassinkin, pesin vauvan kaukalon päälliset ja valittiin J:n kanssa kotiutumisvaatteet vauvalle.

Sairaalakassiin päätyi:
* omia sukkia! (Sairaalan ovat ihan kauheita)
* vaatekerta kotiinlähtöä varten mm. imetyspaita
* pehmeät imetysliivit
* liivinsuojia (kertakäyttöisiä ja kestoja)
* rintakumit (todennäköisesti tulee niille tälläkin kertaa käyttöä)
* deodorantti (voi sitä hormonihikoilun määrää)
* hammasharja ja -tahna
* shampoo (pieni ja kätevä HeadShoulders Pampers-laatikosta)
* puoli kiloa irtokarkkeja :D

Vielä pitäisi kameran kuvat tyhjentää ja ladata akku, ostaa ehkä joku lehti tai ottaa joku kirja mukaan, koska vuodeosastolla J tuskin hengailee niin paljoa miun seurana kun on tuo pikkumies kotona, joka kaipaa varmasti iskää tai äitiä pidemmän päälle.

Täytyisi myös tehdä Juuson päivärytmistä lappunen, ruokaa pakkaseen Juusolle ja lapsenvahdille/iskälle ja varmaan kanojenkin hoito-ohje, jos me ollaankin synnyttämässä vaikka monta päivää.

Raskasta Joulua-konserttiin lähdössä.
Ei sekään käynnistänyt synnytystä :D

4.11 säikähdin, kun vauva ei juurikaan liikkunut illalla. Söin jäätelöä, join mehua ja herättelin ja liikelaskennassa sain hieman vajaat 10 liikettä. Tietenkin J sattui olemaan töissä ja Juuso nukkumassa, joten ei siinä oikein mikään auttanut. Kuitenkin vauva liikkui liki vaaditun täyteen, joten uskalsin rueta nukkumaan.

Seuraavanakaan aamuna ei vauva liikkunut kuin 5 liikettä 1,5 tunnissa ja J:n palatessa töistä, lähdettiin ajamaan kaupunkiin sairaalaan käyrille. Jätettiin Juuso hoitoon tädilleen ja heti sen jälkeen alkoi hirmuiset monotukset ja mylläämiset. Soitimme melkein sairaalan ovelta, että tartteeko meidän tulla, ja seuraavana päivänä olisi vielä kokoarviokin ja saimme luvan olla tulematta. Käskivät kuitenkin olemaan nyt erityisen herkillä liikkeiden suhteen.

6.11 oli siis kokoarvio. Ensimmäisenä miut otettiin käyrille ja liikelaskentaan edellispäiväisen liikehälytyksen takia ja kaikki oli sillä saralla mainiosti. Sen jälkeen pääsin lääkärille. Kohdunkaulaa oli jäljellä 2,5cm eli vielä aika reilusti ja vissiin sormelle, kahdelle auki. Ultratessa kokoarvioksi sai ensimmäinen lääkäri 2800g ja koska hän ei luottanut omaan arvioonsa, niin kutsui toisen lääkärin joka sai 3040g eli ei mikään jättiläinen joka tapauksessa. Hikkakin pienellä oli ultran aikaan, eli senkin vuoksi mitat vaihtelivat.

Kolmoishermosärystäkin puhuttiin, mutta ei kyllä kovin hääppöistä vastausta saatu mahdollisiin kivunlievitysmahdollisuuksiin. Lääkäri ja kätilöt eivät selvästikään olleet perillä koko sairaudesta. Lupasivat kuitenkin kirjata asian sinne, että osaisivat synnytyksen aikaan ottaa asian huomioon, esim. anestesialääkäri.

Neuvolatäti on sitä mieltä, ettei vauva ole vielä kolmikiloinenkaan.

Sf-mitta oli (38+3) noussut 34cm:iin, vaikka kuulema oli hankala mitata, kun häpyluun korkeinta kohtaa ei meinannut löytyä kun lantio on jo niin löystynyt että puoliskot ovat erillään. En yhtään ihmettele, sen verran se naksuu ja on kipeä, esim. kylkeä kääntäessä.

