Uudessa kodissa

Muuttajan  hätävaraeväs

Nyt sitä on muutettu ja Etelä-Karjala vaihtui takaisin Pohjois-Karjalaan. Tai oikeastaan Keski-Karjalaan, kun sellaisenkin ovat keksineet. Mutta virallisesti siis Pohjois-Karjalassa asutaan.

Meillä on kyllä aivan mahtavia ihmisiä lähipiirissä, jotka auttoivat muutossa vilpittömästi auttamisen halusta! Etenkin vanhempani olivat suureksi avuksi - tulivat jo pari päivää ennen muuttopäivää pakkailemaan, tekivät uuden kodin portaikkoon lapsiportit ja tihensivät kaidevälit, tekivät itse muuttoa ja äidin (ja Juuson) kanssa vielä vanhan kämpän loppusiivous. Mutta paljon oli kavereita myös kantamassa.

Alussa jäi vähän paskan maku suuhun, kun entinen omistaja olikin lipsunut osittain suullisista sopimuksista irtaimistoon liittyen. Tavaroita, joita piti jättää mm. autotalliin, niin oli vienyt ja jäljelle jäänyt suurinpiirtein pelkkiä pölykapseleita ja jäteöljyä. Ja vielä on jotain niiden sukulaisia tulossa hakemaan jotain tavaroita, vaikka heillä oli vielä kauppapäivänkin jälkeen kaksi viikkoa aikaa heivata kamansa täältä. Ja aiemmin väitti, ettei ollut huomannut kylpyhuoneen laattojen saumojen halkeilua, mutta niitä paikatessamme huomasimme että niitä oli aiemminkin paikkailtu. Prkl.

Mutta nyt kun on kotia vähitellen saanut oman näköiseksi, on päällimmäisenä tunteena ilo. Nyt on omassa leivinuunissa tehty jo eka makaronilaatikko, ulkosaunassa saunottu, kanat on navetassa ja ekat lumityöt tehty. Tästä se lähtee.
Paitsi iso häsis on siitä, kun pyykkikone ei mahtunut kylppärin ovesta sisälle ja se pitäisi jotenkin taikoa  ikkunasta sisään. Alkaa lapsella kohta puhtaat vaatteet loppua kesken. Tai sitten alan kunnon emäntänä nyrkkipyykkäämään...

On täällä vieläkin sekamelska, mutta kyllä se siitä vähitellen häviää, kun saa tavarat omille paikoilleen. Parempia kuvia tulossa, kunhan alkaa aurinko paistaa (ja muistan ottaa päiväsaikaan) ja tavarat ois kutakuinkin kohdillaan. Nyt saatte tyytyä näihin maanmainiohin puhelinkuviin.

Vauva alkaa tuntua jo aika jytkyltä kaverilta, kun se nyrkittää, potkii ja vaihtelee asentoa. Tänäänkin saanut mahan ihan kuralle koko päiväksi. Muutto meni raskauden kannalta ihan hyvin, mitä nyt liitoskipuja jonkin verran pahensi.

Huomenna sitten kaupunkiin ostamaan kaikennäköistä pientä ja isompaa kotia varten sekä pitäisi löytää siistit housut tai hame lauantaisiin ristiäsiin, jossa meillä J:n kanssa on kunnia olla kummeina (ja toki siitä eteenpäinkin) :)

Vanha kämppä tyhjänä

Uusi kämppä täytenä

Tupaa/keittiötä

Siellä se siintää pellon takana - meidän koti

Postin hakumatkalla

Lehtolan tilan uusimmat asukkaat

Oma koti kullan kallis

No nyt.
Vihdoin ja viimein.
Tätä on odotettu.

Meillä on OMA koti!

Perjantaina allekirjoitettiin kauppakirjat ja tilillä vilahti kuusinumeroinen summa, joka meni heti pois.

Meidän vihreä tupa ja (vielä tekemätön) perunamaa sijaitsee Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä, n.5000 asukkaan kunnassa. Talo sijaitsee päättyvän tien päässä, hyvän kokoisella tontilla. Siellä on lasten turvallista kasvaa. Makuuhuoneita on kolme, lisäksi tupakeittiö, olohuone, kaksi wc:tä, sauna ja pesuhuone. Ja säilytystilaa :)

Pihalta löytyy pieni pihasauna, navetta-/aittarakennus sekä autotalli.

