Ettei ois liian helppoo

Maanantaina tuli käytyä taas neuvolassa rv 24+0. Taas vaihteeks miun neuvolatädillä oli opiskeliija, joka hoiti sitten pääasiallisesti koko vastaanoton. Tää opiskelija oli aika hiljainen ja puhui vain pakolliset, kenties jännitti, mutta vähän oli vaivaantunutta ja minnuu harmitti kun kerrankin J pääsi mukaan ja sitä ei huomioitu juuri ollenkaan.

Painoa oli tullut nyt lisää kuuden viikon aikaan 2,7 kg eli viikkonousuks merkittiin 450g. Mie kyllä vähän luulen, että jouluruoilla ja lomaherkutteluilla on ollut osuutta asiaan.
Hemoglobiini näytti 108, ja tunnustin että suurinpiirtein joka toinen päivä on raudat unohtunut ottaa ja lupasin skarpata. :D Verenpaine oli 106/62, mistä mie vähän hämmästyin ja kun siihen ei sitten opiskelija eikä neuvolatäti mitään kommentoinut, niin ei kai se sitten ole erikoista.

Sitten opiskelija yritti mittailla kohdun korkeutta ja paineli ja paineli. Lopuksi pyysi apua ja mitaksi tuli 23cm. Sydämen sykkeitä kuunteli myös varmaan vartin ja jos en olis itse sieltä tunnistanut hyvää sykettä, olisin varmaan huolestunut että mitä se niin pitkään kuuntelee, kun ei puhu eikä pukahda. Monta kertaa pikku kaveri vaihtoi paikkaakin ja potki laitetta. Loppujen lopuksi sykkeeksi merkattiin 155, mikä on samoilla linjoilla entisten kanssa.

Lisäksi käytiin läpi Kelan lapsiperheille suotuja etuuksia. Äitiysloma miulla alkaa 22.3. Isä saa pitää sen 18 päivää ns. isyyslomaa, mutta meitä vähän jänskättää miten miehen pomo suhtautuu kun J:n työsopimus on nyt vain huhtikuun loppuun ja kun J kertoo, että haluis heti aloittaa uuden pätkän isyyslomalla ja sen jälkeen ois täydet kesälomat. Meillehän se olis ideaali-tilanne, mutta kun työnantajat saattavat osata olla veemäisiä.. Mie tosin sanoin miehelle, että onhan senkin pomolla lapsia ja koittaa vedota pomon isänrakkauteen :D

Lisäksi terkkaritäti ylläti miut kertomalla, että miun on mentävä tässä kuukauden sisällä sokerirasitustestiin. Jipii, en malta pysyä housuissani. Ensin paastotaan 12h (sen aikana saa juoda alle desin vettä jos on pakko), sitten labraan paastoveret antamaan, pari pikarillista kuulemani mukaan hyvinkin ällöttävää sokerilitkua, tunnin päästä uudet veret ja sitten vielä tunti siitäkin, niin kerran vielä. Että pitikin olla läski ennen raskautta! Tai olla edelleen :P No, hyväähän ne tietty noilla testeillä vain tarkottaa.
Mutta kun on hirvee sumpliminen työvuorojen kanssa, kun kerran siellä yli kaks tuntia menee. Ja kun miulla on nuo labratätien unelmasuonet, eli ne varmaan etsii joka kerta sen 45 minuuttia paikkaa, mistä ottaa ja tökkii taas miut reikäjuustoks.

Eikä tässä vielä kaikki! Olen saanut vaivakseni joko iskiaskivun tai risti-suoliluunivelperäisen kivun. Mie kyllä veikkaan tuota iskiasta, sillä siihen ei auta tavan särkylääke ja kipu menee tasan hermon mukaan, mitä oon kuvia katellut.. Ei tarvii nimittäin montaa tuntia olla liikkeessä, kun jo linkkaan ja oon kipeä sitten koko loppupäivän. Hirveen helppoa lenkittää koira, ärr... Onneks on jää ja koirakaverit naapurissa, niin eikun jäälle töröttämään, frisbee ja koirakaverit, niin saahan sen väsytettyä. Aika yksitoikkoista vaan jokapäiväiseksi touhuksi.
Sunnuntaina agilitytreenien ja pitkän jäähdyttelylenkin jälkeen mie olin niin kipeä, että eipä ole tullut pitkään aikaan kivusta itkettyä. Maanantain agilityyn sitten houkuttelinkin kaverin ohjaamaan myös Sissiä (ollaan samassa agility-ryhmässä ja tosiaan naapureitakin) ja sehän meni hyvin. Ja hyödynnän jatkossakin samaa systeemiä, kun Sissi kuitenkin nauttii tekemisestä ja miekin haluun, että tauko jäis mahdollisimman lyhyeksi agilityn saralla.

Vähän jännittää, että miten töissä tulee pärjäämään. Vai meneekö työpäivät ok ja sen jälkeen hirveät kivut koko loppuillan? Mutta oli puhetta, että sitten saikkua neuvolasta tai työterveyslääkäriltä. Mutta pitäähän se käydä kokeilemassa.

Sissi tutustuu aina uusiin vauvan tarvikkeisiin, vaikka tässä
näyttääkin asetetulta :D J:n vanha pupu pääsi kokeilemaan
turvakaukaloa.

Ostettiin nyt sitten se turvakaukalo ja telakka Facebookin lastentarvikekirppiksen kautta. Ollaan vähän hoomoilasia sen käytössä, mutta täytyy koittaa perehtyä siihen ennenkuin tulee tarve ottaa käyttöön. Saatiin vähän opastusta myyjiltä, mutta sitten kun epäiltiin J:n kanssa telakan pitävyyttä (se ei ollut niin, että pysyy tiiviinä penkissä koko ajan jos tulis äkkijarrutus) ja kysyttiin myyjän mieheltä mielipidettä, niin se vastaa: "ei tuo teijän Volvo niin nopeasti kiihdy, että telakka ja kaukalo kippais". Niin, perkele, kiihdytyksiä vartenhan me vauvalle turvakaukalo hankitaankin. Teki mieli huutaa päin naamaa, että nää systeemit on sitä varten JOS ajaa kolarin! Jos kolareita ei ajettaisi, niin samahan se ois matkustaa vauva sylissä vaikka peräkontissa, prkl. Ei ollut ihan penaalin terävin kynä sekään hemmo.