Ihanaa arkea

"...ja kun Suomi pelaa lätkää
se iskee joka jätkään"

Onpas ollut mukavaa, kun J on ollut monta päivää vapaalla. Käytiin yhtenä päivänä ostamassa Prismasta kunnon ruoka-ostokset ja ollaan nyt herkuteltu kaalilaatikolla, pulledporkilla ja Coleslaw-salaatilla (harvoin menee muuten 2kg kaalia parissa päivässä! :D ) ja eilen tein vielä tosi hyvää pannariakin.

Eilen käytiin koko porukalla monen tunnin kävelyllä, mukaanlukien kiikkuhetket leikkipuistossa ja rannan ihmettely metsässä. Illalla tietenkin katsottiin jääkiekkoa (Hyvä SUOMI!). Juuso havitteli kovasti iskän poppareita, joten J poksutteli Juusolle omat ilman suolaa. Ja kyllä upposi!

Tämän illan peli taitaa jäädä tältä äidiltä väliin, kun olen menossa Taipalsaaren MLL:n järjestämään äitien iltaan. Siellä olisi zumbaa, saunomista, lompakko- ja laukkuesittelyä, Oriflame-esittely sekä muutaman euron hintainen iltapala. Zumbaamaan en ehdi, saunakaan ei ole välttämätön, mutta muuten kyllä olen menossa. Vähän naishömppää ilman lasta :)

Juuso on kyllä kultainen ukkeli. Yhtenä iltana kun nukutin Juusoa ja ukko oli jo melkein unten mailla, se heräytyi, painautui ihan kiinni minuun, katsoi silmiin ja hymyili leveästi kuin sanoen "ihana kun olet siinä" ja kävi

Herra Kihara

nukkumaan. Olin sulaa rakkaudesta!


Juuso on edelleen varovainen tyyppi karkeamotoristen taitojensa kanssa, eikä ole yrittänytkään lähteä kävelemään ilman tukea. Käsistä taluttaen kyllä mennään hirmuista vauhtia nauraen. Ulkona taaperokärrin kanssa käveleminen ei kiinnosta enää yhtään, kun voi portaita kiivetä ylös ja alas. Tai heiluttaa aurauskeppiä. Muuten kyllä kaikkialle kiipeäminen ja sen yrittäminen on nyt hittijuttu.

Varasin sen sokerirasitusajankin 1,5 viikon päähän, mutta tajusin tänään että se täytyykin siirtää. "Syö normaalisti, ei mitään dieettiä ennen sokerirasitusta", mutta käyn leikkuuttamassa edellisenä päivänä toisenkin viisaudenhampaani ja sen päivän ruokavalio koostuu varmaankin vain jäätelöstä eli ei ihan normaali ruokavalio. Ei vissiin näy sokerirasituksessa? ;)

Mutta tällaisilla sillisalaatti-kuulumisilla teitä nyt heitin.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Ottakaa rennosti. :)

Aika äijä

Meidän äitienpäivä

Fiksun näköinen nuori mies ravintolassa

Sunnuntaina oli toinen äitienpäiväni äitinä.

Miehet nousivat aamulla yhdessä puuhailemaan ja mie jäin torkkumaan. Sänkyyn tuotiin parin tunnin kuluttua pieni mies ja aamupala: paistettu voileipä, karamellisoituja banaaneja, Doris-keksejä, mehua ja teetä. Ja kortti, jonka taakse Juuso oli maalannut taideteoksen <3

Pieni etova olo meinasi tuoda banaanit uudelleen maisteltavaksi, mutta kyllä se siitä sitten. Aavistin, että mies oli jotain kaavaillut illalle (huono valehtelemaan tällaisissa asioissa ;D ), mutta meillä oli aikaa ja lähdettiin perheen kanssa Wauhtis-eläintapahtumaan raviradalle. Tosin eläintapahtumat oli taidettu pitää jo, kun ei näkynyt kuin pari hassua koiraa, mutta äitienpäiväravit olivat alkaneet. Katseltiin hevosia ja jopa totottiin, ekaa kertaa ikinä. Tosin hevoset, joita oltiin katsottu "tuo vois voittaa"-silmällä lämmittelykierroksella, juoksivatkin eri lähdöissä kuin missä totottiin. :D Lopulta kaikki veikkaukset olivat melkein viimeisiä. Ei taidettu löytää rikastumiskeinoa! :D

