Neuvola ja ajatuksia synnyttämisestä

Kävin taas neuvolassa eilen (36+4).

Painoa oli tullut taas +800g/vko eli vähän turhan reilusti. Mie vähän luulen, että syön liian isoja annoksia, koska oon herkutellut vähemmän kuin ennen (ja myö tehdään niin hyvää ruokaa :D). Lukuunottamatta tietenkin viikonlopun tupareita, jolloin piti syödä niin että on koko ajan ähkyssä.

Sf-mitta oli pysynyt samassa 32 sentissä eli ihan keskikäyrällä. Neuvolatäti otti streptokokki-näytteen ja kysyi, että tekeekö samalla sisätutkimuksen. Sanoin, että tehköön vaan vaikka miulla onkin ens viikolla se äitipolin lääkäri ja kokoarvio. Hirveen tarkkaan se ei ronkkinut (kovakouraisesti kyllä), mutta kohdunkaulaa oli vielä jäljellä vissiin aika reilusti, kylläkin pehmeä. Eli ei varmaan ihan hetkeen oo syntymässä.

Vauva oli vissiin (ainakin silloin) laskeutunut vielä alaspäin, kun sanoi että aika syvällä kuopassaan on. Mutta tänään taas on maha tuntunut ahtaalta ja pylly aivan tuossa kylkiluiden alla, ettei aina pysty edes suorassa istumaan. Se yksi neuvolasijainen Taipalsaarella sanoikin miulle, ettei välttämättä uudelleensynnyttäjillä vauva edes kiinnity ennenkuin synnytyksessä.

Kävin myös synnytysvalmennuksessa keskiviikkona. J:n piti tulla mukaan, mutta sille oli ilmoitettu että sinä päivänä oleva työpaikkakokous on pakollinen. Ja J meni suoraan omasta työvuorostaan (Lappeenrantaan), joten miun piti säätää täällä päässä lastenhoitajien ja kulkemismahdollisuuksien kanssa, sillä päiväsaikaan ei ihan hirveästi ole vaihtoehtoja. Ukki tuli kuitenkin hoitamaan Juusoa ja hyvinhän nuilla oli mennyt.

Kuva: yle.fi

Synnytysvalmennus on näemmä lähinnä ensisynnyttäjille, sillä siinäkin ryhmässä kaikki muut odottivat esikoistaan. Pohjois-Karjalan keskussairaalan synnytyssali oli todella sairaalamainen - ei sen sairaalamaisempi voisi ollakaan. Vihreä laatoitettu huone, missä ihan keskellä huonetta on ufomainen pöytä ja leikkaussalivalo. Ei pienintäkään kodinomaisuutta. Mutta kyllähän se varmasti asiansa ajaa.

Etelä-Karjalassa oli synnytyssänkynä sellainen katkaistava sairaalasänky, minkä ympärillä kyllä mahtui hoitajat sun muut työskentelemään, mutta ei se kuitenkaan töröttänyt keskellä huonetta. Siellä oli valkeat, kuitutapetoidut seinät ja jotenkin "pehmoisempaa".

Synnytysvuodeosastolla ei myöskään houkuttele yhtään se sellainen neljän hengen huone, etenkin jos se on silloin täynnä. Se huone on vieläpä tosi pieni. Se perhehuone vaikutti kyllä vastaavasti aivan huipulta. Etelä-Karjalassahan oli vain pelkkiä kahden hengen huoneita.

Mutta jotenkin kuitenkin on hyvä fiilis synnyttämään menemisestä. Toivon kovasti, että pystysin ite olemaan aktiivisempi kuin Juusoa synnyttäessä, jolloin olin aivan totaalisen poikki. Haluaisin nyt ketkua jumppapallolla, kokeilla TENS-laitetta, ammetta jos se on mahdollista ja kenties aqua-rakkuloitakin. Luultavasti myös epiduraali tulee olemaan toivelistalla ennemmin tai myöhemmin, mutta toivon mukaan alkuun jos pärjäis ilman.

Mutta sen näkee vasta sitten - saattaahan se olla taas ramppaan vessan ja sängyn väliä joka supistusten välillä oksennuspussi kädessä.

TENS-laite

Samalla Joensuun reissulla kävin myös maksamassa osan niistä tuplarattaista ja ne pistettiin tilaukseen. Eli tosiaan ne Emmaljungan Double Vikingit, dark greyt! :) Ihanaa saada sellaiset ketterät menopelit, jotka kulkevat suoraan eivätkä väännä itsestään toiseen laitaan. Nyt vielä on tullut uutena runkona ilmakumipyörälliset, jotka maksavat saman verran kuin tämän vuoden malli.

Nyt alkaa olemaan jo sellaista vauvan odotusta sen sijaan, että "ei, älä tule vielä! Täällä ei oo mikään valmista, miekään en oo valmis!" <3

Neuvolakuulumisia

Ihania, aurinkoisia syyspäiviä

Kävin viimeistä kertaa tämän kunnan neuvolassa. Neuvolatädillä oli opiskelija, mutta onneksi vasta "kuunteluoppilas" vaiheessa eikä miun pitänyt teeskennellä, että haluan kertoa asiani pelkästään opiskelijalle. Toki ymmärrän, eihän sitä voi oppia ilman harjoitusta, ja tottakai opiskelijat saavat esim. kokeilla miun mahaa, mitata sf-mittaa jne. mitä opiskelija saikin tällä kertaa tehdä, mutta kun on vuoden verran kertonut juttunsa tietylle henkilölle, niin tuntuu hassulle jos se istuu nurkassa ja pitäs kertoa juttunsa tuntemattomalle opiskelijalle.

Painoa oli tullut +467g/vko, mikä on sentään kohtuullisempaa kuin viime kerralla. Yhteensä nyt jo 10,2 kiloa lähtöpainosta. Verenpaine 112/72, hemoglobiini 114 (enkä oo ees muistanut juuri koskaan ottaa rautaa). Sf-mitta oli 27,0cm ja vauva edelleen raivotarjonnassa, pää jo melko alhaalla. Tilaa kylläkin on vielä hyvin pyöriä puolelta toiselle. Ja vauvan syke oli 155.

Lopuksi lahjoin vielä neuvolatädin suklaalevyllä, mistä se oli aika otettu. :)

Käytiin myös Juuson kanssa tänään päiväkodilla hyvästelemässä entiset työkaverit. Oltiin liikkeellä päikkäriaikaan ja posi lähtiessä tietenkin jätkä nukahti autoon heti. Kun kerran olin kaupungissa, niin piti vielä käydä K-raudassa. Lasta ei voinut tietenkään jättää autoon, kun olin yksin liikkeellä, mutta onneksi K-raudassa oli sellaiset "rattaat", mihin sain umpiunessa olevan lapsen kannettua. Juuso jatkoi sujuvasti päikkäreitä rautakaupassa :D

Brittiläinen lammasfarmari-isäntä

Neuvola - lapsen ensiapu - muuttopuuhissa

Miks miulla ei koskaan runosuoni syki ja en keksi ikinä mitään hauskoja tai nohevia otsikoita. Mutta olkoon siinä nyt sitä ihteään, tekstin sisältöä :D

Tiistaina kävin neuvolassa ja paikalla oli reipas, nuori ja asiansa osaava sijainen.
Kaikki oli hyvin lukuunottamatta lisääntynyttä kolmoishermosärkyilyä. Painoa oli tullut yli kolme kiloa kuussa (+831g/vko), mistä sain pienen huomautuksen. Mutta viimeksihän neuvolatäti sanoi, ettei haittaa vaikka olisi painoa tullut tuplatenkin :D Tuskin kuitenkaan tarkoitti sitä, että ota hirmuinen kiri ensi kuussa.

