Rakenneultra

Siinä se maha-asukki löllii. Kuvia saatiin viis kipaletta, vaikka neljä onkin hyvin samantyyppisiä.

Meillä oli todella mukava kätilö ultraamassa. Se selitti koko ajan kivasti, mitä se katsoo ja mitä kuvassa näkyy. Me miehen kanssa oltiin hiljaa ja tuijotettiin ihmeissämme näytölle (vaikka yleensä kyllä osataan höpistä jonniiinjoutavia). Tällä kertaa tyypin pään koko oli sama kuin koko tyyppi itse ekasssa ultrassa, hassua. Painoa oli jotain 370-380g (sitäkään en muista tarkalleen, kun kätilö ei kirjannut sitä mihinkään ylös). Pää oli matalalla piilossa ja melkein hankala sitä saada näkyviin. Istukka on kuulema takaseinässä, riittävän korkealla.

Kätilö mittaili ja tarkasteli lapselta vaikka mitä; sääriluun pituuden, kyynärluut, sydämen rakenteet, pään, aivot jne. jne. En edes muista mitä kaikkea! Lopuksi vielä kätilö kysyi meiltä, että onko kysyttävää. No, mie siihen että "joo, mitä sieltä jalkojen välistä löytyy?" Olihan se kätilö sen siinä vaiheessa jo tiennytkin, mutta sitten se ohjaili laitteen tyypin haaroväliin ja kertoi. Toistaiseksi se pysyköön salaisuutena, kunnes toisin päätetään.

Näimme myös paljon liikahduksia ja oli hauska nähdä ja tuntea ne samaan aikaan. Siellä se myös maiskutteli lapsivettä ja raaputteli otsaa.

Raaps raaps.Tuo käsi on vähän pelottava, kun tulee tuollalailla pimeydestä. :D

Profiili ja lähestyvä käsi (tai perhonen, kuten mieheke keksi)

Tästä nyt en itekkään ota oikein selvää, mutta selkäranka on erotettavissa ja
pää menee tuohon oikealle alas mustaan aukkoon :D

Lommoo ootellessa..

Uusinta uutta: alaselkä-/lonkkakipu!
Kävelen kuin mummo ja välillä on vaikea nousta pötköltään päivällä. Toisaalta oon nyt perjantaina ja lauantaina kököttänyt pirtinpöydän penkillä tonttupajailemassa (paketoimassa ja askartelemassa joulujuttuja) n.3-4 tuntia per päivä eli ilman minkäänlaista selkänojaa.
Täytyy katella miten ensi viikon töissä pärjää, että pitääkö alkaa sitä sellaista tukivyötä hommailemaan. Onko kellään kokemuksia?

Mutta sitten torstaina klo. 16:30 lähtien oon virallisesti lomalla!! Ja töihin palaan vasta tammikuun puolivälissä. Eli semmonen kiva, reilu kolmen viikon loma. :) Tulee aivan tarpeeseen.
Tässä onkin suunnitelmissa joulun ja uuden vuoden välipäivinä Flamingo-kylpyläreissu kaveriporukalla, vuoden vaihtamista toisten kavereiden kanssa ja sitten oleilua porukoilla ja Pohjois-Karjalassa (tuo auton rotiskokin pitäs saada katsastettua ja sitä ennen katsastuskuntoon).

Huomenna (21+0) on vihdoin rakenneultra! \o/ Wipii! Näkee pikkuisen pyöriäisen (ja mies varsinkin on innoissaan, koska sillä edellisestä näkemisestä on aikaa eikä se vielä tunne liikkeitäkään, vaikka kuinka se säntää mahan ääreen kun sanon että nyt se myllää). Tietysti jännittää hirveästi, että onko kaikki kohdallaan ja kunnossa, mutta meitä myös uteluttaa tietää sukupuoli (jos se sen suostuu näyttämään).

Maha tuntuu taas kasvaneen ja nukkuessa välillä tuleekin kasattua tukea masun alle peitosta. Mutta eipä se ulkopuolisille vielä selvä ole, että raskaana ollaan. Viime viikonloppunakin kun olin miehen työporukan illanvietossa, ihmiset tarjoili alkoholia ja kyseli miksen juo. Vastasin että oon raskaana tai paksuna, sitten ne rupes kattoo mahaa ja totes tyyliin "kappas, niinpäs oot!" :D Vaikka onhan miulla tietty tuota pyöreyttä omastakin takaa, niin ei voi ihmisiä sokeiks syyttää. Töissä ootan mielenkiinnolla sellaisten vanhempien reaktioita, joille en ole kertonut. Viimeistään miun loman jälkeen luulis että näkyy.
Töissä itseasiassa yksi lapsi taputteli miun mahaa ja sano "siulla on iso maha". Sitten sanoin, että sielläpä onkin vauva, siks se on iso. Lapsi meni ihan häpsingilleen ja sanoi "Mie en nää sitä. Sinne ei voi mennä." :D Hymyilytti.

Mutta huomenna sitten varmaan tuun kertomaan tänne rakenneultran kuulumisia.

