Raskausdiabetes

Kävin keskiviikkona sokerirasituskokeessa aamiaisella ja istumassa  pari tuntia odotusaulassa lukemassa kirjaa. Tänään soittelin neuvolaan ja kyselin tuloksia. Ja taas - paastoarvo heitti just just yli eli oli 5.4kun pitäisi olla vissiin alle 5.3. Olen jälleen siis raskausdiabeetikko. Perskeles.

Mutta en sinällään ole huolissani, samahan oli Juusosta. Kotimittauksissa ei tullut ylityksiä ja painoarviossakin Juuso oli vähän keskimääräistä pienempi vauva ja syntyikin 3192 grammaisena eikä mega-sokerivauvana.

Siinä en väitä vastaan, että meikäläisen ruokailut ovat ihan päin härän pyllyä. Syön kyllä yhden lämpimän aterian päivässä, mutta salaatti on aina jostain syystä jää. Kun on se lämmin ruoka edessä, ja olet unohtanut tehdä salaatin aiemmin, niin ei sitä tule enää siinä vaiheessa tehtyä. "Syön sen myöhemmin tänään". Ei toteudu ikinä.

Ja ne paheelliset, sokeriset herkut! Näin kesällä mm. jäätelöä on kulunut joka päivä ja suklaakin on ihan hyvää ;) Ja tässä raskaudessa on tehnyt mieli makeaa alusta asti.

Puhuttiin miehen kanssa meidän elämäntavoistamme ja esimerkin vaikutuksesta Juusoon. Molemmilla on halua muuttua (herkut vähemmäksi, olutta vähemmän, ei nikotiini-tuotteita, lenkkeilyä enemmän jne.), mutta kaivattas kunnon potku persiille ennenkuin on myöhäistä.

Luultavasti tästä raskausdiabeteksesta saan itse vähän ryhtiliikettä. Ja J varmasti on tukena, se kun ei ole mikään herkkusuu (paitsi ruoan suhteen - pihvit, majoneesit, voissa paistaminen jne. :D).

19.6  saan neuvolasta mittarin ja opastusta. En edes päässyt omalle terveydenhoitajalle, kun oli niin buukatut viikot ja myö lähdetään ens viikolla Pohjois-Karjalaan.

---

Juuso ja sen kesäteltta. Malli varmasti tuttu koiraihmisille :D

On taas ollut ihania hellepäiviä! Mutta äsken tuo sää muuttuikin ukkoskuuroksi. Onneksi en koittanutkaan nukuttaa Juusoa päiväunille rattaisiin :D

Eilen käytiin uittamassa koiraa venerannassa ja J:kin hetken mielijohteesta pulahti uimaan. Juusokin halusi kastella varpaitaan ja käsistä pidellen taluttelin vedessä. Olisi mennyt isän esimerkistä syvemmällekin :D

Mutta nyt ruoan tekoon!

P.s. Löytyykö lukijoista muita raskausdiabeteksen "saaneita"? Miten jouduit hoitamaan? Oliko vauva syntyessään tavallista isompi?

Ihanaa arkea

"...ja kun Suomi pelaa lätkää
se iskee joka jätkään"

Onpas ollut mukavaa, kun J on ollut monta päivää vapaalla. Käytiin yhtenä päivänä ostamassa Prismasta kunnon ruoka-ostokset ja ollaan nyt herkuteltu kaalilaatikolla, pulledporkilla ja Coleslaw-salaatilla (harvoin menee muuten 2kg kaalia parissa päivässä! :D ) ja eilen tein vielä tosi hyvää pannariakin.

Eilen käytiin koko porukalla monen tunnin kävelyllä, mukaanlukien kiikkuhetket leikkipuistossa ja rannan ihmettely metsässä. Illalla tietenkin katsottiin jääkiekkoa (Hyvä SUOMI!). Juuso havitteli kovasti iskän poppareita, joten J poksutteli Juusolle omat ilman suolaa. Ja kyllä upposi!

Tämän illan peli taitaa jäädä tältä äidiltä väliin, kun olen menossa Taipalsaaren MLL:n järjestämään äitien iltaan. Siellä olisi zumbaa, saunomista, lompakko- ja laukkuesittelyä, Oriflame-esittely sekä muutaman euron hintainen iltapala. Zumbaamaan en ehdi, saunakaan ei ole välttämätön, mutta muuten kyllä olen menossa. Vähän naishömppää ilman lasta :)

Juuso on kyllä kultainen ukkeli. Yhtenä iltana kun nukutin Juusoa ja ukko oli jo melkein unten mailla, se heräytyi, painautui ihan kiinni minuun, katsoi silmiin ja hymyili leveästi kuin sanoen "ihana kun olet siinä" ja kävi

Herra Kihara

nukkumaan. Olin sulaa rakkaudesta!