Talon takapuoli :D

Aika uskomaton tunne, että ollaan pitkän katselun ja harkinnan jälkeen ostettu talo. Kaksi viikkoa jäljellä muuttoon!

(Parempia kuvia tiedossa, kunhan ollaan muutettu)

Syystuulet

Iskä on kovis!

Taas ollaan palattu reissusta kotiin. Oltiin mökillä yötä ja J sai metsästellä. Sai se jopa sorsan ja Juuson kummisetä tavin, eli ei ihan hukille mennyt metsästelyt. Juuso leikki sisällä tai kuravaatteissa pihalla. Vaikka Juuso sai uusia ulkoleluja käyttöönsä, oli käytetyimmät lelut edelleen kepit ja kivet. 

 Me käytiin myös Juuson kanssa kahdesti katsomassa ystäväni vajaan kahden viikon ikäistä vauvaa. Miten sitä on jo unohtanutkin, miten pieni vauva on oikeasti pieni? Se ääntely, eleet, pienen pienet jalat - sydän suli <3! Rotinalahjaksi vein pienelle pojalle klassisen Sophie Giraffen ja tietenkin pullaa (ei kylläkään itsetehtyä).

Kummitädillä oli vauvan lisäksi
myös tipuja

Juuso oli mustasukkainen, jos vauva oli minulla tai Juuson mummilla sylissä.
Heti tultiin halimaan vähintäänkin jalkaa ja sitten ainakin syliin, kun vauva vaihtoi sylittelijää. Mutta tätähän on ilmennyt aiemminkin muiden lasten kohdalla, joten ei yllättänyt.

Lisäksi käytiin perjantaina pankissa ja kauppapäivä talon ostolle on sovittu! Aikamoista. Kotiinpaluu-matkalla käytiin myös talolla sopimassa irtaimistosta ja muista asioista ja appivanhemmatkin näkivät meidän tulevan kodin.

Vaikka kaikki tämä muutos on ihanaa, on se myös stressaavaa kaikkine muuttoineen. Ja kun miulla on stressiä ja hermot kireällä, se tietää kolmoishermosärkyä. Ja sitä on ollut. Ja lääkitystä siihen ei viitsisi noin vain ottaa, koska raskauden ajalle on sopivaa liki mahdotonta löytää. Täytyy vaan kärsiä ja koettaa olla stressaamatta.

Eilen kävi vielä moka, joka opetti taas asioita kantapään kautta. Lapsilisät tulevat kuun 25.päivä ja lähdin Prismaan tekemään ruokaostoksia, kun jääkaappi kumisi reissun jäljiltä tyhjyyttään. Kierreltiin Juuson kanssa Prismassa toista tuntia ja mentiin kassalle. Meillä lapsilisät menevät S-tilille ja rupesin sillä maksamaan.

"Ei riittävästi katetta". Mitä helvettiä? Alkoi paniikki iskeä. Kipitin katsomaan äkkiä tilin saldon Otto-automaatilla ja tosiaan - siellä oli vain muutama euro. Omalla tililläni liki vastaava summa. Soittelin J:lle töihin, josko hän pystyisi äkkiä siirtämään tililleni rahaa, mutta tietysti mies oli juuri keikalla silloin eikä voinut vastata. Eikun maani myyneenä, niin nolona ja häpeissäni menin takaisin kassalle ja sanoin ettei minulla ollut millä maksaa. Ostokset jäivät siihen, ja lähdin nälkäinen lapsi tyhjissä kärreissä kohti autoa. Liukuportaissa tuli itku ja autossa jo vollotin täyteen ääneen.

Kotona kirjauduin Kelan sivuille ja siellä luki maksupäivänä 26.päivä. Minkä helvetin takia sen päivän täytyy vaihdella, kun ei ollut edes viikonloppu tai pyhäpäivä? Mutta opinpahan että jatkossa tarkistan AINA tilin saldon ennen ruokakauppaan menoa. Aina.


