Ihmeen ihme!

Ihme on tapahtunut:

Me oltiin perhekerhossa! Juuso heräsi hieman ennen yhdeksää omassa sängyssään ja kävin sen meidän väliin aamumaidolle. Silmät hieman luppasivat, mutta kuitenkin ukkeli pysyi hereillä ja ajattelinkin, että tänään me vihdoin päästäisiin perhekahvilaan. Pikapikaa vaipan ja vaatteiden vaihto, aamupalaa Juusolle naamariin ja pukemaan.

Perhekahvila siis avaa ovensa 9:30. Ipana penkkiin ja aloin harjailemaan autoa sataneesta lumesta. Nostin pyyhkijät ja *kops* pyyhkijänsulka putosi paikaltaan ja siitä lensi vielä yksi exstraosa irti. Itkua tihrustaen ja voimasanoja päästellen yritän 10 minuuttia sählätä sitä paikoilleen, koska matkan aikana tartvitsisin pyyhkijöitä. Kello oli jo puoli. J huomasi makkarin ikkunasta ahdinkoni ja tuli laittamaan auttamaan neitoa hädässä. Sitten menoksi.

Keskiviikkoisin kerho on kirkonkylällä. Olin kuvitellut että "vanhat apteekin tilat" ovat samassa rakennuksessa kuin Siwa ja kampaamo ja kaikki pienen kylän liikkeet. Väärin! Seikkailin mokomaa tuppukylää, päätietä edestakaisin ajaen vartin, kunnes hoksasin käyttää älykästä puhelinta ja etsiä Fonectasta. Siinähän se oli sen Siwan vastapäätä. (Uusille lukijoille tiedoksi, ollaan muutettu huhtikuussa vasta ko. paikkakunnalle, eikä kirkonkylällä tule asioitua kuin neuvolassa :)

Iskän pikkuapuri aina paikalla. Etenkin kun on johdoista kyse.

Perhekerhossa oli ehkä jotain kymmenisen äitiä lapsineen ja meidät otettiin tosi hyvin vastaan, vaikka olin paikalla olevasta porukasta tavannut vain tämän naapuruston mamman K:n. Lapset olivat ikähaitariltaan karkeasti arvioiden 1kk - 4v. Juuso oli taas hitaasti lämpiävä - ensin katseli muiden touhuja aivan äidin vierestä, sitten uskaltautui tutkimaan leluja ja kun oli kotiinlähdön aika, Juuso ei olisi malttanut lopettaa leikkejään.

Tosi kiva mieli jäi kerhosta ja haluaisin kovasti päästä sinne vaikka joka kerta!

P.s.Löydettiin aivan ihana talo, jota käydään katsomassa sunnuntaina. Pitäkää peukkuja, että se olisi yhtä ihana kuin kuvissa vaikuttaa, kukaan muu ei halua sitä ja saataisiin raha-asiat järjestymään! Ei kai ole liikaa pyydetty? :D

Se on ihanasti maalla, kirkonkylälle 22,5km, lähimpään kauppaan luultavasti 17km ja Joensuuhun 43km. Eihän kukaan (muu kuin me) haluis asua niin korvessa? Sunnuntaina on yleinen näyttö, toivottavasti muita ei tule paikalle!! :)

Hei, me seisoskellaan ja retkeillään!



Pikkuinen tiskikoneen tyhjentäjä <3

Juuso on päättänyt opetella kaikki taidot kerralla. On keksitty konttaaminen (tosin ryömiminen on nopeampaa ja näin ollen suositumpaa) ja seisomaan nouseminen tukea vasten. Kaikkea pitää räpeltää. Juttua tulee kovasti, mutta selviä sanoja ei vielä (paitsi äiti miun mielestä on tullut jo kauan).

Ihme kehitysharppaus ihan viikon, parin sisään.


J:llä oli viikonloppu vihdoinkin vapaa ja nautittiin siitä. Perjantaina mies pääsi aiemmin harjoittelusta ja tuli kotiin kukkapuskan kanssa <3 Lauantaina meille tuli vieraita: veljeni puolisoineen sekä entinen koulukaverini amiksen ajoilta perheineen.

