Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Huh huh, meille iski hirmuinen flunssa koko porukalle!

Puuhastelua sangyssä

Ensin sairastu J nuhaan ja kuumeeseen, seuraavana iltana miullakin alko nenä vuotaa ja kurkku oli kipeä ja yöllä sitten Juusokin heräsi säikähtäneenä huutamaan, kun nenä oli täynnä räkää eikä se voinut hengittää.

Eilen miulla ja Juusolla oli se kaikista kauhein ja tukkosin päivä. Mie en pystynyt juomaan mitään kylmää, oli hieman lämpöä ja nenä ihan tukossa. Juuso oli aika hyvinvoiva aamusella, mutta iltaa kohti alko tauti väsyttämään ja kiukuttamaan. Kuumetta ei kuitenkaan ole ollut.

Oli aika pelottavaakin hoitaa pientä, sairasta vauvaa yksin, sillä tietenkin J:lle sattui juuri silloin 24h työvuoro ja sen perään vielä harjoittelua sairaalalla. Mutta facebookissa äidit jakoivat neuvoja flunssaisen lapsen hoitoon ja tänään ollaan oltukin parempina.

Pieni toipilas

Laitankin tästä nyt jakoon kaikki saamani vinkit, jos jollain muullakin on nuhainen vauva:

* Kohoasento: Sängyn päätyä koholle. Meillä oli petarin alla tyynyjä ja Juuso nukkui tavallisen tyynyn päällä. Oli välillä aika korkeassakin asennossa, mutta ajattelin ettei nyt päivän, parin jyrkkä kohoasento selkärankaa väännä. Lelukaaren allakin Juuso istui sitterissä.

* Pikkuniistäjä/nenäfriida: Saa konkreettisesti räkää pois nenästä.

* Suolatipat: En näiden merkitystä nyt aivan tiedä, mutta ainakin ne kosteuttaa limakalvoja ja miusta tuntui, että tekivät räästä juoksevampaa. Sairaalasta saadussa Pampers-paketissa oli sellainen pullo.

* Sipuli: Pitää nenän auki. Mie halkasin yhden sipulin ja panin pesupussiin ja se on ollut pään lähellä. Välillä oon puristellut ja tiristellyt sitä, että aromit pysyy yllä. Vissiin valkosipulissa on sama juttu, sitäkin käytetään flunssassa näin ulkoisestikin.

Päivän asu :P

*Ilmankosteus/vesihöyry: Tätä ei olla kokeiltu tällä kertaa, mutta esim. suihkuhuoneessa hanasta voi losottaa
vettä, vaikkapa ammeeseen ja hengitellä, jos ei omista semmosta höyryhengittely-juttua. Tähän sain myös vinkin, että kosteat pyykit tai märkä pyyhe makuuhuoneessa nostaa ilmankosteuden sopivaksi. Vaporirizer-kuivahöyrytin kanssa sai suositteluja, meillä ei sellaista tähän hätään ollut.

* Viileä yöilma: Sitä on helpompi hengittää ja se laskee limakalvon turvotusta.

* Panadol-mikstuura: Jos on kuumetta tai kipeän oloinen, niin ei siitä haittakaan ole. Me ei tällä kertaa tarvittu.

Imetysasennot ovat olleet välillä mielenkiintoisia, kun Juuso nukahtaa helpoiten tissille ja sitten se sängyn pääty on koholla ja lapsi tyynyllä :D Paras oli nelinkontin sängynpäätyä vasten - jotain hyvää näistä megatisseistäkin, kun yltää lapsen suuhun.

Laiskan Sairaan äidin ateria, pakastepinaattivelli

Eilen illalla yöunille rupeaminen oli mahdotonta. Sain nukutettua tissillä, mutta 5 minuutin päästä alkoi itku. Välillä iski epätoivo, että näinkö menee koko yö, mutta ukkeli nukahti miun rintaa vasten. Silleen myö nukuttiin puoli-istuvassa asennossa puoli yötä, sitten seuraavalla syötöllä olikin Juusolla nenä sen verran enemmän auki, että onnistui laittaa se nukkumaan aiemmin kuvailemallani tavalla.