Mutkuja mahassa

Uu, tätä blogiani on luettu jo yli 1050 kertaa ja omia katselmuksiani mukaanlukematta! Ja blogi ollut pystyssä reilu 3kk.. :D "Hieman" suositumpi kuin koiraharrastusblogini (joka on nyt ollut vähän jäissä) :D

Tänään mennään 20+1! Aina kun iltaisin sohvalle istahtaa, niin alkaa mylläys ja mutkuttelu tuolla mahassa. Aika mahtavaa! :) Nyt kun liikkeet tuntee voimakkaampinakin. <3

Tänään tuli Elloksen 50%ale-kuponki ja ajattelin tilata sitten jotkut kalliit ja hyvät äitiyshousut puoleen hintaan, mutta ei sieltä nyt mitään löytynytkään. Aiemmin tilasin jotain Elloksen oman äitiysmalliston housuja kokeillakseni, mutta ihme retkuloita. Palautukseen meni.

Siinä ois housut miun mieleen ja tyyliin nelly.comista.
Hintana 144,95e - ei tuu kauppoja :/

Sitten ajattelin käydä H&M:n nettisivuilta tilaamassa kivat bootcut-lahkeiset mamma-farkut, mutta eipä siellä enää ollutkaan sellaisia, vaikka syksymmällä tuntui olevan toistakymmentä mallia erilaisia farkkuja. Eikö ihmiset voi olla raskaana talvella?! Damn. Kun paikallisesta H&M:stä löytyy yksi malli suoralahkeista äitiysfarkkkua. Bootcutista turha haaveillakaan, pelkkää pillilahjetta tarjolla. Ja näihin reisiin ei pilliä pueta, johan naurais hevosetkin!

Mutta ihan epistä - miks odotushousujen on oltava niin kalliita? Hirveetä riistoa! Tiedän, odotusajan housuja saisi mm. huuto.netistä, tori.fistä jne., mutta kun se on arpapeliä käykö ne omalle kropalle (kuten sain huomata FB:n  kirpparin kautta hankkimieni kanssa) ja eri kokoja ei voi samasta mallista sovittaa. Kohta kuljen pelkissä kalsareissa silloin kun nämä ainoat sopivat H&M:n mammafarkut on pesussa :D

Näyttää maailman mukavimmilta päällä!
http://www.mamamia.fi/

Närästystä ja toppahousuja

Tänään on raskausviikkoja kasassa 19+2 eli puolivälin tienoilla.

Välillä iskee pieni paniikki että miten kaikki tämä aika on mennyt niin nopeasti ja että miten vauvalle ei ole juuri mitään muuta kuin vaatteita. Ja pinnis. Vaikka aika pitkällehän noilla pötkii, jos oikein ruohonjuuritasolla aattelee. (Katsoin juuri Erilaiset äidit-jakson, missä oli ne luomu-tyypit.) Vaippoja pitäs hommata - kestovaippoja siis. Se on ollut selvä ajatus jo monen vuoden ajan että meillä tullaan kestoilemaan, että jossakin mekin säästetään luontoa ;)

Hankintalistalla myös vaunut (tori.fi:stä varmaan tullaan selailemaan) ja kantoliina (kun tulee kuljettua semmosissa paikoissa mihin vaunuilla ei pääse tai mahdu tai ainakaan se ei ole kätevää).
Ja ainoa isompi asia, joka varmaan tullaan aivan uutena hankkimaan, lienee auton turvakaukalo. Siinä jotenkin haluaa varmistua siitä, että se on ehdottoman kolaroimaton ja turvallinen.

Viimeajan vaivoja on ollut hillitön närästys iltapäivisin ja mielettömät hartiajumit. Joku sanoi, että kun raskauden aikana närästää paljon, niin lapselle tulee paksu tukka. Tätä menoa sieltä tulee gorilla-vauva. Tai joku luulee, että me ollaan otettu toinen koira :P

Hartiajumeja on saanut mies hieroa aina kun on ollut kotona ja ihanan kiltisti se on mukisematta hieronutkin. Ja iso lihaspaukku siellä senkuin muljuu. Työ päiväkodissa pienten ryhmässä ei ole kaikkein ergonomisinta hommaa, kun toimitaan "minimaailmassa" koko päivä - kykitään lattiatasolla neuvomassa kuinka housut puetaan jalkaan ja syödään polvenkorkuisten pöytien ääressä.

Toinen vaikuttava tekijä on varmaan ollut myös huonot rintaliivit. Miun tähän mennessä kahdet luotto-liivit (vuosi sitten Lindexistä hankitut) ovat alkaneet olemaan todella epäsopivat, joten tänään vihdoin marssin Meritta Brahan ja sanoin, että nyt tartteis liivit ja koosta ei haisuakaan. Otettiin rinnan alta ympärysmitta ja hetihän se myyjä osu oikeeseen ja edelliset 80D:t vaihtuivat 80F:ään! Tuntuivat niin taivaallisilta päällä ja päätin että hintaa en huokaile. Ulkonäöstäkään ei tarvinnut tinkiä, sillä sieltä löytyi  myös kivoja värillisiä, pitsisiä ja topattuja liivejä. Hinta vaihteli paljon (kokeilemissani 50-102e hinta) ja lopuksi köyhdyin 90 euroa pelkistään yksistä liiveistä. On ne kyllä kauniit ja aivan mielettömät päällä!! :) Ja tissitkin on terhakat ja erottuu mahasta :D
Saman sarjan housujakin myyjä esitteli 45 euron hintaan, mutta totesin mielessäni että samaa sävyä löydän monestakin tusinaketjusta alle 10 eurolla. Tästä lähin varmaan loppuelämäni käytän oikeita liiviliikkeitä. Sen puoleen, ei oikein kokojakaan ole löytynyt ennen raskauttakaan perusliikkeistä aikoihin.

