Neuvola - lapsen ensiapu - muuttopuuhissa

Miks miulla ei koskaan runosuoni syki ja en keksi ikinä mitään hauskoja tai nohevia otsikoita. Mutta olkoon siinä nyt sitä ihteään, tekstin sisältöä :D

Tiistaina kävin neuvolassa ja paikalla oli reipas, nuori ja asiansa osaava sijainen.
Kaikki oli hyvin lukuunottamatta lisääntynyttä kolmoishermosärkyilyä. Painoa oli tullut yli kolme kiloa kuussa (+831g/vko), mistä sain pienen huomautuksen. Mutta viimeksihän neuvolatäti sanoi, ettei haittaa vaikka olisi painoa tullut tuplatenkin :D Tuskin kuitenkaan tarkoitti sitä, että ota hirmuinen kiri ensi kuussa.

RR 118/69

Hemoglobiini 119
(Uskomatonta, miulla!! ja en ollut edes edellisellä viikolla muistanut syödä rautaa)

Sf-mitta 26.0 cm

RT

Sydämen syke +145

Liikkeet ++

J tekee opinnäytetyötään lapsen ensiavusta ja Juuso pääsi (lue: joutui) olemaan mallina kuviin. Aseteltiin pientä päiväuniaikaan kylkiasentoon jne., kun eihän tuo vielämuuten yhteistyöhön suostuisi.


Onko teillä lapsen ensiapu-taidot hallussa?

Kotona harmitti vain typerä kylmäpussi

Yhtenä iltana J saikin kuvamateriaalia myös ampiaisen pistosta, kun minua ja Juusoa pisti ampiainen. Oltiin iltakävelyllä Juuson ja Sissin kanssa ja Juuso taas mustikan varvut nähdessään säntäsi popsimaan mustikoita. Mikäs siinä.

Sitten minua pisti ampiainen polveen ja äkkiä nappasin lapsen ja aloin kiikuttamaan sitä rattaisiin, jottei Juusoa pistäisi mikään. Mutta turha toivo ja poikaa pisti ampiainen silmäkulmaan.

Kotona pidettiin kylmää pistokohtien päällä (miten hyvin nyt tuollainen taapero antaakaan silmän päällä pitää kylmää..?), Juusolle ½ Histec, miulle kokonainen sekä kortisonivoidetta paikallisesti. Kyllä poltteli polvea, joten voin kuvitella miltä on tuntunut silmässä (tosin Juusoa ei tuntunut enää piston jälkeen haittaavan mikään).

Seuraavana päivänä silmä oli vielä turvoksissa, mutta turvotus laski päivän mittaan ja lapsikinalkoi näyttää omalta itseltään. Tiedetäänpähän nyt, ettei meistä kumpikaan ole yliallerginen ampiaisen pistolle.

Tärkein on pakattu <3
(todella älykkään näköinen lapsi)
:D

Mie tänään vihdoin aloitin virallisesti pakkaamisen muuttoa varten ja tietenkin miulla oli ahkera pikkuapulainen. Jotenkin hankalaa pakkaaminen yksin (kaksin lapsen kanssa) ollessa, kun yläkerrassa ei ole lapsiporttia ja kaiteissakin on hirmuisen iso väli, etten uskalla hetkeksikään irrottaa katsettani lapsesta. Alakerrassa ei ole vielä hirmuisesti laatikoihin joutavia tavaroita. Mutta kolme viikkoa muuttopäivään!! Se on jo niin lähellä. Hyvässä kuin pahassakin.

Onhan se vähän haikeaa jättää nämä seudut, missä on viimeiset neljä vuotta asunut. Äitikaverit lapsineen, koiraharrastusihmiset, hyvät työkaverit (vaikken hetkeen ole töissä ollutkaan), Saimaan ranta...

Mutta vastaavasti lähempänä on vanhat ystävämme ja perheemme. Ei aivan liki kuitenkaan (45-90km), joten omalla tavallaan joudumme aloittamaan vielä alusta uudella paikkakunnalla.
Toivottavasti löytyy paikkakunnalta sosiaalisia äitejä, joita voisi tavata ja lapset pääsisivät leikkimään keskenään. Mutta sen vain aika näyttää (ja toki itse pitää olla aktiivinen, kukaan ei tule kotoa hakemaan):)