Hups! Lipsahti taas pitemmän kaavan tarinoinnin puolelle, mutta hankala alkaa karsimaankaan. Menköön näin. :)
---------------
Laskettu aikahan oli 23.11 ja kirjoittelin sen aamupäivän tuntemuksia
täällä. Tosin emme silloin illalla lähteneet enää sinne joulukauden avajaisiin, vaan mie otin Juuson kanssa päikkärit ja keräilin voimia, kun epäilimme että lähtö tulee yöllä.
Ihan illalla ei sitten enää supistuksia tullutkaan, mutta anoppi tuli kaiken varalta meille yöksi. Yöllä taas tuli jonkinmoisia supistuksia, otin 1g Panadoliakin, mutta ei se auttanut. Sain kuitenkin nukuttua yöllä (Juuso tosin heräsi kolmelta ja tuli meidän väliin), kunnes
4:45 heräsin supistuksiin. Ei ne kuitenkaan hirmuisen kipeitä olleet, hengittelin niitä läpi (nenän kautta sisään, suun kautta ulos). Kävin lämmittämässä geelipussin ja se myös auttoi.Supistusten väli oli kolme minuuttia ja kestivät n.1,5 minuuttia.
Joskus klo.
6 menin suihkuun ja voi taivas, miten hyvältä lämmin suihku tuntui alamahalla supistuksen aikaan. Koko ajan takaraivossa kuitenkin oli, että kuinka paljon kuluu lämmintä vettä "turhaan" :D
Klo.
7 soittelin synnärille, kun ajattelin että sielläkin on nyt sopivasti vuoro vaihtunut. "Millon myö saahaan tulla, kun miulla on nyt klo. 4:45 asti ollut säännöllisiä supistuksia kolmen minuutin välein?" "Saattehan työ tulla silloin kun teistä siltä tuntuu."
Soitin J:lle yläkertaan ja sanoin, että aletaas tekemään lähtöä. J oli vähän sitä mieltä, että olisin voinut herättää aiemminkin. Supistukset alkoivat olemaan jo kovempia ja hengittelin niitä läpi sohvalla istuen, lämmin geelipussi mahalla. J ja Juuso tulivat alas ja anoppikin herätettiin. Juuso laittoi telkkarin päälle sieltä tulikin sopivasti aamupiirrettyjä.
J keräili kamoja kasaan miun käskyttämänä ja aloin tuntea huonovointisuutta. Pyysin muovipussin ja sitten jo oksensinkin messevästi. Jännäsin, että tulenko oksentamaan koko matkan ja varattiin roskasäkkirulla autoon mukaan ja lämmin (kuuma!) geelipussi mahalle.
Päästiin
lähtemään kahdeksan jälkeen, koululaiset odottivat koulutaksia tien varressa.
Sairaalan pihassa oltiin n.
puoli yhdeksältä. J jätti miut pääoven eteen, jossa vielä oksensin autossa. Pokkana vaan nousin oksennuspussin kanssa autosta, heitin sen roskiin ja sopivasti jäin vielä puuskuttelemaan supistusta roskistolppaan. J lähti viemään autoa ja mie käpsyttelin vessaan. Aula oli täynnä mummoja ja pappoja ja siellä mie niiden vieressä puuskuttelin J:tä odotellessa.
Sitten lähdettiin kohti synnytysosastoa. Hississä tuli supistus, enkä ehtinyt hissistä pois ovien avauduttua :D Soitettiin synnärin kelloa ja vastaan tuli kiltin näköinen, n. kolmekymppinen kätilö ensihoitaja-opiskelijan kanssa. Sama oli vastanut miun puheluunkin. Mentiin suoraan saliin, vaihdoin vaatteet ja miulta kysyttiin kivunlievitys-toiveista. Sanoin haluavani kokeilla TENSiä ja sekä epiduraalin. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin
5-6 cm auki n. klo. 9.
TENSiä en saanut kokeilla, koska koin supistukset alamahalla ja sitä ei suositella siihen laitettavaksi vauvan takia. Sain
ilokaasun ja miulle alettiin hommaamaan
epiduraalia heti, koska olin jo sen verran auki.
Samalla kätilö yritti löytää miun surkeista suonista suoniyhteyttä antibiootin takia (positiivinen streptokokki B). Myös gynepuolen lääkäri kävi tökkimässä reikiä miun käsiin ja lopulta anestesialääkäri sai tipan laitettua.