Lisäksi on tullut muutenkin vähän shoppailtua... :D Mm. olennainen työasu talvella on toppahousut. Entinen kumilenkkiviritys napinlävestä nappiin ei enää oikein riitä, joten päätin laiskuuttani (etten kierrellyt kirppareita) käydä ostamassa uudet jättikokoa. Vaatimuksena oli tilaa mahalle ja henkselit, että mikäli tila loppuu ja joutuu sepalusta pitämään auki, niin housut kuitenkin pysyy jalassa. Luhta Outletissä oli ihanan värisiä Icepeakin toppahousuja, mutta niissä tuntuu olevan niin kapea mitoitus että suurin löytämäni koko oli tällä hetkellä hyvä miun päällä. Ja vaikka olivat alennuksessa, niin ei ollut järkeä ostaa.
Mies halusi käydä Erätukussa ja mie löysin sitten sieltä kaivatunlaiset toppahousut. Väriksi tuli valittua ruskea-pinkki musta-harmaan tai pelkän mustan sijaan. Ne on vain koomisen näköiset, kun persauksessa on niin paljon tilaa (vyöärössä ei niinkään), että tulee klovni mieleen. Voinkin viihdyttää töissä lapsia vetämällä housuistani silkkihuiveja, ilmapalloja tai kaneja ja kyyhkysiä :D




Viikonloppuna on myös vähän hienompaa menoa ja nyt on tullut ostettua pari pitkää neuletta (Seppälä,  Luhta Outlet) ja parit mama-sukkahousut (H&M), joista valita. Myös pari ekopuuvillaista, pitkähihaista t-paitaa tarttui mukaan Seppälästä. Töihin olen kaivannut ihan peruspaitoja. Väriksi valikoitui (harvinaista kyllä) musta, koska välillä on ollut niin törkeät hikiläikät että HUH HUH!

Ja pakko kai se on sanoa nyt tuntevansa liikkeitä. Tunnen ne tosiaan sellaisina muljahduksina mahassa, tai tarkemmin kohdun seinämissä. Niitä ne sitten ovatkin olleet, eikä vaeltava pieru :D Ne tuntuu (tai niihin kiinnittää huomiota) silloin kun rauhoittuu sohvalle, sänkyyn tai töissä nukuttamaan lapsia.

Olisi kiva laittaa kuvia ostoksista, mutta tänään ei jaksa. Kenties lisään ne tähän samaan myöhemmin :)

Vauvatavaraa!

Lupailin joku aika sitten postausta, jossa esittelen mitä kaikkea sitä on hairahtunut jo hankkimaan. Ja tässä se tulee!

 Kaikki on hankittu toistaiseksi sillä silmällä, että sopii molemman sukupuolen edustajalle. Mielestäni tytölläkin voi olla ihan hyvin turkoosia bodyssä.

Psst! Myös mahakuvia on päivitetty, vaikka laadultaan ovatkin kökköjä!

Ankka-pinnasängyn suojus. Tulee meillä varmasti olemaan tarpeellinen, kun on säädettävä pinnis.
Facebookin "annetaan ja otetaan vastaan"- palstalta, 0e

Kun koiraihminen ja tällainen metsäläinen olen, niin tällaiset on tarttuneet matkaan. Kettu-body Prismasta, metsäneläimet Lindexistä, oranssi-tassubody Robin Hoodista ja pieni vastasyntyneen tassu-kietaisubody Lindexin alennusrekistä (alle 3e!)

Parit eri kokoiset peruspökät.

Nallepaita tuli alla esiintyvien maastohousujen seurana eli oli pakko-ostos. Vihreä vastasyntyneen kietaisubody oli myös sieltä alennusrekistä, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Ja Leather Heavenin vauvanvaateosasto on lähes tyhjennetty (aleista kumminkin)

Asenne-kakara (pyllypuoli)

Lyhythihainen pääkallobody ja ruusu&pistooli-potkarit

Pitkä- ja lyhythihainen, sain 5e/kpl (silloin vielä alkuperäinen hinta oli 29e)

Pitkähihainen pääkallobody ja jokaisella rokkivauvalla on oltava ehdottomasti maastohousut (jotka ovat tietysti kätevät myös erästellessä, niin voi hukata vauvan maastoon ;) )

Vauva-lehden tilaajalahjana tuli Nalle Puh-pussilakanasetti

Ja johan alkaa kirjakerho-mainoksia tulla. Aattelin säästää tämän julisteen, ainakin toistaiseksi - saa vaikka vaipanvaihtopaikan viereen jotain katseltavaa.

Eilen kävin neuvolassa ja eipä siellä nyt mitään hirveän ihmeitä. Hemoglobiini oli 108 ja nyt pitää alkaa sitä lisärautaa jostain kehittelemään. Paino oli tasan samassa kuin kuukausi sitten (vaikken ole nyt aivan vakuuttunut terveydenhoitaja-opiskelijan mittaamasta tuloksesta :D, luulis että nyt ois jo alkanut paino nousemaan). Vauvan syke oli 150-155 välillä. Seuraavan neuvolan paikka ois ollut jouluaattona, mutta päätettiin että tuun vasta 7.1.2013, niin saa rauhassa lomailla Pohjois-Karjalassakin vielä uuden vuoden jälkeen.

Lopuksi vielä mainostan yhtä blogia, jota aloin tässä n. vajaa kuukausi sitten lukemaan. Blogin päähenkilö on minua vuoden nuorempi nainen, joka on suurinpiirtein samoilla viikoilla odottamassa esikoistaan. Ei mitään vaaleanpunaista hattaraa. Samalla tällä mainostuksella saan "lisäarvan" arvontaan ;) Blogiin pääset tästä.