Kyllähän tuo mahakin näkyy, kun on
syönyt mahansa täyteen äitienpäiväruokaa.
Oikeesti ei vielä näytä tuolta :D 12+0

 Sitten luovutettiin ja lähdettiin kaupunkiin. Heiteltiin vitsiä, että mikäs Hesburger olisi auki, mutta J ajoikin lempiravintolani liepeille. J oli varannut meille pöydän Olésta. Juusokin oli reipas pieni poika ja käyttäytyi nätisti koko 1,5 tuntia joka siellä oltiin. Me syötiin J:n kanssa äitienpäivä-menut: savulohi- tai savuporowrap, aurajuustoperunat ja härkää punaviinirommikastikkeessa sekä mandariinikakku. Juusolle otettiin lasten Loiskis lohiannos ja ukko söi koko annoksen! Eipähän mennyt raha hukkaan :)

Kotiuduttuamme katsoimme kaikenpuolin surullista Suomi-Venäjä -jääkiekkopeliä ja tehtiin omia hamppareita. Peli ei todellakaan kruunannut äitienpäivää päätökseen, mutta nukkumaan mennessä kiitin miestä ihanasta päivästä. Siitä että hän syötti lapsen joka ruoalla ja minä sain syödä rauhassa, kävi vaihtamassa vaippaa, illalla nukutti yöunille ja oli niin huomioonottava koko päivän. Kyllä tuo miehen ketale on vaan niin rakas! Molemmat miun miehet on <3

Np-ultra

Keskiviikkona oli vihdoin se np-ultra ja löytyihän sieltä köllöttelevä, sätkivä pikkutyyppi. Sivuprofiiliaan ei suostunut pikkuinen näyttämään, ja näyttikin sitten ihan kilpparilta tai vesidinolta heiluessaan. Sai kätilö kuitenkin niskaturvotuksen mitattua. 

Pikkuinen kilppari <3

Osallistun myös EDDIE-tutkimukseen, jossa tutkitaan käsittääkseni kuinka ajoissa voidaan mahdollinen raskausdiabetes havaita. Tutkimukseen tarvitaan tuhat raskaana olevaa naista ja mie olin kuudessadas jotain. Ultran jälkeen luovutin verta seulontoihin sekä siihen tutkimukseen yhteensä kahdeksan putkea.

Ultran ajan kummi hengaili Juuson kanssa Myllysaaressa (sellainen vapaa-ajanvietto-paikka, missä on leikkipuisto, rantalentiskentät, aikuisten kuntoilupuisto, parkour-puisto, sauna yms.).

Juuso sai myös ylihuipun synttärilahjan kummisedältä, tuollaisen Hot Rod-auton! Kunhan jalat yltää lattiaan kunnolla tuon selässä, niin luulen että kurvailu on mahdotonta :D

Renkaan vaihdossa

Testattin ekaa kertaa kuravaatteitakin,
kun edellisen päivän oli lumi taas maassa

Neljän päivän yksinhuoltajuus

Juuso koeajoi Skodan

Olen monta kertaa meinannut kirjoittaa jotain, mutta sitten ei ole oikein ollut mitään asiaa :D

Meillä J oli miesten kanssa reissussa pe-ma Tanskassa ja saapuu siis kotiin parin tunnin päästä. En malta odottaa Juuson ilmettä, kun se tajuaa että iskä onkin aamulla vieressä. Kyyneleet kihoaa silmiin jo ajatuksesta (perkeleen hormonit!!). :D Samalta reissulta tulee suoraan kyläilemään myös Juuson kummisetä pariksi päiväksi.