Juuso on edelleen varovainen tyyppi karkeamotoristen taitojensa kanssa, eikä ole yrittänytkään lähteä kävelemään ilman tukea. Käsistä taluttaen kyllä mennään hirmuista vauhtia nauraen. Ulkona taaperokärrin kanssa käveleminen ei kiinnosta enää yhtään, kun voi portaita kiivetä ylös ja alas. Tai heiluttaa aurauskeppiä. Muuten kyllä kaikkialle kiipeäminen ja sen yrittäminen on nyt hittijuttu.

Varasin sen sokerirasitusajankin 1,5 viikon päähän, mutta tajusin tänään että se täytyykin siirtää. "Syö normaalisti, ei mitään dieettiä ennen sokerirasitusta", mutta käyn leikkuuttamassa edellisenä päivänä toisenkin viisaudenhampaani ja sen päivän ruokavalio koostuu varmaankin vain jäätelöstä eli ei ihan normaali ruokavalio. Ei vissiin näy sokerirasituksessa? ;)

Mutta tällaisilla sillisalaatti-kuulumisilla teitä nyt heitin.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Ottakaa rennosti. :)

Aika äijä

Pom pom - Suomen terveydenhuolto rules

Eilen oli aikainen töihin meno (6:30 avaamaan päiväkoti) ja jo työmatkalla alkoi koskea alamahaan paljon. Töissä kävin vessassa ja mietin, että onko mahatautia, mutta ei oikein siltä vaikuttanut. Otin lapsia vastaan tekopirteästi hymyillen ja sitten lasten siirryttyä leikkeihin menin irvistelemään seinään päin, kun koski niin kovasti. Odottelin seuraavia työkavereita tuntisen verran ja sitten sanoin heille tilanteesta ja että lähden kotiin ja varmaan käyn työterveydessä.

Kotimatka tuntui sietämättömän pitkältä (11,5 km) ja kotona vaihdoin löysempää päälle, kun ajattelin jos vain vaatteet kiristi. Pötköttelin sängyssä ja missään asennossa ei ollut hyvä. Otin parasetamolia, mutta sekään ei helpottanut. Soitin neuvolaan ja sieltä käskettiin varaamaan lääkäriaika omalle terveysasemalle. No, aloin etsiä netistä numeroa ja siellä sitten luki, että jos olet mahdollisesti työterveyshuollon asiakas, niin ota yhteyttä ensisijaisesti sinne.

Soitin sitten työterveyshuollon ajanvaraukseen ja sieltä sanottiin että lääkärit ovat sillä päivää varattuja ja vapaita aikoja ei ole, mutta jos ehdin tulla ennen kymmentä (klo. oli 9:30), niin pääsen päivystävän sairaanhoitajan jonoon. Sinne siis!

Siellä sain odottaa ja odottaa, ja pelkäsin että tunnin parkkiaikani menee umpeen. Lopulta pääsin sairaanhoitajalle, joka sitten sanoi että miun pitää varata aika terveyskeskuksen lääkärille koska tosiaan heidän lääkäreillään ei ole vapaita aikoja.

Aloin sitten soittaa sinne terveyskeskukseen. Sieltä vastaa naishoitaja, jolle selitän tilanteen. Se kertoo työskennelleensä aikoinaan äitiysneuvolassa ja sanoi että kun oon jo niin pitkällä, niin äitiyspoliklinikalle vaan suoraan. Terveyskeskuksessa ei oo nyt kuin noro-potilaita ja se ei halua minnuu sinne niiden joukkoon saamaan vatsatautia. Sain sitten numeron mihin soittaa.

Soitin sitten äitipolille ja ensin vastasi opiskelija, jolle selitin taas tilanteen. Sitten kun sille alkoi tuntua liian vaikealta, se kutsui kätilön puhelimeen jolle taas selitin uuteen (vai kuuteen..?) kertaan. Loppujen lopuksi kutsuivat käymään. Juteltiin, mitattiin verenpaine ja pissasin kuppiin, josta lähti näytteet labraan ja pikatestissä näkyi ketoaineet olivat jonkun verran plussalla. Sitten ne päätti myös otattaa pari verikoetta.

Labrassa taas ihasteltiin, kuinka miulla on onnettomat suonet ja mistähän hiiskatista saisi verta. Kuulema yleensä ei oteta mustelman kohdalta (tiistaisen sokerirasituksen jälkeiset mustelmat), mutta nyt ei kuulema ollut vaihtoehtoja. Siinä vaiheessa ei enää pahasti koskenutkaan enää mahaan (johan kello oli yksi iltapäivällä.)