Intiaaninimi lapselle ;)

En tiedä, kirjottelinko täällä kun olin lupautunut Voittaja-näyttelyyn talkoohommiin, mutta sitten siinä oli kaikkea säätöä ja aloin itsekin epäröimään jo mm. oman hyvinvointini vuoksi. Niinpä tuli se homma peruttua.  Koitan nyt vältellä kaikennäköistä stressiä ja se olisi ollut fyysisestikin rankka homma. Me mennään Sissin kanssa varakoirailemaan flyball-joukkueeseen ja sitten varmaan hengaillaan ja nautitaan kaikesta ihan asiakkaina.

Viimeaikoina on myös rankan päivän päälle tullut jonkun verran lonkka- ja alaselkäkipujakin, niin minimoidaan sitten niitäkin. Toisaalta on myös mahdollista viettää Juliuksen kanssa aikaa ja shoppailla vaikka joululahjojakin.

Huomenna neuvola ja sieltä suoraan kaahotan keilahallille tyky-illan viettoon. Viikonloppuna on työpaikan pikkujoulut, joita oon ollut itekin järkkäämässä ja ootan innolla.

Tänään 17+6 enkä vieläkään ole tuntenut liikkeitä. Tai ainakaan mielestäni. Miehelle samasta asiasta sanoin, ja kun sanotaan että ekat liikkeet tuntuu kuin ilmakuplilta, mie sanoin että en oo tuntenut kuin vaeltavan pierun :D Ellei ne oo niitä. Niinpä miun ja miehen kesken lempinimi "Kasvain" on vaihtunut intiaaninimeen "Vaeltava Pieru". Kertoo meidän hämärästä huumorintajusta.

Mutta nyt nukkumaan, niin jaksaa maanantain.

Aika höllätä?

Viime viikko oli töissä yllättävän stressaava ja tiesin sen jo silloin alkuviikosta. Perjantaina (16+4) töistä lähdettyäni huokaisin syvään ja aloin kotona valmistautua tekemään kotiseudulle P-Karjalaan lähtöä. Kävin vessassa ja sitten iski aivan h****tinmoinen repivä kipu oikealle nivusesta hieman ylöspäin. Meinas taju lähtee ja oksensin syömäni välipalat samassa vaiheessa. Kipu oli mieletön ja mietin kylppärin lattialla pyöriessäni, miten pääsen olohuoneeseen puhelimen ääreen. Ensimmäisenähän se oli mielessä taas se pahin, vaikka vuotoa ei ollut.

Kipu lievitti vähän ja pääsin olohuoneeseen sohvalle pötkölleen ja itku kurkussa soitin miehelle töihin. Sovittiin että lähden päivystykseen heti tarkistuttamaan tilanteen. Kipu hellitti lisää, vaikka jatkuva jomotus oli ko. kohdassa, joten päädyin soittamaan taksin ambulanssin sijaan. Päivystyksessä ottivat kolme putkea verta ja pissanäytteen, sitten oottelin siellä odotusaulassa itku kurkussa ja silmät turvoksissa. Nälkäkin oli. Sitten pääsin lääkärin tutkimukseen joka tunnusteli alueen ja selvää aristusta kohdassa (kohdun oikealla reunalla) oli. Sitten seuraavaksi äitipolille tutkimukseen ja ultraan.

Siellä sitten vaihteeksi yksikseni odotellessa katselin ohikäveleviä mammoja, jotka olivat tulleet synnyttämään. Lopulta lääkäri tuli, kyseli ja tutki perusteellisesti, katseli munasarjat jne. Helpottavaa oli nähdä ultrassa sydämenlyönnit ja lääkäri sanoi, että sykekin on hyvä. Siellä se sitten heilui ja vilkutteli, mokoma mukula :) Loppujen lopuksi kukaan ei mitään sanonut, että mistä kaikki olisi voinut johtua, sanottiin että kaikki näyttää olevan ok, mutta tyyliin "pysykää synnytyssairaaloiden läheisyydessä reissullanne" kun kerroin viikonloppusuunnitelmista.

Viikonloppuna muutaman kerran juili samaan kohtaan niin, että piti käydä hetkiseksi istumaan ja lepäilemään.

Tänään töissä sitten ilmoitin eroavani yhdestä vapaaehtois-tehtävästä, joka ei ole tähän mennessä tuonut miulle mitään iloa. Pomo vihjaili, että voisin myös lopettaa koiraharrastukset, mutta en minä henkireikääni ja ainoaa säännöllistä liikuntahetkeä  (joka ei ole edes kovin rasittavaa kylläkään) rupea pistämään tauolle ennenkuin se tuntuu ikävältä tai velvoitteelta. Enköhän ensin luovu ylimääräisistä työjutuista ;) Kuulema esim. raunioilla hilluminen ei ole raskaana olevan naisen hommaa. Mutta ei me Sissin kanssa nyt harrasteta aktiivisesti muuta kuin agilityä 1-2 krt/vko.

