perjantai 31. lokakuuta 2014

Neuvola ja ajatuksia synnyttämisestä

Kävin taas neuvolassa eilen (36+4).

Painoa oli tullut taas +800g/vko eli vähän turhan reilusti. Mie vähän luulen, että syön liian isoja annoksia, koska oon herkutellut vähemmän kuin ennen (ja myö tehdään niin hyvää ruokaa :D). Lukuunottamatta tietenkin viikonlopun tupareita, jolloin piti syödä niin että on koko ajan ähkyssä.


Sf-mitta
oli pysynyt samassa 32 sentissä eli ihan keskikäyrällä. Neuvolatäti otti streptokokki-näytteen ja kysyi, että tekeekö samalla sisätutkimuksen. Sanoin, että tehköön vaan vaikka miulla onkin ens viikolla se äitipolin lääkäri ja kokoarvio. Hirveen tarkkaan se ei ronkkinut (kovakouraisesti kyllä), mutta kohdunkaulaa oli vielä jäljellä vissiin aika reilusti, kylläkin pehmeä. Eli ei varmaan ihan hetkeen oo syntymässä.

Vauva oli vissiin (ainakin silloin) laskeutunut vielä alaspäin, kun sanoi että aika syvällä kuopassaan on. Mutta tänään taas on maha tuntunut ahtaalta ja pylly aivan tuossa kylkiluiden alla, ettei aina pysty edes suorassa istumaan. Se yksi neuvolasijainen Taipalsaarella sanoikin miulle, ettei välttämättä uudelleensynnyttäjillä vauva edes kiinnity ennenkuin synnytyksessä.

Kävin myös synnytysvalmennuksessa keskiviikkona. J:n piti tulla mukaan, mutta sille oli ilmoitettu että sinä päivänä oleva työpaikkakokous on pakollinen. Ja J meni suoraan omasta työvuorostaan (Lappeenrantaan), joten miun piti säätää täällä päässä lastenhoitajien ja kulkemismahdollisuuksien kanssa, sillä päiväsaikaan ei ihan hirveästi ole vaihtoehtoja. Ukki tuli kuitenkin hoitamaan Juusoa ja hyvinhän nuilla oli mennyt.

Kuva: yle.fi

Synnytysvalmennus on näemmä lähinnä ensisynnyttäjille, sillä siinäkin ryhmässä kaikki muut odottivat esikoistaan. Pohjois-Karjalan keskussairaalan synnytyssali oli todella sairaalamainen - ei sen sairaalamaisempi voisi ollakaan. Vihreä laatoitettu huone, missä ihan keskellä huonetta on ufomainen pöytä ja leikkaussalivalo. Ei pienintäkään kodinomaisuutta. Mutta kyllähän se varmasti asiansa ajaa.

Etelä-Karjalassa oli synnytyssänkynä sellainen katkaistava sairaalasänky, minkä ympärillä kyllä mahtui hoitajat sun muut työskentelemään, mutta ei se kuitenkaan töröttänyt keskellä huonetta. Siellä oli valkeat, kuitutapetoidut seinät ja jotenkin "pehmoisempaa".

Synnytysvuodeosastolla ei myöskään houkuttele yhtään se sellainen neljän hengen huone, etenkin jos se on silloin täynnä. Se huone on vieläpä tosi pieni. Se perhehuone vaikutti kyllä vastaavasti aivan huipulta. Etelä-Karjalassahan oli vain pelkkiä kahden hengen huoneita.

Mutta jotenkin kuitenkin on hyvä fiilis synnyttämään menemisestä. Toivon kovasti, että pystysin ite olemaan aktiivisempi kuin Juusoa synnyttäessä, jolloin olin aivan totaalisen poikki. Haluaisin nyt ketkua jumppapallolla, kokeilla TENS-laitetta, ammetta jos se on mahdollista ja kenties aqua-rakkuloitakin. Luultavasti myös epiduraali tulee olemaan toivelistalla ennemmin tai myöhemmin, mutta toivon mukaan alkuun jos pärjäis ilman.

