Ensimmäinen ultra

Eli tänään käytiin ekassa ultrassa ja mittailtiin niskaturvotus. Tuollainen lölliäinenhän sieltä löytyi! <3 Kovasti se vaan halusi pyllyä näyttää eikä meinannut sivuprofiilia ollenkaan esitellä, vaikka kuinka häiriköitiin. Selvästi miehen sukuun tulossa: "älkää häiritkö, mie nukun enkä nouse vielä!" Saatiin kuitenkin niskaturvotus mittailtua ja ihan hyvältä näytti. Hyvää sivuprofiilikuvaa nyt ei sitten kotiin saatu, mutta jospa sitten joulukuussa sais kivemman kuvan :)

Ekassa kuvassa tyyppi esittelee melkein sivuprofiilia ja toisessa esittelee selkäpuolta  (ja selkärangan ja kylkiluutkin tarkkasilmäinen havaitsee).

Pää-perämitta 48mm ja vastasi viikkoja 11+4 eli päivälleen sama kuin alkuperäinenkin aika. Kaksi kättä ja kaksi jalkaa löytyi ja sydänkin siellä tykytteli :)

Nyt aletaan muutenkin olemaan pahin keskenmenoriski ohitettu ja kohtikään vaihdetaan toiselle raskauskolmannekselle (ja monessa paikassa luvataan, että olo senkun kohenee! TOIVOTTAVASTI! Alkaa nää päivittäiset pahoinvointihetket tympiä - voi kuinka kauheaa olisi kokea jatkuvaa pahaa oloa, kuten joillakin on).

Hauska oli odotella synnytyspoliklinikalla, kun siinä meni mm. tyhjän turvakaukalon kanssa oletettavasti hakemaan pientä perheenlisää ja äitiä kotiin :)

Kävin myös labrassa antamassa verta viiteen putkeen, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Tulin sitten reikäjuustona kotiin. Miulla on niin pienet ja karkailevat suonet, että eka hoitaja heitti kahden turhan piston jälkeen hanskat tiskiin ja siirti miut kollegalleen. Sekin rei'itti kahdesti, mutta ekasta kohtaa se sai yhden putkellisen ja toisesta sitten loput neljä putkea. Nyt oon ihan mustelmilla, kun ne niillä neuloilla tönki oikein urakalla. 45 minuuttia siellä olin ja mies-parka odotti odotusaulassa, ihmetteli kuinka kauan kesti :D Olisi kuulema saanut itse varmaan paremmin (jos on tuntemattomia lukijoita, niin tiedoksi sen verran että on kuitenkin hoitoalan ihminen) :D

Mutta sellaista tällä kertaa!