Sitten sain äidiltä kuvia perinnesängystä, jota on hieman tuunailtu. Sängyn päädyssä oleva kuva on vanha ja minnuu vähän harmittaa kun on uusi maali vedetty vähän liian lähelle kuvan reunoja (ois voinut jättää vaikka vähän pilven muotoiseksi tms. sitä kuvaa). Saa nähdä pysyykö sänky sinivalkoisena vai pitääkö keksiä jotain muuta... :)

Mammahousut tuli muuten korkattua käyttöön 15+6, mutta totesin viime viikon aikana että on jalat ja persaus laihtunut niin että ei ne pöksyt meinaa pysyä jalassa. Niinpä tieni vei H&M:n mama-osastolle, josta sitten löysin uudet mammapöksyt, kokoa pienempää kuin mitä oon viimeisimmin ostanut vaatteita. Nyt on kiva olla :) Ja pari kivaa vaarinpaitaakin löysin tavan puolelta, mitkä on vähän pidempiä ja niissä on hyvä olla töissä.

Ai niin, se neuvolalääkäri kun määräsi sitä rautaa miulle, söin sitä aikani ja koska koko viime viikon meinasin kakata housuuni, lopetin sen ja nyt on taas kiva olla :D . Täytyy varmaan alkaa syömään verilettuja ja kiivejä, vaikka 114 se hemoglobiini oli perjantainakin.

Huimailin

Perjantai-aamuna kun heräsin, huimasi ihan mielettömästi ja laitoinkin töihin viestiä että tulen myöhemmin, kun huimaa niin hurjasti. Istuin sängyssä ja nojasin seinään, makasin sängyssä jalat seinällä, tuuletin huonetta, join mehua ja söin leipää eikä mikään auttanut. Laitoin viestiä töihin, että tulen vielä  myöhemmin ja 1,5 tunnin kuluttua soitin pomolle etten pääse töihin. Puhelun jälkeen meninkin oksentamaan sämpylät ja meetvurstit veke. Sen jälkeen kärsi vähän pötkötellä pää ylhäällä, mutta myöhemmin taas vähän ruokaa syötyä, kävin juttelemassa wc-pytylle. Loppupäivän olikin semmonen hömelö olo, vaikka pahin huimaus helpottikin puolen päivän tienoilla. Ja en syönyt kiinteitä ruokia. Neuvolatäti veikkasi alhaista verenpainetta tai lievää mahapöpöä, kun sinnekin soitin.

Mutta se onneksi kesti vain yhden päivän ja seuraavana päivänä olinkin jo aamusta iltaan koirahommissa ja aivan loppuillasta sitten leffailtaa koiraharrastuskaverini Nean kanssa. Molemmat oltiin siinä vaiheessa iltaa kuolemanväsyneitä pitkästä päivästä, mutta olihan se katottava, kun leffasta oli maksettu.

Tänään sain sitten vihdoin ja viimein varattua sen rakenneultra-ajan! Wipii \o/ !! 17.12 klo. 14:00 näkee taas kuka mukula se siellä mahassa aiheuttaa outoja oloja ja saa mahan nykyisin niin pömpöttämään <3 Ja mahollisesti saadaan tietää sukupuoli, ollaan aateltu että jotenkin se etenkin näin ekan kohalla ois kiva tietää.

Tänään 16+0 ja ekaa kertaa oli eilen äitiyshousut jalassa ja tänään jo sitten töissäkin. Alkaa tavan farkkujen reuna painamaan, varsinkin kun on syönyt jotain. Kotona parhaiten viihdynkin ihan vain pitkissä kalsareissa :D

Eilen lueskelin muutamaa odotusblogia ja en mie ookkaan niin paha, kun oon "muutamat" bodyt ostellut. Jotkut olivat hommanneet suurinpiirtein raskausviikoilla 10-12 jo pinnasängyt, hoitopöydät jne. Ja yhdillä se oli jo huoneen pinnis nurkassa odottamassakin, vaikka eivät tainneet olla edes puolivälissä. En tiiä oonko vaan niin pessimisti vai realisti, että kaikki ei välttämättä mee hyvin, joten ei liian aikaseen pidä hankkia kaikkea. Mielestäni sen rv. 25 jälkeen, jolloin vauvalla on mahdollisuudet selvitä ulkomaailmassa, uskallan mennä hankkimaan esim. vaunut. Pinnikseksi saadaan varmaan suvussa jo yli 50 vuotta kiertänyt :)
Bodyja olen ostanut, mutta niissä on vielä laput paikoillaan. Voihan ne antaa vaikka toisten vauvoille, jos omalle jotain kävisikin.

Toki haaveilen, että "sitten kun -- on laskettu aika --- on vauva -- olen äitiyslomalla --" jne., mutta ei pidä unohtaa että elämä osaa olla julmakin. Mutta voisin mie semmosen "nää jo on vauvalle"-postauksen tehä tässä lähiaikoina.

Näihin tunnelmiin ;)

PÖMPPIS!

Tänään siis tasan 15+0 eli 16.raskausviikko alkanut. Pahoinvoinnit ovat nyt vihdoinkin alkaneet jäädä oikeesti pois, wihii!

No nyt se maha sieltä alkaa pöllähtää, kun ei mee töissä toppahousut enää kiinni juuri ollenkaan ja onhan tuo muhkea pallo etenkin iltaisin. Täytyy ottaa uutta mahakuvaa kunhan on vähän pidempi aika edellisestä, viimesimmästä on alle viikko.

