Kevättä rinnassa vai pesänrakennusvietti?

 Hip hei, kevättä kohti mennään. Muut onnelliset saavat valmistella lastenhuoneita ja johonkin miunkin on pesänrakennusviettini purettava.

Niinpä olohuoneeseen tilasin uudet verhot Ellokselta. Kuvassa paneeliverhot parvekkeen oven edessä suoraan pakasta revästynä, kun pitihän se nähdä että miltä ne näyttää. Ikkunaan on ihan täysleveät, mutta muuten samanlaiset. Täytyy vaan tänä iltana jaksaa silittää.

Ja kun joulukynttilät sai poltettua loppuun, oli aika päivittää meidän kynttiläteline. Kynttilöiden väristä meillä oli vääntöä J:n kanssa, koska hänen mielestään kaikki olisivat ihan hyvin voineet olla samaa (tummempaa) vihreää.


Tiistaina ostin ihan kukkiakin pöytään omaksi iloksi (ja ihan vain vähän perheohjaajan käyntiä varten :D ). Tulppaanit on huippusöpöjä.

Sitten ihan lapseen itseensä ja odotusaikaan. Jos en ole jo maininnut, niin se on tosi jännä miten oikeasti sen lapsen voi tuntea tuosta mahan läpi aivan tunnustelemalla.

Tiistaina kävi se perheohjaaja. Pääsin tiistaina töistä ajoissa ja siivottiin ihan hulluna J:n kanssa - ei oo tässä kämpässä meillä koskaan ennen ollut yhtä siistiä ja ollaan sentään asuttu yli 1,5v tässä :D  Perheohjaaja oli tosi mukava nainen. Ja käyntihän oli jees, kivahan se on itsestään puhua tunti :D Puhuttiin meidän parisuhteesta, lapsuudesta ja kasvatuksesta, vähän tulevaisuudesta, itsestämme ja toisistamme vanhempana ja elämäntavoista.

Keskiviikkona töissä iski taas samanlainen alavatsakipu kuin pari viikkoa sitten. Töissä aamupäivän makoilin lattialla ja katselin lasten leikkiä. Työkaverit sitten patistivat miut käymään taas työterveydessä. Sattui sama sairaanhoitajatäti kuin viime kerralla ja se kirjoitti miulle kaks päivää saikkua. Samalla myös tomerasti totesi, että nyt pitää rauhoittua ja töihin en jää maleksimaan jos koskee. Äitipolille se minnuu vähän vihjaili taas menemään, mutta totesin että meen kotiiin lepäilemään, kun siellä viimeksikin oli vähän nuiva asenne. Sovittiin, että jos kipu jatkuu iltaan tai pahenee, niin meen päivystykseen. Koko päivän sitten pötköttelinkin kotona, kun koski ja seuraavanakin päivänä otin iisisti - pesin pyykkiä jne.

http://www.ellos.fi/

rv. 28+5

 Ellokselta tilasin verhojen lisäksi itselleni myös mukavat äitiyspökät, alennuskoodilla sain hintaan 17,52e (norm. 21,90e). Hitusen ehkä isot, mutta ovat mukavat päällä ja mahahan senkuin kasvaa, joten en rupea vaihtamaan. Kyllä ne kuitenkin jalassa pysyy ja takana on tiukennettava kuminauhavyötärö.

 Ja nyt kun autoni, the murheenkryyni, on poissa käytöstä, hankin itselleni bussikortin. Ja jotta tulisi ajeltua aivan koko rahan edestä, kävin tänään kaupungilla katsomassa Linnoituksen laskiaistapahtumaa. Samalla tuli pyörähdettyä kaupoissa ja muutama pikkuostos tarttui mukaan.

NameIt:n vastasyntyneen sukkahousut alennuksella 3,50e
NameIt:n tumppuklipsit (voi käyttää vaikka lelujen kiinnitykseen vaunuun) alennuksella 2,95e
Seppälästä kahdet vastasyntyneen kokoiset sukat 3,95e.
Mie ilmeisesti oon ostanut liian isoja sukkia aiemmin (jtn 6-8kk) ja nää taitaa olla ensimmäiset ihan vastasyntyneen kokoa. Hirveän vaikea hahmottaa, miten jollain voi olla niin pieni jalka <3

Yllättäen Sissi tunki taas mukaan kuvaan.