RR 118/69

Hemoglobiini 119
(Uskomatonta, miulla!! ja en ollut edes edellisellä viikolla muistanut syödä rautaa)

Sf-mitta 26.0 cm

RT

Sydämen syke +145

Liikkeet ++

J tekee opinnäytetyötään lapsen ensiavusta ja Juuso pääsi (lue: joutui) olemaan mallina kuviin. Aseteltiin pientä päiväuniaikaan kylkiasentoon jne., kun eihän tuo vielämuuten yhteistyöhön suostuisi.


Onko teillä lapsen ensiapu-taidot hallussa?

Kotona harmitti vain typerä kylmäpussi

Yhtenä iltana J saikin kuvamateriaalia myös ampiaisen pistosta, kun minua ja Juusoa pisti ampiainen. Oltiin iltakävelyllä Juuson ja Sissin kanssa ja Juuso taas mustikan varvut nähdessään säntäsi popsimaan mustikoita. Mikäs siinä.

Sitten minua pisti ampiainen polveen ja äkkiä nappasin lapsen ja aloin kiikuttamaan sitä rattaisiin, jottei Juusoa pistäisi mikään. Mutta turha toivo ja poikaa pisti ampiainen silmäkulmaan.

Kotona pidettiin kylmää pistokohtien päällä (miten hyvin nyt tuollainen taapero antaakaan silmän päällä pitää kylmää..?), Juusolle ½ Histec, miulle kokonainen sekä kortisonivoidetta paikallisesti. Kyllä poltteli polvea, joten voin kuvitella miltä on tuntunut silmässä (tosin Juusoa ei tuntunut enää piston jälkeen haittaavan mikään).

Seuraavana päivänä silmä oli vielä turvoksissa, mutta turvotus laski päivän mittaan ja lapsikinalkoi näyttää omalta itseltään. Tiedetäänpähän nyt, ettei meistä kumpikaan ole yliallerginen ampiaisen pistolle.

Tärkein on pakattu <3
(todella älykkään näköinen lapsi)
:D

Mie tänään vihdoin aloitin virallisesti pakkaamisen muuttoa varten ja tietenkin miulla oli ahkera pikkuapulainen. Jotenkin hankalaa pakkaaminen yksin (kaksin lapsen kanssa) ollessa, kun yläkerrassa ei ole lapsiporttia ja kaiteissakin on hirmuisen iso väli, etten uskalla hetkeksikään irrottaa katsettani lapsesta. Alakerrassa ei ole vielä hirmuisesti laatikoihin joutavia tavaroita. Mutta kolme viikkoa muuttopäivään!! Se on jo niin lähellä. Hyvässä kuin pahassakin.

Onhan se vähän haikeaa jättää nämä seudut, missä on viimeiset neljä vuotta asunut. Äitikaverit lapsineen, koiraharrastusihmiset, hyvät työkaverit (vaikken hetkeen ole töissä ollutkaan), Saimaan ranta...

Mutta vastaavasti lähempänä on vanhat ystävämme ja perheemme. Ei aivan liki kuitenkaan (45-90km), joten omalla tavallaan joudumme aloittamaan vielä alusta uudella paikkakunnalla.
Toivottavasti löytyy paikkakunnalta sosiaalisia äitejä, joita voisi tavata ja lapset pääsisivät leikkimään keskenään. Mutta sen vain aika näyttää (ja toki itse pitää olla aktiivinen, kukaan ei tule kotoa hakemaan):)

Kesä on nyt!

Kesä on alkanut ja tuntuu, että pari viime viikkoa on hujahtanut vauhdilla.
Ei ole tullut nökötettyä tietokoneella ja Nokiaankaan ei taida olla Blogger-sovellusta..?

Hellepäivinä ulkoiltiin paljon, käytiin lähinnä sisällä syömässä ja nukkumassa. Heimalan puutarhalla ja kotieläinpiha -reissulla ostettiin orvokkeja ja Plantagenista taas pari chiliä, joiden istuttamisessa Juuso oli ahkerana apulaisena. Mieluisa leikki onkin edelleen tuon päivän jälkeen ollut mullan siirtäminen tyhjistä ruukuista toisiin. :D

Muutenkin Juuso leikkii ulkona mieluiten kivillä, kepeillä ja kävyillä, vaikka ulkolelu-repertuaariakin on vähän laajennettu sen ainoan pallon puhkeamisen jälkeen. Onpahan luonnonlapsi <3

 Käytiin myös yhtenä viikonloppuna pikavisiitillä vanhempieni luona Ilomantsissa Juuson ja Sissin kanssa, kun J lähti Mama's Classic -autotapahtumaan veljeni kanssa. Ilomantsissa jatkui myös istutus-teema. Automatkat menivät aika hyvin. Menomatkalla yksi pysähdys puolessa välissä, jolloin olin joka tapauksessa suunnitellut pitävämme tauon ja pikkumiehellä alkoi sopivasti hermo palaa vasta siinä kohtaa. 276km yhdellä - kärsivällinen pikkumies! Tulomatkalla jouduimme muutenkin ajamaan Joensuun kautta, niin pysähdyksiä tuli kaksi.

 

Ilomantsissa taas lehahti poskiin läiskät

 Viime viikolla kävi J:n vanha koulukaveri n.20 vuoden takaa perheineen täällä. Miehetkään eivät siis olleet nähneet toisiaan ainakaan 15 vuoteen. Sattuvat olemaan samalla alalla töissä, ja ensihoito alkoi ainakin miulla tursuta jo korvista ulos.Vietettiin heidän kanssaan tiiviisti aikaa, syötiin, lapset leikkivät sujuvasti keskenään (heidän nuorimalla lapsella ja Juusolla oli kolme päivää ikäeroa) ja käytiin Imatran kylpylässäkin pulikoimassa. 

Juuso ei ole koskaan ennen ollut missään uimahallissa tai vastaavassa, kun talvella Juuson iho oli huonossa kunnossa ja kloorivesi vissiin kuivattaa ihoa entisestään. Mutta jätkä tykkäsi mielettömästi. Välillä istuskeltiin lasten altaassa, kierreltiin "Taikametsää", istuttiin poreiden joukossa ja Yorokobissa eli kuumassa, matalassa altaassa. Ja jatkuvasti piti olla joku lelu kädessä :D

Olen tässä n. viikon ajan etsinyt Juusolle hullun lailla kesäkenkiä. Olen käynyt läpi kaikki Lappeenrannan kenkäkaupat, monta lastenvaateliikettä, Prisman ja tänään sitten vielä päädyin käymään Citymarketissa. Ensimmäinen kauppa jossa oli pieniä kokoja ja jopa valinnan varaa! Ostin sitten sekä tennarit rymyämiseen että sandaalit kesähelteille. Molemmat ovat Lotta&Lassi-merkkiä ja kokoa 21. Eivätkä olleet kovin kalliita. Eivät ehkä kovin laadukkaatkaan, mutta varmasti kestävät tämän kesän menot.

15+1

Miulla alkoi sunnuntaina 16. raskausviikko eli tänään on 15+1. Kävin viime viikolla neuvolassakin ja kuulin ekan kerran Kilpparin sydänäänet. Kyllähän se pisti hymyilyttämään <3
 

Painoa tullut +131g/viikko, verenpaine oli 110/69, pissa puhdas, hemoglobiini 110, vauvan syke 165, liikkeet +.

Liikkeistä sain jo plussan, kun tunnen silloin tällöin sellaisia muljahduksia alavatsalla, etenkin kun rauhoittuu itsekin (esim. Juusoa nukuttuaessa). Sydänääniä kuunnellessakin tuntui sama sieltä, mistä sykekin sitten löytyi. En siis aivan kuvittele! :)

Keskiviikkona on sokerirasitustesti. Saa nähdä, kuinka käy tällä kertaa. Ainakaan en ole himmaillut ruokavaliotani, kyllä jäätelö on kuulunut oikeastaan jokapäiväiseen ruokavalioon. Hups. :D Eipähän tule "valehdeltua" siihen testiin :P

Tässä pikakuulumiset tältä erää.  

Mitä teille kuuluu?

Muutosten tuulet

Huusin huuto.netistä ihan murto-osahinnalla
Jukka Askare -palikkalaatikon.
Juuso tykkää!