Lopuksi kuvakooste taaperosta:

Mökillä keskittyneenä hiekkahommissa

Välillä piti juoksennella ja ilmeillä

... ja tuumailla

Tuulahduksia Tykkimäeltä

Nyt on viikko hujahtanut ja hellettä riittänyt.

Mie sorruin näillä helteillä ostamaan
näille reisille noin lyhyet shortsit!
:-o
//H&M mama, ale 7e

 Yleensä en valita säistä, mutta nyt kaipaisin jo kolmen viikon jälkeen pientä sadekuuroa, koska nurmikkokin on niin käppyrä ja karrelle palanut, että jalkoihin pistelee kävellä paljain jaloin.

Aamupäivät kotona menee höntsäillessä ja puolen päivän tietämillä on niin kuuma, että ollaan vietetty siestaa ja oltu sisällä. Sitten Juusolla (ja usein minullakin) on päikkäriaika ja ulos ollaan menty vasta illalla. Uimassakin ollaan käyty muutamana iltana ja Juuso tykkää puljata vedessä.

Käytiin viime viikolla Pohjois-Karjalassa pankkineuvotteluissa ja sieltä näytettiin vihreää valoa. Kuntotarkastus halajaamme taloon ja jos sieltä ei löydy yllätyksiä, niin talosta tulee suurella todennäköisyydellä meidän koti. <3 Vähänkö en meinaa pysyä housuissani :D
Jos kaikki menee unelmasti, niin muutto on syksyllä, (uuden) perinteen mukaan suht viimeisillään raskaana ollessa. :D

Viikonloppuna tuli enoni perheineen kylään ja lauantai vietettiin Kouvolassa. Ensimmäisenä hurviteltiin tuntitolkulla Tykkimäellä, josta siirryttiin kauppakeskus Veturiin shoppailemaan ja sieltä meille. Kahvitauon jälkeen uimaan ja sitten alkoikin olla jo nukkuma-aika :D
Sunnuntaina kävi lisäksi äitini ja serkkuni meillä kahvitauolla, syötiin isosti ja käytiin satamatorilla jätskillä. Oli menevä viikonloppu, mutta tosi kiva! Kotona saa möllöttää ihan omiksi tarpeiksi.

Onnellinen Turtles-kuski Tykkimäellä. Iskällä oli vähän tiukkaa mahtua autoon :D

Sissejä! Karvaisia ja neljä jalkaa, se riittää
Sissin määritelmäksi.

Viikonloppuna J menee muuttamaan vanhaa koulukaveriaan, kun he tulevat näille huudeille pohjosesta. Täytyy itsekin kysellä, että voisinko auttaa tekemällä ruoan tai vaikka vahtimalla heidän lapsiaan kuorman purkamisen aikana, kun kantoavuksi en taida kuitenkaan lähteä.

Tykkimäen aurinko.

Mutta nyt nukkumaan! :)

Heinäkuun hellureit

Johan tässä on liki kuukausi vierähtänyt edellisten kuulumisten kertomisesta

Kesätukka

Joiku-koira sai innokkaan fanin. Kun Joiku haukkui ja volisi,
piti Juuson päästä heti katsomaan.

Tiistaina 15.7 (21+2) oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin <3 Siellä pikkuinen meille kovasti vilkutteli. Vastasi viikkoja ja sukupuolikin saatiin tietää, mutta se nyt pidetään taas salaisuutena kuten Juusostakin. Saavatpahan muut jännittää! :D

Oltiin taas 10 päivän turneella Pohjois-Karjalassa. Oli rippijuhlaa, ystävälleni ideoimat baby showerit (iik, hänellä laskettuun aikaan enää n. 2 viikkoa!!), mökkeilyä ja lopuksi sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa Ilosaarirokissa. Sekä käytiin uudestaan katsomassa sitä yhtä taloa.