Ei jaksanut edes kauppaan kävellä hakemaan Mynthoneita, vaikka sinne on alle kilometri. Mutta pientä vaunulenkkiä heitettiin silti ja oltiin vähän aikaa ulkona. Muuten aika vetelä meininki, ei mitään oo jaksanut tehdä. Ja ei sitä pidäkkään. Tänään otettiin Juuson kanssa kolmen tunnin voimauttavat päiväunet.

Me jatketaan parantumista. Toivottavasti ei tulisi samaa vitsausta enää toiste tänä syksynä.

Happihyppelyllä

Kipeänä puuhastelua

Sissi parka oli aivan tylsistynyt :(

Orastava mökkihöperyys

Kuis hurisee, beibet?

Juuso on kohta jo 4kk. Alan jo oikeasti ahdistua siitä, miten aika vaan vilahtelee mennä. Kohta tosiaan
huomaan olevani jo nelikymppinen!

Juuso osaa jo aika kivasti tarttua esineisiin ja ne alkaa jo samantien saada suuntansa suuta kohti. Nyt viimeistään pitää alkaa imuroimaan ahkerammin, sillä noita koiran karvoja on ihan mielettömästi (kiitos jo alkaneen talvikarvan vaihdon)! Mutta onpahan lapsellakin vastustuskyky huipussaan, kun kaikessa on mausteena koiraa ;D

Ja Juuso on alkanut (yrittää) kääntyä selältä mahalleen. Mies eräänä aamuna sanoi Juuson kääntyneen useammankin kerran, mutta mie en oo nähnyt kertaakaan. Mie en nimittäin laske sitä että yläkroppa ei oo vielä kääntynyt, kun käsi jää alle. Mieheltä kysyin että olikos se käsi vielä tiellä vai ei, ensin sanoi että ei ja sitten ei enää varmaksi osannut sanoakaan. Mutta ei varmaan kauaa mene, kun voi rehellisesti sanoa kääntymisen onnistuneen. :)

Nyt ollaan oltu pikku-ukkelin kanssa paljon kahdestaan, kun J on ollut paljon töissä ja heikommassa rahatilanteessa ottanut paljon ylityökeikkaakin. Me ollaan vaan ja hengaillaan, välillä mennään nukkumaan. Päivät ovat hyvin samankaltaisia ja joinakin päivinä tuntuu että päivän kohokohta on Juuson päikkärit, niin ehtii tehdä tai edes ajatella omia juttuja. Kamala äiti. :P Ensi viikolla miehellä alkaa omien töiden lisäksi harjoittelu (synnärillä :D), joten ei enää sitäkään vähää nähdä ja voin mökkihöperöityä lapsen ja koiran

kanssa ilman autoa totaalisesti. Jee...

"Oon kuul ja menen metsään katselemaan puiden latvoja"

Isiltä perityt hurmauskiehkurat.
Näinköhän meille tulee kiharatukkainen poika? :)

Kävi J:n parin vapaapäivän aikana Juuson yksi kummisedistäkin kylässä. Ekana mie jätin Juuson J:lle ja kummille hoidettavaksi muutamaksi tunniksi ja häippäsin agilityhallille viettämään hetken koiran ja muiden (aikuisten) ihmisten parissa, analysoiden treenejä ja puhuen vaan koirista ja agilitystä. Sitten olikin taas puhtia olla kotona.
Pelattiin Catania (hyvin koukuttava ja mainio lautapeli!), tehtiin ja syötiin pizzaa ja seuraavana päivänä miehet mättivätkin halkoja pinoon talvea varten. Se on kiva kun ihmiset käy meillä asti kylässä, vaikka meidän kaverithan asuvat pääasiallisesti siellä 240 km:n päässä.