Olen aivan ahdistunut. Nyt tapahtuu niin paljon. Juuson iho-ongelmien kanssa sumpliminen, sen synttäreiden suunnittelut ja autokin (vaihteeks) on käyttökunnoton, ja ens viikonloppuna pitäis päästä Ilomantsiin oman mummini 7-kymppisille!

Käytiin neuvolassa torstaina. Siellä Juuso esitteli taitojaan - konttaamiset, seisomiset, nonparellien poimimiset ja höpöttelyt. Taidot kuulema hyvin halussa. Pientä huolta aiheuttaa vähäinen kasvu : liki kolmeen kuukauteen ei ollut tullut painoa kuin n. 300g! (Eli Juuso painaa n. 8,5kg) Eikä pituuttakaan liiemmin, mutta kirjoitti silti neuvolakorttiin seuraavaa:

"Mainio pikkumies. Kivasti pärjäilee jo itse. Konttaa, nousee istumaan, tukea vasten nousee seisomaan. Pinsettiote +/+. Tavuja juttelee, puhetta alkaa ymmärtää. Kasvu hyvä, hieman hoikistuu. Iho nyt kauttaaltaan punaisten, kuivien läiskien peitossa, kasvot pahimmat. Ikäisensä tavoin kehittyy."

Saatiin lähete lääkärille jo seuraavaksi aamuksi. Lääkäri katsoi pikaisesti, määräsi Abobase hydrokortisonia ja laittoi lähetteen lastenpolille. Käski jättämään kaikki viljat pois ja mielellään maidonkin. Oltiin tyytyväisiä, että hommaa selvitellään edelleen eikä hoideta vain oireita.

Me ei kyllä epäillä maitoa, koska mm. mitään mahavaivaa ei ole ja sehän se yleensä etenkin käy mahaan. Meillä on imetyksen lopetteluprosessi nyt meneillään, niin nämä Juuson dieettikokeilut eivät sitten vaikuttaisi minun syömisiini (kyllä vain, olen nyt itsekäs tässä asiassa).

Perjantain posket

Juuson iho on poskissa ollut parempi reilulla Aqualan-rasvaamisella, mutta käytämme nyt viikon kortisoni-kuurin, koska niitä muita läiskiä kutittaa niin paljon, että Juuso repii muuten ne vaatteidenkin läpi auki.

Tämä ruokavalio-stressi + synttärien valmistelustressi ovat saaneet taas vanhan vihamieheni, kolmoishermosäryn, heräilemään. Hermot kireällä vaikuttaa aivan oikeasti meikäläisellä hermoihin. Nyt vaan kun loppuisi, en kaipaisi sitä lääkitystä enää lisäksi tähän vaiheeseen.

Eniten stressailen Juuson synttäreissä porukan jakamista eri päiville/viikonlopuille. Synttärivieraita olisi tulossa mieletön määrä (varmaan yli 20) ja kaikki pitkästä matkasta. Ja kaikki varmaan olettaisivat, että voisivat olla meillä yötä. *huoh* Voi kun asuttaisiin jo Pohjois-Karjalassa, niin voisimme passittaa kaikki illalla koteihinsa :D

Tosin rakastan järjestää juhlia ja näihin pirskeisiin en päästä ketään muuta säätämään. Teen itse kaiken, kerrankin! Auttaa saa, mutta VAIN miun ohjeiden mukaisesti. Olin hieman ahdistunut, kun ristiäisissä oli niin monta kokkia samaa soppaa hämmentämässä. Silloin toki Juuso oli pikkuvauva ja vaati huomioni hereillä ollessaan 99%:sesti, joten silloin oli helpompi antaa muidenkin tehdä omien näkemyksiensä mukaan. Itsehän en juuri keittiöön ehtinyt.

Mutta aika näyttää kaiken suhteen, miten asiat etenee. Synttärikutsut pitäisi saada laitettua jo matkaan, mutta se aika on vähän auki. Huoh.

Ai mikä rento hoitovapaa?

8kk-neuvola

No nyt on 8kk-neuvolassa käyty vähän etukäteen. Oli lääkärineuvola ja viimeisin vapaa aika 10:30, olipas rankkaa herätä! Juuso oli oikein hyväntuulinen neuvolassa, höpötteli ja hymyili lääkärille ja terkalle. Sovittiin että voidaan käydä myös 10kk-neuvolassa, kun mie haluisin mitat käydä otattamassa.

Pituus: 70.3 cm 

Paino: 8220g

Pään ympärys: 45.2 cm

"Tyytyväinen poika, tasaisesti kasvaa. Oppinut juuri ryömimään. Aukile, näkö, kuulo, sydän ja keuhko***?, vatsan palp. iho norm. A. fem. +/+. Kivekset +/+. Jäntevyys ja suojaheijasteet norm."

Kuka tietää, mitä tuo A. fem. meinaa? Ja tais ihan rutiinilla kirjoittaa tuon "iho norm." kun kuitenkin oli puhetta ja näki ne kuivat läiskät ja veikkasivat atooppista ihottumaa. Mutta perusvoidetta sanoivat vaan että käyttäs ja jos pahenee, niin Sibicorttia.

Käytiin neuvolan jälkeen Prismassa ostamassa Juusolle evästä. Ostettiin jo Semperin puurojauhe 8kk--> ja hedelmäsoseita (osassa myös jogurttia). Sitä vähän ihmettin, kun neuvolassa sanoivat että 10kk eteenpäin hapanmaitotuotteita, mutta sitten purkkiruoissa on tuota jogurttia 8kk eteenpäin. En tosin vielä perehtynyt, että onko soijajogurttia vai ihan lehmänmaito vai mitä.

Ryömimisessä on löydetty jo kakkosvaihe ja maailman(talon)katselmus avartuu. Koirankupit on aivan must ja mie olin taas paha paha äiti ja siirsin Sissin ruokailu- ja juomapisteen portaiden tasanteelle, missä ne ovat varmaan vielä pari kuukautta turvassa. Myös neuvolassa Juuuso esitteli tätä uutta taitoaan.

Mutta nyt varmaan blogi hiljenee jouluksi. Viimeistään ensi vuonna sitten palaillaan linjoille, kun ollaan kotiuduttu Pohjois-Karjalasta.

Hyvää joulua kaikille pienille, isoille ja karvaisille!!

P.s. Istuinasiassa ei olla vielä päästy eteenpäin

Talviajassa talvea ootellessa

Lupaavasti ollut jo härmää maassa, mutta ei vieläkään ole tullut lunta. Talvi voisi tulla jo! ... ja joulu <3 Kynttilöitä oon polttanut ihan fiiliksissä.

Maanantaina kävin kaupungilla ostamassa joulukalenteri-tarvikkeita ja Etelä-Saimaasta hyomasin myös ½-hintapäivät yhdessä lastenvaate-liikkeessä, joten ensimmäiseksi kurvasin sinne. Koska olen totaalisen hukannut äitiyspakkauksen villahaalarin, kypärämyssyn ja muita vaatteita, niin ostin sitten korvaavaa tilalle :D

Noin söpö fleece-haalari -50% Nalle-merkkiä, maksoi 11e ja risat. Lisäksi kauluri ja kypärämyssy maksoivat euron, välikausirukkaset ja kurarukkaset kevättä ajatellen, 2euroa pari. Alle 20eurolla aika satsi - olin aika tyytyväinen. Kotona kokeilin kypärämyssyä, niin sehän oli pieni ja Juuso näytti pusukalalta se päässä, huoh. Ja kun olin oikein etsimällä etsinyt liikkestä pienimmän kokoa 46 ettei varmasti repsota! Täytyy joku päivä käydä sitten ostamassa isompi.