Joka muuten oli edelleen ihana, mieskin tykästyi siihen enemmän. Tosin toinen pariskunta on jo jättänyt siitä talosta tarjouksen ja meillä on pankki-asiat ihan levällään vielä. Ja molemmat saatiin sellainen allergia-kohtaus siellä ulkona, että ehkä se ei olekaan meidän paikka :'(

Iskän kanssa aamukahvilla mökin portailla

Mökillä aamiaisella

Onneks oltiin kerrankin varauduttu joka säähän
(paitsi kumpparit unohdin!)

Juuso kävelee nyt virallisesti :) Se on niin hauskan näköinen kun kävellä tepsuttaa (tai paljain jaloin läpsyttää) menemään. Kynnykset ylitetään huolella (onneksi meillä on niitä - monet tuttavalapset ovat menneet nokalleen meidän kynnyksissä, kun eivät ole tottuneet sellaisiin viritelmiin lattialla :D) ja mie pelkään sydän sykkyrällä, että milloin Juuso keksii yrittää kävellä portaat itsekseen.

Hetkeksikään ei voi enää tuota pikkuapinaa jättää silmistään. Silmänräpäyksessä ollaan jo eri puolella taloa, kiivetty pöydälle, sohvalle, keittiöjakkaralle tai minne vain, mikä on hiukankin mahdollista. Ruokailut ovat jo rauhoittuneet - ei mitään raivareita enää, mutta poika osaa selvästi osoittaa että mikä maistuu ja mikä ei. Ei-maistuvat nimittäin lentävät kaikista kielloista huolimatta lattialle. Mur.

Tänään miun ollessa suihkussa, J vahti lasta ja kävi nohevana miehenä vessassa ovi auki. Tottakai sinne löytyy heti vessakaveri ja pikkuauto sujahtelee roskikseen, vessapaperia riivitään ja lopuksi -taas silmänräpäyksessä!-  pikkuauto onkin jo vessanpöntössä. Ja tietenkin niin, ettei sitä ole ehditty vetää. *huoh*

Käytiin myös Taistelijan talolla ja taistelupaikalla Öykkäsenvaaralla

Monet naurut saa nauraa päivässä ja vastaavasti myös hermoja kiristellä. Mutta on se vaan niin rakas oma pieni <3 En vaihtaisi päivääkään pois.

Kyllä tällä äidillä teki tiukkaa Ilosaarirokin aikaan olla erossa KAKSI (!!) yötä omasta viidakkovekarastaan. Nyt ollaankin oltu niin mammanpoikaa, että. :)

21+0 Sunnuntaina, Ilosaarirokin jälkeen.
Kiva oli tiistaina mennä ultraan,
kun tekstit näkyivät vielä vaikka
kuinka hinkkasin :D

Virahtanut viikonloppu on 100. postaus!

Oltiin viikonloppu reissussa Pohjois-Karjalassa ja reissu vähän virahti, kun auto ei ollutkaan kotiinpaluu-kunnossa niin pian kuin luultiin. J käytti sen katsastuksessa, ei mennyt läpi ja sitten rupesivat korjaamaan sitä (mikä kestikin sitten monta päivää!). Kotiin tultiin tiistaina klo.23:30..

Nähtiin sukulaisia ja joitain kavereita, käytiin katsomassa taas yhtä taloa ja juhlittiin Juuson serkkutytön 4v. synttäreitä!

Talo olis ollut aikalailla miun makuun, mutta J ei ihastunut. Enhän mie voi toista pakottaa. Nyt ollaan isketty silmämme toiseen ilmoitukseen, kunhan vain päästäisiin sitä katsomaan. Ei täältä lähdetäkään ex tempore vajaan 300 kilometrin päähän.

Haluaisimme muuttaa maalle, mutta kuitenkin ajomatkan päähän Joensuusta. J haluaisi jotain vesistöä lähelle, koska on asunut lapsuutensa järven rannalla. Mie taasen haluaisin peltoa/niittyä ja sellaisen ulkorakennuksen, jonka voin muokata hevostalliksi, koska haaveenani on oma hevonen jossain vaiheessa. (Ja tottakai Juusolle pitää olla pieni poni ;D ). Talonkin on tietysti oltava ihana, hyväkuntoinen ja sopuhintainen, mieluiten puu-/hirsitalo. Siinäpä sitä on tekemistä löytää kriiterit täyttävä koto!