Porukoillakin olisi kiva päästä käymään ja nähdä omaa mummoani, koska hänkin on nähnyt Juuson vain kerran (päivä ennen ristiäisiä.) Jos sitä vaikka joku kerta kokoaisi rohkeutensa ja menisi sitten vaikka junalla lapsen ja koiran kanssa. Onneks molemmat on aika helppohoitoisia. Tosin matkaan pitäisi saada vaunut, kaukalo ja koira + matkatavarat. Hmm.. :)

29.päivä on Juusolla taas neuvola. Saa taas tietää paljonko ukkeli on kasvanut. Se on miulle varmaan tärkein syy käydä neuvolassa. Ensi kerralla onkin taas lääkäri. Voidaan kysyä siltä pienestä, muljuavasta "patista" takaraivolla, jonka J huomasi muutama päivä sitten. Kenties vain rasvapatti (ite toivon että ois vaan joku ötökän purema), mutta taas pientä päänvaivaa..

Pääasiallisesti nukutaan perhepedissä, välillä Juuso nukkuu ekaan syöttöön
asti omassa pinniksessään.
Mikähän Muumi-peitto on kenenkin...? :D

A-a-auuu!

n. 2,5kk Juuso-ukkeli

Juuso on kyllä aivan rakkauspakkaus!

Se on nyt viime päivinä vaan höpöttänyt ja hymyillyt lähes taukoamatta. Tänäänkin, kun ajettiin agilityhallille 15km, melkein koko ajan kuului takapenkiltä jokellus <3 Ja hienosti taas ukkeli jaksoi äidin ja koiran harrastusten ajan olla reipas poika. Treenien jälkeen sitten iskikin nälkä ja imetin takakontissa :D 

Ja illan oonkin imettänyt niin paljon kun vain ukkeli suostuu syömään, koska ilmeisesti rintaliivit tai jokin on tukinnut maitotiehyet toisesta tissistä. AUU! :( Koitin pumppailla, mutta en herunut siitä tissistä, joten pumppasin terveen ja syötän vain kipeestä. Oon pitänyt mikrossa lämmitettyä geelipussia, mutta ei auta. Pitäs varmaan mennä kuumaan suihkuun, nyt kun Juusokin on yöunilla. Ei tää oo tosin eka kerta, kun on näin käynyt. Onneks ei kuitenkaan usein eikä oo (vielä) kehittynyt rintatulehdukseksi.

Keskiviikkona mennään käymään miun työpaikalla moikkaamassa entisiä työkavereita. (Tai eihän se enää ole miun työpaikkakaan, kun en ole vakituinen.) Muutama läheisin on kesän aikana käynyt meitä moikkaamassakin, mutta on kiva myös nähdä muitakin. Edellinen työpaikkani oli siis aivan paras ja siellä on aivan paras yhteishenki eikä pomokaan ole tavoittamattomissa, vaan ihan tavallinen ihminen jonka kanssa voi heittää vitsiä. 

Tänään siellä on ollut toimintakauden suunnittelupäivä ja ihan pieni haikeus on iskenyt, kun olisi kiva  olla töissä suunnittelemassa uutta kautta ja laittamassa ryhmää, MUTTA miulla on miun ihana pieni poikavauva, jolle on parasta olla äidin ja isän hoidossa (enemmän kuin se 9kk). Mie ehdin kyllä  vielä monta vuotta töitä tekemään, mutta Juuso on pieni vain hetken ja haluan siitä ajasta ottaa kaiken irti.

Toukokuu -13

Elokuussa aina on uuden alun viehätystä. Koulut alkavat, monet aloittavat harrastuksia ja miun mielestä se on kesän loppu. Sitä selailee vaatekatalogeja, joissa mallit kulkevat neuleissa ja nahkasaappaissa. Vilja kypsyy. Metsästyskausi (ja koirien virallinen irtipitoaika) alkaa.
Pimeä tulee aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Itse odotan, että tulisi kansalaisopiston esite, olisiko siellä jtn mukavaa harrastusta miulle ja Juusolle yhdessä.

Lähikunnissa olisi tarjolla vauvauintia ja vauva-lattareita, neuvolan seinällä taisi olla joku ns. ilmaisuryhmäkin. Olisi hirmuisen kokeilla, millaisia tällaiset pikkuvauvoille suunnatut jutut ovat, mutta ovat niin törkeän kalliita etten kyllä niin paljoa suostu maksamaan. Neuvolatätikin sanoi, että lapsilla ja lemmikeillä on hyvä rahastaa.