Hemoglobiini oli vähän taas laskenut 109:ään ja nyt pitäisi syödä taas rautaa, että jaksaa sitten synnytyksen ja sen jälkitilan.
Streptokokki b oli taas positiivinen, eli sairaalaan menoa ei pidä hirmuisen kauan odotella. Kun vain synnytys lähtisi käyntiin taas vesien menolla, niin tietäisi varmasti milloin lähteä.

Nyt vaan odotellaan, että milloin aika tulee lähteä hakemaan pikkuista mahan ulkopuolelle. :)

Neuvola ja ajatuksia synnyttämisestä

Kävin taas neuvolassa eilen (36+4).

Painoa oli tullut taas +800g/vko eli vähän turhan reilusti. Mie vähän luulen, että syön liian isoja annoksia, koska oon herkutellut vähemmän kuin ennen (ja myö tehdään niin hyvää ruokaa :D). Lukuunottamatta tietenkin viikonlopun tupareita, jolloin piti syödä niin että on koko ajan ähkyssä.

Sf-mitta oli pysynyt samassa 32 sentissä eli ihan keskikäyrällä. Neuvolatäti otti streptokokki-näytteen ja kysyi, että tekeekö samalla sisätutkimuksen. Sanoin, että tehköön vaan vaikka miulla onkin ens viikolla se äitipolin lääkäri ja kokoarvio. Hirveen tarkkaan se ei ronkkinut (kovakouraisesti kyllä), mutta kohdunkaulaa oli vielä jäljellä vissiin aika reilusti, kylläkin pehmeä. Eli ei varmaan ihan hetkeen oo syntymässä.

Vauva oli vissiin (ainakin silloin) laskeutunut vielä alaspäin, kun sanoi että aika syvällä kuopassaan on. Mutta tänään taas on maha tuntunut ahtaalta ja pylly aivan tuossa kylkiluiden alla, ettei aina pysty edes suorassa istumaan. Se yksi neuvolasijainen Taipalsaarella sanoikin miulle, ettei välttämättä uudelleensynnyttäjillä vauva edes kiinnity ennenkuin synnytyksessä.

Kävin myös synnytysvalmennuksessa keskiviikkona. J:n piti tulla mukaan, mutta sille oli ilmoitettu että sinä päivänä oleva työpaikkakokous on pakollinen. Ja J meni suoraan omasta työvuorostaan (Lappeenrantaan), joten miun piti säätää täällä päässä lastenhoitajien ja kulkemismahdollisuuksien kanssa, sillä päiväsaikaan ei ihan hirveästi ole vaihtoehtoja. Ukki tuli kuitenkin hoitamaan Juusoa ja hyvinhän nuilla oli mennyt.

Kuva: yle.fi

Synnytysvalmennus on näemmä lähinnä ensisynnyttäjille, sillä siinäkin ryhmässä kaikki muut odottivat esikoistaan. Pohjois-Karjalan keskussairaalan synnytyssali oli todella sairaalamainen - ei sen sairaalamaisempi voisi ollakaan. Vihreä laatoitettu huone, missä ihan keskellä huonetta on ufomainen pöytä ja leikkaussalivalo. Ei pienintäkään kodinomaisuutta. Mutta kyllähän se varmasti asiansa ajaa.

Etelä-Karjalassa oli synnytyssänkynä sellainen katkaistava sairaalasänky, minkä ympärillä kyllä mahtui hoitajat sun muut työskentelemään, mutta ei se kuitenkaan töröttänyt keskellä huonetta. Siellä oli valkeat, kuitutapetoidut seinät ja jotenkin "pehmoisempaa".

Synnytysvuodeosastolla ei myöskään houkuttele yhtään se sellainen neljän hengen huone, etenkin jos se on silloin täynnä. Se huone on vieläpä tosi pieni. Se perhehuone vaikutti kyllä vastaavasti aivan huipulta. Etelä-Karjalassahan oli vain pelkkiä kahden hengen huoneita.

Mutta jotenkin kuitenkin on hyvä fiilis synnyttämään menemisestä. Toivon kovasti, että pystysin ite olemaan aktiivisempi kuin Juusoa synnyttäessä, jolloin olin aivan totaalisen poikki. Haluaisin nyt ketkua jumppapallolla, kokeilla TENS-laitetta, ammetta jos se on mahdollista ja kenties aqua-rakkuloitakin. Luultavasti myös epiduraali tulee olemaan toivelistalla ennemmin tai myöhemmin, mutta toivon mukaan alkuun jos pärjäis ilman.