Lopuks takasin äitipolille oottamaan, mitä seuraavaksi. Sitten miut kutsuttiinkin ilmeisesti lääkärin pakeille. Se kyseli ja ultrasi vauvan. Sydän löi kuten pitikin ja vauva liikkui kovasti (oli liikkunut muutenkin koko päivän ennätyksellisen paljon) ja kaikki vaikutti ok:lta (laratuloksia ei ollut vielä tullut).

Tänään sitten olin töissä, ja ruokailuaikaan soittivat laratulokset. Mitään bakteeria ei ole, mutta miulla oli verta virtsassa - ja ihan runsaasti. Ihmekös että näyttikin oranssilta tuotos kupissa.. :P Ja itseasiassa aamulla ja tänäkin aamuna.

Sanoivat, että maanantaina yövirtsa labraan ja jos viikonloppuna ilmenee kipuja tai hirveästi verta, niin sitten päivystykseen. Että sellaista menoa! Pitihän se googlettaa. Vaihtoehtoina sieltä tuli virtsatieinfektio, sukupuolitauti tai vikaa munuaisissa (tai syöpä, kuten se on aina pahin jso googlettaa). Mutta jos nyt ymmärsin oikein soittajan puheista, niin vti se ei ole. Ja jos se on sukupuolitauti, niin sitten J:llä on miulle kerrottavaa! :P :D Ensi viikolla sitten viisaampi.

--

Tiistaina tosiaan kävin siellä sokerirasitustestissä. Tajusin edellisenä päivänä, että paaston pitää alkaa 19:15 viimeistään ja mie oon agilityhallilla 17:30-19:30 eli tulis pitempi paasto, mutta keksin ottaa sitten pari Alpenia, että syön ne heti treenin jälkeen etten ihan kuukahda paaston aikana. Söinkin ne sitten aika minuutilleen 12 tuntia ennen verikoetta. Virhe!

Tuloksista soitettuani kuulema yhden ja kahden tunnin arvot olivat ok, mutta paastoarvo oli 5.3 kun sen pitäisi olla ALLE 5.3! Koitin sanoa, että serkulla oli ollut sama homma ja hänet oli passitettu uuteen sokerirasitustestiin. Ei kuulema Lappeenrannassa tehdä niin, vaan sain ylimääräisen neuvolakäynnin ensi viikolle, jossa terkka sitten naputtaa miulle miun syömisistä ja joudun kuulema mittailemaan sokereita kotona.. Jee, voisin haljeta riemusta...

Se litku ei ollut niin tappavan pahaa kuten olin alunperin mielessäni kuvitellut, ei sitä nyt kuitenkaan huvikseen joisi. Suurinta tuskaa oli, kun odotusaulassa kahvio avautui kahdeksalta ja siellä tuoksui tuore pulla ja muut leivonnaiset. Onko se nyt reilua, häh? Onneksi otin hyvän kirjan mukaan (Himoshoppaajan vauva), niin aika kului ihan rattoisasti seuraavaa verikoetta odotellessa.
--

http://verkkokauppa.babystyle.fi/
products/view/5332/pl

Siinäpä kuulumiset tältä viikolta. Eli ei mitään hirveän hyviä uutisia.Muutenkin kiva, kun ei ikinä tiedä mitkä kivut kuuluu normaalisti raskauteen ja mitkä ei.

Lisäksi hirmuinen stressi ensi viikolla auton huollosta ja katsastuksesta ja neuvolakin on samana aamuna katsastuksen kanssa. Kaiken huipuksi on kyytiongelmia - miten ehdin hakea auton huollosta ennen viittä keskiviikkona, kun pääsen vasta puol viis töistä eri puolelta kaupunkia. J:kin on töissä. *huoh*

Tänään käydään agilityhallilla Sissin ja muutaman muun koiraihmisen kanssa vähän treenailemassa. Ajattelin, että hiotaan vähän keppejä (heh heh :D) ja kontakteja ja sitten ehkä jtn pientä radanpätkää vois tehä. Eli ei mitään rankkaa, kun lähinnä yksittäisten esteiden hinkkausta.

http://www.miniq.fi/p/skip-hop-vaunulelu-
hug-hide-koira.html
Pakko saada!

