Iloisesti Ilomantsissa!

Matkalla mummolaan

Oltiin tosiaan viikko Ilomantsissa vanhempieni luona. Tai oikeastaan viisi päivää. Juusolla oli oikea räkä-nuha päällä reissun ajan, mutta onneksi se ei menoa haittaa enää kun jo seisoskellaan ja ollaan pystyssä. Ja nyt ukkeli on muuten jo 10kk!

Viikon aikana tavattiin Juuson molemmat isomummot sekä Juuson kummitäti kävi yhtenä aamuna ennen töihin menoaan meitä moikkaamassa ja ihanaa mahaansa näyttämässä (<3). Kävin myös tämän ystäväni työpaikalla ratsastamassa, pitkästä aikaa. Melkeinhän tuo hikeä jo pukkasi siellä hevosen selässä vääntäessä. Mutta oi, niin ihanaa! Kun sitten ois joskus oma hevonen... :)

Oli kaikenkaikkiaan aika rento viikko, kun ei tullut sovittua liikaa tapaamisia eikä ollut omaa autoa käytettävissä. Mukana oli vain matkarattaat, ja aika kivasti niilläkin pystyi koiria lenkittämään, kun asfalttitie oli pääasiallisesti sula. Manducan unohdin kotiin ja se vähän harmitti, koska näillä säillä olisi aivan hyvin pystynyt lenkkeilemään metsässäkin.

Juuson isovanhemmat ovat aikalailla Juuson pauloissa ja tällä reissulla mummilaan ostivat oman potun (ilomantsilaisittain ilmaistuna) sekä Ficher pricen lelupuhelimen. Kyllä nyt jätkää hemmotellaan. :) Yhtenä iltana sitten Skypeteltiin iskän kanssa, kun taisi molemmilla ukkeleilla olla ikävä toisiaan :)

Juuson oma mummola-puhelin ennen
uudempaa FP-mallia

Vääntää, vääntää! Hirveän vaikea keskittyy kaikkiin
raajoihin ja muihin olennaisiin asioihin yhtä aikaa. :D

"Mikäs tuo vauva on?"

Juuso keksi että kieltään voi
myös koskettaa :P

Perjantaina isäni heitti meidät Joensuuhun ja lähdettiin Juuson kummisedän kyydillä kotiin. Alkumatka puoleenväliin ABC:lle oli tuskastuttavan pitkä, kun pieni mies ei viihtynyt yhtään kyydissä. Aivan älytön kiukuttelu ja raivoaminen, tosin sitä oli aika paljon viikollakin (sekä yöt huonoja). Koko alkumatkan (150km) piti pitää pelle-esitystä, kun lelutkin vain saivat huutia. Apsilla istuttiin pidemmän kaavan mukaan, syötiin ja vaihdoin Juusolle vaipan. Siellä poika oli tyytyväinen tyyppi ja nukahti heti autossa matkan jatkuessa. Lähes koko loppumatkan Juuso sitten nukkuikin.


Juuso on taas vähän edistynyt liikkumisasioissa - välillä kontataan (ehkä n. ½ metriä :D ) ja tukea vasten otettu ihan pari sivuaskelta. Juuso tykkää myös jammailla, melkeinpä musiikin kuin musiikin tahtiin. Tähän kelpaa niin Aikakone kuin Mötorheadkin :D Silloin nytkytään ja "lauletaan". Hassu, söpö ipana!

Juuso myös höpöttelee muutenkin - Sissiä osoitellaan, silitellään ja mennään sen luokse sanoen "Sissss, sisss, sissss.." "väyvvä" ei varmaan tarkoita mitään, mutta sitä se tykkää hokea myös.

Lauantain loistossa

Lauantai-sunnuntai -välinen yö oli taas pahinta kiukkuamista miesmuistiin. Hirmuiset itkut, ei rauhoittunut tissille, ei hyssyttelyyn. Ajateltiin itkun johtuvan hampaista ja annettiin Panadolia. Puoliksi miun päällä pötkötellessä ja hyräillessäni Juuso vihdoin nukahti uudestaan. Ja tänään oltiin niin aurinkoista poikaa - olihan suuhun putkahtanut viides hammas! :)

Juuson (atooppinen) ihottuma meni paljon parempaan suuntaan, kun voitelin ihottumaläiskät viikon ajan 1% Hydrokortisonilla. Mutta koska sitä ei voi käyttää n. viikkoa pidempään putkeen ihon ohenemisen vuoksi, vaihdoimme sitten perusvoiteisiin. Niinhän nuo läiskät alkoivat seuraavasta päivästä eteenpäin taas pahenemaan ja nyt ne näyttää taas lähes samalta kuin pari viikkoa sitten :/ Täytyy varata aika sinne neuvolaan, jos sieltä sais jotain vinkkiä toimivaan rasvaan.

Hei, me seisoskellaan ja retkeillään!