Mutta sen näkee vasta sitten - saattaahan se olla taas ramppaan vessan ja sängyn väliä joka supistusten välillä oksennuspussi kädessä.

TENS-laite

Samalla Joensuun reissulla kävin myös maksamassa osan niistä tuplarattaista ja ne pistettiin tilaukseen. Eli tosiaan ne Emmaljungan Double Vikingit, dark greyt! :) Ihanaa saada sellaiset ketterät menopelit, jotka kulkevat suoraan eivätkä väännä itsestään toiseen laitaan. Nyt vielä on tullut uutena runkona ilmakumipyörälliset, jotka maksavat saman verran kuin tämän vuoden malli.

Nyt alkaa olemaan jo sellaista vauvan odotusta sen sijaan, että "ei, älä tule vielä! Täällä ei oo mikään valmista, miekään en oo valmis!" <3

Neuvola 35+2

Kävin neuvolassa viime  viikolla (35+2) ja ahdisti jo vähän valmiiksi se asenne sitä influenssarokotusta kohtaan. No, eihän se nyt siitä marissutkaan, sanoi vain että "Selvä. Jos ens kerralla kysyn, niin sano että tää on jo sovittu." Voi johtua kenties opiskelijastakin, joka hänellä oli, tai ehkä viimeksi oli huono päivä (tai sitten se lukee miun blogia :'D ..tuskin.) Joka tapauksessa tästä neuvolakäynnistä jäi hyvä fiilis!

Painoa oli tullut nyt sitten viime kerrankin edestä eli pari kiloa! :-o Mutta sokerit ovat olleet hyvät, kaikenkaikkiaan painoa on tullut n.10 kiloa ja neuvolatätikin sanoi vauvaa kokeillessaan että on sirohko vauva eli suurinpiirtein samaa luokkaa kuin Juuso. Pää oli vielä vähän "irrallaan". Sf-mittakin oli tänään 32cm, kun viimeksi se sai 34cm! Lapsivettä kuulema sopivasti.

Laitettiin kuitenkin se lähete äitipolille sinne lääkärintarkastukseen ja kokoarvioon. Ihan kiva saada ultralla tehty kokoarvio ja ensinnäkin päästä juttelemaan kolmoishermosärystä synnytyksessä. Nimittäin se pirulainen on tullut takaisin ja pelkään oikeasti, että se "räjähtää käsiin" synnytyksen aikaan. Laitoin esitietolomakkeeseenkin, mikä menee synnärille, että se on nyt vaivannut ja pelkään että se tosiaan äityy todella pahaksi synnytyksessä. Silloin toivon että hoitohenkilökunta ottaa miut tosissaan ja lääkitsee sellaisilla aineilla, että kipu häviää tai olen valmis siinä tapauksessa myös jopa sektioon. En aio samaan aikaan kärvistellä järkyttävistä supistuksista ja järkyttävän saatanallisista hermosäryistä. Oli vain vaikea muotoilla asia niin, etten kuulosta huumehörhöltä: "antakaa miulle semmosia huumeita, että en oo tässä maailmassa" :D

Pissatestissä oli muuten verta ja  täytyi seuraavana aamuna taas pissiä purkkiin pitempään hautunut pissa. Juuson aikaan miulla jossain vaiheessa oli myös aika mojovasti verta pissassa ja silloin oli myös oudot kivut, joiden takia olinkin silloin käymässä äitipolilla. Luultavasti ei ole tulehdusta, periaatteessa voisi olla virtsakiviä, mutta kun ei oo kipuja sielläpäin. Kai. Ota näistä nyt selvää, kun koskee milloin mihin kohtaan navasta alaspäin :P


Kerroin myös ristiselän kivuista, jos vähänkin jotain touhua tai vaikka vain seison, ja toivoin tukivyötä lainaan. Niinpä kesken neuvolakäynnin kävin vielä tukivyön hakemassa kuntouksen puolelta. Toivottavasti auttaa, ihan täysin se ei ollut sopiva sen apuväline-kuntoutusihmisen mielestä.

