Kotielämää

Tasan 1kk vanha pikku-ukko!

Voi että, kun ikinä ei pääse koneelle päivittämään blogia. Ukkeli lukee silloin ajatukset ja haluaa juuri silloin maraton-syömä-session tai jotain muuta vastaavaa.

Kotiin päästiin vappu-aattona ja kaikki on ollut hyvin luontevaa eikä missään vaiheessa ole tullut tunnetta tai pelkoa siitä etteikö me pärjättäs.

Vappupäivänä käytiin vielä bilirubiini-kontrollissa sairaalalla ja siellä todettiin, että arvot ovat laskeneet ja seuranta päättyy.

Kotona ollaan oltu ja tosiaan vieraita on käynyt urakalla - mummit, kummit, meijän kaverit.

2-viikkoisneuvolassa huomattiin, että oikea solisluu oli murtunut synnytyksessä, mutta siihen oli jo muodostunut  gallusta eli luuhohkaa ympärille ja oli jo hyvässä vaiheessa paranemassa. Ei myö oltu huomattu, että se ois kipeä ollut. Välillä kiinnitin huomiota, että ukkeli käyttää oikeaa kättään vähän laiskasti, mutta sekin huoli haihtui kun se alkoi käyttää kättään lähes yhtä paljon kuin vasenta. Käytiin viime viikolla sairaalan fysioterapeutillakin katsomassa esim. käden liikeratoja ja hyvin oli parantunut.

Mutta hämmennyin, kun se lopuksi kysyi että oliko vauva suunniteltu. Kun miekin ollaan  niin nuoria kuulema ja sitten kysy, että ollaanko samanikäisiä ja kauanko ollaan oltu yhdessä. J vastasi, että oli ihan suunniteltu, hän on 27 ja reilu 6 vuotta ollaan yksissä oltu. Fyssari oli hetken äimänä, että aijaa, niin pitkään jo.
Hän kun teki ekan lapsen vasta 27-vuotiaana.
Selvä se, ei miusta 23-vuotias ole enää kovin nuori ensisynnyttäjäksi. Ei se miun vika oo, että hän on nostanut tätä kuuluisaa ensisynnyttäjien keski-ikää sinne lähemmäs kolmea kymmentä! Fysiologisestikinhan on järkevintä "tehdä" lapset parikymppisenä.

3 viikkoa ja 6 päivää

Käytiin neuvolassa eilen ja neljä kiloa ukkelilla on rikki. Pituutta oli 54,4 cm, painoa siis 4040g ja pään ympärys 38cm. Reilun viikon päästä neuvolatäti tuleekin sitten kotikäynnille.

Ukko on hyvä nukkumaan yöt. Kerran se posotteli nukkua jopa 23-06, heräsi syömään ja jatkoi sitten unia. Normaalisti yöt menee 4-5 tunnin pätkissä ja kahdeksan jälkeen heräillään parin tunnin välein syömään. Päivällä sitten ukkeli onkin huonompi nukkumaan - oikeastaan nukutaan sylissä tissittelyn jälkeen/kesken syömisen tai vaunuissa silloin kun ne on liikkeessä. Eli ei siinä juuri kotitöitä tehdä (eikä päivitetä blogia)... Kantoliinassahan kotiaskareet saattaisivat sujua. Kantoliinaa ollaankin kokeiltu muutaman kerran, kun ukkeli ei ole tuntunut rauhoittuvan muuten millään. Täytys vaan harjoitella niitä sidontoja.

Ristiäisiä ollaan suunniteltu ja ne ovatkin jo 1,5 viikon päästä, 8.6. Pidetään ne Kontiolahdella lähempänä sukua ja ystäviä. Kutsujen vääntämiseenkin oli vaikea löytää aikaa ja esteettisenä ihmisenä en voinut delegoida sitä J:llekään :D

Yhtenä iltana ukkeli oli hassu. Imetin ja välillä ukkeli huitoo ja tarttuu käsillään imetettäessä. Niin se sitten tarttui pitkään tukkaansa tiukasti ja alkoi nyhtää. Sehän sattui ja alkoi hirmuinen itku ja itkiessä ote senkuin tiukkeni ja huuto sitä mukaa koveni. Voi hupsua pikku-ukkoa!

Nyt ukkeli jo ottaa kivasti katsekontaktia ja välillä hymyilee sydämen sulattavasti! <3 On se ihana!

Sissin kanssa kellimässä