Elämä on yhtä juhlaa, vai onko?

Heinäkuussa oltiin aikalailla kotosalla, kun isikin jo palasi töihin. Onneksi se on nyt töissä vain 24h ja sitten on kolme päivää vapaata, niin on aika kivasti aikaa olla yhdessä. Vaikka tuntuu, että erinäisiä menoja on kuitenkin hirmuisesti ainakin isi-miehellä (polttarit [ei omat], veneilyä jne.)
Oltiin myös serkkuni rippijuhlissa heinäkuun alussa ja siellä oli kyllä paljon sylejä suvun pienintä paijaamassa. Hyvä, jos omaa lastaan näki edes :P Ainakin itse sai syödä rauhassa! :D

Evästä ootellessa. Juusollakin iski nälkä juuri silloin, kun sain
lautasen nenäni eteen. Eikun ipanalle eka evästä, sitten itelle.

Nyt lauantaina 3.8 oli meidän hyvien ystävien THE BIG DAY eli sanoivat toisilleen "tahdon!" <3 Mies oli sulhon (Juuson kummisedän) paras mies ja sillä tekemistä riitti ja Juuson kanssa juhlittiin aika lailla kahdestaan. Tai olihan siellä toki monta muutakin vierasta ja ei me sinällään yksin jääty. Kovasti taas kyseltin että saako pitää sylissä ja tokihan mie annoin pienen ukkelin hurmailla nappisilmillään ja hymyillään. Häät olivat ihanat maalaishäät ja hyvä & rento meininki. En raaskinut vielä lopettaa juhlimista Juuson yöuniaikaan, joten nukutin lapsen vaunuihin juhlapaikan pihalle ja hyvin se siellä sikeitä veteli ihan tavalliseen tapaan.

Nykyisin Juuso  jopa nukkuu päivän aikana neljät päikkärit, kestoltaan hieman alle tunnin luokkaa (klo. 12, 15, 18, ja  21). Yöunille poika menee n. 22:30, syö joskus kolmelta ja sitten seitsemän-kahdeksan aikaan. Kymmenen maita sitten noustaan ylös.  Käydään hakemassa posti ja sitten laitan Juuson leikkimatolle ja syön aamiaista. Laitellaan pyykkiä pyörimään ja täytellään ja tyhjennetään astianpesukonetta. Pyritään käymään joka päivä vaunuttelemassa ja sitten myös pidetään "juttutuokioita" :) Sellaista meidän arki on.

Uusi, LEVEÄ sänky! <3
Kuva: Isku.fi

Huomenna saadaan meidän uusi sänky uusine patjoineen kaikkineen! <3 Wipii! En ookkaan valittanut tuosta meidän nykyisestä 120cm leveästä miehelle kertaakaan. Piti viimeistään raskauden aikana hommata uusi, sitten kun lapsi syntyy, mutta nyt tuli se viimeinen niitti kun Juuso on päättänyt alkaa nukkumaan meidän vieressä (herää aina omaan sänkyynsä siirtoon, vaikka kuinka varovasti ja missä unen vaiheessa vaan sen siirtää) ja se sen verran jo liikkuu että sai pelätä Juuson putoavan sängystä. Pari viikkoa ollaankin nukuttu meidän vierassängyssä, kun se on levitettynä sen 160cm.
Mutta hämmentävän kallista on uuden (suht hyvän) sängyn hankkiminen - alle tonnilla jos meinaa selvitä, niin aikamoista salapoliisityötä se on. Meille sänky tulee Iskusta, patjat Askosta ja petarin suoja on Sotkasta. :D Kolmena päivänä käytiin samojen ja eri liikkeiden patjoilla makoilemassa, että ainakin on harkittu päätös.

