Miikkarit ja Pompit

Käytiin maanantaina ja tänään perhekerhoissa ja molemmissa oli vaatekutsut. Maanantaina Me&I ja tänään Pomp De Lux. Aiemmin kirjoitinkin, etten hirmuisesti syttynyt Me&I:n mallistolle, mutta Pomp De Luxilla oli vaikka mitä kivaa. Ja kuinkas sitten kävikään?

Me&I:lta ei lähtenyt mitään tilaukseen. Hippibussi-pipo olisi ollut ainoa varteenotettava ostos, mutta senkin hinta (n. 15e) oli aika suolainen pipoksi. Mutta tosi laadukkaan ja pehmeän tuntuisia kankaita. Ei olisi poissuljettua joskus myöhempinä vuosina tilata jotain, jos näyttää kivalta.

Mutta tänään Pompin kutsut... Aaaah! IHANIA! Ja luonnossa paljon ihanampia! Eivätkä edes niin kalliita, mutta hyvälaatuisen oloisia. Malli on varmasti sopiva meidän vähän hoikemman malliselle Juusolle.

Nämä tilasin:
kaksi vaarinpaitaa
puuvilla-pallavahousut

Kuvat: http://www.pompdelux.com/fi_FI/

Nämä olisin halunnut tilata myös...

Kuvat: http://www.pompdelux.com/fi_FI/

Kuvat: http://www.pompdelux.com/fi_FI/

mutta oli pakko pitää järki päässä rahankäytön suhteen.

Olen muuten ylpeä, että miten reippaasti Juuso vaan alkoi kerhossa leikkimään heti lattialle päästyään. Vierastusta ei ollut havaittavissa, vaan näkkileipää esiteltiin innokkaasti muillekin äideille.

Huomenna aamulla vauvatreffit toisen noutajaihmisen kanssa ja iltapäivällä neuvola.

Oletteko muut olleet lastenvaatekutsuilla? Oletteko tilanneet mitään?

Ihmeen ihme!

Ihme on tapahtunut:

Me oltiin perhekerhossa! Juuso heräsi hieman ennen yhdeksää omassa sängyssään ja kävin sen meidän väliin aamumaidolle. Silmät hieman luppasivat, mutta kuitenkin ukkeli pysyi hereillä ja ajattelinkin, että tänään me vihdoin päästäisiin perhekahvilaan. Pikapikaa vaipan ja vaatteiden vaihto, aamupalaa Juusolle naamariin ja pukemaan.

Perhekahvila siis avaa ovensa 9:30. Ipana penkkiin ja aloin harjailemaan autoa sataneesta lumesta. Nostin pyyhkijät ja *kops* pyyhkijänsulka putosi paikaltaan ja siitä lensi vielä yksi exstraosa irti. Itkua tihrustaen ja voimasanoja päästellen yritän 10 minuuttia sählätä sitä paikoilleen, koska matkan aikana tartvitsisin pyyhkijöitä. Kello oli jo puoli. J huomasi makkarin ikkunasta ahdinkoni ja tuli laittamaan auttamaan neitoa hädässä. Sitten menoksi.

Keskiviikkoisin kerho on kirkonkylällä. Olin kuvitellut että "vanhat apteekin tilat" ovat samassa rakennuksessa kuin Siwa ja kampaamo ja kaikki pienen kylän liikkeet. Väärin! Seikkailin mokomaa tuppukylää, päätietä edestakaisin ajaen vartin, kunnes hoksasin käyttää älykästä puhelinta ja etsiä Fonectasta. Siinähän se oli sen Siwan vastapäätä. (Uusille lukijoille tiedoksi, ollaan muutettu huhtikuussa vasta ko. paikkakunnalle, eikä kirkonkylällä tule asioitua kuin neuvolassa :)

Iskän pikkuapuri aina paikalla. Etenkin kun on johdoista kyse.

Perhekerhossa oli ehkä jotain kymmenisen äitiä lapsineen ja meidät otettiin tosi hyvin vastaan, vaikka olin paikalla olevasta porukasta tavannut vain tämän naapuruston mamman K:n. Lapset olivat ikähaitariltaan karkeasti arvioiden 1kk - 4v. Juuso oli taas hitaasti lämpiävä - ensin katseli muiden touhuja aivan äidin vierestä, sitten uskaltautui tutkimaan leluja ja kun oli kotiinlähdön aika, Juuso ei olisi malttanut lopettaa leikkejään.

Tosi kiva mieli jäi kerhosta ja haluaisin kovasti päästä sinne vaikka joka kerta!