Vappupiknikillä linnotuksilla

Ajattelin, että tulee olemaan turkasen pitkät neljä päivää, mutta yllättävän hyvin sain ajan kulumaan. Sunnuntaina kävi koiraharrastuskaveri koirineen kylässä - katsottiin leffaa ja pelattiin Scrabblea ja maanantaina äiti-ihminen (jonka kanssa oltiin lapsimessuilla) tuli kylään 6kk poikansa ja koiransa kanssa. Tarkoitus oli käyttää koirat juoksemassa metsässä, mutta oli niin kurja ilma että sorruttiin vaan olemaan sisällä. Sen verran rattaita pyörittelin pihalla, että se sohjo vaan kerääntyi renkaiden ympärille ja sain työntää kärrejä sujonaan.


Keskiviikkona on vihdoin kauan odotettu ultra. En malta oottaa!! Jos sitten koko raskaus todentuu itselle kuin miehellekin. Raskausvaivoja ei juuri ole ollut viime aikoina, paitsi sunnuntain oli aaltoilevaa pahaa oloa koko päivän. Ja alamahaan vihlailee silloin tällöin. Rautatabletit pitäisi käydä hakemassa, kun hemoglobiini oli neuvolasssa 119. Vaikka miulle se on aika hyvä, mutta jos tuo väsymys sitten häviäisi.

Pikku-kokki

Juuso on kyllä jo iso poika. Se osaa velmuilla, yrittää matkia monessakin asiassa, osaa yhdistää asioita toisiinsa ja viimepäivien hitti on kiipeäminen ja laskeutuminen - pylly edellä! Pihalla ulkoillessakin oli turha ottaa pihalle palloa ja taaperokärriä, kun jätkä vaan kiipesi ja laskeutui portaita. Olenkin alkanut miettiä jo jatkettavan sängyn hankkimista Juusolle.

Juusolle ollaan otettu takaisin ruokavalioon nyt maissi, soija ja maito. Soijaa ei ole juuri käytetty, maissia lähinnä maissinaksujen muodossa ja maito ollut nyt parina päivänä eri muodoissa. Eilen tein riisipuuron maitoon iltapalaksi ja tänään sitten Juuso sai ihan juoda mukista maitoa. Laktoositonta kylläkin, kun mie sitä käytän ja kotona ei juuri koskaan tavallista ole.  Näillä näkymin ei ole masuvaivoja ole maidosta tullut. Tai iho-oireita (joita kyllä hieman epäilen maissin tekevän..), vaikkei iho nyt vielä täysin bueno olekaan, mutta parempaan suuntaan.

Mutta nyt nukkumaan! Joskohan ne miehet kohta saapuisivat.

Alkuraskauden fiiliksiä

Tästä taas lähdetään rakentamaan
sixpackin sijaan tynnyriä.

Heti synnytyksen jälkeen olin, että ei koskaan ikinä enää! Meni viikko ja mietin, että olisipa ihanaa kun lapsia olisi monta. Juuson ollessa 6 kuukauden ikäinen, vauvakuume orasti vahvasti. J oli heti Juuson syntymän jälkeen, että tällaisia nyyttejä täytyy saada lisää.

Ensimmäiset kuukautiset miulla alkoi vasta Juuson ollessa 8 kuukautta.  1,5v ilman menkkoja oli ihan mahtavaa, sitten kolmet menkat ja nyt ei ole enää tiedossa taas aikoihin. Eli Juusosta tulee isoveli!

Laskettu aika on 23.11. (meidän vuosipäivänä! :D). Nyt kun tätä kirjoitan, on vasta rv. 4+6. Minua palelee aika paljon ja otan asiat tosi tunteellisesti. Mm. Juuson dieettikokeilut ja imetyksen lopettaminen tuntuu maailmanlopulta.

Imetyksen lopettamisen pääsyy on siis tämä uusi raskaus. Maito on alkanut jo vähenemään radikaalisti ja imetän enää pari kertaa vuorokaudessa, yleensä illalla ennen nukkumaanmenoa ja yöllä.