Käytiin muuten yhtenä viikonloppuna purjehtimassa. Miekin olin ekaa kertaa purjeveneen kyydissä niin, että se kulki tuulivoimalla :D Jotenkin hauskaa ja jopa nautin siitä J:n isän trimaraanissa. Luultavasti kyyti ei ole yhtä tasaista sitten J:n omalla veneellä, jossa ei ole sivuponttooneja. Juusosta pelastusliivit olivat taas supertyhmät ja itku-parku-huutoa, kunnes nukahti.. :( Loppumatkan ajan ukkeli sai matkata kajuutassa, äitillä vaan ei ollut sitten enää niin hyvä olo siellä. :P

Kummitäti oli hoitamassa Juusoa yhtenä
perjantaina, kun äiti oli rokkailemassa
Rakuunarockissa. Tosi mahtavasti
oli mennyt, ei MITÄÄN ongelmaa! :)

Aina ei hymyilytä. Paitsi tuo alahuulilörppä saa toisinaan
äidin nauramaan. Aika ilkeää :/ :D

Käytiin 3kk-neuvolassa tiistaina 30.7. Juusolla oli painoa 6360g, pituutta 61,1cm ja pään ympärys 40,7cm. Neuvolatäti sanoi, ettei pituutta ollut tullut aivan samassa suhteessa kuin painoa, mutta ei sillä sen suurempaa merkitystä tässä vaiheessa. Hymyjä jaettiin neuvolatädille rokotuksiin asti. J:n piti olla pitämässä vauvaa rokotuksien aikaan, mutta se oli ottanut lisätöitä muistamatta neuvolaa. Niinpä minä jouduin sydän sykkyrällä pitämään lasta, kun rokotukset pistettiin etureisiin ja lapsi huusi kuin syötävä. Välillä jopa niin kimeästi, ettei ääntäkään kuulunut. Pikku raasu. Rokotukset eivät nostaneet kuumetta, mutta illalla kahdeksalta oli kuitenkin kipeän oloinen; itki lohduttomasti koko ajan, eikä auttanut tissi eikä syli. Annoin sen 3ml nestemäistä Panadolia ja lähdettiin vaunuttelemaan. Ukkeli alkoi rauhoittua ja sitten se loppuillan olikin oma itsensä. Miun reipas poika <3

Neuvolatäti voisi opetella sanajärjestystä, mutta ihanasti se taas kirjoitti terveyskorttiin.

"Valoisa vauva. Katseella seuraa, hymyyn vastaa hymyllä ja jokeltelee. Pään melko hyvin kannattaa. Masullaan lähes kyynärnojaan kohottautuu. Iho siisti. Kasvu hyvä rintamaidolla. Mukava rytmi jo päivissä. Rokotettu"

Tänään myös riemastuin hillittömästi, kun huomasin kuinka Juuso jo tapailee tarttumaan kiinni. Päiväuniltaan herätessä pötköttelin ukkelin vieressä ja kovasti se haroi miun keltaisen paidan kaula-aukkoa ja toisinaan sai kiinni. Sitten näytin sille miun mustavalkoista hiuspantaa ja sama juttu sille. Ja sitten se alkoi yhä useammin saamaan siitä kiinni ja hirmu leveä hymy, kun mie riemastuneena kehuin! :'D Tietysti piti heti soittaa mummille ja isi-miehelle töihin tästä upeasta saavutuksesta!

Sellaista meille kuuluu.

P.s. Miun paino ei tänään ollut onneksi aivan lähtölukemissa, jee!

Juhlatamineissa

Ristiäiset ja reissu Pohjois-Karjalaan

61-vuotias kastepuku ja uuden uutukainen
kastetyyny

Lauantaina 8.6 pidettiin ukkelin ristiäiset ja pikkumiehestä tuli Juuso Ukko Ilmari. Ristiäiset olivat kivat, vaikkakin tuntuu että kenellekään vieraalle ei ehtinyt enempää sanoa kuin "terve" ja "heippa". Mie kun olin parhaillaan perähuoneessa imettämässäkin melkein tunnin. Mutta olihan vieraita n. 40, joten aika mahdoton tehtävä seurustella kaikkien kanssa.

Kastepukuna oli miehen suvussa kiertänyt puku, joka on jo 61 vuotta vanha. Kastemalja taas oli minun sukuni puolelta ja siinä on myös kastettu monet, monet lapset.

Ruoat tehtiin talkoovoimin.

Makeita, nam!

Miehen puolelta tuli pääasiallisesti erikoisruokavalioiset (maidottomat ja vegaanit) ja meidän puolelta muut. Pyrittiin hieman tuomaan esille teemaväriltään vihreää mm. ruoissa. Kaikki kiitos makeista kuuluu veljeni puolisolle ja yläaste-aikaiselle ystävälleni. Juustokakut olivat niin suussa sulavan hyviä!