Lisää kuvateksti

Kävipä tässä päivinä eräinä ystävät kauempaa kylässä ja oli mukava viettää heidän kanssa iltaa. Molemmilla pariskunnilla on odotettavaa, meille tulee lapsi ja he astuvat ensi kesänä avioliiton auvoiseen (?) satamaan ;) Kylläpäs me ollaan yht'äkkiä aikuisia kaikki :D Pelailtiin lautapelejä, syötiin hyvin ja juteltiin - mainiota rentoutumista, vaikka melkein aina kaikissa peleissä häviänkin ;)

kela.fi

Ensi vuoden äitiyspakkaus on muuten aivan ihana! :) Kaikki ihanat retro-värit ja kuviot, söpö siilimakuupussi ja muut ökkömönkiäiset eri tekstiileissä! Pakkauskin on silmää miellyttävä. Muistan, kun itsellä oli pienenä vaaleanpuna-valko-raidallinen äitiyspakkauslaatikko, joka toimi pitkään lelulaatikkona.

 Eilen muuten vähän säikäytti, kun oltiin katselemassa miehen kanssa kanssa joululahjoja Kodin1:ssä ja miulle tuli aivan yhtäkkiä todella huono olo ja kyykin siellä esittelypöytien välissä pää polvissa. Sitten sain itseni raahattua johonkin sohvalle (oli kauniisti se ympäristö sisustettu :D) ja siellä kökötin huonovointisena kun mies rullaili kärrin kanssa etsimässä tuotteita, jotta saataisiin 50 euron alennuskuponki täyteen. Ei ollut pyörtyminen kovin kaukana. Sitten olo alkoi helpottaa, kun riisui toppaliivin pois ja kotona kun sai ruokaa. Mutta ekanahan se kävi mielessä - nyt se meni kesken! Mutta toivottavasti siis ihan vain matalat verensokerit teki tepposet tms. Yhtään joululahjaa ei tainnut tarttua sieltä mukaan, mutta onpahan nyt joulukynttilät!

Nyt tää mamelli (kuten työkaveri kerran asian ilmaisi) lähtee iltapuuhiin ja nukkumaan, niin jaksaa huomenna olla töissä. God natt!

Lääkärineuvola

Tänään (14+1) oli ensimmäinen lääkärin tarkastus. Ennen lääkäriä kävin omalla terkalla, jossa katottiin että painoa on vielä pudonnut 1,3 kg viidessä viikossa. Seulontatuloksissa normaali riski, mutta sitten selvisi etten ole sairastanut parvorokkoa, joten pitää olla tarkkana jos sitä työpaikalla ilmenee. Hemoglobiini oli edelleen sen 114, terkka ajatteli seurailla, lääkäri sanoi että voisin alkaa lisärautaa syömään.
Lääkärille puhuin iltaisesta päänsärystä ja todennäköisesti johtuu pienestä kireydestä hartioissa. Miehelle vapaapäiviksi hommia, voin vedota terveydellisiin syihin, että hierontaa on saatava.

Vau.fi:n mukaan 15. raskausviikko

Kolmoishermosärky is back, joten sen tiimoilta kuulema miun pitäis ottaa yhteyttä neurologiini. Ei onneks tässä vaiheessa ole kuin niitä säväyksiä, mutta pelkään että pahenee. Ja stressata ei saisi, kun siitä se särky senkuin äityy, mutta kun on vaan niin miljoona asiaa stressattavaa - lähinnä töissä. Että pitääkin luvata ihtesä joka paikkaan..

Pikku-tyypin sydänäänet kuulin, syke 160. Välillä se vain karkas sieltä "kuulolaitteen" alta ja sitten se olikin aivan toisessa kohtaa mahaa. Harmi ettei mies päässyt tällä kertaa mukaan, mutta kai se on mahdollista joka neuvolakäynti-kerrallakin kuunnella? Sukupuoliasiaa ei ole tullut juurikaan ajateltua, mutta kuulema vanhan kätilöiden uskomuksen mukaan nopeampi syke olisi tytön. Mutta jotenkin en usko koko syke-hommaan ja katsellaan sitten ultrassa, jos se suostuisi vilauttamaan ;)


Vitsi, pitäs varailla se aika sinne rakenneultraankin. Miten tuntuu että tekemättömien asioiden listä on metrin mittainen..

P.s. Ensimmäinen merkki kasvavasta vatsasta, vaikkei sitä juuri huomaa - ei meinannut mennä enää musta-sininen Haltin takki kiinni. Toinkin kotiin sen "säkkimallin" töistä :D

Välillä kuvia

Syysmuotia, ihan edelleen normivaatteissa.
(12+4)
Pienen aamupalan jälkeen, enkä ees pömpistä. ;)

Tänään 13+0..? Oon ihan huono, kun en muista. Menee sekaisin, kun on periaatteessa 14.viikko, mutta sitten sitä jää miettimään että onko se nyt 13 vai 14 +0 :D

Viikon päästä sitten lääkärineuvola. Varmaan kuuluu ne sydänäänetkin! :)

Lisäks oon ollut ihan huono, kun en oo saanut aikaseks viiä mokomaa pissanäytettä saikulle, kun periaatteessa se ois pitänyt sillon ultrapäivänä antaa. Mutta kun ei oo mahkuja ravata siellä aamupäivisin, ehkä huomenna ennen töihin menoa.

Pahoinvoinnit on alkaneet (IHANAA!) jäädä taaksepäin, enää on vain hieman ellottava olo aamuisin, mutta en oo käynyt "huastamassa pöntölle".

Miehen  "uutistamiskakku" töihin. Läppäoven takana Lölliäisen kuva ja
ambuloanssikoodilla synnytys ja ~ päivämäärä :D Mie sain kunnian askarrella.