Tänään jos olisi vielä ehtoisa emäntä ja leipoisin laskiaispullia, kun tuli ihan ostettua hiivaa ja vispikermaakin.

Ai niin, olen nyt muutamana päivänä mitannut niitä verensokereita ja ne ovat näyttäneet niin hyviä lukemia kuin olla ja voi. Eli hieman närkästyttää, mutta ei voi mitään.

Pom pom - Suomen terveydenhuolto rules

Eilen oli aikainen töihin meno (6:30 avaamaan päiväkoti) ja jo työmatkalla alkoi koskea alamahaan paljon. Töissä kävin vessassa ja mietin, että onko mahatautia, mutta ei oikein siltä vaikuttanut. Otin lapsia vastaan tekopirteästi hymyillen ja sitten lasten siirryttyä leikkeihin menin irvistelemään seinään päin, kun koski niin kovasti. Odottelin seuraavia työkavereita tuntisen verran ja sitten sanoin heille tilanteesta ja että lähden kotiin ja varmaan käyn työterveydessä.

Kotimatka tuntui sietämättömän pitkältä (11,5 km) ja kotona vaihdoin löysempää päälle, kun ajattelin jos vain vaatteet kiristi. Pötköttelin sängyssä ja missään asennossa ei ollut hyvä. Otin parasetamolia, mutta sekään ei helpottanut. Soitin neuvolaan ja sieltä käskettiin varaamaan lääkäriaika omalle terveysasemalle. No, aloin etsiä netistä numeroa ja siellä sitten luki, että jos olet mahdollisesti työterveyshuollon asiakas, niin ota yhteyttä ensisijaisesti sinne.

Soitin sitten työterveyshuollon ajanvaraukseen ja sieltä sanottiin että lääkärit ovat sillä päivää varattuja ja vapaita aikoja ei ole, mutta jos ehdin tulla ennen kymmentä (klo. oli 9:30), niin pääsen päivystävän sairaanhoitajan jonoon. Sinne siis!

Siellä sain odottaa ja odottaa, ja pelkäsin että tunnin parkkiaikani menee umpeen. Lopulta pääsin sairaanhoitajalle, joka sitten sanoi että miun pitää varata aika terveyskeskuksen lääkärille koska tosiaan heidän lääkäreillään ei ole vapaita aikoja.

Aloin sitten soittaa sinne terveyskeskukseen. Sieltä vastaa naishoitaja, jolle selitän tilanteen. Se kertoo työskennelleensä aikoinaan äitiysneuvolassa ja sanoi että kun oon jo niin pitkällä, niin äitiyspoliklinikalle vaan suoraan. Terveyskeskuksessa ei oo nyt kuin noro-potilaita ja se ei halua minnuu sinne niiden joukkoon saamaan vatsatautia. Sain sitten numeron mihin soittaa.

Soitin sitten äitipolille ja ensin vastasi opiskelija, jolle selitin taas tilanteen. Sitten kun sille alkoi tuntua liian vaikealta, se kutsui kätilön puhelimeen jolle taas selitin uuteen (vai kuuteen..?) kertaan. Loppujen lopuksi kutsuivat käymään. Juteltiin, mitattiin verenpaine ja pissasin kuppiin, josta lähti näytteet labraan ja pikatestissä näkyi ketoaineet olivat jonkun verran plussalla. Sitten ne päätti myös otattaa pari verikoetta.

Labrassa taas ihasteltiin, kuinka miulla on onnettomat suonet ja mistähän hiiskatista saisi verta. Kuulema yleensä ei oteta mustelman kohdalta (tiistaisen sokerirasituksen jälkeiset mustelmat), mutta nyt ei kuulema ollut vaihtoehtoja. Siinä vaiheessa ei enää pahasti koskenutkaan enää mahaan (johan kello oli yksi iltapäivällä.)

Lopuks takasin äitipolille oottamaan, mitä seuraavaksi. Sitten miut kutsuttiinkin ilmeisesti lääkärin pakeille. Se kyseli ja ultrasi vauvan. Sydän löi kuten pitikin ja vauva liikkui kovasti (oli liikkunut muutenkin koko päivän ennätyksellisen paljon) ja kaikki vaikutti ok:lta (laratuloksia ei ollut vielä tullut).

