Nyt kun on tullut enemmän vietettyä aikaa muden samanikäisten lasten vanhempien kanssa ja lapsetkin vaativat jo rajoja, huomaa myös eroja kasvatusperiaatteissa. Me ollaan J:n kanssa varmaan aika natseja mm. ruokapöytä-käyttäytymisen suhteen. Me opetetaan ja vaaditaan, että pöydässä ei sotketa, vaan syödään ja juodaan siististi. Hassuille ilmeille yms. saatetaan nauraa, mutta mukista kaadetaan vain maitoa suuhun eikä pöydälle tai lautaselle. Ja jos maitoa kaatuu pöydälle, niin sitä ei hangata ja levitellä. Kuten muutakaan ruokaa. Ja voin sanoa, että 1v 4kk:n ikäiseltä sellainen luonnistuu ja asia on ymmärretty pääsääntöisesti ihan hyvin.
Syöttötuolissa istutaan naama pöytään päin (ellei nyt satu olemaan jotain aivan über-kiinnostavaa toisessa suunnassa, kuten joululauluja kesäkuussa lauleleva isä), jalat pysyy pöydän alla ja leluja ei ole pöydässä. Ruokaa maistetaan useampi kuin yksi lusikallinen, mutta kaikkea ei tarvitse syödä. Ja jos Juuso on syönyt ennen muita, niin se saa jonkin aikaa odottaa ennenkuin pääsee pöydästä pois.
Toinen merkittävä asia, jossa olen huomannut eroja, on nukkumaan meno. Monilla tuntemillani lapsi jää vain pinnasänkyyn ja ei tarvitse nukuttaa. Tämän asian suhteen me vastaavasti ollaan tosi pehmoja ja me edelleen nukutetaan Juuso viereen ja siirretään nukkuvana omaan sänkyyn ja joskus nukutus saattaa kestää melkein tunninkin.
Monesti meille on sanottu, että "ai pitääkö Juusoa nukuttaa", "kauanko siinä kestää? Ai kamala" tai "miksette pidä unikoulua?".
Mutta meistä on jotenkin mukava, että lapsi saa illalla vielä ennen nukahtamistaan kiehnätä kainalossa, voidaan "töötötellä" neniä, lorutella tai laulaa iltalaulu. Ja varmaan nukuttamista tulee vielä jatkettua tulevinakin vuosina vähän muutellen - aletaan lukemaan iltasatua, jutellaan päivän kuulumisista ja annetaan läheisyyttä ja läsnäoloa rauhallisissa merkeissä.
En minäkään arvostele ääneen juurikaan niitä syöttämisrituaaleja "ai miksi annat pyöritellä kasvissosekeittoa sormilla tukkaan", vaikka toki pienessä päässäni mietin, että itse en antaisi noin tehdä. Myös pitkää (yli 3kk:n :D) imetystä ihmiset jaksoivat ihmetellä ja sitä, että en aloittanut kiinteitä Juusolle heti 4kk:n iässä, vaan mentiin aika lähelle nykyaikaisten suositusten mukaan 5kk 3vkoa täysimetystä ja 11,5kk osittaisimetystä.
Sitten on vielä muita seikkoja, jotka eivät tulleet ihan päällimmäisenä mieleen. Esimerkiksi missä vaiheessa alkaa opettamaan oikeaa ja väärää lapselleen, esimerkkinä lyöminen tai toisen lapsen kädestä lelun vieminen. Meillä on otettu alusta pitäen, kun lyöminen alkoi olla tahallista, se linja että lyödä ei saa. Ja lelujakaan ei saa ottaa toisen kädestä. Näissä asioissa myös pomppaan toisten äitien varpaille, jos näen kyseistä käytöstä kenen lapselta tahansa ja kenen lapseen tahansa kohdistettuna.
Juusolle ollaan myös kovasti koitettu opettaa hyvää käyttäytymistä koiran/koirien seurassa. Nämä on myös turvallisuus- ja "kaiken varalta"-tekijöitä. Eli koiraa ei saa häiritä kun se syö, sitä ei saa jahdata, päällä kiipeillä, ei läpsiä eikä heitellä tavaroilla. Eikä syöttää omia eväitään sille! :DRuokarauhan antaminen onnistuu, mutta muut seikat tuppaavat välillä "unohtumaan". Se on Juusosta vaan niin hauskaa, kun koira väistää, pakenee tai seuraa, kun on riisikakku kädessä.
Tässä tuli nyt päällimmäisiä asioita meidän arjesta ja jotain varmasti unohtui.
Millaisia kasvatusperiaatteita teillä on? Oletteko saaneet kritiikkiä tavoistanne?
Juuson odotuksessa sain myös puolen välin tienoilla vaivoikseni liitoskivut ja iskiaksen. Lantio löystyi ja nukkuessa jokaisen kerran kun käänsin kylkeä, kuului lantiosta iso naksahdus. Maitoa alkoi valumaan öisin raskausviikolta 23. lähtien. Supistuksia ei ollut ennen synnytystä, ainakaan ikäviä. Tosin kahdesti kävin äitipolilla aivan hillittömän kovan vatsakivun takia (päivystyksen kautta 16+4 sekä työterveyden kautta 26+3, jolloin oli pissassakin verta ja keto ++).