Tällä viikolla jo taas neuvola torstaina, 30.10. Sitä ennen pitäs käydä labrassa luovuttamassa verta jotain vasta-ainetestiä (SPR II) tms. varten. Jotenkin se liitty siihen, että Juusolla oli ne kohonneet bilirubiinit ja se oli sinivalohoidossa. No, onneks viisaammat tietää!

Talvihaalarin ensitesti

Tällä viikolla saapui se Ozbabyn paketti ja Reimatecin haalari vaikutti hyvältä. On sopivan väljä, että pystyy leikkimään ja Juuson on varaa kasvaa muutama sentti. Turha edes olettaa, että sama talvihaalari menisi ensi talvena, joten turhaa ottaa myös liian isoa. Miusta tosiaan näyttää aika sopivalta. Eikös? :)
Juuso ihan onnessaan keikaroi haalarissa ja ihasteli peilistä, mutta pakko oli riisua, kun on tuo Reimatecci vähän liian lämmin +20 asteeseen :)

Tänään päästiin testaamaan pukua ulkoilmaankin (ja otin jopa pitkästä aikaa kamerankin kaapista), kun oli pakkasta. Sisälle tullessa jätkä oli aika kuuma, muttei kuitenkaan hikinen. Alla oli ihan vain sisävaatteet.

Alkuviikosta oli J:n kummityttö syyslomailemassa meillä ja Juusolle oli koko ajan leikittäjä ;) Itseasiassa pistin J:n aika paljolti touhuamaan lasten kanssa ja ite makasin sohvalla, kun kerrankin oli mahdollista. Ja olinkin huomattavasti vähemmän kipeä niinä päivinä. (Paitsi kun erehdyin ottamaan pari juoksuaskelta). Tehtiin kuitenkin porukassa ruokaa ja vähän myös herkkuja (vaniljakiisseliä ja kauraomenapaistosta).

Juuso pumppaa kanoille vettä

Keskiviikkona käytiin muutamien FB:n Marrasmasujen kanssa syömässä Amarillossa. Meitä oli neljä naista ja yllättävän hyvin juttu lensi, vaikkei kukaan tuntenut toisiaan entuudestaan. Monella oli jo laskettu aika ihan parin viikon päästä! Mie oon tämmönen matti myöhänen.

Tosin meillä on tuparitkin 1,5 viikon päästä, niin enhän mie tässä jouda synnyttämään! Päiväsaikaan tulee sukulaisia ja lapsiperheitä ja illalla sitten Juusokin lähtee mummin ja ukin mukaan ja alkaa "nuorison kotibileet". Tosin valtaosa tästä nuorisosta lähentelee jo kolmea kymppiä ;) Hirveesti ois kyllä vielä siivottavaa ja järjesteltävää ja oikeastaan maalitelaan ja -siveltimeenkin pitäisi vielä tarttua.

Kunpa olisin tajunnut ottaa mahakuvan
lähtiessäni Marrasmasujen tapaamiseen,
eikä tämän päivän kotilookissa :D

Nyt oon jotenkin alkanut vihdoin orientoitua vauvan tuloon. Olen pessyt kaikki pikkuiset vaatteet, varannut alustavasti vaunut ja ajatellut elämäämme, kun pikkuinen tänne putkahtaa. Synnytysvalmennus on 29.10, jolloin päästään katsomaan paikkoja. Ja varmaan se synnytystapa-arviokin kohta. Se vähän jännittää, miusta tuntuu että tää tapaus on vähän isompi kuin Juuso.

Puutarhakiikussa Sissin kanssa

Ridge ja random-kana

Äidin kengät testauksessa

Taaperon talvikamppeet

Täällä Pohjois-Karjalassa alkaa vähitellen olla niin kylmä, että pelkään ettei välikausivaatteet väliasuineen pidä taaperoa lämpimänä. Niinpä oli aika perehtyä mm. talvihaalareiden ihmeelliseen maailmaan!
Joensuussa ei tullut mieleen kovinkaan montaa liikettä, mistä talvihaalareita katsella, joten päädyin jokaisen tuppukylässä asuvan pelastukseen - nettikauppoihin. Ja tietenkin yön pikkutunteina.