Iltapuurot

Kiinteitä menee jo enemmän. Aamupalaksi Juuso saa hedelmäsosetta 1/3 purkin, lämpimäksi ruoaksi juuressosetta alle 1dl ja iltapalaksi puuroa ½dl. Ja vettä ja tissimaitoa ruoan päälle. Täytyisi vaan alkaa laajentaa tuota makuskaalaa. Tänään ostin kukkakaalia, jos siitä sosetta tekisi. Millaisia maku-yhdistelmiä muut kotikokit ovat tehneet?

Hedelmäsose menee aika hyvin, juuressose todella hyvin (Juuso aukoo suutaan kuin linnunpoika) ja puuro taasen ei tee oikein kauppaansa. Puuro saa pykläys- ja päristelyreaktiot ja miehellä ei meinannut ymmärrys riittää yhtenä iltana. Itellä ei meinaa pokka pitää, kun Juuso niin hymyssäsuin päristelee puurot pitkin pöytiä, vaikka oon koittanut matalla äänellä kieltää ja olla toruvan näköinen :D Juusolle sanotut ensimmäiset "eit" - pitäsköhän kirjoittaa vauvakirjaan :D

Lempparileluja tutkimassa

Keskiviikkona käytiin neuvolassa. Paino oli 7640g, pituus 67,1cm ja päänympärys 44,1cm. Painoa oli tullut vain 220g, pituutta ja pään ympärystä 1,1cm :-o Mutta eikös kasvu hieman hidastukin puolen vuoden tienoilla? Ja neuvolatätikään ei sanonut mitään, kuulema tasaisesti kasvaa -1 -käyrällä.

Rauhallinen, hyväntuulinen poika. Tavaroita näppärästi käsittelee molemmin käsin ja vie suuhun. Istuma-asennossa selän suoristaa, jalkoihin koko painon varaa. Kämmennojaan nousee, peruuttamaan lähtenyt. Kasvaa tasaisesti. Soseita & puuro ongelmitta aloitettu. 

Neuvolaan lähtöä odotellessa

Vaunulenkin jälkeiset päiksyt

Seuraava neuvola onkin sitten ennen joulua ja silloin on lääkäri. Viimeisin aika, joka saatiin oli 10:30 - kamalaa! Täytyy taas nousta hirmu aikaisin ja täytyy laittaa ihan herätyskello soimaan. ...ellei nyt 1,5 kuukaudessa rytmit muutu täysin.

Mie vähän oletin että kun kelloja siirretään, niin meidänkin rytmi aikaistuu tunnilla, mikä olisi ollut ihan suotavaa. Mutta ei - Juuso päätti samana päivänä nukkua sen tunnin pidempään aamulla ja samoilla kellonajoilla mennään edelleen päivä. Fiksu ipana.

Kohta on isänpäivä :) J vaihtoi jopa työpäivän vapaapäiväksi (tosin meille on myös silloin tulossa J:n kaveri kylään).

Askarreltiin Juuson kanssa jo viime viikolla isänpäiväkortti, johon painettiin Juuson jalanjälki. Kokeilin painaa kättäkin, mutta sehän oli melkein mahdottomuus - väri käsissä oli niin jännää, että kättä piti sulkea koko ajan, väriä tunnustella eikä missään nimessä avata sormia suoraksi, jotta saisi jäljen painettua. Jalanjälki oli huomattavasti helpompi. Isänpäivälahjakin on hankittuna. Päivän ohjelmaan kuulunee kahvit, kortti ja lahja sänkyyn lapsen kera, ruoaksi tehdään jotain vähän parempaa (pihviä tai lohta tms.) ja siinäpä se. Äitienpäivänäkinhän me vaan rapsuteltiin kasvimaata.

Vesipullo on kiva juttu, itse ei vaan
vielä osata nostaa sitä. Ja silmätkin
rähmii - edelleen.

Isänpäivää edeltävänä lauantaina käydään päiväreissulla naisporukalla, menee aivan aamusta ihan iltaan ja J jää Juuson kanssa kahdestaan ekaa kertaa niin pitkäksi ajaksi, kokonaiseksi päiväksi. Toisaalta on kiva, että J näkee myös ettei lapsen kanssa kotona oleminen ole pelkkää lomailua, mutta miulla on pieni orastava eroahdistus :D Tosin tulen nauttimaan tästä "naistenpäivästä" varmasti täysillä :) Täytyy varmaan ottaa rintapumppu mukaan ja pumppailla reissullakin, niin ei tissit poksahda. Kun vain sais maidon talteen ettei menis hukkaan.

Ja 23.päivä olisi J:llä ja miulla 7.vuosipäivä <3 Ajateltiin, jos Juuso olisi pari tuntia hoidossa (miun kolme työkaveria on luvannut hoitaa Juusoa joskus, jos nyt sitten) ja myö käytäs leffassa ja syömässä - aika perinteinen vuosipäivä, silloin milloin J ei ole ollut töissä.

Sitähän sanotaan, että joka 7. vuosi tulee parisuhteessa kriisi, saa nähdä miten meidän käy. Tosin tuntuu, että nyt kun Juusokin on hieman vanhempi, on meidänkin ollut hieman helpompi huomioida toista ja suhde voi hyvin. Ensimmäiset kuukaudet tuntuivat että oli aivan 100% vauvaa ja toinen oli vaan se apukäsi, joka hoiti lasta silloin kun itse kävi suihkussa, teki ruokaa, kävi vessassa tms. Näin molemmin päin.

Nyt kaakaomukillisen jälkeen kömmin tuon pikkumiehen viereen, vielä kun se nukkuu meidän sängyssä :)

Elämä on yhtä juhlaa, vai onko?

Heinäkuussa oltiin aikalailla kotosalla, kun isikin jo palasi töihin. Onneksi se on nyt töissä vain 24h ja sitten on kolme päivää vapaata, niin on aika kivasti aikaa olla yhdessä. Vaikka tuntuu, että erinäisiä menoja on kuitenkin hirmuisesti ainakin isi-miehellä (polttarit [ei omat], veneilyä jne.)
Oltiin myös serkkuni rippijuhlissa heinäkuun alussa ja siellä oli kyllä paljon sylejä suvun pienintä paijaamassa. Hyvä, jos omaa lastaan näki edes :P Ainakin itse sai syödä rauhassa! :D

Evästä ootellessa. Juusollakin iski nälkä juuri silloin, kun sain
lautasen nenäni eteen. Eikun ipanalle eka evästä, sitten itelle.

Nyt lauantaina 3.8 oli meidän hyvien ystävien THE BIG DAY eli sanoivat toisilleen "tahdon!" <3 Mies oli sulhon (Juuson kummisedän) paras mies ja sillä tekemistä riitti ja Juuson kanssa juhlittiin aika lailla kahdestaan. Tai olihan siellä toki monta muutakin vierasta ja ei me sinällään yksin jääty. Kovasti taas kyseltin että saako pitää sylissä ja tokihan mie annoin pienen ukkelin hurmailla nappisilmillään ja hymyillään. Häät olivat ihanat maalaishäät ja hyvä & rento meininki. En raaskinut vielä lopettaa juhlimista Juuson yöuniaikaan, joten nukutin lapsen vaunuihin juhlapaikan pihalle ja hyvin se siellä sikeitä veteli ihan tavalliseen tapaan.

Nykyisin Juuso  jopa nukkuu päivän aikana neljät päikkärit, kestoltaan hieman alle tunnin luokkaa (klo. 12, 15, 18, ja  21). Yöunille poika menee n. 22:30, syö joskus kolmelta ja sitten seitsemän-kahdeksan aikaan. Kymmenen maita sitten noustaan ylös.  Käydään hakemassa posti ja sitten laitan Juuson leikkimatolle ja syön aamiaista. Laitellaan pyykkiä pyörimään ja täytellään ja tyhjennetään astianpesukonetta. Pyritään käymään joka päivä vaunuttelemassa ja sitten myös pidetään "juttutuokioita" :) Sellaista meidän arki on.

