Elämä on ollut niin hektistä, että blogeihinkin kirjoittaminen on jäänyt.. Koirajuttuja, työjuttuja, juttu-juttuja.. Väsymystä. Oon kuin vanha mummo, kymmeneltä viimestään pitäs päästä nukkumaan. Ja viikonloppuinakin on herättävä ennen kymmentä (ja ne jotka miut tuntee kunnolla, niin tietää että tää on todellakin EPÄTAVALLISTA!).
Ekassa neuvolassa on käyty ja vihdoinkin lähipiirit tietää. Työkavereille kun keksisi jonkun kivan tavan kertoa. Yks työkaveri ehdotti kakkua, missä olis laskettu aika ja haikara - se olis aika hauska idea ja sen toteutan, mikäli ei tule parempaa mieleen.
Mutta ensimmäiseen neuvolakäyntiin... Se oli PITKÄ! 1,5 tuntia siellä istuttiin. Juteltiin paljon elämäntilanteesta, elämäntavoista, saatiin lippusia ja lappusia sekä käytiin läpi neuvolakäyntejä, ultria, lääkäriaikoja. Otettiin myös verenpaine (114/70) ja hemoglobiini (114). Koitettiin myös kuunnella sydänääniä, mutta eipä tyyppi meille esittäytynyt. Terkkatäti sanoikin, että se on siinä ja siinä kuuluuko (9+0) ja ei kuulunut. Kovasti se varoitteli, että jos ei kuulu niin ei pidä hätääntyä että kaikki ei ole kunnossa, mutta ei vielä neuvolatäti tiennyt ettei me sellaisesta oteta pulttia.
Ja ihan varmasti siellä kyllä vielä eletään ja minua kiusataan, kun on nyt pahaa oloa ollut enemmän ja parina aamuna ja joinakin iltoina olen käynyt vessanpöntölle juttelemassa (ja toisinaan lavuaarille, kun ei ole ehtinyt vessaan). Viimeksi tänä aamuna (10+2).. Viehkoa!
Neuvolasta vielä sen verran, että ei ole suurta riskiä raskausdiabetekselle, kun siitä olin huolissani näemmä edellisessä kirjoituksessani. Vielä olisi ollut mahdollista olla lihavampi, että oisin joutunut aktiiviseen seurantaan. Sovittiin, että katellaan sokrut virtsasta sitten joskus puolessa välin raskautta. Sanoihan se neuvolatäti kuitenkni, että onhan tuo painoindeksi "hieman korkea", mutta eihän sille ole mitään tehtävissä nyt. Ja mie nyt oon tyytyväinen, että niitä kiloja on huvennut herkuttelemattomuudella. Tuntuu, että paino putoaa, mutta maha pysyy samana/kasvaa :D
Tosiaan, molemmat isovanhemmat on nyt informoitu perheenlisästä ja iloisia ollaan kummallakin suunnalla :) Kyllä tulokkaalle rakkautta riittää! <3 Fammu vaan on päättänyt, että "kasvain" ei ole sopiva lempinimi, joten hän on keksinyt tilalle Ulpukan. Ei taida vakiintua meidän suuhun :D
12.10 perjantaina on sitten ensimmäinen ultra ja riskiseulonta (niskaturvotus, labrat) keskussairaalalla. Sitten nähdään pikkutyyppi!
P.s. Vitsi, taidettiin sattua samaan aikaan hirmuiseen vauvabuumiin tämän kanssa, kun tuntuu että niin moni on raskaana (lähde: Facebook).