Voileipäkakku

Voileipäkakku väkerrettiin edellisenä iltana monen ihmisen voimin. Eikä kukaan meistä ollut KOSKAAN aiemmin tehnyt voileipäkakkua :D. Tehtiin kerralla iso, eikä sellaista perinteistä paahtoleipäpaketin kokoista. Ja oli laadukkaammista raaka-aineista kuin valmis-italiansalaatti ja kinkkusuikaleet eli tajuttoman hyvää, vaikka itse sanonkin.

Samalla reissulla viihdyttiin pitempäänkin Pohjois-Karjalassa hurmaamassa isovanhempia ja ystäviä sekä Joensuun uudessa kuppilassa Sointulassa myös tuntemattomia.
Oli kiva nähdä ihmisiä, mutta oli myös kiva palata kotiin. Kolmen tunnin ajomatkat sujuivat hyvin, Juuson nukkuessa.

Nyt taas muutama päivä kotosalla ja taas reissataan juhannuksen viettoon pohjoisempaan Karjalaan.

Kommentteihin oli tullut kyselyä miun palautumisesta. Painoa on tällä hetkellä 3 kiloa vähemmän kuin ennen raskaaksi tulemista. Kaiken kaikkiaan siitä kun paino oli alimmillaan raskaana, painoa kertyi 10 kiloa ja ne ovat myös hävinneet. Ja mittään en oo tehny! :D Nyt vain pitäs ottaa itteään niskasta kiinni, alkaa käymään useammin vaunulenkeillä ja syödä muutakin kuin grillimakkaraa (tää on tää kesä ja omakotitalon hauskuus, kun on takapihalla grillikatos), niin pääsis muutenkin parempaan kuosiin. Tuota ylipainoahan on vielä reippaasti edelleen.

Kotona elely sujuu muutenkin ihan kivasti. Juuso (täytyy alkaa opetella käyttämään tuota nimeä "ukkelin" sijaan) on aika tyytyväinen tyyppi. Se itkee pääasiallisesti nälkäänsä ja jos vatsassa on ilmaa.

 Iltaisin Juuso menee yöunille n. 23 aikoihin ja nukkuu n.6-7 tuntia eli todella luksusta! Sitten taas syödään ja nukutaan vielä parisen tuntia, jonka jälkeen noin tunnin välein kunnes ukkeli möykkää tylsyyttään että "nyt ylös, tässä on tylsää vain makailla". Päivisin tosin pikkumies ei nuku kuin 10minuutin-½ tunnin päiväunia, joten silläpä unta riittää yöksi. Huono puoli on siinä, että päivällä ei juuri sitten kotitöitä tehdä, jos mieskin on poissa kotoa.

Imetys on sujunut ja saatiin ekan kuukauden jälkeen rintakumikin pois käytöstä. Onpa kätevää, kun tarvitsee vain raottaa paitaa ja eväät on herralle tarjolla! :) Välillä tuntuu että Juuso syö vähän väliä, mutta jonkin ajan päästä huomaan että se oli vain "maitotilausta" ja seuraavaksi masu täyttyykin nopeammin kun maitoa tulee enemmän. Tämän huomaa myös pumpatessa.

Kestovaippoja ei olla vielä kokeiltu, mutta ajattelin tässä kokeilla piakkoin, kun ukko alkaa olemaan jo tarpeeksi iso etteivät vaipat fuskaa. Neuvolatädinkin mukaan Juuso on hoikan mallinen. Kertakäyttövaipat ovat myös olleet vielä kovin käteviä, kun tämän sinappikoneen vaipassa on lähes joka kerta kakka. ;)


Tää nyt oli taas tällainen pika-kirjoitus ja tehty ilman aivoja eli ei ihan ollut taas ajatukset kasassa. Koitetaan taas kirjoittaa useammin kuin kerran kuussa. Sain taas potkun uuteen postaukseen tuosta uusimmasta kommentista, joten ahdistelkaa vain, niin ehkä saan aikaiseksi kirjoittaa useammin. Ja ihan arkipäiväisistäkin asioista. Mutta nyt nukkumaan tuon pikku-tuhisijan viereen.