Uusi, LEVEÄ sänky! <3
Kuva: Isku.fi

Huomenna saadaan meidän uusi sänky uusine patjoineen kaikkineen! <3 Wipii! En ookkaan valittanut tuosta meidän nykyisestä 120cm leveästä miehelle kertaakaan. Piti viimeistään raskauden aikana hommata uusi, sitten kun lapsi syntyy, mutta nyt tuli se viimeinen niitti kun Juuso on päättänyt alkaa nukkumaan meidän vieressä (herää aina omaan sänkyynsä siirtoon, vaikka kuinka varovasti ja missä unen vaiheessa vaan sen siirtää) ja se sen verran jo liikkuu että sai pelätä Juuson putoavan sängystä. Pari viikkoa ollaankin nukuttu meidän vierassängyssä, kun se on levitettynä sen 160cm.
Mutta hämmentävän kallista on uuden (suht hyvän) sängyn hankkiminen - alle tonnilla jos meinaa selvitä, niin aikamoista salapoliisityötä se on. Meille sänky tulee Iskusta, patjat Askosta ja petarin suoja on Sotkasta. :D Kolmena päivänä käytiin samojen ja eri liikkeiden patjoilla makoilemassa, että ainakin on harkittu päätös.

Käytiin muuten yhtenä viikonloppuna purjehtimassa. Miekin olin ekaa kertaa purjeveneen kyydissä niin, että se kulki tuulivoimalla :D Jotenkin hauskaa ja jopa nautin siitä J:n isän trimaraanissa. Luultavasti kyyti ei ole yhtä tasaista sitten J:n omalla veneellä, jossa ei ole sivuponttooneja. Juusosta pelastusliivit olivat taas supertyhmät ja itku-parku-huutoa, kunnes nukahti.. :( Loppumatkan ajan ukkeli sai matkata kajuutassa, äitillä vaan ei ollut sitten enää niin hyvä olo siellä. :P

Kummitäti oli hoitamassa Juusoa yhtenä
perjantaina, kun äiti oli rokkailemassa
Rakuunarockissa. Tosi mahtavasti
oli mennyt, ei MITÄÄN ongelmaa! :)

Aina ei hymyilytä. Paitsi tuo alahuulilörppä saa toisinaan
äidin nauramaan. Aika ilkeää :/ :D

Käytiin 3kk-neuvolassa tiistaina 30.7. Juusolla oli painoa 6360g, pituutta 61,1cm ja pään ympärys 40,7cm. Neuvolatäti sanoi, ettei pituutta ollut tullut aivan samassa suhteessa kuin painoa, mutta ei sillä sen suurempaa merkitystä tässä vaiheessa. Hymyjä jaettiin neuvolatädille rokotuksiin asti. J:n piti olla pitämässä vauvaa rokotuksien aikaan, mutta se oli ottanut lisätöitä muistamatta neuvolaa. Niinpä minä jouduin sydän sykkyrällä pitämään lasta, kun rokotukset pistettiin etureisiin ja lapsi huusi kuin syötävä. Välillä jopa niin kimeästi, ettei ääntäkään kuulunut. Pikku raasu. Rokotukset eivät nostaneet kuumetta, mutta illalla kahdeksalta oli kuitenkin kipeän oloinen; itki lohduttomasti koko ajan, eikä auttanut tissi eikä syli. Annoin sen 3ml nestemäistä Panadolia ja lähdettiin vaunuttelemaan. Ukkeli alkoi rauhoittua ja sitten se loppuillan olikin oma itsensä. Miun reipas poika <3

Neuvolatäti voisi opetella sanajärjestystä, mutta ihanasti se taas kirjoitti terveyskorttiin.

"Valoisa vauva. Katseella seuraa, hymyyn vastaa hymyllä ja jokeltelee. Pään melko hyvin kannattaa. Masullaan lähes kyynärnojaan kohottautuu. Iho siisti. Kasvu hyvä rintamaidolla. Mukava rytmi jo päivissä. Rokotettu"

Tänään myös riemastuin hillittömästi, kun huomasin kuinka Juuso jo tapailee tarttumaan kiinni. Päiväuniltaan herätessä pötköttelin ukkelin vieressä ja kovasti se haroi miun keltaisen paidan kaula-aukkoa ja toisinaan sai kiinni. Sitten näytin sille miun mustavalkoista hiuspantaa ja sama juttu sille. Ja sitten se alkoi yhä useammin saamaan siitä kiinni ja hirmu leveä hymy, kun mie riemastuneena kehuin! :'D Tietysti piti heti soittaa mummille ja isi-miehelle töihin tästä upeasta saavutuksesta!

Sellaista meille kuuluu.

P.s. Miun paino ei tänään ollut onneksi aivan lähtölukemissa, jee!

Juhlatamineissa

Kotielämää

Tasan 1kk vanha pikku-ukko!

Voi että, kun ikinä ei pääse koneelle päivittämään blogia. Ukkeli lukee silloin ajatukset ja haluaa juuri silloin maraton-syömä-session tai jotain muuta vastaavaa.

Kotiin päästiin vappu-aattona ja kaikki on ollut hyvin luontevaa eikä missään vaiheessa ole tullut tunnetta tai pelkoa siitä etteikö me pärjättäs.

Vappupäivänä käytiin vielä bilirubiini-kontrollissa sairaalalla ja siellä todettiin, että arvot ovat laskeneet ja seuranta päättyy.

Kotona ollaan oltu ja tosiaan vieraita on käynyt urakalla - mummit, kummit, meijän kaverit.

2-viikkoisneuvolassa huomattiin, että oikea solisluu oli murtunut synnytyksessä, mutta siihen oli jo muodostunut  gallusta eli luuhohkaa ympärille ja oli jo hyvässä vaiheessa paranemassa. Ei myö oltu huomattu, että se ois kipeä ollut. Välillä kiinnitin huomiota, että ukkeli käyttää oikeaa kättään vähän laiskasti, mutta sekin huoli haihtui kun se alkoi käyttää kättään lähes yhtä paljon kuin vasenta. Käytiin viime viikolla sairaalan fysioterapeutillakin katsomassa esim. käden liikeratoja ja hyvin oli parantunut.

Mutta hämmennyin, kun se lopuksi kysyi että oliko vauva suunniteltu. Kun miekin ollaan  niin nuoria kuulema ja sitten kysy, että ollaanko samanikäisiä ja kauanko ollaan oltu yhdessä. J vastasi, että oli ihan suunniteltu, hän on 27 ja reilu 6 vuotta ollaan yksissä oltu. Fyssari oli hetken äimänä, että aijaa, niin pitkään jo.
Hän kun teki ekan lapsen vasta 27-vuotiaana.
Selvä se, ei miusta 23-vuotias ole enää kovin nuori ensisynnyttäjäksi. Ei se miun vika oo, että hän on nostanut tätä kuuluisaa ensisynnyttäjien keski-ikää sinne lähemmäs kolmea kymmentä! Fysiologisestikinhan on järkevintä "tehdä" lapset parikymppisenä.

3 viikkoa ja 6 päivää

Käytiin neuvolassa eilen ja neljä kiloa ukkelilla on rikki. Pituutta oli 54,4 cm, painoa siis 4040g ja pään ympärys 38cm. Reilun viikon päästä neuvolatäti tuleekin sitten kotikäynnille.

Ukko on hyvä nukkumaan yöt. Kerran se posotteli nukkua jopa 23-06, heräsi syömään ja jatkoi sitten unia. Normaalisti yöt menee 4-5 tunnin pätkissä ja kahdeksan jälkeen heräillään parin tunnin välein syömään. Päivällä sitten ukkeli onkin huonompi nukkumaan - oikeastaan nukutaan sylissä tissittelyn jälkeen/kesken syömisen tai vaunuissa silloin kun ne on liikkeessä. Eli ei siinä juuri kotitöitä tehdä (eikä päivitetä blogia)... Kantoliinassahan kotiaskareet saattaisivat sujua. Kantoliinaa ollaankin kokeiltu muutaman kerran, kun ukkeli ei ole tuntunut rauhoittuvan muuten millään. Täytys vaan harjoitella niitä sidontoja.

