23. raskausviikko ja kuulumisia

Unohdin täysin muuten aiemmin  esitellä Kilpparin uusimmat potretit rakenneultrasta kertoillessani. Eli siellä se kuvissa köllii käsi otsalla ja toisessa kuvassa näkyy oikein kaikki sormetkin! :) Painoa oli silloin jo jotain yli 400g (typerää, kun kätilöt eivät kirjoita juuri mitään neuvolakorttiin, en mie voi muistaa).

Kilpparin rakenneultra

 Tänään alkoi jo 23. viikko eli 22+0. Nyt kun kerrankin olen kotona, Juuso päikkäreillä ja J töissä, niin päätin ottaa taas mahakuvaa. Tuollainen pötsi se on nyt (ja riipputissit! :D). Istukka on etuseinässä, joten Kilpparin liikkeet ovat tuntuneet melko vaimeina, mutta kuluneella viikolla olen tuntenut liikkeet jo paljon voimakkaampina ja pitkin päivää (ennen vain silloin, kun rauhoittui sohvalle tai nukutti Juusoa). Ihana mötkylä <3

Tänään sain myös vihdoin aikaiseksi lähteä Juusonkin kanssa pois kotipihasta leikkimään. Olen tuntenut itseni niin saamattomaksi, kun ollaan vaan kykitty kotona ja käytetty Sissi vaan vaunulenkillä/uimassa.

Tänään mentiin leikkipuistoon n. kilometrin päähän ja olihan se Juusosta taas kivaa, sillä meillä ei ole hiekkalaatikkoa eikä keinuja kotona. Tosin lapio oli unohtunut autoon, jolla J lähti tänään töihin. Mutta onneksi se ei (ainakaan vielä) ole mitenkään rajoittava tekijä leikkeihin.

Poikettiin kaupassa tulomatkalla ja saatiin reissuun kulumaan pari tuntia, jonka jälkeen uni tulikin hyvin. Olen huomannut, että jos päivään ei kuulu mitään "erilaista", Juuso ei väsy samalla tavalla, jolloin päikkäreille meno virahtaa, ne jää joko lyhyiksi tai sitten yöunille meno virahtaa, kun päikkärit on nukuttu myöhemmin.

Joten täytyy keksiä kaupassa käyntiä, leikkipuistoa, koiran uittamisreissua tms. päiviin. Yhtenä iltana oltiin koko perhe poimimassa metsämansikoita. Juusokin oppi sujuvasti poimimaan marjoja omaan suuhunsa suoraan varsista. Välillä pieni käsi koetti käydä äidin marjasankolla.

Itikoita oli kiusaksi asti, ja koska Offia tai vastaavia ei saa näin pienillä lapsilla käyttää, me ollaan käytetty tervavoidetta ja se toimii. Ollaan laitettu niskaan, korvien taakse, kaulalle, otsalle ja käsiin. Onhan se melko voimakkaan hajuista, mutta itikat pysyy poissa ja se on luonnontuote. Ihan pienelle vauvalle en kyllä laittaisi tätäkään, mutta tämän ikäinen taapero kun ei pysy enää rattaissa itikkasuojan alla ulkoillessa :D

Perjantaina on vihdoin neuvola. Viimeksi painoa, hemoglobiinia ja verenpainetta on mitattu kaksi kuukautta sitten, joten ihan kiva päästä katsomaan, mitä ne nyt näyttää. Onneksi vauvaa on kuunneltu ja nähty tässä välissä kuitenkin.

Ensi viikolla blogi taas hiljenee, kun käydään taas visahtamassa Pohjois-Karjalassa (toivon mukaan pankkilaina-asioissa!! ;D ) ja loppuviikosta tuleekin meille kummisetäni perheineen vierailulle! :) Johan mie tässä parin päivän ajan oonkin ajatuksiani oksentanut tänne :D

Nauttikaa helteistä, kyllä sitä sadetta piisaa taas syksyllä ja pakkasta talvella!