"Taija tarjoaa kakkua"

Lopuille työkavereille ilmoitin tänään vauvauutisesta kuvassa olevalla kakulla. Haikaran pussissa oli pari pientä kopiota ultra-kuvista ja lappu "Pikku Lölliäinen, LA 29.4.2013". Osa työkavereista liikuttui melkein kyyneliin, hupsut :)

Kommentointi

Mie nyt muutin kommentointi-asetuksia, että anonyymitkin voivat kommentoida..

Kiva kuitenkin olisi saada kommentteja, kun eilenkin on 20 kertaa sivua katsottu, niin kiva olisi tietää ketkä lueskelee :)

Ensimmäinen ultra

Eli tänään käytiin ekassa ultrassa ja mittailtiin niskaturvotus. Tuollainen lölliäinenhän sieltä löytyi! <3 Kovasti se vaan halusi pyllyä näyttää eikä meinannut sivuprofiilia ollenkaan esitellä, vaikka kuinka häiriköitiin. Selvästi miehen sukuun tulossa: "älkää häiritkö, mie nukun enkä nouse vielä!" Saatiin kuitenkin niskaturvotus mittailtua ja ihan hyvältä näytti. Hyvää sivuprofiilikuvaa nyt ei sitten kotiin saatu, mutta jospa sitten joulukuussa sais kivemman kuvan :)

Ekassa kuvassa tyyppi esittelee melkein sivuprofiilia ja toisessa esittelee selkäpuolta  (ja selkärangan ja kylkiluutkin tarkkasilmäinen havaitsee).

Pää-perämitta 48mm ja vastasi viikkoja 11+4 eli päivälleen sama kuin alkuperäinenkin aika. Kaksi kättä ja kaksi jalkaa löytyi ja sydänkin siellä tykytteli :)

Nyt aletaan muutenkin olemaan pahin keskenmenoriski ohitettu ja kohtikään vaihdetaan toiselle raskauskolmannekselle (ja monessa paikassa luvataan, että olo senkun kohenee! TOIVOTTAVASTI! Alkaa nää päivittäiset pahoinvointihetket tympiä - voi kuinka kauheaa olisi kokea jatkuvaa pahaa oloa, kuten joillakin on).

Hauska oli odotella synnytyspoliklinikalla, kun siinä meni mm. tyhjän turvakaukalon kanssa oletettavasti hakemaan pientä perheenlisää ja äitiä kotiin :)

Kävin myös labrassa antamassa verta viiteen putkeen, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Tulin sitten reikäjuustona kotiin. Miulla on niin pienet ja karkailevat suonet, että eka hoitaja heitti kahden turhan piston jälkeen hanskat tiskiin ja siirti miut kollegalleen. Sekin rei'itti kahdesti, mutta ekasta kohtaa se sai yhden putkellisen ja toisesta sitten loput neljä putkea. Nyt oon ihan mustelmilla, kun ne niillä neuloilla tönki oikein urakalla. 45 minuuttia siellä olin ja mies-parka odotti odotusaulassa, ihmetteli kuinka kauan kesti :D Olisi kuulema saanut itse varmaan paremmin (jos on tuntemattomia lukijoita, niin tiedoksi sen verran että on kuitenkin hoitoalan ihminen) :D

Mutta sellaista tällä kertaa!

Hektinen elämä

Elämä on ollut niin hektistä, että blogeihinkin kirjoittaminen on jäänyt.. Koirajuttuja, työjuttuja, juttu-juttuja.. Väsymystä. Oon  kuin vanha mummo, kymmeneltä viimestään pitäs päästä nukkumaan. Ja viikonloppuinakin on herättävä ennen kymmentä  (ja ne jotka miut tuntee kunnolla, niin tietää että tää on todellakin EPÄTAVALLISTA!).

Ekassa neuvolassa on käyty ja vihdoinkin lähipiirit tietää. Työkavereille kun keksisi jonkun kivan tavan kertoa. Yks työkaveri ehdotti kakkua, missä olis laskettu aika ja haikara - se olis aika hauska idea ja sen toteutan, mikäli ei tule parempaa mieleen.

Mutta ensimmäiseen neuvolakäyntiin... Se oli PITKÄ! 1,5 tuntia siellä istuttiin. Juteltiin paljon elämäntilanteesta, elämäntavoista, saatiin lippusia ja lappusia sekä käytiin läpi neuvolakäyntejä, ultria, lääkäriaikoja. Otettiin myös verenpaine (114/70) ja hemoglobiini (114). Koitettiin myös kuunnella sydänääniä, mutta eipä tyyppi meille esittäytynyt. Terkkatäti sanoikin, että se on siinä ja siinä kuuluuko (9+0) ja ei kuulunut. Kovasti se varoitteli, että jos ei kuulu niin ei pidä hätääntyä että kaikki ei ole kunnossa, mutta ei vielä neuvolatäti tiennyt ettei me sellaisesta oteta pulttia.

Ja ihan varmasti siellä kyllä vielä eletään ja minua kiusataan, kun on nyt pahaa oloa ollut enemmän ja parina aamuna ja joinakin iltoina olen käynyt vessanpöntölle juttelemassa (ja toisinaan lavuaarille, kun ei ole ehtinyt vessaan). Viimeksi tänä aamuna (10+2).. Viehkoa!