Ristiäisiä ollaan suunniteltu ja ne ovatkin jo 1,5 viikon päästä, 8.6. Pidetään ne Kontiolahdella lähempänä sukua ja ystäviä. Kutsujen vääntämiseenkin oli vaikea löytää aikaa ja esteettisenä ihmisenä en voinut delegoida sitä J:llekään :D

Yhtenä iltana ukkeli oli hassu. Imetin ja välillä ukkeli huitoo ja tarttuu käsillään imetettäessä. Niin se sitten tarttui pitkään tukkaansa tiukasti ja alkoi nyhtää. Sehän sattui ja alkoi hirmuinen itku ja itkiessä ote senkuin tiukkeni ja huuto sitä mukaa koveni. Voi hupsua pikku-ukkoa!

Nyt ukkeli jo ottaa kivasti katsekontaktia ja välillä hymyilee sydämen sulattavasti! <3 On se ihana!

Sissin kanssa kellimässä

Neuvola 36+3

Nyt tulee tylsää tekstiä.

Tänään siis oli aamulla neuvola ja voi hyvä päivä, miten oli vaikea aamulla nousta sängystä. Parina muunakin aamuna on tuntunut, että voisin nukkua maailman tappiin asti, mutta aamulla on kyllä noustava pissittämään koira. Ja viime yönä Sissi sitten herätti kahdesti oksennusyrityksillä (joista toisella onnistui), kun se edellisenä päivänä syödä mussutti keppejä saaressa.


Neuvolassa ensin puhuttiin siitä kuinka minnuu on kutittanut mahasta aivan hillittömästi ja toisinaan myös jaloista sekä on ollut päänsärkyjä, joten mielenrauhan vuoksi (ettei olisi raskaushepatoosi) menen maanantaina verikokeisiin (ja samalla vien streptokokkinäytteenkin, kun sellainenkin rutiini on nykyisin).

Nyt myös muutamina viimepäivinä on alkanut taas vasen lonkka vihoitella kävellessä, eli taitaa se iskias taas tulla loppuajan iloksi. Mutta ei kuulema ihmekään enää tässä vaiheessa.

Painoa oli tullut 250g/vko, verenpaine 103/78 ja miun Hb oli noussut 125! Ei varmaan koskaan oo ollut noin korkea (raskauden aikaan ei olekaan). Sf-mitta oli 35,5 cm eli ihan tarkalleen se sitä yläkäyrää nyt myötäilee.
Pikkutyypin syke oli 150 ja kovin se siellä heilui ja touhusi. Raivotarjonnassa on edelleen ja neuvolatädin mielestä se on hieman alkanut laskeutuakin.

Samalla myös puhuttiin meidän muutosta ja siitä, että jos on mahdollista (ja on) niin käyn äitiysneuvolapuolen loppuun keskustan neuvolassa enkä Taipalsaarella. Ja miulle käy paremmin kuin hyvin, koska joka tapauksessa joutuisin ajelemaan bussilla suuntaan tai toiseen ja kiva käydä sitten edes tutulla terkkarilla.

Ja muutossa neuvolatäti käski miun vain osoitella, mihin mikäkin laitetaan :D Eli ei paljon kantelemisia :P

Kuva: Biltema

 J kävi ostamassa muuten Biltemasta vauvan ammeen (miusta tylsä valkoinen, mutta J sanoi tykkäävänsä siitä niin olkoon ;) ), eli nyt sekin on hommattu. Samalla se osti nokkakärrit muuttoa varten ja muovilaatikoita, että pakkailun voi aloittaa. Ne laatikot vaan haisee niin pahalle, että mie en halua mitään (ainakaan tekstiilejä) niihin kahdeksi viikoksi laittaa oottamaan, ettei muovin haju tartu.

Mutta voi että mie ootan muuttoa ja sitä että pääsis laittamaan uutta kotia kuntoon ja vauvaa varten. Hirveesti ois ihania sisustusideoitakin, kun mutta ne nyt jää käyttämättä köyhän budjetin vuoksi.

Hulluna himoitsen toiseen makuuhuoneeseen levitettävää sohvasänkyä, joka ois nyt huhtikuun ajan tarjouksessa 199,- patjoineen (norm. 525,-) mutta mistäs mie ne rahat kaivan tähän hätään..? Se ois hyvä vieraspediksi meidän pumpattavan "barbaran" sijaan tai jos toisen tarvitsee saada nukkumarauha vauvan itkulta tai jotain.

Kuva: Asko.fi

Lisäksi sinne sopisi niin ihanasti kaikkea talonpoikais-tyylistä, vanhaa. Ja sitten kukkia voin istutella ja kenties pienen kasvimaankin. Unelmia, unelmia... Saa nähdä toteutuuko mikään.

Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa.

Hei me muutetaan!

Kerrankin oli tähdet oikeassa asennossa meihin nähden, sillä me saatiin se asunto. Tai talo :) Edelliset katsojat olivat olleet ulkomaalaisia eivätkä ilmeisesti ihastuneet tähän 80-luvun taloon. Olihan siellä esim. vessa ja kylppäri aivan alkuperäisessä kunnossaan (aika kaameat :D), mutta toimivat ja kyllä 120 neliöisen hirsitalon plussat voittivat miinukset. Yksi hassu juttu siellä on pyykinpesukoneen paikka kylppärin ulkopuolella mäntylattian päällä:-o Mutta asunnonvälittäjäkin sanoi, että vuokranantajan vastuu.

Joudutaan maksamaan vuokraa kahdesta kämpästä kaksi viikkoa päällekäin, mutta eiköhän se ole sen arvoista. Ja voi tehdä sitten muuttoa pikkuhiljaa, paitsi 20.4 vissiin pidetään isojen tavaroiden muuttopäivä jolloin tulee J:n kavereita kanto- ja muuttoavuksi.

Sitten vauvaa voi nukuttaa ihan hyvin omalla pihalla, kukaan ei höngi tupakkahuuruja vaunuihin (kerrostaloissa on vaikea kieltää toisia tupakoimasta), mie voin vähän möyriä kukkapenkeissä, koira voi käydä aamupissalla pihalla jne. Vieraillekin on antaa oma huone nukkumista varten eikä tarvitse nukkua keskellä olohuonetta. Ja sitten siellä on myös pieni leivinuuni :)

Nyt mie alan innostua toden teolla ja haluisin päästä jo viemään sinne tavaroita ja laittelemaan paikkoja kuntoon, vaikka muuttaminen muuten on rankkaa. Mutta 15.4 meillä alkaa vasta vuokrasopimus siellä. Tosin meistä tulee taipalsaarelaisia ja se tarkoittaa myös sitä, että mm. neuvola vaihtuu ja muutkin terveyspalvelut. Tosin siinä mielessä sattuu ihan ok-saumaan, kun vaihtuisihan se melkein samaan aikaan Lappeenrannassakin. Meidän asuinsijoilta vaan taitaa olla neuvolaan eli kirkonkylälle vielä jotain 3-4 kilometriä ja miulla ei oo autoa käytössä, paitsi silloin kun J on kotona. Bussikaan ei ole ilmainen Taipalsaaren puolella eikä edes matalalattiabussi. Kauppa sentään on ihan kävelymatkan päässä.

Sitten viime päivien oloihin..
Parina päivänä on ollut sellaisia teräviä tuikkauksia tuolla alavatsasta kohdunsuulle päin. Jotkut kutsuvat niitä vissiin sukkapuikko-kivuiksi/tuikkauksiksi. Ja siltä ne tuntuukin. Prismassa oli koomista kävellä, kun välillä naama vääntyy uuteen ilmeeseen kipujen tuntuessa ja kun se oli välillä ihan jatkuvaa, niin kävely oli tosi luontevaa. :P Kuka tyypille antoi sukkapuikon kohtuun?

Yhtenä iltana myös särki päätä ja se jatkui vielä aamulla.