Heinäkuun hellureit

Johan tässä on liki kuukausi vierähtänyt edellisten kuulumisten kertomisesta

Kesätukka

Joiku-koira sai innokkaan fanin. Kun Joiku haukkui ja volisi,
piti Juuson päästä heti katsomaan.

Tiistaina 15.7 (21+2) oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin <3 Siellä pikkuinen meille kovasti vilkutteli. Vastasi viikkoja ja sukupuolikin saatiin tietää, mutta se nyt pidetään taas salaisuutena kuten Juusostakin. Saavatpahan muut jännittää! :D

Oltiin taas 10 päivän turneella Pohjois-Karjalassa. Oli rippijuhlaa, ystävälleni ideoimat baby showerit (iik, hänellä laskettuun aikaan enää n. 2 viikkoa!!), mökkeilyä ja lopuksi sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa Ilosaarirokissa. Sekä käytiin uudestaan katsomassa sitä yhtä taloa.

Joka muuten oli edelleen ihana, mieskin tykästyi siihen enemmän. Tosin toinen pariskunta on jo jättänyt siitä talosta tarjouksen ja meillä on pankki-asiat ihan levällään vielä. Ja molemmat saatiin sellainen allergia-kohtaus siellä ulkona, että ehkä se ei olekaan meidän paikka :'(

Iskän kanssa aamukahvilla mökin portailla

Mökillä aamiaisella

Onneks oltiin kerrankin varauduttu joka säähän
(paitsi kumpparit unohdin!)

Juuso kävelee nyt virallisesti :) Se on niin hauskan näköinen kun kävellä tepsuttaa (tai paljain jaloin läpsyttää) menemään. Kynnykset ylitetään huolella (onneksi meillä on niitä - monet tuttavalapset ovat menneet nokalleen meidän kynnyksissä, kun eivät ole tottuneet sellaisiin viritelmiin lattialla :D) ja mie pelkään sydän sykkyrällä, että milloin Juuso keksii yrittää kävellä portaat itsekseen.

Hetkeksikään ei voi enää tuota pikkuapinaa jättää silmistään. Silmänräpäyksessä ollaan jo eri puolella taloa, kiivetty pöydälle, sohvalle, keittiöjakkaralle tai minne vain, mikä on hiukankin mahdollista. Ruokailut ovat jo rauhoittuneet - ei mitään raivareita enää, mutta poika osaa selvästi osoittaa että mikä maistuu ja mikä ei. Ei-maistuvat nimittäin lentävät kaikista kielloista huolimatta lattialle. Mur.

Tänään miun ollessa suihkussa, J vahti lasta ja kävi nohevana miehenä vessassa ovi auki. Tottakai sinne löytyy heti vessakaveri ja pikkuauto sujahtelee roskikseen, vessapaperia riivitään ja lopuksi -taas silmänräpäyksessä!-  pikkuauto onkin jo vessanpöntössä. Ja tietenkin niin, ettei sitä ole ehditty vetää. *huoh*

Käytiin myös Taistelijan talolla ja taistelupaikalla Öykkäsenvaaralla

Monet naurut saa nauraa päivässä ja vastaavasti myös hermoja kiristellä. Mutta on se vaan niin rakas oma pieni <3 En vaihtaisi päivääkään pois.

Kyllä tällä äidillä teki tiukkaa Ilosaarirokin aikaan olla erossa KAKSI (!!) yötä omasta viidakkovekarastaan. Nyt ollaankin oltu niin mammanpoikaa, että. :)

21+0 Sunnuntaina, Ilosaarirokin jälkeen.
Kiva oli tiistaina mennä ultraan,
kun tekstit näkyivät vielä vaikka
kuinka hinkkasin :D

Rakenneultra

Siinä se maha-asukki löllii. Kuvia saatiin viis kipaletta, vaikka neljä onkin hyvin samantyyppisiä.