Laina-asiat ovat työn alla. Sitten selviää, että minkä hintaista taloa voidaan edes katsella. Olisihan se kiva maksaa asumisesta "omaan pussiin" sen sijaan että työnnät tonnitolkulla rahaa vuodessa "muiden pussiin".

Pohjois-Karjalan reissulla punkattiin muiden nurkissa. Koitin ostaa tori.fi.n kautta matkasänkyä, koska P-Karjalassa oli enemmän (ja halvemmalla) tarjolla kuin Etelä-Karjalassa. Koitin soittaa ja laitoin tekstiviestiä sekä sähköpostia monellekin eri ilmoittajalle. Ja mitä tulee vastaukseksi? "Se on jo myyty!" HOO VEE, poistakaa ne ilmoitukset sitten sieltä!! Argh. Nukuttiin sitten koko perhe n. 100 senttisessä sängyssä leveästi ja hirmuisen levänneenä.. Toisessa paikassa J nukkui sohvalla, kun me Juuson kanssa nukuttiin sängyssä kahdestaan. Jos olisin rikkaampi, kävelisin lastentarvikeliikkeeseen ja ostaisin uuden, kun tuntuu olevan niin vaikeaa tuo käytetyn ostaminen.

Mutta kuitenkin, sunnuntaina juhlittiin myös 4vee neidon synttäreitä. Juhlissa oli lähisukua ja pari kummia, mutta aivan riittämiin asti populaa pienessä asunnossa. Yhtä isompaa tyttöä vaille kaikki serkukset olivat koossa, Juuso nuorimpana. Hyvin sujuvasti se siellä yritti viedä Duploja toisten kädestä. :)

Punkattiin myös tämän synttärisankarin ja hänen äitinsä luona useampi yö ja vietettiin kerralla enemmän aikaa yhdessä. Yhtenä iltana pidettiin omaa muskaria: oli ksylofoni, marakassit, tamburiini, saksofoni, nokkahuilu, sadekeppi, rumpu sekä haitari ja kaiken kukkuraksi laulettiin kauniisti. Juuso saikin serkulta yhden marakassin, jota kotimatka sitten soiteltiin.

Ensi viikolla lähdetään Ilomantsiin miun porukoille Juuson ja Sissin kanssa, kun J jää tekemään anestesian harjoittelua. Tiedossa mummojen Juuson ihastelua, ystävän kanssa höpöttelyä ja pitkästä aikaa tulen varmaan kapuamaan ratsaille - kenties useammankin kerran. Tullaan sitten Juuson kummisedän kyydissä takaisin (jos vaan mahdutaan kaikkine tavaroinemme siihen autoon). On muuten aika rasittavaa siirrellä tuota turvaistuinta autosta toiseen..

Mutta tällaista tällä kertaa. En jaksa kuvia rueta muokkailemaan.

P.s. Käytin Juuson tänään ekaa kertaa yksin saunassa pesulla. Kylpeminen on aina ollut poikien yhteinen juttu, mutta nyt J meni kolmeksi vuorokaudeksi töihin, niin pakkohan tuo lapsi oli pestä :D

P.p.s. Juuso iho ei taas näytä hirmuisen hyvältä. Ei päästy neuvolaankaan, kun oltiin "jumissa" Joensuussa. :/

Juhlavieras leikin touhussa

Juusolle vartavasten tehty
"banaani-kaura-piirakka"

Ihmeen ihme!

Ihme on tapahtunut:

Me oltiin perhekerhossa! Juuso heräsi hieman ennen yhdeksää omassa sängyssään ja kävin sen meidän väliin aamumaidolle. Silmät hieman luppasivat, mutta kuitenkin ukkeli pysyi hereillä ja ajattelinkin, että tänään me vihdoin päästäisiin perhekahvilaan. Pikapikaa vaipan ja vaatteiden vaihto, aamupalaa Juusolle naamariin ja pukemaan.