Mutta sen näkee vasta sitten - saattaahan se olla taas ramppaan vessan ja sängyn väliä joka supistusten välillä oksennuspussi kädessä.

Kuva:www.matmercantila.ca
TENS-laite

Samalla Joensuun reissulla kävin myös maksamassa osan niistä tuplarattaista ja ne pistettiin tilaukseen. Eli tosiaan ne Emmaljungan Double Vikingit, dark greyt! :) Ihanaa saada sellaiset ketterät menopelit, jotka kulkevat suoraan eivätkä väännä itsestään toiseen laitaan. Nyt vielä on tullut uutena runkona ilmakumipyörälliset, jotka maksavat saman verran kuin tämän vuoden malli.

Nyt alkaa olemaan jo sellaista vauvan odotusta sen sijaan, että "ei, älä tule vielä! Täällä ei oo mikään valmista, miekään en oo valmis!" <3

maanantai 27. lokakuuta 2014

Neuvola 35+2

Kävin neuvolassa viime  viikolla (35+2) ja ahdisti jo vähän valmiiksi se asenne sitä influenssarokotusta kohtaan. No, eihän se nyt siitä marissutkaan, sanoi vain että "Selvä. Jos ens kerralla kysyn, niin sano että tää on jo sovittu." Voi johtua kenties opiskelijastakin, joka hänellä oli, tai ehkä viimeksi oli huono päivä (tai sitten se lukee miun blogia :'D ..tuskin.) Joka tapauksessa tästä neuvolakäynnistä jäi hyvä fiilis!

Painoa oli tullut nyt sitten viime kerrankin edestä eli pari kiloa! :-o Mutta sokerit ovat olleet hyvät, kaikenkaikkiaan painoa on tullut n.10 kiloa ja neuvolatätikin sanoi vauvaa kokeillessaan että on sirohko vauva eli suurinpiirtein samaa luokkaa kuin Juuso. Pää oli vielä vähän "irrallaan". Sf-mittakin oli tänään 32cm, kun viimeksi se sai 34cm! Lapsivettä kuulema sopivasti.

Laitettiin kuitenkin se lähete äitipolille sinne lääkärintarkastukseen ja kokoarvioon. Ihan kiva saada ultralla tehty kokoarvio ja ensinnäkin päästä juttelemaan kolmoishermosärystä synnytyksessä. Nimittäin se pirulainen on tullut takaisin ja pelkään oikeasti, että se "räjähtää käsiin" synnytyksen aikaan. Laitoin esitietolomakkeeseenkin, mikä menee synnärille, että se on nyt vaivannut ja pelkään että se tosiaan äityy todella pahaksi synnytyksessä. Silloin toivon että hoitohenkilökunta ottaa miut tosissaan ja lääkitsee sellaisilla aineilla, että kipu häviää tai olen valmis siinä tapauksessa myös jopa sektioon. En aio samaan aikaan kärvistellä järkyttävistä supistuksista ja järkyttävän saatanallisista hermosäryistä. Oli vain vaikea muotoilla asia niin, etten kuulosta huumehörhöltä: "antakaa miulle semmosia huumeita, että en oo tässä maailmassa" :D

Pissatestissä oli muuten verta ja  täytyi seuraavana aamuna taas pissiä purkkiin pitempään hautunut pissa. Juuson aikaan miulla jossain vaiheessa oli myös aika mojovasti verta pissassa ja silloin oli myös oudot kivut, joiden takia olinkin silloin käymässä äitipolilla. Luultavasti ei ole tulehdusta, periaatteessa voisi olla virtsakiviä, mutta kun ei oo kipuja sielläpäin. Kai. Ota näistä nyt selvää, kun koskee milloin mihin kohtaan navasta alaspäin :P


Kerroin myös ristiselän kivuista, jos vähänkin jotain touhua tai vaikka vain seison, ja toivoin tukivyötä lainaan. Niinpä kesken neuvolakäynnin kävin vielä tukivyön hakemassa kuntouksen puolelta. Toivottavasti auttaa, ihan täysin se ei ollut sopiva sen apuväline-kuntoutusihmisen mielestä.

