Sydämen tykytyksiä

Tänään rv. 26+6. O-ou, aika menee tosi nopeasti :) Tuosta kuvasta nyt vasta tajusin, että miehän oon jo valtava! :-o

Se on muuten jännä, miten voi rakastaa jotain, mitä ei ole vielä tavannut kunnolla, niin paljon. Tunnet vain, kuinka se möyrii mahassa. Tyypin alkaa jo tuntemaan, että aamuisin herätessä saa muutamat aamupotkut ja varsinkin illalla nukkumaan ruetessa alkaa villi meno. Myös J on saanut osansa potkuista ja ihanaa, kun näkee hymyn tulevan isänkin huulilla. :) <3

Lauantai-aamuna sitten jo ehdin säikähtää, kun masussa ei mitään tuntunut. Kokeilin erilaisia temppuja, millä tyypin saisi potkimaan, mutta ei. Muutenkin ollut erityisen varovainen nyt pari viime päivää, kun ne torstaiset kivut silloin säikäyttivät. J otti sitten stetoskoopin esille, että kuunnellaan ja sillä hetkellä kun kylmä stetari osui mahaan, siihen tuli voimakas potku. Helpotuksen virnistys levisi molempien kasvoille ja siellä se tyyppi huitoi, että viekää se kylmä laite pois :D Saatiin pikkutyypin sykekin kuulumaan :)




5.2. tulee sitten perheohjaaja meille kotiin käymään. Eli ainakin Lappeenrannassa on tapana tällainen käytäntö, että varsinkin ennen ensimmäisen lapsen syntymää, tulee perheohjaaja käymään kotona. Keskustelun pohjana käytetään neuvolaan aiemmin täyttämäämme voimavarakyselyä.
Pitää alkaa siivoomaan jo etukäteen, niin ei jää viime tippaan. "Juu juu, on meillä aina näin siistiä!" :D

Eilen vietin lötkölauantaita, tänään oon ollut true housewife! Aamupäivällä tein lämpimän ruoan J:n opiskellessa, katoin pöydänkin kivaksi ja laitoin ihan salaatit valmiiksi lautaselle. Syötiin ja sitten tämä "kotirouva" tekaisi lämpimät pikkuleivät, joista J sai myös eväät iltavuoroon. Nyt ryllää niin pyykki- kuin tiskikonekin. Jokohan ahkerointi riittäisi tälle päivälle? :D