Perhekahvila siis avaa ovensa 9:30. Ipana penkkiin ja aloin harjailemaan autoa sataneesta lumesta. Nostin pyyhkijät ja *kops* pyyhkijänsulka putosi paikaltaan ja siitä lensi vielä yksi exstraosa irti. Itkua tihrustaen ja voimasanoja päästellen yritän 10 minuuttia sählätä sitä paikoilleen, koska matkan aikana tartvitsisin pyyhkijöitä. Kello oli jo puoli. J huomasi makkarin ikkunasta ahdinkoni ja tuli laittamaan auttamaan neitoa hädässä. Sitten menoksi.

Keskiviikkoisin kerho on kirkonkylällä. Olin kuvitellut että "vanhat apteekin tilat" ovat samassa rakennuksessa kuin Siwa ja kampaamo ja kaikki pienen kylän liikkeet. Väärin! Seikkailin mokomaa tuppukylää, päätietä edestakaisin ajaen vartin, kunnes hoksasin käyttää älykästä puhelinta ja etsiä Fonectasta. Siinähän se oli sen Siwan vastapäätä. (Uusille lukijoille tiedoksi, ollaan muutettu huhtikuussa vasta ko. paikkakunnalle, eikä kirkonkylällä tule asioitua kuin neuvolassa :)

Iskän pikkuapuri aina paikalla. Etenkin kun on johdoista kyse.

Perhekerhossa oli ehkä jotain kymmenisen äitiä lapsineen ja meidät otettiin tosi hyvin vastaan, vaikka olin paikalla olevasta porukasta tavannut vain tämän naapuruston mamman K:n. Lapset olivat ikähaitariltaan karkeasti arvioiden 1kk - 4v. Juuso oli taas hitaasti lämpiävä - ensin katseli muiden touhuja aivan äidin vierestä, sitten uskaltautui tutkimaan leluja ja kun oli kotiinlähdön aika, Juuso ei olisi malttanut lopettaa leikkejään.

Tosi kiva mieli jäi kerhosta ja haluaisin kovasti päästä sinne vaikka joka kerta!

P.s.Löydettiin aivan ihana talo, jota käydään katsomassa sunnuntaina. Pitäkää peukkuja, että se olisi yhtä ihana kuin kuvissa vaikuttaa, kukaan muu ei halua sitä ja saataisiin raha-asiat järjestymään! Ei kai ole liikaa pyydetty? :D

Se on ihanasti maalla, kirkonkylälle 22,5km, lähimpään kauppaan luultavasti 17km ja Joensuuhun 43km. Eihän kukaan (muu kuin me) haluis asua niin korvessa? Sunnuntaina on yleinen näyttö, toivottavasti muita ei tule paikalle!! :)

Syksyn (uusia) tuulia

Automatkan viihdykettä

Olen useastikin miettinyt blogin päivittämistä, mutta aina se jää sinne ajatuksen tasolle. Ikinä ei tunnu olevan aikaa ja puhelinkin on temppuillut, eli en ole ruennut tappelemaan senkään kanssa. Paitsi nyt. Katsotaan, kumpi vie erävoiton.

Käytiin kuun alussa 5kk neuvolassa. 7420g oli Juusolla elopainoa, pituutta tasan 66cm ja pään ympärys 43,2cm. Pituutta oli tullut 2,8cm kuukauden aikana, painoa himppua vaille 500g. :) Kyllä se on jo iso jätkä <3 Rokotuksetkin Juuso sai - huuto ei ollut aivan yhtä paha kuin viimeisimmällä kerralla ja rauhoittui suht nopeasti iskän sylissä. Neuvolatädille oli hieman loukkaantunut.

"Hurmaava vauva. Ihanasti ottaa kontaktia, seurustelee ja hymyilee. Tavaroihin tarttuu ja vie suuhun, varpaat "löytyneet". Kääntyy, lähes suorin käsivarsin masultaan kohottautuu. Iho kaunis. Kasvu hyvä rintamaidolla. Rokotettu."

"VAU, miulla on tuommoset ja pystyn heiluttelemaan niitä!"

Varpaita on ihasteltu monena iltana ja vaippojen vaihdon yhteydessä. Tosin Juuso ei niistä ota kiinni - ihastelee ja heiluttelee vaan.