Tällä viikolla jo taas neuvola torstaina, 30.10. Sitä ennen pitäs käydä labrassa luovuttamassa verta jotain vasta-ainetestiä (SPR II) tms. varten. Jotenkin se liitty siihen, että Juusolla oli ne kohonneet bilirubiinit ja se oli sinivalohoidossa. No, onneks viisaammat tietää!

torstai 16. lokakuuta 2014

Talvihaalarin ensitesti

Tällä viikolla saapui se Ozbabyn paketti ja Reimatecin haalari vaikutti hyvältä. On sopivan väljä, että pystyy leikkimään ja Juuson on varaa kasvaa muutama sentti. Turha edes olettaa, että sama talvihaalari menisi ensi talvena, joten turhaa ottaa myös liian isoa. Miusta tosiaan näyttää aika sopivalta. Eikös? :)
Juuso ihan onnessaan keikaroi haalarissa ja ihasteli peilistä, mutta pakko oli riisua, kun on tuo Reimatecci vähän liian lämmin +20 asteeseen :)

Tänään päästiin testaamaan pukua ulkoilmaankin (ja otin jopa pitkästä aikaa kamerankin kaapista), kun oli pakkasta. Sisälle tullessa jätkä oli aika kuuma, muttei kuitenkaan hikinen. Alla oli ihan vain sisävaatteet.

Alkuviikosta oli J:n kummityttö syyslomailemassa meillä ja Juusolle oli koko ajan leikittäjä ;) Itseasiassa pistin J:n aika paljolti touhuamaan lasten kanssa ja ite makasin sohvalla, kun kerrankin oli mahdollista. Ja olinkin huomattavasti vähemmän kipeä niinä päivinä. (Paitsi kun erehdyin ottamaan pari juoksuaskelta). Tehtiin kuitenkin porukassa ruokaa ja vähän myös herkkuja (vaniljakiisseliä ja kauraomenapaistosta).

Juuso pumppaa kanoille vettä
Keskiviikkona käytiin muutamien FB:n Marrasmasujen kanssa syömässä Amarillossa. Meitä oli neljä naista ja yllättävän hyvin juttu lensi, vaikkei kukaan tuntenut toisiaan entuudestaan. Monella oli jo laskettu aika ihan parin viikon päästä! Mie oon tämmönen matti myöhänen.

Tosin meillä on tuparitkin 1,5 viikon päästä, niin enhän mie tässä jouda synnyttämään! Päiväsaikaan tulee sukulaisia ja lapsiperheitä ja illalla sitten Juusokin lähtee mummin ja ukin mukaan ja alkaa "nuorison kotibileet". Tosin valtaosa tästä nuorisosta lähentelee jo kolmea kymppiä ;) Hirveesti ois kyllä vielä siivottavaa ja järjesteltävää ja oikeastaan maalitelaan ja -siveltimeenkin pitäisi vielä tarttua.

Kunpa olisin tajunnut ottaa mahakuvan
lähtiessäni Marrasmasujen tapaamiseen,
eikä tämän päivän kotilookissa :D
Nyt oon jotenkin alkanut vihdoin orientoitua vauvan tuloon. Olen pessyt kaikki pikkuiset vaatteet, varannut alustavasti vaunut ja ajatellut elämäämme, kun pikkuinen tänne putkahtaa. Synnytysvalmennus on 29.10, jolloin päästään katsomaan paikkoja. Ja varmaan se synnytystapa-arviokin kohta. Se vähän jännittää, miusta tuntuu että tää tapaus on vähän isompi kuin Juuso.