Yöllä myös heräsin kun maha oli löysällä, supisti ja oksetti. Sänkyyn takaisin päästyäni hieman paleli. Melkein huolestuin. Nyt sitten alaselkään koskee ja tuntuu ihan kuin olisi liian kireät housut, mutta kun ei housut ole lähellekään siinä kohtaa mihin sattuu.. Onneksi vauva liikkuu hyvin, niin ei niin paljoa huoleta. Kai nämä on niitä loppuraskauden iloja?

Nyt muuten on yksi seurailemani bloggaaja saanut vauvan ja toinen on synnyttämässä (tsemppiä sinne!). Voi että <3

Vuotta vanhempi

Kaverin ottama kuva miun kameralla.
Ihan on muokkaamaton, joku vaan osaa
kuvata!!

 Viime viikonloppuna kävi ystäviä oikein urakalla ja monen päivän ajan miun vanhenemista juhlimassa. Syötiin tortilloja, pelattiin Catania, ulkoilutettiin koiria, nähtiin revontulia, aamusaunottiin, juteltiin ja hupsuteltiin. (Tortillojen hotilla Taco Saucella saa muuten kuningasluokan närästyksen tässä vaiheessa raskautta!!)

Maanantaina sitten yhden ystävän kanssa käytiin shoppailemassa olemattomilla rahoillamme. Tai oikeastaan shoppailin äidin rahoilla, kun se laittoi synttärilahjaksi rahat ompelukoneeseen <3

Myös vauvaa muistettiin, sillä se sai 8 kpl harsoja ja kahdet sukat <3

Tiistaina käytiin J:n kanssa elokuvissa katsomassa "21 tapaa pilata avioliitto", kun tiistaisin pääsee Veikkaus-kortilla kaksi yhden hinnalla. Oli ihan hauska suomalaiseksi, vaikka jostain syystä en Armi Toivasesta pidäkään.

Lahjuksia kavereilta - hemmottelua <3
+ lisää teetä ja karkkia, mitkä
jäi kuvaamatta :)

 Elokuvan alkua odotellessa kävin vastapäisestä liikkeestä, Karjalan ompelukoneesta, ostamassa hauskaa kangasta pätkän, josta sitten koetan tehdä pussilakanan pikkutyypille. Kerron sitten myöhemmin onnistuinko vai epäonnistuinko :D

Ai niin, kävin sitten jopa oikeana päivänä siellä perhevalmennuksessa. Se oli oikein hyvä setti tietoa ja olisi ollut hyvä, jos tuleva isäkin olisi ollut mukana, mutta minkäs töilleen mahtaa.

Ja eilen sitten vihdoin muistin soittaa ja varata ajan siihen keskussairaalan synnytysvalmennukseen. Eli 2.4 sinne ja vihdoin J:kin pääsee johonkin mukaan.

Tosin ollaan jännätty, että pari päivää ennen laskettua aikaa olisi miun mummon 9-kymppiset Pohjois-Karjalassa, että synnytetäänkö sitä Etelä-Karjalan keskussairaalassa vai Pohjois-Karjalan keskussairaalassa. Neuvolatäti vähän meinasi, että jaksanko siinä vaiheessa enää matkustaa, mutta katotaan. Varataan päivä aikaa matkustamiseen :D

Siellä se sänky makaajaansa oottaa

 Tänään kävin taas neuvolassa pitkästä aikaa. Painoa oli tullutkin kolmeen viikkoon vain 1kg, vaikka tuntui siltä että vauva on kasvanut hirveästi ja muutenkin välillä sotanorsu-olo. Tai, onhan se vauva kasvanutkin, mutta ehkä se on taas riipassut miusta evästä.

Eli raskauden alkupainoon verrattuna miulle on tullut  +3,5 kg ja sitten jos otetaan alhaisin paino raskauden ajalta, niin sitten nousua on +6,6 kg. Eli ihan sopivasti näin ylipainoiselle :D Kunhan pysyisi loppuajankin maltillisena tuo tahti.

Hemoglobiini oli jopa 112, mistä mie jaksoin riemuita! :) Neuvolatätikin nauroi, että riippuu mihin vertaa. Miullehan se on jo tosi  hyvä :D

Sf-mittaa oli tullut kolmeen viikkoon se 1cm eli nyt rv. 34+4 se oli 34,5 cm ja nyt on tipahdettu jopa yläkäyrille :D Eli ei enää huidella käyrien yläpuolella! Juhlan aihetta sekin :P

Tyyppi oli edelleen raivotarjonnassa ja syke oli 130. Se oli varmaan nukkumassa, kun alettiin kuuntelemaan. Siitäpä se sitten heräytyikin, alkoi taas liikehtimään ja syke kiihtyi. On se aika epeli! <3

Muutenkin oli jotenkin rento jutella tämän uuden (tai johan mie viime kerralla sen vastaanotolla olinkin) terkkarin kanssa. Sillä tuntuu olevan aikaa, se kuuntelee oikeasti ja nauraa mukana.

Kerroin myös sille, kun mahaa kutittaa ihan jatkuvasti, vaikka mie rasvaan ja öljyän sitä monesti päivään. Mutta se johtuu ilmeisesti vaan vatsanahkan venymisestä, eli eikun lisää öljyä ja rasvaa vaan. Jos kämmeniä ja jalkapohjia kutittaisi, niin sitten siinä oli joku huolestuttava pointti - en vaan muista mikä.

Lisäksi miun maidoneritys on saanut ihan uudet mittasuhteet öisin :D Yöllä vaan herää siihen, että onpas sänky märkä. Ja toisinaan monta kertaa yössä. Pitää varmaan alkaa pitämään imetysliivejä ja liivinsuojia öisin.  Pitäs vaan tilata toisetkin (ne tukevammat) imetysliivit, kunhan tästä rikastun ja köyhtymästä lakkaan.

Lauantaina sitten taas agility-talkoisiin epävirallisiin kisoihin. Että pitikin sattua, että juuri se päivä kun miulla on pakollista menoa, J:n on mentävä käyttämään meidän auton uusintakatsastuksessa Pohjois-Karjalassa eli mie en pääse mukaan! Tällä kertaa talkoissa sai päättää tehtävänsä ja mie otin kahvio-homman, niin ei käy raskaaksi niinkuin viimeks virallisissa kisoissa olla ratahenkilönä siirtelemässä esteitä.

P.s. Apua! Laskettuun aikaan enää 40 päivää!!

Ettei ois liian helppoo

Maanantaina tuli käytyä taas neuvolassa rv 24+0. Taas vaihteeks miun neuvolatädillä oli opiskeliija, joka hoiti sitten pääasiallisesti koko vastaanoton. Tää opiskelija oli aika hiljainen ja puhui vain pakolliset, kenties jännitti, mutta vähän oli vaivaantunutta ja minnuu harmitti kun kerrankin J pääsi mukaan ja sitä ei huomioitu juuri ollenkaan.

Painoa oli tullut nyt lisää kuuden viikon aikaan 2,7 kg eli viikkonousuks merkittiin 450g. Mie kyllä vähän luulen, että jouluruoilla ja lomaherkutteluilla on ollut osuutta asiaan.
Hemoglobiini näytti 108, ja tunnustin että suurinpiirtein joka toinen päivä on raudat unohtunut ottaa ja lupasin skarpata. :D Verenpaine oli 106/62, mistä mie vähän hämmästyin ja kun siihen ei sitten opiskelija eikä neuvolatäti mitään kommentoinut, niin ei kai se sitten ole erikoista.

Sitten opiskelija yritti mittailla kohdun korkeutta ja paineli ja paineli. Lopuksi pyysi apua ja mitaksi tuli 23cm. Sydämen sykkeitä kuunteli myös varmaan vartin ja jos en olis itse sieltä tunnistanut hyvää sykettä, olisin varmaan huolestunut että mitä se niin pitkään kuuntelee, kun ei puhu eikä pukahda. Monta kertaa pikku kaveri vaihtoi paikkaakin ja potki laitetta. Loppujen lopuksi sykkeeksi merkattiin 155, mikä on samoilla linjoilla entisten kanssa.