Pikkuinen tiskikoneen tyhjentäjä <3

Juuso on päättänyt opetella kaikki taidot kerralla. On keksitty konttaaminen (tosin ryömiminen on nopeampaa ja näin ollen suositumpaa) ja seisomaan nouseminen tukea vasten. Kaikkea pitää räpeltää. Juttua tulee kovasti, mutta selviä sanoja ei vielä (paitsi äiti miun mielestä on tullut jo kauan).

Ihme kehitysharppaus ihan viikon, parin sisään.


J:llä oli viikonloppu vihdoinkin vapaa ja nautittiin siitä. Perjantaina mies pääsi aiemmin harjoittelusta ja tuli kotiin kukkapuskan kanssa <3 Lauantaina meille tuli vieraita: veljeni puolisoineen sekä entinen koulukaverini amiksen ajoilta perheineen.

Juuso sai ihmetellä 1v. neidin ja liki 3v. pojan leikkejä. Poika toivoi jo Juusosta kovasti leikkiseuraa, kun oli matkan kysellyt Juusosta. En tiedä oliko pettymys, kun Juuso ei oikein osannut
vielä kaverina leikkiä. Kyllä se jo puolen vuoden päästä häärää 
mukana!




Hirveen hyvin kulkeva pulkka ja
narussa roikkuva nelijalkainen
apulainen

Illemmalla amiskaverin perheen lähdettyä lähdettiin vielä lopulla porukalla käymään jäällä ulkoiluttamassa koiria. Lunta satoi ja oli viimeinen kerta vaunuilla, lunta oli jo sen verran paljon.

Sunnuntaina ajattelin rentouttaa J:tä laavureissun merkeissä (onko kukaan huomannut meidän intoilua pienimuotoiseen retkeilyyn? :D ). Aamu meni termospulloja etsiessä ja pestessä, ja kun eväät olivat repussa, hurautettiin autolla entisille asuinkulmille. Jätettiin auto, laitettiin lapsi kantoliinaan, tavarat pulkkaan ja nenä kohti kolmen kilometrin päässä siintävää Ruohosaarta.

 Virhe nro. 1: J:llä liian vähän vaatetta päällä (annoin mm. oman kaulahuivini)
 Virhe nro. 2:  Kantoliina. (Olis pitänyt vaan ottaa Manduca, kun ei olla kunnolla harjoiteltu liinan sidontoja)
 Virhe nro. 3: Vauvapulkka. (Se ei ole mikään umpihankivekotin)

Päästiin tunnin (!) vastatuuleen taivalluksen jälkeen vihdoin perille. Kyseinen laavu on suosittu etenkin talvisaikaan,  kun hiihtolatu kulkee aivan vierestä. Monta porukkaa ehti istumaan meidänkin aikaan tulien ääressä ja yksi pyöräilijä (!!) kysyikin, että ollaanko jäämässä yöksi. Sen tavaramäärän kanssa varmaan näytettiinkin siltä. Tosin olin sillä hetkellä myös imettämässä Juusoa siinä päiväunille.

Syötiin makkaraa ja Juuso sai hedelmäsmoothieta sellaisesta imettävästä pakkauksesta, jota hieman lämmittelin paitani alla :D. En ole keksinyt toistaiseksi parempaakaan reissuevästä, joka olisi vähän täyttävämpää, jonka voisi syöttää talvisessa säässä ja mieluiten lämpimänä. Ideoita? Mutta kohtahan Juusokin voi syödä samaa kuin me.

Oltiin myös sovittu tapaavamme Nea, kunhan se ehtii. Ja tulihan se viimeiseksi vartiksi, kunnes oli pakko tehdä lähtöä pimeän alta. No Sissi sai ainakin leikkiä paluumatkan (joka onneksi meni sutjakammin).

Loppuilta sitten vain lötköiltiin ja Juuso osasi arvostaa mahdollisuutta liikkua itse.

Maanantai-iltana paikallinen MLL järjesti kirjastolla ystävänpäivä-askarteluillan kaiken ikäisille lapsille. Se alkoi klo. 17 ja muistin sen klo. 17:03. Pikainen vaipanvaihto ja ipana autoon, kun kerrankin jotain meidän päivärytmiin sopivaa tapahtuu. Yhtenä tapahtuman järjestäjistä oli tämä pariin kertaan mainittu naapuruston mammakaveri. Juuso maalasi sormiväreillä muutamat korttipohjat, jotka mie sitten askartelin loppuun.

Juuso hengaili tutun K:n tyttösen kanssa. Alkuun piti kytätä vain minua ja itku tuli parin metrin päästä, vaikka meillä oli suora näköyhteys. Ajan kuluessa ukkelikin alkoi rentoutua ja tutkia huonetta ja muita lapsia.

Tuli tunne, että ne perhekerhot olisivat tällaiselle sosiaaliselle äidille varmasti aika nappi-juttu, mutta edelleen uni vie varmaan aamuisin voiton (vaikka heräämiset ovatkin meillä vähän aikaistuneet).