Pähkäilin Ozbabyn sivuilla Legotecin, Reiman, Minymon ja Ticketin välillä, kurkaten myös valmistajien sivuja. Ticketin pudotin korkeimman hintansa vuoksi ekana listoilta. Sitten Minymon, koska sen tuotetiedoissa kulutuksenkestävyys oli murto-osan Reiman kulutuksenkestävyydestä. Legotecistä olen saanut sellaisen huippulaadukkaan käsityksen ja ne olivat -20%, mutta koska en löytänyt mistään mitään mittoja haalareista, niin päädyin Reimaan.

Reiman haalareista löytyi mittataulukot ja vertailin niitä tällä hetkellä juuri napisti istuvaan välikausihaalariin. Päädyin tilaamaan Juusolle haalarin kokoa 86, vaikka perusvaatteissa Juusolla se koko onkin nyt käytössä. Olen myös saanut sen käsityksen, että Reiman haalarit ovat hieman reiluja

Reima Chara

mitoitukseltaan, olenko ihan väärässä?

Itseasiassa meiltä löytyy kaapista yksi vähän vanhempi Reimatecin haalari kokoa 92, jonka Juuson täti oli ostanut kirpparilta.  Yhtenä kylmänä päivänä kokeilin sitä Juusolle ja siinä tuntui olevan vielä 20cm ylimääräistä sekä lahkeissa että hihoissa, joten sekin tuki päätöstä koo'osta. Ehkä se menee sitten lopputalvesta, jos vaikka uusi haalari jääkin silloin naftiksi.

Sitten muut ominaisuudet ja kuosit! Ajattelin, että meille riittää ihan perus-Reima vielä tänä talvena
ja Ozbabyn sivuilla olinkin laittamassa ostoskoriin jo Reiman Charaa (79,95e) oranssina, kunnes huomasin ettei kokoja ollut. Sitten vielä parikymmentä minuuttia lisää pähkäilyä ja päädyin sitten kalliimpaan Reimaan, Reimatec Avioriin harmaa-oranssina. Hinta

Reimatec Avior

109,95e.

Samaan syssyyn tuli tilattua myös Reiman oranssit topparukkaset, pipo ja kypärämyssy vauvalle, imetysliivit itselle ja vauvalle vielä jtn pientä; alennussukkia yms. Ozbabyllä oli kampanja, että tilaa nyt - maksa joulukuussa, joten tartuin tilaisuuteen. Saan nimittäin vasta marraskuun lopussa ekat äitiyspäivärahat sekä joulukuussa veronpalautuksia, mutta eipähän tarvitse lapsen värjötellä pelkässä välikausihaalarissa ilmojen vielä kylmetessä.

Muutenkin olen aina ollut tyytyväinen Ozbabyn nopeaan toimitukseen ja sujuvaan palveluun. Tämä ei ole maksettu mainos, nyt vain kirjoittaa tyytyväinen asiakas.

Talvipukeutumisen olennainen osa on myös kengät. Pääasiallisesti Juuso on nyt talsinut kumppareissa villasukan kanssa, mutta kuivina (pakkas)päivinä olisi kiva laittaa jotkut kevyemmät kengät jalkaan. Tennareihin ei mahdu villasukka, joten oli myös suunnattava kenkäostoksille.

Aiemmin Prismassa jo katselin tarjontaa ja tein silloin jo päätökseni -  joka lapsen peruskengät, eli Kuomat, kotiutuivat meille. Pukuunhan olisi sopinut perusmustat, mutta koska tykkään väreistä (ja niitä olen tuijotellut jo monta talvea töissä!) ja lapsen pukeutumisessa ei miun mielestä värien mätsäävyydellä ole niin väliä, otin pojalle iloisen neonvihreät Kuomat kokoa 23. (Nyt käytössä sopiva kengän koko on 21). Hinta 38,95e ja lisäksi niistä sai S-bonusta.

Jemmassa on myös Juuson serkun entiset nahkaiset talvikengät kokoa 24 ja huopikkaat kokoa 25, eli emme ole sitten talvella ihan liemessä, jos Juuson jalka hirmuisesti kasvaakin talven mittaan.

