Kun on vermeet kunnossa, on kiva retkeillä

Nyt on ostoslistasta saatu viivattua yli pari asiaa: välikausihaalari sekä ensiaskelkengät. Jes! Vielä kuminauhalliset aurinkolasit odottavat ostajaansa.

"Enkä kävele! Kävele ite!"

Kengät ostettiin Eccon liikkeestä ja sattuivat olemaan alennuksessakin. Pojille ei ollut kovin montaa umpimallia, mutta onneksi oli yhdet mieleiset. Mies ne päätti (ja maksoi ;) ). Hintaa jäi n.45e. Nyt kun olen lukenut muiden ensiaskelkenkä -postauksia, olen vähän epävarma että otimmeko liian pienen koon, sillä myyjä oli nuori tyttönen eikä ollenkaan asiantuntija (ei osannut käyttää edes kenkämittaa). Otimme kokoa 20 ja saman merkin sandaalissa jäi varpaiden eteen tilaa n.1,5cm. Mutta toisaalta, varmaan helpompi opetella kävelemään ne jalassa, kun ei ole hirmuiset kanootit. Mutta eivät mene sitten välttämättä koko kesää. Tai eivät varmaan menekään. Mutta täytyyhän sitten jätkälle sandaalitkin kesällä ostaa ;) 

Uusi haalari

Välikausihaalaripohdinnat olivat tiukat. Laadukas ja kallis (Polarn o pyret, Ticket2Heaven) vs. marketti-halpis (Ciraf, Lassie) ja kaikkea siltä väliltä. Koitin huutaa Popin haalaria huuto.netissä, mutta sitten sen hinta alkoi kivuta liian ylös miun kukkarolle. Ostopäätökseen vaikuttivat myös vedenpitävyys ja väriäkin valittiin vähän sitä mukaa, jos sen myy tai tulisi lisää lapsia, niin sama haalari kävisi molemmille sukupuolille. Mies kävi eilen vaihtamassa KappAhlista ostamansa farkut kokoa pienempään ja mie sitten uteliaisuuttani tutkiskelin samalla ko. liikkeen välikausihaalaria. Vesipilari 5000mm, teipatut saumat ja hengittävyyskin ihan jees, kanta-asiakaspäivillä kaikesta -30%. No niinhän siinä kävi, että meidän välikausihaalari on ihan vain KappAhlin Kaxs. 86 oli aivan liian reilu kooltaan, hihoista jäi yli varmaan 13cm ja lahkeista ainakin 10cm yli. Kokeiltiin kokoa 80 ja siitä jäi myös kasvunvaraa, ja sillä varmaan pärjätään vielä syksykin. Hintaa jäi haalarillekin n. 45e.

Äidin kyydissä

Pieni retkeilijä

Iskän kyydissä

 

"Mitä sie teet?"

 Käytiin eilen päivällä myös laavulla. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja   hiljaista. Kuului vain luonnon äänet. Ja meidän höpöttely. :D Kuren laavu on mainio, siellä on aina puita, terävä kirves ja ei ihan tien vieressä, niin sieltä ei varastetakaan :P (mikä saa aina miun verenpaineen nousemaan, kun laavuilta puuttuu kirves, saha ja puut. Lisäksi töhritään, kaiverretaan ja veistellään laavusta sytykkeet. ARGH!). Siellä käy ihmiset säännöllisesti "huoltamassa" laavua. Myö aikuiset syötiin makkaraa, Juusolle oli semmonen välipalasmoothie, banaani ja riisikakku. Juusolle ostin vesipulloksi sporttikorkillisen vesipullon ja sehän oli menestys. Koko ajan piti saada siitä hörppiä :D Juuso myös konttaili maassa (seisomaan nouseminen vaati apua kumpparit jalassa), maisteli puita, kalliota ja maata. Lopulta iski väsy, kun autamatkapäikkärit jäivät lyhyiksi ja tällä kertaa jätkä ei malttanut nukkua laavussa. Jouduttiin lähtemään vähän aiemmin kuin alunperin ajateltiin ja paluumatkalla ukkeli sitten nukahtikin reppuun.

Tänään käytiin pikakkierros paikallisessa kirppistapahtumassa. Löysin sieltä Juusolle shortsit, ruutukauluspaidan sekä yökkärin. Huomenna aamulla olis lähtö klo. 6:30 kotoa hakemaan isi töistä ja sieltä jatketaan suoraan Ilomantsiin. Ja pitää ottaa huomioon vielä kellojenkin siirto! *huoh* Tänään on mentävä ajoissa nukkumaan, niin jaksan ajaa 1,5 tuntia yksin.