Lisäksi käytiin läpi Kelan lapsiperheille suotuja etuuksia. Äitiysloma miulla alkaa 22.3. Isä saa pitää sen 18 päivää ns. isyyslomaa, mutta meitä vähän jänskättää miten miehen pomo suhtautuu kun J:n työsopimus on nyt vain huhtikuun loppuun ja kun J kertoo, että haluis heti aloittaa uuden pätkän isyyslomalla ja sen jälkeen ois täydet kesälomat. Meillehän se olis ideaali-tilanne, mutta kun työnantajat saattavat osata olla veemäisiä.. Mie tosin sanoin miehelle, että onhan senkin pomolla lapsia ja koittaa vedota pomon isänrakkauteen :D

Lisäksi terkkaritäti ylläti miut kertomalla, että miun on mentävä tässä kuukauden sisällä sokerirasitustestiin. Jipii, en malta pysyä housuissani. Ensin paastotaan 12h (sen aikana saa juoda alle desin vettä jos on pakko), sitten labraan paastoveret antamaan, pari pikarillista kuulemani mukaan hyvinkin ällöttävää sokerilitkua, tunnin päästä uudet veret ja sitten vielä tunti siitäkin, niin kerran vielä. Että pitikin olla läski ennen raskautta! Tai olla edelleen :P No, hyväähän ne tietty noilla testeillä vain tarkottaa.
Mutta kun on hirvee sumpliminen työvuorojen kanssa, kun kerran siellä yli kaks tuntia menee. Ja kun miulla on nuo labratätien unelmasuonet, eli ne varmaan etsii joka kerta sen 45 minuuttia paikkaa, mistä ottaa ja tökkii taas miut reikäjuustoks.

Eikä tässä vielä kaikki! Olen saanut vaivakseni joko iskiaskivun tai risti-suoliluunivelperäisen kivun. Mie kyllä veikkaan tuota iskiasta, sillä siihen ei auta tavan särkylääke ja kipu menee tasan hermon mukaan, mitä oon kuvia katellut.. Ei tarvii nimittäin montaa tuntia olla liikkeessä, kun jo linkkaan ja oon kipeä sitten koko loppupäivän. Hirveen helppoa lenkittää koira, ärr... Onneks on jää ja koirakaverit naapurissa, niin eikun jäälle töröttämään, frisbee ja koirakaverit, niin saahan sen väsytettyä. Aika yksitoikkoista vaan jokapäiväiseksi touhuksi.
Sunnuntaina agilitytreenien ja pitkän jäähdyttelylenkin jälkeen mie olin niin kipeä, että eipä ole tullut pitkään aikaan kivusta itkettyä. Maanantain agilityyn sitten houkuttelinkin kaverin ohjaamaan myös Sissiä (ollaan samassa agility-ryhmässä ja tosiaan naapureitakin) ja sehän meni hyvin. Ja hyödynnän jatkossakin samaa systeemiä, kun Sissi kuitenkin nauttii tekemisestä ja miekin haluun, että tauko jäis mahdollisimman lyhyeksi agilityn saralla.

Vähän jännittää, että miten töissä tulee pärjäämään. Vai meneekö työpäivät ok ja sen jälkeen hirveät kivut koko loppuillan? Mutta oli puhetta, että sitten saikkua neuvolasta tai työterveyslääkäriltä. Mutta pitäähän se käydä kokeilemassa.

Sissi tutustuu aina uusiin vauvan tarvikkeisiin, vaikka tässä
näyttääkin asetetulta :D J:n vanha pupu pääsi kokeilemaan
turvakaukaloa.

Ostettiin nyt sitten se turvakaukalo ja telakka Facebookin lastentarvikekirppiksen kautta. Ollaan vähän hoomoilasia sen käytössä, mutta täytyy koittaa perehtyä siihen ennenkuin tulee tarve ottaa käyttöön. Saatiin vähän opastusta myyjiltä, mutta sitten kun epäiltiin J:n kanssa telakan pitävyyttä (se ei ollut niin, että pysyy tiiviinä penkissä koko ajan jos tulis äkkijarrutus) ja kysyttiin myyjän mieheltä mielipidettä, niin se vastaa: "ei tuo teijän Volvo niin nopeasti kiihdy, että telakka ja kaukalo kippais". Niin, perkele, kiihdytyksiä vartenhan me vauvalle turvakaukalo hankitaankin. Teki mieli huutaa päin naamaa, että nää systeemit on sitä varten JOS ajaa kolarin! Jos kolareita ei ajettaisi, niin samahan se ois matkustaa vauva sylissä vaikka peräkontissa, prkl. Ei ollut ihan penaalin terävin kynä sekään hemmo.

Vauvatavaraa!

Lupailin joku aika sitten postausta, jossa esittelen mitä kaikkea sitä on hairahtunut jo hankkimaan. Ja tässä se tulee!

 Kaikki on hankittu toistaiseksi sillä silmällä, että sopii molemman sukupuolen edustajalle. Mielestäni tytölläkin voi olla ihan hyvin turkoosia bodyssä.

Psst! Myös mahakuvia on päivitetty, vaikka laadultaan ovatkin kökköjä!

Ankka-pinnasängyn suojus. Tulee meillä varmasti olemaan tarpeellinen, kun on säädettävä pinnis.
Facebookin "annetaan ja otetaan vastaan"- palstalta, 0e

Kun koiraihminen ja tällainen metsäläinen olen, niin tällaiset on tarttuneet matkaan. Kettu-body Prismasta, metsäneläimet Lindexistä, oranssi-tassubody Robin Hoodista ja pieni vastasyntyneen tassu-kietaisubody Lindexin alennusrekistä (alle 3e!)

Parit eri kokoiset peruspökät.

Nallepaita tuli alla esiintyvien maastohousujen seurana eli oli pakko-ostos. Vihreä vastasyntyneen kietaisubody oli myös sieltä alennusrekistä, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Ja Leather Heavenin vauvanvaateosasto on lähes tyhjennetty (aleista kumminkin)

Asenne-kakara (pyllypuoli)

Lyhythihainen pääkallobody ja ruusu&pistooli-potkarit

Pitkä- ja lyhythihainen, sain 5e/kpl (silloin vielä alkuperäinen hinta oli 29e)

Pitkähihainen pääkallobody ja jokaisella rokkivauvalla on oltava ehdottomasti maastohousut (jotka ovat tietysti kätevät myös erästellessä, niin voi hukata vauvan maastoon ;) )

Vauva-lehden tilaajalahjana tuli Nalle Puh-pussilakanasetti

Ja johan alkaa kirjakerho-mainoksia tulla. Aattelin säästää tämän julisteen, ainakin toistaiseksi - saa vaikka vaipanvaihtopaikan viereen jotain katseltavaa.

Eilen kävin neuvolassa ja eipä siellä nyt mitään hirveän ihmeitä. Hemoglobiini oli 108 ja nyt pitää alkaa sitä lisärautaa jostain kehittelemään. Paino oli tasan samassa kuin kuukausi sitten (vaikken ole nyt aivan vakuuttunut terveydenhoitaja-opiskelijan mittaamasta tuloksesta :D, luulis että nyt ois jo alkanut paino nousemaan). Vauvan syke oli 150-155 välillä. Seuraavan neuvolan paikka ois ollut jouluaattona, mutta päätettiin että tuun vasta 7.1.2013, niin saa rauhassa lomailla Pohjois-Karjalassakin vielä uuden vuoden jälkeen.

Lopuksi vielä mainostan yhtä blogia, jota aloin tässä n. vajaa kuukausi sitten lukemaan. Blogin päähenkilö on minua vuoden nuorempi nainen, joka on suurinpiirtein samoilla viikoilla odottamassa esikoistaan. Ei mitään vaaleanpunaista hattaraa. Samalla tällä mainostuksella saan "lisäarvan" arvontaan ;) Blogiin pääset tästä.