Ristiäiset ja reissu Pohjois-Karjalaan

61-vuotias kastepuku ja uuden uutukainen
kastetyyny

Lauantaina 8.6 pidettiin ukkelin ristiäiset ja pikkumiehestä tuli Juuso Ukko Ilmari. Ristiäiset olivat kivat, vaikkakin tuntuu että kenellekään vieraalle ei ehtinyt enempää sanoa kuin "terve" ja "heippa". Mie kun olin parhaillaan perähuoneessa imettämässäkin melkein tunnin. Mutta olihan vieraita n. 40, joten aika mahdoton tehtävä seurustella kaikkien kanssa.

Kastepukuna oli miehen suvussa kiertänyt puku, joka on jo 61 vuotta vanha. Kastemalja taas oli minun sukuni puolelta ja siinä on myös kastettu monet, monet lapset.

Ruoat tehtiin talkoovoimin.

Makeita, nam!

Miehen puolelta tuli pääasiallisesti erikoisruokavalioiset (maidottomat ja vegaanit) ja meidän puolelta muut. Pyrittiin hieman tuomaan esille teemaväriltään vihreää mm. ruoissa. Kaikki kiitos makeista kuuluu veljeni puolisolle ja yläaste-aikaiselle ystävälleni. Juustokakut olivat niin suussa sulavan hyviä!

Voileipäkakku

Voileipäkakku väkerrettiin edellisenä iltana monen ihmisen voimin. Eikä kukaan meistä ollut KOSKAAN aiemmin tehnyt voileipäkakkua :D. Tehtiin kerralla iso, eikä sellaista perinteistä paahtoleipäpaketin kokoista. Ja oli laadukkaammista raaka-aineista kuin valmis-italiansalaatti ja kinkkusuikaleet eli tajuttoman hyvää, vaikka itse sanonkin.

Samalla reissulla viihdyttiin pitempäänkin Pohjois-Karjalassa hurmaamassa isovanhempia ja ystäviä sekä Joensuun uudessa kuppilassa Sointulassa myös tuntemattomia.
Oli kiva nähdä ihmisiä, mutta oli myös kiva palata kotiin. Kolmen tunnin ajomatkat sujuivat hyvin, Juuson nukkuessa.

Nyt taas muutama päivä kotosalla ja taas reissataan juhannuksen viettoon pohjoisempaan Karjalaan.

Kommentteihin oli tullut kyselyä miun palautumisesta. Painoa on tällä hetkellä 3 kiloa vähemmän kuin ennen raskaaksi tulemista. Kaiken kaikkiaan siitä kun paino oli alimmillaan raskaana, painoa kertyi 10 kiloa ja ne ovat myös hävinneet. Ja mittään en oo tehny! :D Nyt vain pitäs ottaa itteään niskasta kiinni, alkaa käymään useammin vaunulenkeillä ja syödä muutakin kuin grillimakkaraa (tää on tää kesä ja omakotitalon hauskuus, kun on takapihalla grillikatos), niin pääsis muutenkin parempaan kuosiin. Tuota ylipainoahan on vielä reippaasti edelleen.

Kotona elely sujuu muutenkin ihan kivasti. Juuso (täytyy alkaa opetella käyttämään tuota nimeä "ukkelin" sijaan) on aika tyytyväinen tyyppi. Se itkee pääasiallisesti nälkäänsä ja jos vatsassa on ilmaa.

 Iltaisin Juuso menee yöunille n. 23 aikoihin ja nukkuu n.6-7 tuntia eli todella luksusta! Sitten taas syödään ja nukutaan vielä parisen tuntia, jonka jälkeen noin tunnin välein kunnes ukkeli möykkää tylsyyttään että "nyt ylös, tässä on tylsää vain makailla". Päivisin tosin pikkumies ei nuku kuin 10minuutin-½ tunnin päiväunia, joten silläpä unta riittää yöksi. Huono puoli on siinä, että päivällä ei juuri sitten kotitöitä tehdä, jos mieskin on poissa kotoa.

Imetys on sujunut ja saatiin ekan kuukauden jälkeen rintakumikin pois käytöstä. Onpa kätevää, kun tarvitsee vain raottaa paitaa ja eväät on herralle tarjolla! :) Välillä tuntuu että Juuso syö vähän väliä, mutta jonkin ajan päästä huomaan että se oli vain "maitotilausta" ja seuraavaksi masu täyttyykin nopeammin kun maitoa tulee enemmän. Tämän huomaa myös pumpatessa.

Kestovaippoja ei olla vielä kokeiltu, mutta ajattelin tässä kokeilla piakkoin, kun ukko alkaa olemaan jo tarpeeksi iso etteivät vaipat fuskaa. Neuvolatädinkin mukaan Juuso on hoikan mallinen. Kertakäyttövaipat ovat myös olleet vielä kovin käteviä, kun tämän sinappikoneen vaipassa on lähes joka kerta kakka. ;)


Tää nyt oli taas tällainen pika-kirjoitus ja tehty ilman aivoja eli ei ihan ollut taas ajatukset kasassa. Koitetaan taas kirjoittaa useammin kuin kerran kuussa. Sain taas potkun uuteen postaukseen tuosta uusimmasta kommentista, joten ahdistelkaa vain, niin ehkä saan aikaiseksi kirjoittaa useammin. Ja ihan arkipäiväisistäkin asioista. Mutta nyt nukkumaan tuon pikku-tuhisijan viereen.