Valmistautumista pikku-kakkosta varten

Nyt pitäis varmaan viimeistään alkaa miettimään, miten täytyy materialistisesti valmistautua tätä uutta tulokasta varten.

Edelleen on hommaamatta tuplarattaat. Kallein yksittäinen ostos, mutta onneksi ei juurikaan muita hankintoja ole, joten voi suht hyvällä omalla tunnolla laittaa rahaa tähän hankintaan. Olen aika vakuuttunut, että haluan ne aiemmin miettimäni Emmaljunga Double Vikingit.

Täytyy vielä käydä koeajamassa ne paikallisessa Lastentarvikeliikkeessä (toivottavasti ovat siellä esillä). Väriksi valitsisin huonoista värivaihtoehdoista Dark Greyn.

http://www.taidejaantiikki.fi/huonekalut/h00951.jpg

Ja koska vauva saa suvun vanhan pinnasängyn, (jossa Juuso edelleen nukkuu,) täytyy Juusolle hommata "isojen poikien sänky". Haaveissa talonpoikaistyylinen, jatkettava lastensänky. Tosin vauva varmaan nukkuu paljolti perhepedissä, mutta haluan varata silti pinniksen tarvitaessa vauvan käyttöön ja Juuson siirtää tavalliseen sänkyyn ennen vauvan tuloa, ettei tulisi mustasukkaisuuksia siitäkin.

Täytyy myös ostaa Juusolle isompi peitto ja siihen pussilakanoita, niin vauva perii äitiyspakkauksesta 2013 saadun vauvapeiton.

Pikkuisia vaippoja voisi jo ostaa odottamaan tulokasta. Me luotetaan Pamperseihin, kuten Juusonkin kohdalla, jos ruumiinrakenne on samaa luokkaa.

Vaatteita ja toppapuku jo löytyy. Sitä kaukalopussia olen miettinyt, mutta sitä ei tarvitse hommata heti, jos ollenkaan. Katsellaan, että millainen talvi on tulossa.




 

Mitä muuta voisin tarvita, kun ikäeroa on 1v 7kk ja ekalta on "kaikki" tallessa?
Auttakkee - nyt on aivot olleet ihan jumissa tämän asian kanssa!

Kuulumisia

1,5 viikkoa muutosta ja silti pahvilaatikoita on vielä joka nurkassa. Me ollaan aina tosi huonoja saamaan tavarat paikoilleen muuton jälkeen (tämähän on meidän 6. yhteinen koti). Joka päivä on tullut jokunen laatikko purettua, mutta silti niitä löytyy. Nyt tosin alkaa J:nkin opiskelukiireet helpottamaan, kun oppari on melkein valmis ja hänkin voi autella minua arjen askareissa vapaapäivinään.

Tänään pääsin sentään pesemään pyykkiä, kun vihdoinkin pyykkikone on kylpyhuoneessa ja

Pikkuinen kanafarmari

toimintakunnossa. Arjen ihanuutta!

Sehän mokoma kun ei mahtunut nimittäin kylpyhuoneen ovesta sisälle, joten J:n veljet kävivät nostamassa sen ikkunasta (ja meidän talon kivijalka ei ole mikään matalin...) :D Kiva saada jopa valita, mitä päällensä laittaa eikä vain sillä perusteellä, että mikä on puhtaana ja mahtuu päälle. Ja lapsella etenkin alkoi olemaan puhtaat ja sopivat vaatteet lopussa, kun niiden sotkeutumisprosentti on aika paljon isompi kuin meillä aikuisilla. Kohta olisi pitänyt siirtyä käyttämään vaan farkkuja ja sammareita mukavien collegejen sijaan :D Olisi ollut fiini pikkumies kotona.

Eikä nämä lapsetkaan anna juurikaan keskittyä purkamaan laatikoita. Juuson kanssa pitää ulkoilla ja pitää päivärytmistä kiinni. Jos pitkäksi aikaa unohtuu tekemään jotain, niin Juuso kyllä osoittautuu sillä aikaa pikku termiitiksi. Se on muuten kumma, miten joka asiasta saa kieltää sata kertaa päivässä satana päivänä peräkkäin ja silti pitää kieltoja uhmata, esim. koiran vesikupissa ruokakupin uittaminen.