Taitaa meidän Juuson harrastusskaalaan lähitulevaisuudessa kuulua tekonurmella pyöriminen ja herkkupalojen etsiminen koirien kanssa kilpaa agilityhallissa. Voihan se vaikka ryömiä sitten niitä putkia? (Kunhan vaan meneekin sitten läpi, ettei miun tarvihe mennä perässä) ;D Ensi kesänä se voi kyköttää miun kanssa traktorin renkaissa etanoiden kera rauniotreeneissä. ;) 

Kyllähän me kotona lauleskellaan ja tanssahdellaan, käydään vaunuttelemassa ja tosiaan agilityssä Juuso on usein mukana, kun isi J on töissä ja vaihtoehtona on joko jättää treenit välistä tai ottaa lapsi mukaan. Sitten vähän isompanahan voidaan käydä avoimessa päiväkodissa tai esim. seurakunnan kerhoissa.

Mitä muut mammat harrastaa vauvojensa kanssa tai haluaisitte harrastaa?

Elämä on yhtä juhlaa, vai onko?

Heinäkuussa oltiin aikalailla kotosalla, kun isikin jo palasi töihin. Onneksi se on nyt töissä vain 24h ja sitten on kolme päivää vapaata, niin on aika kivasti aikaa olla yhdessä. Vaikka tuntuu, että erinäisiä menoja on kuitenkin hirmuisesti ainakin isi-miehellä (polttarit [ei omat], veneilyä jne.)
Oltiin myös serkkuni rippijuhlissa heinäkuun alussa ja siellä oli kyllä paljon sylejä suvun pienintä paijaamassa. Hyvä, jos omaa lastaan näki edes :P Ainakin itse sai syödä rauhassa! :D

Evästä ootellessa. Juusollakin iski nälkä juuri silloin, kun sain
lautasen nenäni eteen. Eikun ipanalle eka evästä, sitten itelle.

Nyt lauantaina 3.8 oli meidän hyvien ystävien THE BIG DAY eli sanoivat toisilleen "tahdon!" <3 Mies oli sulhon (Juuson kummisedän) paras mies ja sillä tekemistä riitti ja Juuson kanssa juhlittiin aika lailla kahdestaan. Tai olihan siellä toki monta muutakin vierasta ja ei me sinällään yksin jääty. Kovasti taas kyseltin että saako pitää sylissä ja tokihan mie annoin pienen ukkelin hurmailla nappisilmillään ja hymyillään. Häät olivat ihanat maalaishäät ja hyvä & rento meininki. En raaskinut vielä lopettaa juhlimista Juuson yöuniaikaan, joten nukutin lapsen vaunuihin juhlapaikan pihalle ja hyvin se siellä sikeitä veteli ihan tavalliseen tapaan.

Nykyisin Juuso  jopa nukkuu päivän aikana neljät päikkärit, kestoltaan hieman alle tunnin luokkaa (klo. 12, 15, 18, ja  21). Yöunille poika menee n. 22:30, syö joskus kolmelta ja sitten seitsemän-kahdeksan aikaan. Kymmenen maita sitten noustaan ylös.  Käydään hakemassa posti ja sitten laitan Juuson leikkimatolle ja syön aamiaista. Laitellaan pyykkiä pyörimään ja täytellään ja tyhjennetään astianpesukonetta. Pyritään käymään joka päivä vaunuttelemassa ja sitten myös pidetään "juttutuokioita" :) Sellaista meidän arki on.

Uusi, LEVEÄ sänky! <3
Kuva: Isku.fi

Huomenna saadaan meidän uusi sänky uusine patjoineen kaikkineen! <3 Wipii! En ookkaan valittanut tuosta meidän nykyisestä 120cm leveästä miehelle kertaakaan. Piti viimeistään raskauden aikana hommata uusi, sitten kun lapsi syntyy, mutta nyt tuli se viimeinen niitti kun Juuso on päättänyt alkaa nukkumaan meidän vieressä (herää aina omaan sänkyynsä siirtoon, vaikka kuinka varovasti ja missä unen vaiheessa vaan sen siirtää) ja se sen verran jo liikkuu että sai pelätä Juuson putoavan sängystä. Pari viikkoa ollaankin nukuttu meidän vierassängyssä, kun se on levitettynä sen 160cm.
Mutta hämmentävän kallista on uuden (suht hyvän) sängyn hankkiminen - alle tonnilla jos meinaa selvitä, niin aikamoista salapoliisityötä se on. Meille sänky tulee Iskusta, patjat Askosta ja petarin suoja on Sotkasta. :D Kolmena päivänä käytiin samojen ja eri liikkeiden patjoilla makoilemassa, että ainakin on harkittu päätös.