P.s.Löydettiin aivan ihana talo, jota käydään katsomassa sunnuntaina. Pitäkää peukkuja, että se olisi yhtä ihana kuin kuvissa vaikuttaa, kukaan muu ei halua sitä ja saataisiin raha-asiat järjestymään! Ei kai ole liikaa pyydetty? :D

Se on ihanasti maalla, kirkonkylälle 22,5km, lähimpään kauppaan luultavasti 17km ja Joensuuhun 43km. Eihän kukaan (muu kuin me) haluis asua niin korvessa? Sunnuntaina on yleinen näyttö, toivottavasti muita ei tule paikalle!! :)

Hei, me seisoskellaan ja retkeillään!



Pikkuinen tiskikoneen tyhjentäjä <3

Juuso on päättänyt opetella kaikki taidot kerralla. On keksitty konttaaminen (tosin ryömiminen on nopeampaa ja näin ollen suositumpaa) ja seisomaan nouseminen tukea vasten. Kaikkea pitää räpeltää. Juttua tulee kovasti, mutta selviä sanoja ei vielä (paitsi äiti miun mielestä on tullut jo kauan).

Ihme kehitysharppaus ihan viikon, parin sisään.


J:llä oli viikonloppu vihdoinkin vapaa ja nautittiin siitä. Perjantaina mies pääsi aiemmin harjoittelusta ja tuli kotiin kukkapuskan kanssa <3 Lauantaina meille tuli vieraita: veljeni puolisoineen sekä entinen koulukaverini amiksen ajoilta perheineen.

Juuso sai ihmetellä 1v. neidin ja liki 3v. pojan leikkejä. Poika toivoi jo Juusosta kovasti leikkiseuraa, kun oli matkan kysellyt Juusosta. En tiedä oliko pettymys, kun Juuso ei oikein osannut
vielä kaverina leikkiä. Kyllä se jo puolen vuoden päästä häärää 
mukana!




Hirveen hyvin kulkeva pulkka ja
narussa roikkuva nelijalkainen
apulainen

Illemmalla amiskaverin perheen lähdettyä lähdettiin vielä lopulla porukalla käymään jäällä ulkoiluttamassa koiria. Lunta satoi ja oli viimeinen kerta vaunuilla, lunta oli jo sen verran paljon.

Sunnuntaina ajattelin rentouttaa J:tä laavureissun merkeissä (onko kukaan huomannut meidän intoilua pienimuotoiseen retkeilyyn? :D ). Aamu meni termospulloja etsiessä ja pestessä, ja kun eväät olivat repussa, hurautettiin autolla entisille asuinkulmille. Jätettiin auto, laitettiin lapsi kantoliinaan, tavarat pulkkaan ja nenä kohti kolmen kilometrin päässä siintävää Ruohosaarta.

 Virhe nro. 1: J:llä liian vähän vaatetta päällä (annoin mm. oman kaulahuivini)
 Virhe nro. 2:  Kantoliina. (Olis pitänyt vaan ottaa Manduca, kun ei olla kunnolla harjoiteltu liinan sidontoja)
 Virhe nro. 3: Vauvapulkka. (Se ei ole mikään umpihankivekotin)

Päästiin tunnin (!) vastatuuleen taivalluksen jälkeen vihdoin perille. Kyseinen laavu on suosittu etenkin talvisaikaan,  kun hiihtolatu kulkee aivan vierestä. Monta porukkaa ehti istumaan meidänkin aikaan tulien ääressä ja yksi pyöräilijä (!!) kysyikin, että ollaanko jäämässä yöksi. Sen tavaramäärän kanssa varmaan näytettiinkin siltä. Tosin olin sillä hetkellä myös imettämässä Juusoa siinä päiväunille.

Syötiin makkaraa ja Juuso sai hedelmäsmoothieta sellaisesta imettävästä pakkauksesta, jota hieman lämmittelin paitani alla :D. En ole keksinyt toistaiseksi parempaakaan reissuevästä, joka olisi vähän täyttävämpää, jonka voisi syöttää talvisessa säässä ja mieluiten lämpimänä. Ideoita? Mutta kohtahan Juusokin voi syödä samaa kuin me.

Oltiin myös sovittu tapaavamme Nea, kunhan se ehtii. Ja tulihan se viimeiseksi vartiksi, kunnes oli pakko tehdä lähtöä pimeän alta. No Sissi sai ainakin leikkiä paluumatkan (joka onneksi meni sutjakammin).

Loppuilta sitten vain lötköiltiin ja Juuso osasi arvostaa mahdollisuutta liikkua itse.