Meillä oli todella mukava kätilö ultraamassa. Se selitti koko ajan kivasti, mitä se katsoo ja mitä kuvassa näkyy. Me miehen kanssa oltiin hiljaa ja tuijotettiin ihmeissämme näytölle (vaikka yleensä kyllä osataan höpistä jonniiinjoutavia). Tällä kertaa tyypin pään koko oli sama kuin koko tyyppi itse ekasssa ultrassa, hassua. Painoa oli jotain 370-380g (sitäkään en muista tarkalleen, kun kätilö ei kirjannut sitä mihinkään ylös). Pää oli matalalla piilossa ja melkein hankala sitä saada näkyviin. Istukka on kuulema takaseinässä, riittävän korkealla.

Kätilö mittaili ja tarkasteli lapselta vaikka mitä; sääriluun pituuden, kyynärluut, sydämen rakenteet, pään, aivot jne. jne. En edes muista mitä kaikkea! Lopuksi vielä kätilö kysyi meiltä, että onko kysyttävää. No, mie siihen että "joo, mitä sieltä jalkojen välistä löytyy?" Olihan se kätilö sen siinä vaiheessa jo tiennytkin, mutta sitten se ohjaili laitteen tyypin haaroväliin ja kertoi. Toistaiseksi se pysyköön salaisuutena, kunnes toisin päätetään.

Näimme myös paljon liikahduksia ja oli hauska nähdä ja tuntea ne samaan aikaan. Siellä se myös maiskutteli lapsivettä ja raaputteli otsaa.

Raaps raaps.Tuo käsi on vähän pelottava, kun tulee tuollalailla pimeydestä. :D

Profiili ja lähestyvä käsi (tai perhonen, kuten mieheke keksi)

Tästä nyt en itekkään ota oikein selvää, mutta selkäranka on erotettavissa ja
pää menee tuohon oikealle alas mustaan aukkoon :D

Lommoo ootellessa..

Uusinta uutta: alaselkä-/lonkkakipu!
Kävelen kuin mummo ja välillä on vaikea nousta pötköltään päivällä. Toisaalta oon nyt perjantaina ja lauantaina kököttänyt pirtinpöydän penkillä tonttupajailemassa (paketoimassa ja askartelemassa joulujuttuja) n.3-4 tuntia per päivä eli ilman minkäänlaista selkänojaa.
Täytyy katella miten ensi viikon töissä pärjää, että pitääkö alkaa sitä sellaista tukivyötä hommailemaan. Onko kellään kokemuksia?

Mutta sitten torstaina klo. 16:30 lähtien oon virallisesti lomalla!! Ja töihin palaan vasta tammikuun puolivälissä. Eli semmonen kiva, reilu kolmen viikon loma. :) Tulee aivan tarpeeseen.
Tässä onkin suunnitelmissa joulun ja uuden vuoden välipäivinä Flamingo-kylpyläreissu kaveriporukalla, vuoden vaihtamista toisten kavereiden kanssa ja sitten oleilua porukoilla ja Pohjois-Karjalassa (tuo auton rotiskokin pitäs saada katsastettua ja sitä ennen katsastuskuntoon).

Huomenna (21+0) on vihdoin rakenneultra! \o/ Wipii! Näkee pikkuisen pyöriäisen (ja mies varsinkin on innoissaan, koska sillä edellisestä näkemisestä on aikaa eikä se vielä tunne liikkeitäkään, vaikka kuinka se säntää mahan ääreen kun sanon että nyt se myllää). Tietysti jännittää hirveästi, että onko kaikki kohdallaan ja kunnossa, mutta meitä myös uteluttaa tietää sukupuoli (jos se sen suostuu näyttämään).

Maha tuntuu taas kasvaneen ja nukkuessa välillä tuleekin kasattua tukea masun alle peitosta. Mutta eipä se ulkopuolisille vielä selvä ole, että raskaana ollaan. Viime viikonloppunakin kun olin miehen työporukan illanvietossa, ihmiset tarjoili alkoholia ja kyseli miksen juo. Vastasin että oon raskaana tai paksuna, sitten ne rupes kattoo mahaa ja totes tyyliin "kappas, niinpäs oot!" :D Vaikka onhan miulla tietty tuota pyöreyttä omastakin takaa, niin ei voi ihmisiä sokeiks syyttää. Töissä ootan mielenkiinnolla sellaisten vanhempien reaktioita, joille en ole kertonut. Viimeistään miun loman jälkeen luulis että näkyy.
Töissä itseasiassa yksi lapsi taputteli miun mahaa ja sano "siulla on iso maha". Sitten sanoin, että sielläpä onkin vauva, siks se on iso. Lapsi meni ihan häpsingilleen ja sanoi "Mie en nää sitä. Sinne ei voi mennä." :D Hymyilytti.