Kotielämää

Tasan 1kk vanha pikku-ukko!

Voi että, kun ikinä ei pääse koneelle päivittämään blogia. Ukkeli lukee silloin ajatukset ja haluaa juuri silloin maraton-syömä-session tai jotain muuta vastaavaa.

Kotiin päästiin vappu-aattona ja kaikki on ollut hyvin luontevaa eikä missään vaiheessa ole tullut tunnetta tai pelkoa siitä etteikö me pärjättäs.

Vappupäivänä käytiin vielä bilirubiini-kontrollissa sairaalalla ja siellä todettiin, että arvot ovat laskeneet ja seuranta päättyy.

Kotona ollaan oltu ja tosiaan vieraita on käynyt urakalla - mummit, kummit, meijän kaverit.

2-viikkoisneuvolassa huomattiin, että oikea solisluu oli murtunut synnytyksessä, mutta siihen oli jo muodostunut  gallusta eli luuhohkaa ympärille ja oli jo hyvässä vaiheessa paranemassa. Ei myö oltu huomattu, että se ois kipeä ollut. Välillä kiinnitin huomiota, että ukkeli käyttää oikeaa kättään vähän laiskasti, mutta sekin huoli haihtui kun se alkoi käyttää kättään lähes yhtä paljon kuin vasenta. Käytiin viime viikolla sairaalan fysioterapeutillakin katsomassa esim. käden liikeratoja ja hyvin oli parantunut.

Mutta hämmennyin, kun se lopuksi kysyi että oliko vauva suunniteltu. Kun miekin ollaan  niin nuoria kuulema ja sitten kysy, että ollaanko samanikäisiä ja kauanko ollaan oltu yhdessä. J vastasi, että oli ihan suunniteltu, hän on 27 ja reilu 6 vuotta ollaan yksissä oltu. Fyssari oli hetken äimänä, että aijaa, niin pitkään jo.
Hän kun teki ekan lapsen vasta 27-vuotiaana.
Selvä se, ei miusta 23-vuotias ole enää kovin nuori ensisynnyttäjäksi. Ei se miun vika oo, että hän on nostanut tätä kuuluisaa ensisynnyttäjien keski-ikää sinne lähemmäs kolmea kymmentä! Fysiologisestikinhan on järkevintä "tehdä" lapset parikymppisenä.

3 viikkoa ja 6 päivää

Käytiin neuvolassa eilen ja neljä kiloa ukkelilla on rikki. Pituutta oli 54,4 cm, painoa siis 4040g ja pään ympärys 38cm. Reilun viikon päästä neuvolatäti tuleekin sitten kotikäynnille.

Ukko on hyvä nukkumaan yöt. Kerran se posotteli nukkua jopa 23-06, heräsi syömään ja jatkoi sitten unia. Normaalisti yöt menee 4-5 tunnin pätkissä ja kahdeksan jälkeen heräillään parin tunnin välein syömään. Päivällä sitten ukkeli onkin huonompi nukkumaan - oikeastaan nukutaan sylissä tissittelyn jälkeen/kesken syömisen tai vaunuissa silloin kun ne on liikkeessä. Eli ei siinä juuri kotitöitä tehdä (eikä päivitetä blogia)... Kantoliinassahan kotiaskareet saattaisivat sujua. Kantoliinaa ollaankin kokeiltu muutaman kerran, kun ukkeli ei ole tuntunut rauhoittuvan muuten millään. Täytys vaan harjoitella niitä sidontoja.

Ristiäisiä ollaan suunniteltu ja ne ovatkin jo 1,5 viikon päästä, 8.6. Pidetään ne Kontiolahdella lähempänä sukua ja ystäviä. Kutsujen vääntämiseenkin oli vaikea löytää aikaa ja esteettisenä ihmisenä en voinut delegoida sitä J:llekään :D

Yhtenä iltana ukkeli oli hassu. Imetin ja välillä ukkeli huitoo ja tarttuu käsillään imetettäessä. Niin se sitten tarttui pitkään tukkaansa tiukasti ja alkoi nyhtää. Sehän sattui ja alkoi hirmuinen itku ja itkiessä ote senkuin tiukkeni ja huuto sitä mukaa koveni. Voi hupsua pikku-ukkoa!

