Synnyttämään valmistautumista

Sepä se, viimeisiä raskausviikkoja viedään. Tällä hetkellä mennään jo 39+0 (HUI!) ja lähtö voi tulla milloin tahansa tai sitten vasta liki kuukauden päästä.

Pakkasin jo pari päivää sitten sairaalakassinkin, pesin vauvan kaukalon päälliset ja valittiin J:n kanssa kotiutumisvaatteet vauvalle.

Sairaalakassiin päätyi:
* omia sukkia! (Sairaalan ovat ihan kauheita)
* vaatekerta kotiinlähtöä varten mm. imetyspaita
* pehmeät imetysliivit
* liivinsuojia (kertakäyttöisiä ja kestoja)
* rintakumit (todennäköisesti tulee niille tälläkin kertaa käyttöä)
* deodorantti (voi sitä hormonihikoilun määrää)
* hammasharja ja -tahna
* shampoo (pieni ja kätevä HeadShoulders Pampers-laatikosta)
* puoli kiloa irtokarkkeja :D

Vielä pitäisi kameran kuvat tyhjentää ja ladata akku, ostaa ehkä joku lehti tai ottaa joku kirja mukaan, koska vuodeosastolla J tuskin hengailee niin paljoa miun seurana kun on tuo pikkumies kotona, joka kaipaa varmasti iskää tai äitiä pidemmän päälle.

Täytyisi myös tehdä Juuson päivärytmistä lappunen, ruokaa pakkaseen Juusolle ja lapsenvahdille/iskälle ja varmaan kanojenkin hoito-ohje, jos me ollaankin synnyttämässä vaikka monta päivää.

Raskasta Joulua-konserttiin lähdössä.
Ei sekään käynnistänyt synnytystä :D

4.11 säikähdin, kun vauva ei juurikaan liikkunut illalla. Söin jäätelöä, join mehua ja herättelin ja liikelaskennassa sain hieman vajaat 10 liikettä. Tietenkin J sattui olemaan töissä ja Juuso nukkumassa, joten ei siinä oikein mikään auttanut. Kuitenkin vauva liikkui liki vaaditun täyteen, joten uskalsin rueta nukkumaan.

Seuraavanakaan aamuna ei vauva liikkunut kuin 5 liikettä 1,5 tunnissa ja J:n palatessa töistä, lähdettiin ajamaan kaupunkiin sairaalaan käyrille. Jätettiin Juuso hoitoon tädilleen ja heti sen jälkeen alkoi hirmuiset monotukset ja mylläämiset. Soitimme melkein sairaalan ovelta, että tartteeko meidän tulla, ja seuraavana päivänä olisi vielä kokoarviokin ja saimme luvan olla tulematta. Käskivät kuitenkin olemaan nyt erityisen herkillä liikkeiden suhteen.

6.11 oli siis kokoarvio. Ensimmäisenä miut otettiin käyrille ja liikelaskentaan edellispäiväisen liikehälytyksen takia ja kaikki oli sillä saralla mainiosti. Sen jälkeen pääsin lääkärille. Kohdunkaulaa oli jäljellä 2,5cm eli vielä aika reilusti ja vissiin sormelle, kahdelle auki. Ultratessa kokoarvioksi sai ensimmäinen lääkäri 2800g ja koska hän ei luottanut omaan arvioonsa, niin kutsui toisen lääkärin joka sai 3040g eli ei mikään jättiläinen joka tapauksessa. Hikkakin pienellä oli ultran aikaan, eli senkin vuoksi mitat vaihtelivat.

Kolmoishermosärystäkin puhuttiin, mutta ei kyllä kovin hääppöistä vastausta saatu mahdollisiin kivunlievitysmahdollisuuksiin. Lääkäri ja kätilöt eivät selvästikään olleet perillä koko sairaudesta. Lupasivat kuitenkin kirjata asian sinne, että osaisivat synnytyksen aikaan ottaa asian huomioon, esim. anestesialääkäri.

Neuvolatäti on sitä mieltä, ettei vauva ole vielä kolmikiloinenkaan.

Sf-mitta oli (38+3) noussut 34cm:iin, vaikka kuulema oli hankala mitata, kun häpyluun korkeinta kohtaa ei meinannut löytyä kun lantio on jo niin löystynyt että puoliskot ovat erillään. En yhtään ihmettele, sen verran se naksuu ja on kipeä, esim. kylkeä kääntäessä.

Hemoglobiini oli vähän taas laskenut 109:ään ja nyt pitäisi syödä taas rautaa, että jaksaa sitten synnytyksen ja sen jälkitilan.
Streptokokki b oli taas positiivinen, eli sairaalaan menoa ei pidä hirmuisen kauan odotella. Kun vain synnytys lähtisi käyntiin taas vesien menolla, niin tietäisi varmasti milloin lähteä.

Nyt vaan odotellaan, että milloin aika tulee lähteä hakemaan pikkuista mahan ulkopuolelle. :)