Katsotaan myöhemmin, että kuinka pieleen meni kokoarviot tämän talven talvivarusteista :D
 
*** Mihin teidän lapset pukeutuvat tänä talvena? * **

P.s. Ite rakastuin Kuomien Runo-huopakenkiin. Kerroin Prismassa joulupukille toiveen kyseisistä kengistä kokoa 38, mutta joulupukki ei tainnut kuunnella.

Tosin jotkin kosteutta paremmin pitävät "rönttäkengät" saattaisivat olla käytännöllisempi valinta tälle äidille. Mutta kun nuo on niin iiihanat!

Uudessa neuvolassa

Tänään kävin ekaa kertaa täällä uuden paikkakunnan neuvolassa, kun viikkoja on kasassa 33+1.

Äitiysneuvolan puolella on vanhempi täti, joka on tehnyt ikuisuuden kyseistä työtä.
Tultiin ihan hyvin juttuun siihen asti, kun tuli puhe että otanko influenssarokotuksen. Sanoin, etten Juusonkaan aikaan ottanut enkä nytkään varmaan, niin siitähän se riemastu. Se ei kuulema sisällä narkolepsiaa aiheuttavaa ainesosaa ja blaa blaa. En tiedä, että millähän perustelisin sen, jos edelleen päätän olla ottamatta. Kun me halutaan sitten BCG-rokote synnärillä vauvalle J:n työn vuoksi (ambulanssissa), niin siitä se motkotti kun kyllähän influenssa tuommosessa työssä on todennäköisempi. Ehkäpä, mutta ensinnäkin hoitohenkilökunnalla on suht hyvä hygienia ja että perusterveillä ihmisillä influenssa ei ole vaarallinen.

Ei siitä noin isoa haloota entisissäkään neuvoloissa nostettu. EI itseasiassa minkäänlaista. "Otatko influenssarokotteen?" "En." "Selvä."

Iltayöstä otettu laatukuva <3

Tosin eihän miun sitä tätiä tarttee kovin montaa kertaa tavata, kun lastenneuvolan puolella on eri täti. Kun tuntui siltä, että suhtautuminen minuun muuttu, jos en sitä ota.

Painoa miulta oli lähtenyt kilo kolmessa viikossa. On tullut toki vähemmän herkuteltua, kun kaupassa käydään 1-2 krt/viikossa eikä tuu ostettua kun korkeintaan yksi suklaalevy tms. Ja loppujen lopuksi ei myöskään ole tehnyt mieli sekä täällä asuessa on jotenkin aktiivisempi elämä.

Sf-mitan kylläkin tämä täti sai mitattua niin, että se hyppäsi kauniilta keskikäyrältä yläkäyrän yläpuolelle. Eli se oli 34cm ja kolme viikkoa sitten 27cm.

Hemoglobiini oli jatkanut nousuaan ja oli nyt 120 ja todellakaan en ole yhtään rautakapselia muistanut ottaa.

Sykkeen kohdalle se on merkinnyt vain + ja liikkeisiin +. Liikkeistä ei edes kysynyt mitään, vaikka miun mielestä tää tyyppi ois pitkän plussarivin arvoinen.

Tutkimuksen tekijäksi oli laittanut lyhenteen KLÖ PK eli siis viitannee kätilöön? No, ehkä se on.

Sain myös Libero-kassin ja Pampers-laatikon, vaikka luulin että ne sais vasta synnärillä. Tai kuulema sieltä saattaa saada myös. No onpahan sitten vaippoja ja muuta sälää. Lisäksi nappasin neuvolan pöydältä "saa ottaa"-lapun alta Vauva-lehden, jossa oli pari pientä Muumi-vaippa -näytettä. Vauva-lehti miulle kyllä tulee, mutta ei miulle tullut vaippoja.

Seuraavan kerran se lähettää miut sairaalalle lääkärin tutkimukseen (ja varmaankin ultraan) ja pitäis myös varata aikaa synnytysvalmennukseen, että pääsis tutustumaan synnytysosastolle (synnytys muuten on vielä suht hyvässä muistissa).

Sellaisia kuulumisia pallerolle :)