Pelkään ihan hirveästi keskenmenoa, mutta eihän sitä murehtimalla voi estää. Joten koitan nyt vaan nautiskella tästä raskaudesta (kun ei ole vielä pahat olotkaan iskeneet) :)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Imetyksen lopetin 8+0, kun lapsimessuilla söin pastaa, muffinsin ja tsultsinan, jotka ovat Juuson nou-nou-ruokalistalla. Haikeaa, ihan todella haikeaa. Hormonit tekevät kaikesta varmaan vielä tuplaten tunteikkaampaa. Ei ehditty edes huolella lopettaa. Yhyy.

Mutta tähän pikkutyyppiin.. Pahoja oloja ei ole ollut kuin satunnaisesti, kun on ollut piiiitkään syömättä. Väsyttää välillä ihan turkasesti. Mutta pakko vain jaksaa Juuson kanssa.

Harvoin muistan millä viikoilla mennään (tänään 8+2) ja ajatukset eivät todellakaan jatkuvasti kohdistu masuasukkiin, kuten ensimmäistä odottaessa. Nämä raskausviikotkin senkuin vain hujahtavat, kun viimeksi ne matelivat matelemistaan.

Liki kaikille lähipiirissä kerrotaan tästä tulokkaasta Juuson synttäreillä. Saa nähdä, miten hämmäsyneitä ilmeitä nähdään. Harva taitaa olettaa, että näin pian toista toivottaisiin. Saadaan varmasti kuulla "oliko tarkoitus", kuten jo neuvolan harjoittelija kysyi.
Tärppihän kävi yllättävän nopeasti verrattuna ekaan raskauteen, sillä nyt tärppäsi toisesta kierrosta. Meillä oli J:n kanssa terveyskuukausi meneillään ja olin jo muutenkin 7 kiloa kevyempi kuin ennen ekaa raskautta, ja nämä asiat eivät varmasti ainakaan negatiivisesti tärppäämiseen vaikuttaneet.

Ikäeroa tulee 1v 7kk ja se on mielestäni oikein hyvä ikä sisaruksille. Synnärilläkin jo kätilö sanoi, että puolentoista vuoden päästä pitäis olla siellä taas. Ilmeisesti se ois ideaalitilanne kropalle.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Nyt vapun aikaan on jo menossa 11. raskausviikko. Viikon päästä on np-ultra ja me päästään katsomaan ekaa kertaa pikkutyyppiä. Toivottavasti kaikkion hyvin. Mietin jo, että olinko liian hätäinen kun kerroin jo täällä blogissa vauvauutisen. Mutta jos jotain menisi pieleen, kertoisin siitäkin.

Kuvat eivät ehkä kerro mahan koosta mitään, sillä turvotuksellakin on asiassa osansa. Tosin ei ihan järkyttäviä turvotuksia ole ollut paitsi joskus 6+, kun oli mummini syntymäpäiväjuhlat ja en tiennyt että mitä vetää päälle, kun näytti että oisin jo rv. 20+ :D

Yhden kerran olen tässä raskaudessa oksentanut, lankalauantaina ojaan, kun päästiin tädin luokse kyläilemään. Kukaan ei vielä tiennyt raskaudesta "joo, tää miun matkapahoinvointi on vähän pahentunut". Ystäväni, veljeni puoliso, oli aivan "HELL NO, ei kai siulla oo oksennustauti?!?!?!" jolloin hänelle paljastin, jottei hän koko vierailua karttele minua :D

Pääsiäispäivänä kerrottiin uutiset vanhemmilleni, jotka eivät olleet moksiskaan, ja Juuson synttäreillä miehen puolelle + veljelleni, ja saatiin sieltä vähän yllättyneempiä reaktioita.

Omalle 91v. mummolleni kerroin puhelimessa, joka oli melkeinpä järkyttynyt tästä lyhyestä ikäerosta.

Mutta keskiviikkona 7.5. ultra!! En malttas oottaa.