Toinen ipana taas rajoittaa rehkimästä liikaa. Tuntuu, että miusta on hetkessä tullut ihan raihnainen. Tänään käytiin kävellen postilaatikoilla ja tuota lähitietä kävelemässä, ja kylläpä kotiinpäin tullessa alaselkää särki. Eikä helpota yhtään, kun taaperoinen haluaa 50metrin välein vaihtaa itse kävelemään ja sitten taas rattaisiin ja nostelet sitä edestakaisin. Välillä myös säteilee pakaran yläosassa, ilmeisesti iskias. Häpyluukin taas naksahtaa kuuluvasti yöllä, jos erehtyy sängyssä kääntämään kylkeään varomattomasti. Ja tajusin, että nythän on menossa jo 33. raskausviikko - jestas! Ja tämä vauva se ei tunnu muuten nukkuvan koskaan, aina muljuamassa. Nyt ei ainakaan pääse unohtamaan, että on raskaana!

Viikonloppuna oli kummipoikamme ristiäiset. Ja mie sain olla sylikummi! Ja jottei kaikki menisi ihan putkeen, olimme myöhästyä ristiäisistä. Ajoimme höpelönä jotain sairaan mutkikkaita ja mäkisiä, pikkuisia sorateitä jotka oikaisivat 20km ja oltiin minuutilleen juhlapaikalla. Hävetti, mutta ei oltu myöhässä. Matkapahoinvointia potevana, varmaan kalpeana kuin lakana, vaihdoin bootsit korkkareihin, lapsi syliin ja toimitus alkoi. :D Vauva tuijotti ensin minua pitkän aikaa hiljaa, mutta sitten välillä piti huutaa papin kanssa kilpaa. Niin sai Juuson uusi leikkikaveri nimekseen Tuukka. Kuviahan me ei tietenkään tajuttu ottaa yhtään, vaikka kaikki oltiin kerrankin fiksun näköisinä. Juusollakin sammarit, kauluspaita ja henkselit, joita innokkaasti "paukutteli" :)

Sellaiset sekavat kuulumiset :) Jos jossain vaiheessa taas tulisi jonkinlainen roti näihin miunkin postauksiin eivätkä olisi tyyliin "kerran kuussa kilometrin mittainen sillisalaattipostaus".

Meidän torppa
(pihan romut oon sentään siistinyt kuvanoton jälkeen)

Ulkosauna ja palju, joka odottaa asennustaan.

Uudessa kodissa

Muuttajan  hätävaraeväs

Nyt sitä on muutettu ja Etelä-Karjala vaihtui takaisin Pohjois-Karjalaan. Tai oikeastaan Keski-Karjalaan, kun sellaisenkin ovat keksineet. Mutta virallisesti siis Pohjois-Karjalassa asutaan.

Meillä on kyllä aivan mahtavia ihmisiä lähipiirissä, jotka auttoivat muutossa vilpittömästi auttamisen halusta! Etenkin vanhempani olivat suureksi avuksi - tulivat jo pari päivää ennen muuttopäivää pakkailemaan, tekivät uuden kodin portaikkoon lapsiportit ja tihensivät kaidevälit, tekivät itse muuttoa ja äidin (ja Juuson) kanssa vielä vanhan kämpän loppusiivous. Mutta paljon oli kavereita myös kantamassa.

Alussa jäi vähän paskan maku suuhun, kun entinen omistaja olikin lipsunut osittain suullisista sopimuksista irtaimistoon liittyen. Tavaroita, joita piti jättää mm. autotalliin, niin oli vienyt ja jäljelle jäänyt suurinpiirtein pelkkiä pölykapseleita ja jäteöljyä. Ja vielä on jotain niiden sukulaisia tulossa hakemaan jotain tavaroita, vaikka heillä oli vielä kauppapäivänkin jälkeen kaksi viikkoa aikaa heivata kamansa täältä. Ja aiemmin väitti, ettei ollut huomannut kylpyhuoneen laattojen saumojen halkeilua, mutta niitä paikatessamme huomasimme että niitä oli aiemminkin paikkailtu. Prkl.

Mutta nyt kun on kotia vähitellen saanut oman näköiseksi, on päällimmäisenä tunteena ilo. Nyt on omassa leivinuunissa tehty jo eka makaronilaatikko, ulkosaunassa saunottu, kanat on navetassa ja ekat lumityöt tehty. Tästä se lähtee.
Paitsi iso häsis on siitä, kun pyykkikone ei mahtunut kylppärin ovesta sisälle ja se pitäisi jotenkin taikoa  ikkunasta sisään. Alkaa lapsella kohta puhtaat vaatteet loppua kesken. Tai sitten alan kunnon emäntänä nyrkkipyykkäämään...

On täällä vieläkin sekamelska, mutta kyllä se siitä vähitellen häviää, kun saa tavarat omille paikoilleen. Parempia kuvia tulossa, kunhan alkaa aurinko paistaa (ja muistan ottaa päiväsaikaan) ja tavarat ois kutakuinkin kohdillaan. Nyt saatte tyytyä näihin maanmainiohin puhelinkuviin.