Puutarhakiikussa Sissin kanssa

Ridge ja random-kana

Äidin kengät testauksessa

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Taaperon talvikamppeet


Täällä Pohjois-Karjalassa alkaa vähitellen olla niin kylmä, että pelkään ettei välikausivaatteet väliasuineen pidä taaperoa lämpimänä. Niinpä oli aika perehtyä mm. talvihaalareiden ihmeelliseen maailmaan!
Joensuussa ei tullut mieleen kovinkaan montaa liikettä, mistä talvihaalareita katsella, joten päädyin jokaisen tuppukylässä asuvan pelastukseen - nettikauppoihin. Ja tietenkin yön pikkutunteina.

Pähkäilin Ozbabyn sivuilla Legotecin, Reiman, Minymon ja Ticketin välillä, kurkaten myös valmistajien sivuja. Ticketin pudotin korkeimman hintansa vuoksi ekana listoilta. Sitten Minymon, koska sen tuotetiedoissa kulutuksenkestävyys oli murto-osan Reiman kulutuksenkestävyydestä. Legotecistä olen saanut sellaisen huippulaadukkaan käsityksen ja ne olivat -20%, mutta koska en löytänyt mistään mitään mittoja haalareista, niin päädyin Reimaan.

Reiman haalareista löytyi mittataulukot ja vertailin niitä tällä hetkellä juuri napisti istuvaan välikausihaalariin. Päädyin tilaamaan Juusolle haalarin kokoa 86, vaikka perusvaatteissa Juusolla se koko onkin nyt käytössä. Olen myös saanut sen käsityksen, että Reiman haalarit ovat hieman reiluja
Reima Chara
mitoitukseltaan, olenko ihan väärässä?

Itseasiassa meiltä löytyy kaapista yksi vähän vanhempi Reimatecin haalari kokoa 92, jonka Juuson täti oli ostanut kirpparilta.  Yhtenä kylmänä päivänä kokeilin sitä Juusolle ja siinä tuntui olevan vielä 20cm ylimääräistä sekä lahkeissa että hihoissa, joten sekin tuki päätöstä koo'osta. Ehkä se menee sitten lopputalvesta, jos vaikka uusi haalari jääkin silloin naftiksi.

Sitten muut ominaisuudet ja kuosit! Ajattelin, että meille riittää ihan perus-Reima vielä tänä talvena
ja Ozbabyn sivuilla olinkin laittamassa ostoskoriin jo Reiman Charaa (79,95e) oranssina, kunnes huomasin ettei kokoja ollut. Sitten vielä parikymmentä minuuttia lisää pähkäilyä ja päädyin sitten kalliimpaan Reimaan, Reimatec Avioriin harmaa-oranssina. Hinta
Reimatec Avior
109,95e.

Samaan syssyyn tuli tilattua myös Reiman oranssit topparukkaset, pipo ja kypärämyssy vauvalle, imetysliivit itselle ja vauvalle vielä jtn pientä; alennussukkia yms. Ozbabyllä oli kampanja, että tilaa nyt - maksa joulukuussa, joten tartuin tilaisuuteen. Saan nimittäin vasta marraskuun lopussa ekat äitiyspäivärahat sekä joulukuussa veronpalautuksia, mutta eipähän tarvitse lapsen värjötellä pelkässä välikausihaalarissa ilmojen vielä kylmetessä.

Muutenkin olen aina ollut tyytyväinen Ozbabyn nopeaan toimitukseen ja sujuvaan palveluun. Tämä ei ole maksettu mainos, nyt vain kirjoittaa tyytyväinen asiakas.

Talvipukeutumisen olennainen osa on myös kengät. Pääasiallisesti Juuso on nyt talsinut kumppareissa villasukan kanssa, mutta kuivina (pakkas)päivinä olisi kiva laittaa jotkut kevyemmät kengät jalkaan. Tennareihin ei mahdu villasukka, joten oli myös suunnattava kenkäostoksille.