Käytiin muuten yhtenä viikonloppuna purjehtimassa. Miekin olin ekaa kertaa purjeveneen kyydissä niin, että se kulki tuulivoimalla :D Jotenkin hauskaa ja jopa nautin siitä J:n isän trimaraanissa. Luultavasti kyyti ei ole yhtä tasaista sitten J:n omalla veneellä, jossa ei ole sivuponttooneja. Juusosta pelastusliivit olivat taas supertyhmät ja itku-parku-huutoa, kunnes nukahti.. :( Loppumatkan ajan ukkeli sai matkata kajuutassa, äitillä vaan ei ollut sitten enää niin hyvä olo siellä. :P

Kummitäti oli hoitamassa Juusoa yhtenä
perjantaina, kun äiti oli rokkailemassa
Rakuunarockissa. Tosi mahtavasti
oli mennyt, ei MITÄÄN ongelmaa! :)

Aina ei hymyilytä. Paitsi tuo alahuulilörppä saa toisinaan
äidin nauramaan. Aika ilkeää :/ :D

Käytiin 3kk-neuvolassa tiistaina 30.7. Juusolla oli painoa 6360g, pituutta 61,1cm ja pään ympärys 40,7cm. Neuvolatäti sanoi, ettei pituutta ollut tullut aivan samassa suhteessa kuin painoa, mutta ei sillä sen suurempaa merkitystä tässä vaiheessa. Hymyjä jaettiin neuvolatädille rokotuksiin asti. J:n piti olla pitämässä vauvaa rokotuksien aikaan, mutta se oli ottanut lisätöitä muistamatta neuvolaa. Niinpä minä jouduin sydän sykkyrällä pitämään lasta, kun rokotukset pistettiin etureisiin ja lapsi huusi kuin syötävä. Välillä jopa niin kimeästi, ettei ääntäkään kuulunut. Pikku raasu. Rokotukset eivät nostaneet kuumetta, mutta illalla kahdeksalta oli kuitenkin kipeän oloinen; itki lohduttomasti koko ajan, eikä auttanut tissi eikä syli. Annoin sen 3ml nestemäistä Panadolia ja lähdettiin vaunuttelemaan. Ukkeli alkoi rauhoittua ja sitten se loppuillan olikin oma itsensä. Miun reipas poika <3

Neuvolatäti voisi opetella sanajärjestystä, mutta ihanasti se taas kirjoitti terveyskorttiin.

"Valoisa vauva. Katseella seuraa, hymyyn vastaa hymyllä ja jokeltelee. Pään melko hyvin kannattaa. Masullaan lähes kyynärnojaan kohottautuu. Iho siisti. Kasvu hyvä rintamaidolla. Mukava rytmi jo päivissä. Rokotettu"

Tänään myös riemastuin hillittömästi, kun huomasin kuinka Juuso jo tapailee tarttumaan kiinni. Päiväuniltaan herätessä pötköttelin ukkelin vieressä ja kovasti se haroi miun keltaisen paidan kaula-aukkoa ja toisinaan sai kiinni. Sitten näytin sille miun mustavalkoista hiuspantaa ja sama juttu sille. Ja sitten se alkoi yhä useammin saamaan siitä kiinni ja hirmu leveä hymy, kun mie riemastuneena kehuin! :'D Tietysti piti heti soittaa mummille ja isi-miehelle töihin tästä upeasta saavutuksesta!

Sellaista meille kuuluu.

P.s. Miun paino ei tänään ollut onneksi aivan lähtölukemissa, jee!

Juhlatamineissa