Mutta huomenna sitten varmaan tuun kertomaan tänne rakenneultran kuulumisia.

Huimailin

Perjantai-aamuna kun heräsin, huimasi ihan mielettömästi ja laitoinkin töihin viestiä että tulen myöhemmin, kun huimaa niin hurjasti. Istuin sängyssä ja nojasin seinään, makasin sängyssä jalat seinällä, tuuletin huonetta, join mehua ja söin leipää eikä mikään auttanut. Laitoin viestiä töihin, että tulen vielä  myöhemmin ja 1,5 tunnin kuluttua soitin pomolle etten pääse töihin. Puhelun jälkeen meninkin oksentamaan sämpylät ja meetvurstit veke. Sen jälkeen kärsi vähän pötkötellä pää ylhäällä, mutta myöhemmin taas vähän ruokaa syötyä, kävin juttelemassa wc-pytylle. Loppupäivän olikin semmonen hömelö olo, vaikka pahin huimaus helpottikin puolen päivän tienoilla. Ja en syönyt kiinteitä ruokia. Neuvolatäti veikkasi alhaista verenpainetta tai lievää mahapöpöä, kun sinnekin soitin.

Mutta se onneksi kesti vain yhden päivän ja seuraavana päivänä olinkin jo aamusta iltaan koirahommissa ja aivan loppuillasta sitten leffailtaa koiraharrastuskaverini Nean kanssa. Molemmat oltiin siinä vaiheessa iltaa kuolemanväsyneitä pitkästä päivästä, mutta olihan se katottava, kun leffasta oli maksettu.

Tänään sain sitten vihdoin ja viimein varattua sen rakenneultra-ajan! Wipii \o/ !! 17.12 klo. 14:00 näkee taas kuka mukula se siellä mahassa aiheuttaa outoja oloja ja saa mahan nykyisin niin pömpöttämään <3 Ja mahollisesti saadaan tietää sukupuoli, ollaan aateltu että jotenkin se etenkin näin ekan kohalla ois kiva tietää.

Tänään 16+0 ja ekaa kertaa oli eilen äitiyshousut jalassa ja tänään jo sitten töissäkin. Alkaa tavan farkkujen reuna painamaan, varsinkin kun on syönyt jotain. Kotona parhaiten viihdynkin ihan vain pitkissä kalsareissa :D

Eilen lueskelin muutamaa odotusblogia ja en mie ookkaan niin paha, kun oon "muutamat" bodyt ostellut. Jotkut olivat hommanneet suurinpiirtein raskausviikoilla 10-12 jo pinnasängyt, hoitopöydät jne. Ja yhdillä se oli jo huoneen pinnis nurkassa odottamassakin, vaikka eivät tainneet olla edes puolivälissä. En tiiä oonko vaan niin pessimisti vai realisti, että kaikki ei välttämättä mee hyvin, joten ei liian aikaseen pidä hankkia kaikkea. Mielestäni sen rv. 25 jälkeen, jolloin vauvalla on mahdollisuudet selvitä ulkomaailmassa, uskallan mennä hankkimaan esim. vaunut. Pinnikseksi saadaan varmaan suvussa jo yli 50 vuotta kiertänyt :)
Bodyja olen ostanut, mutta niissä on vielä laput paikoillaan. Voihan ne antaa vaikka toisten vauvoille, jos omalle jotain kävisikin.

Toki haaveilen, että "sitten kun -- on laskettu aika --- on vauva -- olen äitiyslomalla --" jne., mutta ei pidä unohtaa että elämä osaa olla julmakin. Mutta voisin mie semmosen "nää jo on vauvalle"-postauksen tehä tässä lähiaikoina.

Näihin tunnelmiin ;)