Vauva alkaa tuntua jo aika jytkyltä kaverilta, kun se nyrkittää, potkii ja vaihtelee asentoa. Tänäänkin saanut mahan ihan kuralle koko päiväksi. Muutto meni raskauden kannalta ihan hyvin, mitä nyt liitoskipuja jonkin verran pahensi.

Huomenna sitten kaupunkiin ostamaan kaikennäköistä pientä ja isompaa kotia varten sekä pitäisi löytää siistit housut tai hame lauantaisiin ristiäsiin, jossa meillä J:n kanssa on kunnia olla kummeina (ja toki siitä eteenpäinkin) :)

Vanha kämppä tyhjänä

Uusi kämppä täytenä

Tupaa/keittiötä

Siellä se siintää pellon takana - meidän koti

Postin hakumatkalla

Lehtolan tilan uusimmat asukkaat

Neuvolakuulumisia

Ihania, aurinkoisia syyspäiviä

Kävin viimeistä kertaa tämän kunnan neuvolassa. Neuvolatädillä oli opiskelija, mutta onneksi vasta "kuunteluoppilas" vaiheessa eikä miun pitänyt teeskennellä, että haluan kertoa asiani pelkästään opiskelijalle. Toki ymmärrän, eihän sitä voi oppia ilman harjoitusta, ja tottakai opiskelijat saavat esim. kokeilla miun mahaa, mitata sf-mittaa jne. mitä opiskelija saikin tällä kertaa tehdä, mutta kun on vuoden verran kertonut juttunsa tietylle henkilölle, niin tuntuu hassulle jos se istuu nurkassa ja pitäs kertoa juttunsa tuntemattomalle opiskelijalle.

Painoa oli tullut +467g/vko, mikä on sentään kohtuullisempaa kuin viime kerralla. Yhteensä nyt jo 10,2 kiloa lähtöpainosta. Verenpaine 112/72, hemoglobiini 114 (enkä oo ees muistanut juuri koskaan ottaa rautaa). Sf-mitta oli 27,0cm ja vauva edelleen raivotarjonnassa, pää jo melko alhaalla. Tilaa kylläkin on vielä hyvin pyöriä puolelta toiselle. Ja vauvan syke oli 155.

Lopuksi lahjoin vielä neuvolatädin suklaalevyllä, mistä se oli aika otettu. :)

Käytiin myös Juuson kanssa tänään päiväkodilla hyvästelemässä entiset työkaverit. Oltiin liikkeellä päikkäriaikaan ja posi lähtiessä tietenkin jätkä nukahti autoon heti. Kun kerran olin kaupungissa, niin piti vielä käydä K-raudassa. Lasta ei voinut tietenkään jättää autoon, kun olin yksin liikkeellä, mutta onneksi K-raudassa oli sellaiset "rattaat", mihin sain umpiunessa olevan lapsen kannettua. Juuso jatkoi sujuvasti päikkäreitä rautakaupassa :D

Brittiläinen lammasfarmari-isäntä

30+1

Enpä ole päässyt postailemaan, kun tietokone on ollut J:llä niin aktiivisessa käytössä. Senkin oppari alkaa vihdoin olla loppusuoralla ja kenties saadaan juhlia valmistujaisia vielä tänä syksynä. :)

Nyt alkoi jo raskausviikko 31 eli tänään on 30+1! Saanko vielä kerran päivitellä tätä viikkojen

vilahtelua (mitä päivittelen lähes joka kerta)?
Vauvakin alkaa olla jo aika iso tyyppi, kun sen muljuumiset, lyönnit ja potkut tuntuu tosi voimakkaasti (para-aikaa). Ja näkyy myös!

Ei-niin-kivaa on jatkuva vessassa ramppaaminen ja vihdoinkin alkaneet liitoskivut. Tosin nää liitoskivut ovat vaan murto-osa mitä Juusosta oli. Iltasin huomaa, jos on ollut paljon jaloillaan tai kävellyt enemmälti. Supistuksia ei ole onneksi ollut.

Ensi viikolla on vielä yksi neuvola täällä ja sen jälkeen vaihtuukin kotikunta. Ajattelin, jos neuvolatätiä lahjois vähän jollain hieman paremmalla suklaalevyllä. Se on kuitenkin hoitanut Juuson neuvolakäynnit ja nyt tämän raskauden ja on ollut kyllä mukava ja pätevä tyyppi. Toivottavasti yhtä mukava löytyy myös Pohjois-Karjalan pikkukylästä eikä mikään kaavoihin kangistunut käpy.


Nyt kun myllyyntikin mahassa on jo rauhoittunut, niin miekin rupeen unille.