Huomenna on vihdoin ne mummini 7-kymppiset, joita odotan aika innolla. Kiva nähdä koko lähisuku pitkästä aikaa yhdessä koossa :)

P.s. Kylläpä sai bloggerin kanssa taistella ja siltikään kuvat ei oo niillä paikoilla kun halusin. Olkoon, Blogger voitti.

// edit : uuden välikausihaalarin kuva lisätty

Hei, me seisoskellaan ja retkeillään!



Pikkuinen tiskikoneen tyhjentäjä <3

Juuso on päättänyt opetella kaikki taidot kerralla. On keksitty konttaaminen (tosin ryömiminen on nopeampaa ja näin ollen suositumpaa) ja seisomaan nouseminen tukea vasten. Kaikkea pitää räpeltää. Juttua tulee kovasti, mutta selviä sanoja ei vielä (paitsi äiti miun mielestä on tullut jo kauan).

Ihme kehitysharppaus ihan viikon, parin sisään.


J:llä oli viikonloppu vihdoinkin vapaa ja nautittiin siitä. Perjantaina mies pääsi aiemmin harjoittelusta ja tuli kotiin kukkapuskan kanssa <3 Lauantaina meille tuli vieraita: veljeni puolisoineen sekä entinen koulukaverini amiksen ajoilta perheineen.

Juuso sai ihmetellä 1v. neidin ja liki 3v. pojan leikkejä. Poika toivoi jo Juusosta kovasti leikkiseuraa, kun oli matkan kysellyt Juusosta. En tiedä oliko pettymys, kun Juuso ei oikein osannut
vielä kaverina leikkiä. Kyllä se jo puolen vuoden päästä häärää 
mukana!




Hirveen hyvin kulkeva pulkka ja
narussa roikkuva nelijalkainen
apulainen

Illemmalla amiskaverin perheen lähdettyä lähdettiin vielä lopulla porukalla käymään jäällä ulkoiluttamassa koiria. Lunta satoi ja oli viimeinen kerta vaunuilla, lunta oli jo sen verran paljon.

Sunnuntaina ajattelin rentouttaa J:tä laavureissun merkeissä (onko kukaan huomannut meidän intoilua pienimuotoiseen retkeilyyn? :D ). Aamu meni termospulloja etsiessä ja pestessä, ja kun eväät olivat repussa, hurautettiin autolla entisille asuinkulmille. Jätettiin auto, laitettiin lapsi kantoliinaan, tavarat pulkkaan ja nenä kohti kolmen kilometrin päässä siintävää Ruohosaarta.

 Virhe nro. 1: J:llä liian vähän vaatetta päällä (annoin mm. oman kaulahuivini)
 Virhe nro. 2:  Kantoliina. (Olis pitänyt vaan ottaa Manduca, kun ei olla kunnolla harjoiteltu liinan sidontoja)
 Virhe nro. 3: Vauvapulkka. (Se ei ole mikään umpihankivekotin)

Päästiin tunnin (!) vastatuuleen taivalluksen jälkeen vihdoin perille. Kyseinen laavu on suosittu etenkin talvisaikaan,  kun hiihtolatu kulkee aivan vierestä. Monta porukkaa ehti istumaan meidänkin aikaan tulien ääressä ja yksi pyöräilijä (!!) kysyikin, että ollaanko jäämässä yöksi. Sen tavaramäärän kanssa varmaan näytettiinkin siltä. Tosin olin sillä hetkellä myös imettämässä Juusoa siinä päiväunille.

Syötiin makkaraa ja Juuso sai hedelmäsmoothieta sellaisesta imettävästä pakkauksesta, jota hieman lämmittelin paitani alla :D. En ole keksinyt toistaiseksi parempaakaan reissuevästä, joka olisi vähän täyttävämpää, jonka voisi syöttää talvisessa säässä ja mieluiten lämpimänä. Ideoita? Mutta kohtahan Juusokin voi syödä samaa kuin me.

Oltiin myös sovittu tapaavamme Nea, kunhan se ehtii. Ja tulihan se viimeiseksi vartiksi, kunnes oli pakko tehdä lähtöä pimeän alta. No Sissi sai ainakin leikkiä paluumatkan (joka onneksi meni sutjakammin).

Loppuilta sitten vain lötköiltiin ja Juuso osasi arvostaa mahdollisuutta liikkua itse.