Aiemmin Prismassa jo katselin tarjontaa ja tein silloin jo päätökseni -  joka lapsen peruskengät, eli Kuomat, kotiutuivat meille. Pukuunhan olisi sopinut perusmustat, mutta koska tykkään väreistä (ja niitä olen tuijotellut jo monta talvea töissä!) ja lapsen pukeutumisessa ei miun mielestä värien mätsäävyydellä ole niin väliä, otin pojalle iloisen neonvihreät Kuomat kokoa 23. (Nyt käytössä sopiva kengän koko on 21). Hinta 38,95e ja lisäksi niistä sai S-bonusta.

Jemmassa on myös Juuson serkun entiset nahkaiset talvikengät kokoa 24 ja huopikkaat kokoa 25, eli emme ole sitten talvella ihan liemessä, jos Juuson jalka hirmuisesti kasvaakin talven mittaan.

Katsotaan myöhemmin, että kuinka pieleen meni kokoarviot tämän talven talvivarusteista :D
 
*** Mihin teidän lapset pukeutuvat tänä talvena? * **

P.s. Ite rakastuin Kuomien Runo-huopakenkiin. Kerroin Prismassa joulupukille toiveen kyseisistä kengistä kokoa 38, mutta joulupukki ei tainnut kuunnella.

Tosin jotkin kosteutta paremmin pitävät "rönttäkengät" saattaisivat olla käytännöllisempi valinta tälle äidille. Mutta kun nuo on niin iiihanat!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Uudessa neuvolassa

Tänään kävin ekaa kertaa täällä uuden paikkakunnan neuvolassa, kun viikkoja on kasassa 33+1.

Äitiysneuvolan puolella on vanhempi täti, joka on tehnyt ikuisuuden kyseistä työtä.
Tultiin ihan hyvin juttuun siihen asti, kun tuli puhe että otanko influenssarokotuksen. Sanoin, etten Juusonkaan aikaan ottanut enkä nytkään varmaan, niin siitähän se riemastu. Se ei kuulema sisällä narkolepsiaa aiheuttavaa ainesosaa ja blaa blaa. En tiedä, että millähän perustelisin sen, jos edelleen päätän olla ottamatta. Kun me halutaan sitten BCG-rokote synnärillä vauvalle J:n työn vuoksi (ambulanssissa), niin siitä se motkotti kun kyllähän influenssa tuommosessa työssä on todennäköisempi. Ehkäpä, mutta ensinnäkin hoitohenkilökunnalla on suht hyvä hygienia ja että perusterveillä ihmisillä influenssa ei ole vaarallinen.

Ei siitä noin isoa haloota entisissäkään neuvoloissa nostettu. EI itseasiassa minkäänlaista. "Otatko influenssarokotteen?" "En." "Selvä."
Iltayöstä otettu laatukuva <3
Tosin eihän miun sitä tätiä tarttee kovin montaa kertaa tavata, kun lastenneuvolan puolella on eri täti. Kun tuntui siltä, että suhtautuminen minuun muuttu, jos en sitä ota.

Painoa miulta oli lähtenyt kilo kolmessa viikossa. On tullut toki vähemmän herkuteltua, kun kaupassa käydään 1-2 krt/viikossa eikä tuu ostettua kun korkeintaan yksi suklaalevy tms. Ja loppujen lopuksi ei myöskään ole tehnyt mieli sekä täällä asuessa on jotenkin aktiivisempi elämä.

Sf-mitan kylläkin tämä täti sai mitattua niin, että se hyppäsi kauniilta keskikäyrältä yläkäyrän yläpuolelle. Eli se oli 34cm ja kolme viikkoa sitten 27cm.

Hemoglobiini oli jatkanut nousuaan ja oli nyt 120 ja todellakaan en ole yhtään rautakapselia muistanut ottaa.

Sykkeen kohdalle se on merkinnyt vain + ja liikkeisiin +. Liikkeistä ei edes kysynyt mitään, vaikka miun mielestä tää tyyppi ois pitkän plussarivin arvoinen.