Tänään sitten olin töissä, ja ruokailuaikaan soittivat laratulokset. Mitään bakteeria ei ole, mutta miulla oli verta virtsassa - ja ihan runsaasti. Ihmekös että näyttikin oranssilta tuotos kupissa.. :P Ja itseasiassa aamulla ja tänäkin aamuna.

Sanoivat, että maanantaina yövirtsa labraan ja jos viikonloppuna ilmenee kipuja tai hirveästi verta, niin sitten päivystykseen. Että sellaista menoa! Pitihän se googlettaa. Vaihtoehtoina sieltä tuli virtsatieinfektio, sukupuolitauti tai vikaa munuaisissa (tai syöpä, kuten se on aina pahin jso googlettaa). Mutta jos nyt ymmärsin oikein soittajan puheista, niin vti se ei ole. Ja jos se on sukupuolitauti, niin sitten J:llä on miulle kerrottavaa! :P :D Ensi viikolla sitten viisaampi.

--

Tiistaina tosiaan kävin siellä sokerirasitustestissä. Tajusin edellisenä päivänä, että paaston pitää alkaa 19:15 viimeistään ja mie oon agilityhallilla 17:30-19:30 eli tulis pitempi paasto, mutta keksin ottaa sitten pari Alpenia, että syön ne heti treenin jälkeen etten ihan kuukahda paaston aikana. Söinkin ne sitten aika minuutilleen 12 tuntia ennen verikoetta. Virhe!

Tuloksista soitettuani kuulema yhden ja kahden tunnin arvot olivat ok, mutta paastoarvo oli 5.3 kun sen pitäisi olla ALLE 5.3! Koitin sanoa, että serkulla oli ollut sama homma ja hänet oli passitettu uuteen sokerirasitustestiin. Ei kuulema Lappeenrannassa tehdä niin, vaan sain ylimääräisen neuvolakäynnin ensi viikolle, jossa terkka sitten naputtaa miulle miun syömisistä ja joudun kuulema mittailemaan sokereita kotona.. Jee, voisin haljeta riemusta...

Se litku ei ollut niin tappavan pahaa kuten olin alunperin mielessäni kuvitellut, ei sitä nyt kuitenkaan huvikseen joisi. Suurinta tuskaa oli, kun odotusaulassa kahvio avautui kahdeksalta ja siellä tuoksui tuore pulla ja muut leivonnaiset. Onko se nyt reilua, häh? Onneksi otin hyvän kirjan mukaan (Himoshoppaajan vauva), niin aika kului ihan rattoisasti seuraavaa verikoetta odotellessa.
--

http://verkkokauppa.babystyle.fi/
products/view/5332/pl

Siinäpä kuulumiset tältä viikolta. Eli ei mitään hirveän hyviä uutisia.Muutenkin kiva, kun ei ikinä tiedä mitkä kivut kuuluu normaalisti raskauteen ja mitkä ei.

Lisäksi hirmuinen stressi ensi viikolla auton huollosta ja katsastuksesta ja neuvolakin on samana aamuna katsastuksen kanssa. Kaiken huipuksi on kyytiongelmia - miten ehdin hakea auton huollosta ennen viittä keskiviikkona, kun pääsen vasta puol viis töistä eri puolelta kaupunkia. J:kin on töissä. *huoh*

Tänään käydään agilityhallilla Sissin ja muutaman muun koiraihmisen kanssa vähän treenailemassa. Ajattelin, että hiotaan vähän keppejä (heh heh :D) ja kontakteja ja sitten ehkä jtn pientä radanpätkää vois tehä. Eli ei mitään rankkaa, kun lähinnä yksittäisten esteiden hinkkausta.

http://www.miniq.fi/p/skip-hop-vaunulelu-
hug-hide-koira.html
Pakko saada!

Sitten loppuun vähän hömppäilyä - eilen netti-ikkunashoppailin (eli en tilannut mitään, VIELÄ :D). Löyty pari hauskaaa nettiputiikkia, kun googletin lasinen tuttipullo. Mie siis aion hankkia vain lasisia tuttipulloja, kun muovisten "myrkyllisyys" on ollut pinnalla viime aikoina. Mikäs siinä, niitä löyty ihan mukavia. Ja muutakin suloista ja söpöä :D Laitan parit kuvat ja linkit.

http://www.lastenturva.fi/tuote/lifefactory-lasinen-tuttipullo-120ml/856487598/