Sipulia sukassa

Meille(kin) rantautui viime viikolla oikein mahtipontinen syysflunssa. Mie aloitin olemalla kurkkukipuinen ja räkäinen. Kiva oli talokauppojakin käydä tekemässä, kun kaikille käsi ojossa seisoville sai sanoa "miulla on sidden kova duha. Jos et halua dädä, niin en pahastu jos ei kädelläggään".

Ja niistämisestä tekee vielä rohkeuslajin tämä hiivatin kolmoishermosärky. Kun alat niistämään kasvojen toisen puolen sierainta, saat sähköiskua silmääs. Au.

Ja tietenkin kun Juuso on miun hoivattavana jatkuvasti J.n paahtaessa opparia höpelön lailla, ei pieni poikakaan välttynyt tältä lystiltä. Juusolla alkoi nenä vuotaa lauantaina ja viikonloppu ja maanantaikin on mennyt toipuessa.

Vuosi sitten teinkin koosteen nuhaisen vauvan hoidosta  (ääk, miten pieni Juuso nuissa kuvissa vielä on!) ja valtaosa vinkeistä on  edelleen käytössä.

Paljon helpottaa se, että lapsi puuhailee pystyasennossa ihan itse, jolloin räkä valuu eikä jää tukkimaan niin helposti. Pinnasängyn jalkojen alla on paksut kirjat ja yöt Juusokin on saanut nukuttua kokonaan (melkeinpä paremmin kuin terveenä :P )

Sipuli-vinkin olen ottanut myös käyttöön ihan itselle ja se ihan oikeasti toimii. Onhan se tujakan hajuinen pienessä huoneessa, mutta pitää röörit auki aika hyvin. J inhoaa, kun on sipulit sukassa roikkumassa sängyn päädyssä :P Eli kuorittu ja pilkottu sipuli sukkaan/harsoon/sukkahousuun/tyynyliinaan ja pään lähettyville nukkuaikaan.Valkosipulinkin sanotaan auttavan, mutta miun kokemuksella tavan sipuli on vaan tehokkaampi.

Ulkona on ollut paljon helpompi hengittää ja koska säät ovat olleet viimepäivinä suotuisat ja Juuso oma touhukas itsensä, ollaan me ulkoiltu ihan normaalisti (ehkä hieman vähemmän aikaa vain). Ikkunaa ei olla kyllä pidetty auki öisin.

Mr. räkä ulkoilemassa

Mitään höyryhengityskonetta tms.meillä ei ole,mutta mie hengittelin nenä kuumassa teekupposessa ja otin pitkiä suihkuja iltaisin suht pienessä kylppärissämme. Juuson kanssa on myös käyty suihkussa ja koska ei ole kuumetta, niin saunassa myös. Kyllä räkä irtoaa ja syvältä asti!

Pikkuniistäjä todettiin vauva-aikana jo ihan kehnoksi vekottimeksi ja se lensi roskiin. Joku joskus kehui Nenä-Friidan olevan aivan toista luokkaa, mutta ei ole tullut hommattua sitäkään. Meillä oli pienenä sellainen räkäimuri, missä äiti imi toisen pillin kautta terottimen säiliön näköiseen purnukkaan ihanan keltaiset räät. Kenties sellainen kotiutuu meillekin joskus, kun Juuso on vähän
isompi.
Suolatipatkin ovat jääneet nyt käyttämättä, kun tuntuu että Juuson menoa ei räkätauti haittaa. Itse olen ollut ihan zombi.

Onko joku, joka on vielä syysflunssan saanut  vältettyä?
Tuntuu, että joka toinen päivitys Facebookissa ja blogeissa liittyy tähän mahtavaan, jatkuvasti uusiutuvaan kellanvihreään luonnonvaraan - räkään.

Oma koti kullan kallis

No nyt.
Vihdoin ja viimein.
Tätä on odotettu.

Meillä on OMA koti!

Perjantaina allekirjoitettiin kauppakirjat ja tilillä vilahti kuusinumeroinen summa, joka meni heti pois.

Meidän vihreä tupa ja (vielä tekemätön) perunamaa sijaitsee Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä, n.5000 asukkaan kunnassa. Talo sijaitsee päättyvän tien päässä, hyvän kokoisella tontilla. Siellä on lasten turvallista kasvaa. Makuuhuoneita on kolme, lisäksi tupakeittiö, olohuone, kaksi wc:tä, sauna ja pesuhuone. Ja säilytystilaa :)

Pihalta löytyy pieni pihasauna, navetta-/aittarakennus sekä autotalli.

Talon takapuoli :D

Aika uskomaton tunne, että ollaan pitkän katselun ja harkinnan jälkeen ostettu talo. Kaksi viikkoa jäljellä muuttoon!

(Parempia kuvia tiedossa, kunhan ollaan muutettu)