Nyt ukkeli jo ottaa kivasti katsekontaktia ja välillä hymyilee sydämen sulattavasti! <3 On se ihana!

Sissin kanssa kellimässä

"Sur rur ja lähtee, unen sinistä maata päin"

Voi vitsi taas viime yötä. Heräsin kolmelta vessaan, pyörin sitten sängyssä, kävin taas neljältä vessassa, pyörin lisää. Niskoihin ja hartioihin vähän särki, eikä särkylääkkeetkään auttaneet. Viideltä menin sitten kuumaan suihkuun. Sen jälkeen olikin rennompi ja parempi olla ja nukahdin joskus kuudelta. Tää on varmaan sitä paljon puhuttua kehon ja mielen valmistautumista vauvan yöherätyksiin. Sitten aamulla parin tunnin hereillä olon jälkeen nukahdinkin sohvalle pariksi tunniksi. Nyt on ollut sitten koko päivän ihan ameeba-olo.

Parina viime päivinä on ompelukone ollut kovalla käytöllä. Olen suristellut ajaa kolmet tyynynpäälliset uutta, ihanaa sohvasänkyäni varten. Täytyisi vielä löytää erilainen kangas loppuihin. :) Sitten tein rätin vaunujen suojaksi, kun sattui niin mukava kangas eteen (luontoteema sopiikin meidän maastovaunuihin) ja sitten taas yhden pussilakanan ja pari liinatyynyä (ei voi sanoa tyynyliinaa, kun ei ole tyynyä :D), joita sitten vaihtaa kun vauva kuolaa/puklaa tms. Nyt loppuikin sitten kankaat, niin on täytynyt keksiä muuta puuhaa.

Pakkaillahan se pitäisi, mutta kun ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Tavaraa on niin paljon ja tietystihän kaikki pitää sinne viedä, mutta kun ensin aloittaa pikkuhiljaa viemään tavaroita tuolla meidän farmari-autolla, niin sitten ne kaikki pikkutavarat on siellä tiellä kun isoja kuskataan. Miten mie osaan tehdä tästäkin ongelman?

Huomennahan ne avaimet VIHDOIN pitäisi saada käteen. Jee! :)

Keskiviikkona kävin muuten neuvolassa.
Painoa oli kertynyt viikossa 100g ja sf-mittaa ei yhtään. Vauva oli taas vissiin laskeutunut lisää ja neuvolatäti sanoikin, että varmasti vauva on kasvanut, mutta kun se laskeutuu niin mitta ei välttämättä kasva.
Myös verikokeen tulokset tulivat ja raskaushepatoosia ei ole ja hyvä niin.

Mutta se streptokokki B-näyte oli positiivinen. Se siis tarkoittaa sitä, että n. 4 tuntia ennen vauvan syntymää miulle laitetaan antibiootti suoneen, ettei se tarttuisi vauvaan ja vauva saisi mitään infektioita. Googletellessani löysin tietenkin myös sen pahimman, http://valkoinenperhonen.blogspot.fi/2012/10/b-streptokokki.html . :\ Pitää vaan olla onnellinen, että tää on tiedossa ja saa sitten sitä antibioottia. Nyt vaan pitää toivoa, ettei ole mikään syöksysynnytys, vaikka varmasti mie vaeltelen sen 48h avautuessa :D

Mutta on välillä olo, että oon ihan kelvoton yksilö kun vikalista senkuin kasvaa. Raskausdiabetes, anemia, streptokokki B... Tietysti vielä se ylipainokin siellä. *huoh* Vaikka itsellähän olo on hyvä ja esim. sokeriarvot ovat olleet ihanteellisia. Mutta kun äiti voi hyvin, vauva voi hyvin. Niinhän sitä sanotaan.

Lähden nyt esittelemään novascotiannoutajaa rotuna työkaverille ja hänen perheelleen, kun siellä on kovasti koirakuumetta ilmassa ja tolleri on kuulema yksi vakavasti harkittu rotu. Sissi saa laittaa parastaan :D

Rakas pikku-tyyppi
<3