Sitten loppuun vähän hömppäilyä - eilen netti-ikkunashoppailin (eli en tilannut mitään, VIELÄ :D). Löyty pari hauskaaa nettiputiikkia, kun googletin lasinen tuttipullo. Mie siis aion hankkia vain lasisia tuttipulloja, kun muovisten "myrkyllisyys" on ollut pinnalla viime aikoina. Mikäs siinä, niitä löyty ihan mukavia. Ja muutakin suloista ja söpöä :D Laitan parit kuvat ja linkit.

http://www.lastenturva.fi/tuote/lifefactory-lasinen-tuttipullo-120ml/856487598/

Lantio sanoo naks ja raks

Selailin taas neuvolan antamaa raskausviikko-kalenteria (vau.fi) ja siellähän se sitten olikin raskausviikkojen 25. ja 26. välissä artikkeli lantion löystymisestä.

"Oireina ovat kivut lantiossa, epämiellyttävä tunne nivusseudulla, iskiastyyppistä särkyä ja kipuja kävellessä. Oireet voivat vaihdella potilaskohtaisesti ja päivästä päivään. Kipu voi tulla äkisti nopean liikkeen tai tärähdyksen jälkeen, rasituskipuina tai jyskyttävänä ja särkevänä myöhäiskipuna päivän päätteeksi."

Kaikki ylläoleva on koettu, paitsi nopeiden liikkeiden tai tärähdysten aiheuttamina ei kivut ole ollut, muuten löytyy. Joskus yöllä kun on kääntänyt kylkeä, on tosiaan lantiosta kuulunut iso naksahdus.

Tällä viikolla palasin takaisin töihin kolmen ja puolen viikon loman jälkeen. Kyllähän se ensin kehtuutti, mutta pääsihän sitä sitten työn makuun. Täytyy myöntää, että ajatukset on jo vähän muualla ja enemmän menee, mitä lähemmäs kevättä päästään ja töissä ei varmaan tule annettua 100% itsestään. Mutta sitä törkeää iskias-kipua ei ainakaan tuon muutaman työpäivän jälkeen ole ollut.

Perjantaina pääsikin viettämään vähän vapaampaa aikaa työkavereiden kanssa, kun oli tyky-ilta keilauksen merkeissä. Naurettiin, että lopuksi keilahallin työntekijät pysäyttää miut ja sanoo, ettei keilapalloa saa varastaa takin alla :D

Tää blogi on nyt mennyt miun koiraharrastus-blogin ohi katselukerroissa, sillä blogia on katseltu nyt jo 2058 kertaa (Sissi-blogia 1839 kertaa) eli 2000 on ohitettu. Eräänäkin päivänä oli katseltu 112 kertaa ja olin aivan äimänä. :-o Vautsi vau!




Tiistai-aamuna sitten se paljon odotettu sokerirasitus-testi, nam.

Mutta nyt jatkan lötkösunnuntaita (paitsi käytiin taas Nean kanssa tarpomassa jäällä 2 tuntia) television ääressä. Moikka.

Ettei ois liian helppoo

Maanantaina tuli käytyä taas neuvolassa rv 24+0. Taas vaihteeks miun neuvolatädillä oli opiskeliija, joka hoiti sitten pääasiallisesti koko vastaanoton. Tää opiskelija oli aika hiljainen ja puhui vain pakolliset, kenties jännitti, mutta vähän oli vaivaantunutta ja minnuu harmitti kun kerrankin J pääsi mukaan ja sitä ei huomioitu juuri ollenkaan.

Painoa oli tullut nyt lisää kuuden viikon aikaan 2,7 kg eli viikkonousuks merkittiin 450g. Mie kyllä vähän luulen, että jouluruoilla ja lomaherkutteluilla on ollut osuutta asiaan.
Hemoglobiini näytti 108, ja tunnustin että suurinpiirtein joka toinen päivä on raudat unohtunut ottaa ja lupasin skarpata. :D Verenpaine oli 106/62, mistä mie vähän hämmästyin ja kun siihen ei sitten opiskelija eikä neuvolatäti mitään kommentoinut, niin ei kai se sitten ole erikoista.

Sitten opiskelija yritti mittailla kohdun korkeutta ja paineli ja paineli. Lopuksi pyysi apua ja mitaksi tuli 23cm. Sydämen sykkeitä kuunteli myös varmaan vartin ja jos en olis itse sieltä tunnistanut hyvää sykettä, olisin varmaan huolestunut että mitä se niin pitkään kuuntelee, kun ei puhu eikä pukahda. Monta kertaa pikku kaveri vaihtoi paikkaakin ja potki laitetta. Loppujen lopuksi sykkeeksi merkattiin 155, mikä on samoilla linjoilla entisten kanssa.