Neuvolasta vielä sen verran, että ei ole suurta riskiä raskausdiabetekselle, kun siitä olin huolissani näemmä edellisessä kirjoituksessani. Vielä olisi ollut mahdollista olla lihavampi, että oisin joutunut aktiiviseen seurantaan. Sovittiin, että katellaan sokrut virtsasta sitten joskus puolessa välin raskautta. Sanoihan se neuvolatäti kuitenkni, että onhan tuo painoindeksi "hieman korkea", mutta eihän sille ole mitään tehtävissä nyt. Ja mie nyt oon tyytyväinen, että niitä kiloja on huvennut herkuttelemattomuudella. Tuntuu, että paino putoaa, mutta maha pysyy samana/kasvaa :D

Tosiaan, molemmat isovanhemmat on nyt informoitu perheenlisästä ja iloisia ollaan kummallakin suunnalla :) Kyllä tulokkaalle rakkautta riittää! <3 Fammu vaan on päättänyt, että "kasvain" ei ole sopiva lempinimi, joten hän on keksinyt tilalle Ulpukan. Ei taida vakiintua meidän suuhun :D

12.10 perjantaina on sitten ensimmäinen ultra ja riskiseulonta (niskaturvotus, labrat) keskussairaalalla. Sitten nähdään pikkutyyppi!


P.s. Vitsi, taidettiin sattua samaan aikaan hirmuiseen vauvabuumiin tämän kanssa, kun tuntuu että niin moni on raskaana (lähde: Facebook).

Blogin aloitus

Ensimmäinen vauvan odotus-blogin päivitys, kun on joutavaa aikaa sohvalla köllötellessä pienen kuumeen kourissa. Blogin on tarkoitus säilyä salaisena ja vain harvoille ja valituille lukijoille tarkoitettuna, ainakin siihen asti, kunnes saadaan kerrottua asiasta tuleville isovanhemmille ja isoisoäideille.

Se ei käykään aivan käden käänteessä, kun asumme vanhemmistamme 250-300 kilometrin päässä ja haluamme kertoa uutisen kasvokkain :)

Mutta kaikki on lähtenyt siitä, että 2011 kesällä sovimme avopuolisoni ja kihlattuni kanssa jättävämme ehkäisyn pois kokonaan. Vuosi siinä meni, pari kuukautta taukoa keväällä 2012 kolmoishermosärkyyn tarkoitetun epilepsia-lääkityksen vuoksi, ja yrityskiertoja kertyi kokoon jo 12 ennenkuin se plussa tuli. Olin jo melkein menettänyt uskoni luonnolliseen raskautumiseen ja vähitellen miettiä tutkimuksiin menemistä.

27.8 sitten tuli se plussa, kiertopäivä 35. Ja olihan siinä jo jotain oireitakin, mitä voisi luulla myös menkkaoireiksi. Ensimmäisenä tunteilu, kun oltiin edellisenä päivänä palaamassa Pohjois-Karjalasta kotiseudulta ja mie näin pellolla leikkuupuimurin puimassa viljaa. Miehelle sanoin vain että "kato, tuolla on leikkuupuimuri. Mie haluun maalle! BYYÄÄH!" ja pillahdin itkuun :'D Sitten tissien aristus. Ja tietenkin menkat myöhässä, mutta olivat ne joskus olleet myöhässä 10 päivääkin ja siinäkin välissä olin silloin tehnyt monta raskaustestiä, joten nyt olin päättänyt olla hätäilemättä. Ystävälle olin edellisellä viikolla sanonut että menkat on myöhässä (ja hän tiesi yrityksestämme), joten hänelle sitten heti ilmoitusta plussauutisesta.

Mies ei ollut sinällään yllättynyt, mutta kolme päivää kuitenkin jonkinlaisessa shokissa :D "Mieti: vaippojen vaihtoa, yöheräämisiä, maidon lämmitystä... ja ja.." oli ekan päivän eräs lausahdus miehen suusta. Soitti hänkin ystävälleen, kun jollekin piti päästä kertomaan :)

Tänään mennään raskausviikoilla 7+6. Oireina on ollut tissien järkyttävä aristus, pienimuotoinen pahoinvointi pahoille hajuille ja tuntumalle suussa (takahampaiden pesu :D ). Viikolla 6-7 aivan tajuton väsymys, ois voinut vaikka nukahtaa pystyyn. En tiedä, onko väsymys häipynyt luonnostaan vai vaikuttaako Minisun-monivitamiinivalmisteen päivittäinen "nauttiminen", mutta tärkeintä että on taas hyvä olla.

Viikon päähän on varattu ensimmäinen neuvolakin, mihin tuleva isäkin (onneksi) lähtee mukaan. Siellä aiheena vissiin mm. raskausdiabeteksen kartoitus eli saan kuulla olevani lihava ja ylipainoinen ja että nyt sitten ei syödä mitään sokerista ja paino ei saa nousta.. :/ Toivottavasti sattuisi kiva terkkatäti.

Samana päivänä käyn myös Suomen Terveystalolla lääkärin tutkimuksessa, 6 viikkoa sitten satutetun polven kanssa. Kävin silloin moottoripyörällä tutkimassa ojan pohjia, moottoripyörän takapää lensi syliin ja oikea polvi ja jalka oli siellä alla vähän huonosti väännyksissä. Ei ole oikein parantunut kunnolla tässä ajassa ja silloin tällöin se on muljahdellut pahastikin. Eilen sitten niin pahasti, että taas melkein alkupisteeseen sen kanssa. Olisihan se hyvä saada kuntoon ennenkuin mahaa ja painoa kertyy lisää ja näin ollen rasitusta jaloillekin.