Juuso sai ihmetellä 1v. neidin ja liki 3v. pojan leikkejä. Poika toivoi jo Juusosta kovasti leikkiseuraa, kun oli matkan kysellyt Juusosta. En tiedä oliko pettymys, kun Juuso ei oikein osannut
vielä kaverina leikkiä. Kyllä se jo puolen vuoden päästä häärää 
mukana!




Hirveen hyvin kulkeva pulkka ja
narussa roikkuva nelijalkainen
apulainen

Illemmalla amiskaverin perheen lähdettyä lähdettiin vielä lopulla porukalla käymään jäällä ulkoiluttamassa koiria. Lunta satoi ja oli viimeinen kerta vaunuilla, lunta oli jo sen verran paljon.

Sunnuntaina ajattelin rentouttaa J:tä laavureissun merkeissä (onko kukaan huomannut meidän intoilua pienimuotoiseen retkeilyyn? :D ). Aamu meni termospulloja etsiessä ja pestessä, ja kun eväät olivat repussa, hurautettiin autolla entisille asuinkulmille. Jätettiin auto, laitettiin lapsi kantoliinaan, tavarat pulkkaan ja nenä kohti kolmen kilometrin päässä siintävää Ruohosaarta.

 Virhe nro. 1: J:llä liian vähän vaatetta päällä (annoin mm. oman kaulahuivini)
 Virhe nro. 2:  Kantoliina. (Olis pitänyt vaan ottaa Manduca, kun ei olla kunnolla harjoiteltu liinan sidontoja)
 Virhe nro. 3: Vauvapulkka. (Se ei ole mikään umpihankivekotin)

Päästiin tunnin (!) vastatuuleen taivalluksen jälkeen vihdoin perille. Kyseinen laavu on suosittu etenkin talvisaikaan,  kun hiihtolatu kulkee aivan vierestä. Monta porukkaa ehti istumaan meidänkin aikaan tulien ääressä ja yksi pyöräilijä (!!) kysyikin, että ollaanko jäämässä yöksi. Sen tavaramäärän kanssa varmaan näytettiinkin siltä. Tosin olin sillä hetkellä myös imettämässä Juusoa siinä päiväunille.

Syötiin makkaraa ja Juuso sai hedelmäsmoothieta sellaisesta imettävästä pakkauksesta, jota hieman lämmittelin paitani alla :D. En ole keksinyt toistaiseksi parempaakaan reissuevästä, joka olisi vähän täyttävämpää, jonka voisi syöttää talvisessa säässä ja mieluiten lämpimänä. Ideoita? Mutta kohtahan Juusokin voi syödä samaa kuin me.

Oltiin myös sovittu tapaavamme Nea, kunhan se ehtii. Ja tulihan se viimeiseksi vartiksi, kunnes oli pakko tehdä lähtöä pimeän alta. No Sissi sai ainakin leikkiä paluumatkan (joka onneksi meni sutjakammin).

Loppuilta sitten vain lötköiltiin ja Juuso osasi arvostaa mahdollisuutta liikkua itse.

Maanantai-iltana paikallinen MLL järjesti kirjastolla ystävänpäivä-askarteluillan kaiken ikäisille lapsille. Se alkoi klo. 17 ja muistin sen klo. 17:03. Pikainen vaipanvaihto ja ipana autoon, kun kerrankin jotain meidän päivärytmiin sopivaa tapahtuu. Yhtenä tapahtuman järjestäjistä oli tämä pariin kertaan mainittu naapuruston mammakaveri. Juuso maalasi sormiväreillä muutamat korttipohjat, jotka mie sitten askartelin loppuun.

Juuso hengaili tutun K:n tyttösen kanssa. Alkuun piti kytätä vain minua ja itku tuli parin metrin päästä, vaikka meillä oli suora näköyhteys. Ajan kuluessa ukkelikin alkoi rentoutua ja tutkia huonetta ja muita lapsia.

Tuli tunne, että ne perhekerhot olisivat tällaiselle sosiaaliselle äidille varmasti aika nappi-juttu, mutta edelleen uni vie varmaan aamuisin voiton (vaikka heräämiset ovatkin meillä vähän aikaistuneet).