Lisäksi käytiin läpi Kelan lapsiperheille suotuja etuuksia. Äitiysloma miulla alkaa 22.3. Isä saa pitää sen 18 päivää ns. isyyslomaa, mutta meitä vähän jänskättää miten miehen pomo suhtautuu kun J:n työsopimus on nyt vain huhtikuun loppuun ja kun J kertoo, että haluis heti aloittaa uuden pätkän isyyslomalla ja sen jälkeen ois täydet kesälomat. Meillehän se olis ideaali-tilanne, mutta kun työnantajat saattavat osata olla veemäisiä.. Mie tosin sanoin miehelle, että onhan senkin pomolla lapsia ja koittaa vedota pomon isänrakkauteen :D

Lisäksi terkkaritäti ylläti miut kertomalla, että miun on mentävä tässä kuukauden sisällä sokerirasitustestiin. Jipii, en malta pysyä housuissani. Ensin paastotaan 12h (sen aikana saa juoda alle desin vettä jos on pakko), sitten labraan paastoveret antamaan, pari pikarillista kuulemani mukaan hyvinkin ällöttävää sokerilitkua, tunnin päästä uudet veret ja sitten vielä tunti siitäkin, niin kerran vielä. Että pitikin olla läski ennen raskautta! Tai olla edelleen :P No, hyväähän ne tietty noilla testeillä vain tarkottaa.
Mutta kun on hirvee sumpliminen työvuorojen kanssa, kun kerran siellä yli kaks tuntia menee. Ja kun miulla on nuo labratätien unelmasuonet, eli ne varmaan etsii joka kerta sen 45 minuuttia paikkaa, mistä ottaa ja tökkii taas miut reikäjuustoks.

Eikä tässä vielä kaikki! Olen saanut vaivakseni joko iskiaskivun tai risti-suoliluunivelperäisen kivun. Mie kyllä veikkaan tuota iskiasta, sillä siihen ei auta tavan särkylääke ja kipu menee tasan hermon mukaan, mitä oon kuvia katellut.. Ei tarvii nimittäin montaa tuntia olla liikkeessä, kun jo linkkaan ja oon kipeä sitten koko loppupäivän. Hirveen helppoa lenkittää koira, ärr... Onneks on jää ja koirakaverit naapurissa, niin eikun jäälle töröttämään, frisbee ja koirakaverit, niin saahan sen väsytettyä. Aika yksitoikkoista vaan jokapäiväiseksi touhuksi.
Sunnuntaina agilitytreenien ja pitkän jäähdyttelylenkin jälkeen mie olin niin kipeä, että eipä ole tullut pitkään aikaan kivusta itkettyä. Maanantain agilityyn sitten houkuttelinkin kaverin ohjaamaan myös Sissiä (ollaan samassa agility-ryhmässä ja tosiaan naapureitakin) ja sehän meni hyvin. Ja hyödynnän jatkossakin samaa systeemiä, kun Sissi kuitenkin nauttii tekemisestä ja miekin haluun, että tauko jäis mahdollisimman lyhyeksi agilityn saralla.

Vähän jännittää, että miten töissä tulee pärjäämään. Vai meneekö työpäivät ok ja sen jälkeen hirveät kivut koko loppuillan? Mutta oli puhetta, että sitten saikkua neuvolasta tai työterveyslääkäriltä. Mutta pitäähän se käydä kokeilemassa.

Sissi tutustuu aina uusiin vauvan tarvikkeisiin, vaikka tässä
näyttääkin asetetulta :D J:n vanha pupu pääsi kokeilemaan
turvakaukaloa.

Ostettiin nyt sitten se turvakaukalo ja telakka Facebookin lastentarvikekirppiksen kautta. Ollaan vähän hoomoilasia sen käytössä, mutta täytyy koittaa perehtyä siihen ennenkuin tulee tarve ottaa käyttöön. Saatiin vähän opastusta myyjiltä, mutta sitten kun epäiltiin J:n kanssa telakan pitävyyttä (se ei ollut niin, että pysyy tiiviinä penkissä koko ajan jos tulis äkkijarrutus) ja kysyttiin myyjän mieheltä mielipidettä, niin se vastaa: "ei tuo teijän Volvo niin nopeasti kiihdy, että telakka ja kaukalo kippais". Niin, perkele, kiihdytyksiä vartenhan me vauvalle turvakaukalo hankitaankin. Teki mieli huutaa päin naamaa, että nää systeemit on sitä varten JOS ajaa kolarin! Jos kolareita ei ajettaisi, niin samahan se ois matkustaa vauva sylissä vaikka peräkontissa, prkl. Ei ollut ihan penaalin terävin kynä sekään hemmo.