Maanantai-iltana paikallinen MLL järjesti kirjastolla ystävänpäivä-askarteluillan kaiken ikäisille lapsille. Se alkoi klo. 17 ja muistin sen klo. 17:03. Pikainen vaipanvaihto ja ipana autoon, kun kerrankin jotain meidän päivärytmiin sopivaa tapahtuu. Yhtenä tapahtuman järjestäjistä oli tämä pariin kertaan mainittu naapuruston mammakaveri. Juuso maalasi sormiväreillä muutamat korttipohjat, jotka mie sitten askartelin loppuun.

Juuso hengaili tutun K:n tyttösen kanssa. Alkuun piti kytätä vain minua ja itku tuli parin metrin päästä, vaikka meillä oli suora näköyhteys. Ajan kuluessa ukkelikin alkoi rentoutua ja tutkia huonetta ja muita lapsia.

Tuli tunne, että ne perhekerhot olisivat tällaiselle sosiaaliselle äidille varmasti aika nappi-juttu, mutta edelleen uni vie varmaan aamuisin voiton (vaikka heräämiset ovatkin meillä vähän aikaistuneet).

 

Kasvatusaatteita ja materiaa

Rakastan tuota Tutan pallobodyä 

J kävi yhden päivän olemassa kotona ja niin se taas meni töihin. Me nukuttiin taas vähän vaille kymmeneen ja sitten noustiin päivän touhuihin.

Tämän päivän ohjelmanumero oli käydä kaupassa ostamassa huomiselle makkaranpaistoreissulle evästä. Lähdetään Nean ja koirien kanssa Kuren laavulle. Kävelymatkaa tulee vain vähän reilu kilometri suuntaansa, mutta mehän ollaankin lähinnä menossa nauttimaan kauniista syyspäivästä. Tosin en edes ole vilkaissut säätiedostusta - ehkä sieltä sataakin pikkuisia mummoja. (Psst! Sivustolta http://www.laavu.org/ löytää oman maakunnan laavuja, jos mieli tekee makkaranpaistoreissulle syksyiseen luontoon.)

Juusokin pääsee ensimmäistä kertaa laavulle. Laavureissut ovat yksi asia, jonka haluan siirtää omasta lapsuudestani Juuson elämään. Kävimme lapsena koko perheen kanssa varmaan n. kerran kuussa laavulla paistamassa makkaraa ja juomassa lämmintä kaakaota. Haluan, että myös Juuso oppii luonnossa liikkumista (kun ainakin toistaiseksi asutaan vielä näin taajaman tuntumassa), arvostamaan luontoa sekä nauttimaan olostaan metsässä.

"Tuo on tosi hyvä tyyppi!"

Päikkärit kotipihalla

Vihreä Moln
Kuva: lekmer.fi

Tuohon syöttötuoliin piti saada pehmuste ja nyt lähti tilaukseen lekmer.fi:stä Färg och Formin vihreä Moln-istuinpehmuste, kun sellainen kiva väri noista löytyi (ja halvemmalla!).

Lisäksi pakettiin lähti myös lämpöpussi rattaisiin ja saahan sen sitten myös kaukaloonkin (tosin Juuso ei sen kanssa kauaa kaukaloon mahdu, mutta kai sen saa viriteltyä myös sitten penkkiinkin tarvittaessa).

Baby Trold-lämpöpussi
Kuva: lekmer.fi

Kun luin kokemuksia lämpöpusseista, niin tajusin miten fiksu keksintö se onkaan! Lapsen voi laittaa  pussiin ja esim. autolla hurauttaa kauppaan tai vierailulle, eikä ole hirmuista kerrospukemisrumbaa, jolloin lapsi on semmonen tönkkötankero, jonka voi laittaa nojaamaan seinään oman pukemisen ajaksi. Ei tarvitse erillisiä peittoja ja alustoja rattaisiinkaan.

Riippuu tietysti pussin paksuudesta, minkä verran sinne puetaan - joku oli ihan sisävaatteissa + pipo, villasukat ja lapaset nukuttanut lastaan paukkupakkasissa untuvapussissa. Ja talvella autossa voi sitten  avata pussia sitä mukaa, kun auto lämpeää. Tuollainen kuvan Baby Trold-pussi meille tulee (ja ruskea mätsää kivasti meidän beigeihin maastorattaisiin ;) ).

Nyt nukkumaan pikku-ukkelin viereen, niin jaksaa huomenna sitten pirteänä retkeillä!