Tutkimuksen tekijäksi oli laittanut lyhenteen KLÖ PK eli siis viitannee kätilöön? No, ehkä se on.

Sain myös Libero-kassin ja Pampers-laatikon, vaikka luulin että ne sais vasta synnärillä. Tai kuulema sieltä saattaa saada myös. No onpahan sitten vaippoja ja muuta sälää. Lisäksi nappasin neuvolan pöydältä "saa ottaa"-lapun alta Vauva-lehden, jossa oli pari pientä Muumi-vaippa -näytettä. Vauva-lehti miulle kyllä tulee, mutta ei miulle tullut vaippoja.

Seuraavan kerran se lähettää miut sairaalalle lääkärin tutkimukseen (ja varmaankin ultraan) ja pitäis myös varata aikaa synnytysvalmennukseen, että pääsis tutustumaan synnytysosastolle (synnytys muuten on vielä suht hyvässä muistissa).

Sellaisia kuulumisia pallerolle :)

lauantai 4. lokakuuta 2014

Valmistautumista pikku-kakkosta varten

Nyt pitäis varmaan viimeistään alkaa miettimään, miten täytyy materialistisesti valmistautua tätä uutta tulokasta varten.

Edelleen on hommaamatta tuplarattaat. Kallein yksittäinen ostos, mutta onneksi ei juurikaan muita hankintoja ole, joten voi suht hyvällä omalla tunnolla laittaa rahaa tähän hankintaan. Olen aika vakuuttunut, että haluan ne aiemmin miettimäni Emmaljunga Double Vikingit.

Täytyy vielä käydä koeajamassa ne paikallisessa Lastentarvikeliikkeessä (toivottavasti ovat siellä esillä). Väriksi valitsisin huonoista värivaihtoehdoista Dark Greyn.

http://www.taidejaantiikki.fi/huonekalut/h00951.jpg
http://www.taidejaantiikki.fi/huonekalut/h00951.jpg
Ja koska vauva saa suvun vanhan pinnasängyn, (jossa Juuso edelleen nukkuu,) täytyy Juusolle hommata "isojen poikien sänky". Haaveissa talonpoikaistyylinen, jatkettava lastensänky. Tosin vauva varmaan nukkuu paljolti perhepedissä, mutta haluan varata silti pinniksen tarvitaessa vauvan käyttöön ja Juuson siirtää tavalliseen sänkyyn ennen vauvan tuloa, ettei tulisi mustasukkaisuuksia siitäkin.

Täytyy myös ostaa Juusolle isompi peitto ja siihen pussilakanoita, niin vauva perii äitiyspakkauksesta 2013 saadun vauvapeiton.

Pampers New BabyPikkuisia vaippoja voisi jo ostaa odottamaan tulokasta. Me luotetaan Pamperseihin, kuten Juusonkin kohdalla, jos ruumiinrakenne on samaa luokkaa.

Vaatteita ja toppapuku jo löytyy. Sitä kaukalopussia olen miettinyt, mutta sitä ei tarvitse hommata heti, jos ollenkaan. Katsellaan, että millainen talvi on tulossa.




 
Mitä muuta voisin tarvita, kun ikäeroa on 1v 7kk ja ekalta on "kaikki" tallessa?
Auttakkee - nyt on aivot olleet ihan jumissa tämän asian kanssa!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kuulumisia

1,5 viikkoa muutosta ja silti pahvilaatikoita on vielä joka nurkassa. Me ollaan aina tosi huonoja saamaan tavarat paikoilleen muuton jälkeen (tämähän on meidän 6. yhteinen koti). Joka päivä on tullut jokunen laatikko purettua, mutta silti niitä löytyy. Nyt tosin alkaa J:nkin opiskelukiireet helpottamaan, kun oppari on melkein valmis ja hänkin voi autella minua arjen askareissa vapaapäivinään.