Juuri neuvolaa edeltävänä yönä herättiin varmaan kymmenen kertaa, Juuso nyhti tissiä ja sattui. Mietin jo että eikö sitä maitoa enää riitä ja loppuuko juuri ennen maaliviivaa meidän 6kk:n täysimetys,mutta se olikin maidon tilausta, kun taas seuraavana päivänä tuli tukkeutuneita maitotiehyeitä ja Juuso meinasi aina tukehtua syödessään (vissiin tuli taas melkoisella paineella :'D ).

Muutaman viikon päästä mekin aloitetaan sitten soseet! Apuuva, se on ihan uusi maailma meille :) Lapsen ruokkiminen on ollut niin helppoa, kun se vaan on ollut se maito. Ja tietää, että siinä on kaikki ravintoaineet mitä lapsi tarvitsee. Jänskättää, että saahan lapsi sitten tarpeeksi nestettä ettei tule ummetusta eikä myöskään vatsavaivoja. Mutta toisaalta, kuusi kuukautisen vauvan suolisto on kuitenkin paljon kehittyneempi vastaanottamaan "vieraita" aineita kuin esim. 3-4 kuisen. Olen hieman hämmentynyt, miten kaikilla tuntuu olevan niin hirmuinen kiire kiinteiden aloittamisen kanssa. Mutta kukin tyylillään.

Viime torstaina meinasi taas pientä lentsua  pukata Juusolle, isimies sai megaluokan kurkkukivun ja yskän. Juuso onneksi välttyi suuremmilta.

Lauantaina sitten lähdettiin Pohjois-Karjalaan. La- iltana Juuso meni fammulle hoitoon muutamaksi tunniksi ja me päästiin viettämään hieman lapsi-vapaata aikaa. Käytiin ystäväpariskunnan kanssa keilaamassa (Juuson kummisedän ja hänen tuoreen vaimonsa)  ja sitten Torrerossa syömässä (olipa hidas palvelu, J jopa rohkaistui valittamaan :D Saatiin korvaukseksi alkupalat ja jälkiruoat ilmaiseksi).

Tauolla Juuso pääsi isin kanssa ratin taakse

J lähti sunnuntaina Juuson samaisen kummin  kanssa metsälle vajaaksi neljäksi päiväksi. Myö mentiin taas Juuson ja koiran kanssa miun vanhemmille. Nähtiin samalla reissulla myös Juuson molempia isomummoja ja kummitätiä. Ja mummi oli onnessaan :D Otti ihan töistä lomaa meitä varten.
Paljon olisi taas ollut ihmisiä, joita olisi kiva ollut nähdä, mutta yksinkertaisesti ei voi mahduttaa samalle reissulle montaa kohdetta.

Keskiviikkona käytiin katsomassa yhtä myynnissä olevaa omakotitaloa Kontiolahdella. Paikka oli kiva ja me molemmat olisimme voineet kuvitella asuvamme sellaisella paikalla (pieni hevostalli, tilaa moottorivehkeille, koivikkoa, tarpeeksi kaukana,  kuitenkin ajomatkan päässä kaupungista), mutta kumpikaan ei ihastunut taloon. Talo oli 70-luvun tiilitalo alkuperäisillä pinnoilla. Lisäksi yhdessä nurkassa kosteusvaurio. Remontoimalla talon olisi saanut ihan kivaksi, mutta ei silti sykähdyttänyt - taidetaan olla molemmat muutenkin puutalo/hirsitalo-ihmisiä.

Aloimme katselemaan omaa kotia tässä sivusilmällä. Meillä vaihtuu tässä nykyisessä asunnossa vuokranantaja ja uuteen tyyppiin ei ole hirmuinen luotto, vaikka meille luvattiin että mikään ei muutu. J:lläkin alkaa olla koulu kohta paketissa, joten voimme.alkaa hivuttautumaan kotiseudulle päin. :)

Siinäpä taisi olla tämänhetkiset kuulumiset. Muokkailen taas fiksumman näköiseksi tämänkin postauksen, kun saan aikaiseksi (ja aikaa) käynnistää tietokoneen ;)
Ihanaa ja värikylläistä syksyä kaikille! :)