Maanantai-iltana paikallinen MLL järjesti kirjastolla ystävänpäivä-askarteluillan kaiken ikäisille lapsille. Se alkoi klo. 17 ja muistin sen klo. 17:03. Pikainen vaipanvaihto ja ipana autoon, kun kerrankin jotain meidän päivärytmiin sopivaa tapahtuu. Yhtenä tapahtuman järjestäjistä oli tämä pariin kertaan mainittu naapuruston mammakaveri. Juuso maalasi sormiväreillä muutamat korttipohjat, jotka mie sitten askartelin loppuun.

Juuso hengaili tutun K:n tyttösen kanssa. Alkuun piti kytätä vain minua ja itku tuli parin metrin päästä, vaikka meillä oli suora näköyhteys. Ajan kuluessa ukkelikin alkoi rentoutua ja tutkia huonetta ja muita lapsia.

Tuli tunne, että ne perhekerhot olisivat tällaiselle sosiaaliselle äidille varmasti aika nappi-juttu, mutta edelleen uni vie varmaan aamuisin voiton (vaikka heräämiset ovatkin meillä vähän aikaistuneet).

 

Ei tippa tapa, mutta saattaa sattua kyllä

Heipä hei!

Meille ei kuulu mitään hirmuisen ihmeellistä. Lomailtiin viikko Pohjois-Karjalassa vanhemmillani ja kyläteltiin. Sitten hurruuteltiinkin junalla kotiin ja se junasta pois lähtö olikin yhtä kamalaa kuin olin kuvitellutkin, mutta selvisin kanssamatkustajan avustuksella. :)

"Miun rakas koirani, anna suukko"

Nyt ollaan vaan kotona oltu, J:lläkin helpottanut kun harjoittelut ohi. Juuso on ollut valmentajana agilityssä ;) (ei tosin ollut kannustamassa seuranmestaruuskilpailuissa), huomenna mennään taas itsekseen treenailemaan hallille. Hoksasin pari viiikkoa sitten, että kahvion puolella onkin sitteri, mikä on kätevä napata kentän reunalle ja siinä Juuso viihtyykin mukavasti, kun näkee meidät koko ajan.

Bright light!!

Täytynee tunnustaa muuten, että D-tippojen antaminen on ollut meillä retuperällä. Muistettiin ehkä antaa silloin ekan viikon ajan (siis kun Juuso oli kolmeviikkoinen) ja nyt sitten muutama viikko takaperin havahduttiin että niitä pitäs vissiin antaa. Edellinen olikin jo ehtinyt vanhentua, joten ostettiin uusi pullo. Alettiin antaa se 5 tippaa/vrk. Kaks viikkoa meni niin ja ihmettelin kun Juuso herää öisin neljä kertaa ja itkien (yleensä herää öhisten ja önisten). No pariks päiväks jätettiin tipat pois ja voilá - syy löytyi (ehdin jo luulla ettei miun maito riitä enää ja joudutaan siirtymään "vahvempiin" aineisiin :D ). Nyt sitten ollaan annettu 2 tippaa päivässä ja sen masu tuntuu sietävän hyvin. Nostellaan annosta ja katellaan, millon alkaa taas oirehtia. On sitä ennenkin Suomessa lapset kasvaneet ilman lisä-D-vitamiinia, joten ei tuo lapsi siihen kuole jos annos ei ole täysi. Mieluummin hyvinvoiva lapsi, kuin kipeä.

Perjantaina ois ollut seurakunnan perhekerho kävelymatkan päässä, mutta emme saaneet aikaiseksi mennä. Koska kuka jaksaa jo klo. 9 olla rupattelemassa mukavia? Tai olla lähtenyt ylipäätään liikkeelle?! Myö kun noustaan sängystä vasta 10:30-11 aikoja :D Eli saattaa jäähä hyvinkin nuo kerhoilut välistä koko syksyn aikana, heh :D Mutta jos joku perjantai-aamu satutaan vahingossa olemaan aikaisessa, niin sitten mennään.

Viikonloppuna taas kävi J-kummi seuraa pitämässä. Kyllä myö vaan ollaan oltu tyytyväisiä meidän kummivalintoihin, kun ne ovat nyt sellaiset, joita oikeasti tavataan usein. Kun muutenkin (ainakin toistaiseksi) asutaan kaikista ystävistä ja sukulaisista kaukana, niin nämä ihmiset jaksavat pitää yhteyttä siitä huolimatta :)

Nyt kömmin tuon pikkumiehen viereen, kun isäntä on taas töissä.

Öitä!! :)