Tänään pääsin sentään pesemään pyykkiä, kun vihdoinkin pyykkikone on kylpyhuoneessa ja
Pikkuinen kanafarmari
toimintakunnossa. Arjen ihanuutta!

Sehän mokoma kun ei mahtunut nimittäin kylpyhuoneen ovesta sisälle, joten J:n veljet kävivät nostamassa sen ikkunasta (ja meidän talon kivijalka ei ole mikään matalin...) :D Kiva saada jopa valita, mitä päällensä laittaa eikä vain sillä perusteellä, että mikä on puhtaana ja mahtuu päälle. Ja lapsella etenkin alkoi olemaan puhtaat ja sopivat vaatteet lopussa, kun niiden sotkeutumisprosentti on aika paljon isompi kuin meillä aikuisilla. Kohta olisi pitänyt siirtyä käyttämään vaan farkkuja ja sammareita mukavien collegejen sijaan :D Olisi ollut fiini pikkumies kotona.

Eikä nämä lapsetkaan anna juurikaan keskittyä purkamaan laatikoita. Juuson kanssa pitää ulkoilla ja pitää päivärytmistä kiinni. Jos pitkäksi aikaa unohtuu tekemään jotain, niin Juuso kyllä osoittautuu sillä aikaa pikku termiitiksi. Se on muuten kumma, miten joka asiasta saa kieltää sata kertaa päivässä satana päivänä peräkkäin ja silti pitää kieltoja uhmata, esim. koiran vesikupissa ruokakupin uittaminen.

Toinen ipana taas rajoittaa rehkimästä liikaa. Tuntuu, että miusta on hetkessä tullut ihan raihnainen. Tänään käytiin kävellen postilaatikoilla ja tuota lähitietä kävelemässä, ja kylläpä kotiinpäin tullessa alaselkää särki. Eikä helpota yhtään, kun taaperoinen haluaa 50metrin välein vaihtaa itse kävelemään ja sitten taas rattaisiin ja nostelet sitä edestakaisin. Välillä myös säteilee pakaran yläosassa, ilmeisesti iskias. Häpyluukin taas naksahtaa kuuluvasti yöllä, jos erehtyy sängyssä kääntämään kylkeään varomattomasti. Ja tajusin, että nythän on menossa jo 33. raskausviikko - jestas! Ja tämä vauva se ei tunnu muuten nukkuvan koskaan, aina muljuamassa. Nyt ei ainakaan pääse unohtamaan, että on raskaana!

Viikonloppuna oli kummipoikamme ristiäiset. Ja mie sain olla sylikummi! Ja jottei kaikki menisi ihan putkeen, olimme myöhästyä ristiäisistä. Ajoimme höpelönä jotain sairaan mutkikkaita ja mäkisiä, pikkuisia sorateitä jotka oikaisivat 20km ja oltiin minuutilleen juhlapaikalla. Hävetti, mutta ei oltu myöhässä. Matkapahoinvointia potevana, varmaan kalpeana kuin lakana, vaihdoin bootsit korkkareihin, lapsi syliin ja toimitus alkoi. :D Vauva tuijotti ensin minua pitkän aikaa hiljaa, mutta sitten välillä piti huutaa papin kanssa kilpaa. Niin sai Juuson uusi leikkikaveri nimekseen Tuukka. Kuviahan me ei tietenkään tajuttu ottaa yhtään, vaikka kaikki oltiin kerrankin fiksun näköisinä. Juusollakin sammarit, kauluspaita ja henkselit, joita innokkaasti "paukutteli" :)

Sellaiset sekavat kuulumiset :) Jos jossain vaiheessa taas tulisi jonkinlainen roti näihin miunkin postauksiin eivätkä olisi tyyliin "kerran kuussa kilometrin mittainen sillisalaattipostaus".
Meidän torppa
(pihan romut oon sentään siistinyt kuvanoton jälkeen)

Ulkosauna ja palju, joka odottaa asennustaan.