Kello oli jo yli 10. Samalla alettiin valmistautua epiduraalin laittoon, kunnes sanoin että tuntuu kuin paskattaisi ja tarkistettiin kohdunsuun tilanne -
8 cm auki. Kätilö ja anestesialääkäri päätyivätkin spinaalipuudutukseen.
Kahdesti tai kolmesti sitäkin yritettiin laittaa, ennenkuin onnistuivat. Mutta sitten taas aukeni taivas - ei mitään kipua. Ei kyllä muutenkaan mitään tuntoa, esim. sisätutkimusta tehdessä. Siinä mie, J ja ensihoitaja-opiskelija höpöteltiin vaan mukavia sekä päivittelin tilannetta puhelimella mm. ystävälle ja äidille. Eh-opiskelija oli ekaa päivää synnäriharjoittelussa ja meidän synnytys oli ensimmäinen hänen näkemänsä. Itseasiassa sekin oli samasta koulusta kuin J, muttei sentään luokkatoveri - yhteisiä tuttuja kuitenkin löytyi. Tyyppi vaan ihmetteli, että miten me voidaan olla niin rentoja.
 |
Spinaalin vaikutuksen alaisena
(ihanat kuvakulmat :D) |
Kätilö tarkisti tilanteen ja olin täysin auki, mutta kalvot vielä ehjät. Kalvot puhkaistiin ja lapsivesi oli vihreää. Aloin tuntemaan supistusten huippuja ja klo.
12 jälkeen alettiin ponnistushommiin. Olisin halunnut ponnistaa nelinkontin, mutta kätilö sanoi ettei miun jalat kantaisi. Niinpä homma taas tapahtui jenkkileffatyyliin puoli-istuvassa asennossa. J tuki minua hartioista, pyyhki otsaa ja juotti vettä. Välillä säädettiin sänkyä pystymmäksi ja pystymmäksi. Ponnistin ja ponnistin ja ajattelin, että missä se toissynnyttäjän vartin ponnistusvaihe on?
Kauan ähistyäni kätilö keksi tarkistaa tarjonnan, pyysi vielä toisen kätilön mielipidettä ja lopulta pyysivät vielä lääkärin katsomaan ja ultraamaan. Avotarjonta, eli kasvot miun vatsan puolelta sieltä sitten oltiinkin tulossa ja se oli syy junnaamiseen. Onneksi ei kasvot edellä, vaan tukka oli silti se mikä näkyi ekana. Ponnistettiin taas pitkään ja kätilö jo ehti tilata lääkärin imukupilla auttamaan. Se tuntui miusta silloin ihan helvetin hyvältä idealta, sillä vauva ei tuntunut tulevan ulos millään, mutta loppujen lopuksi sain voimaa superponnistuksiin ja niin sitten
syntyi pää ja seuraavalla hengenvedolla loppuvartalo
klo. 13:37. Ponnistusvaihe kesti 1t 22 min. Synnytys kaiken kaikkiaan tasan 9 tuntia. Istukka tuli täydellisenä ja kätilö näytti, että vuotamaan jäävä kohta on aika pieni.
Vauvalta ei imetty hengitysteitä, vaikka vesi oli vihreää. Kuulema joku uusi käytäntö. Vauva oli myös aika sottainen ja verinen ja sai komean mustelman päähän.
Sain jokusen pinnallisen, 1.asteen repeämän, jotka tikattiin. Jalat olivat ihan maitohapoilla ja hartiat ja selkä jumissa. Muuten olin todella hyvävointinen. Kätilö ja opiskelija lähtivät paperihommille, mie jäin imettämään (yrittämään imettää).
Toisen kätilön tultua kävin itse suihkussa, sain puhtaat vaatteet ja sillä aikaa kätilö ja J putsailivat ja mittailivat pojan. Paino 3320g, pituus 49,5cm ja pään ympärys 34,5cm. Saatiin Pommacia, kahvia ja kaakaota, voileivät ja keksit salissa ja sen jälkeen siirryttiin
synnytysvuodeosastolle.---------
"Jouduin" neljän hengen huoneeseen, mutta siellä ei ollut ketään muita. Samana iltana tuli toinen äiti vauvan kanssa samaan huoneeseen ja sillä porukalla meni vuodeosastoaika. Toinen äiti ei ollut kovin puhelias ja hänellä oli puoliso aamusta iltaan seuranaan. Onneksi yhteisissä tiloissa oli äitejä, joiden kanssa tuli juteltua.
Meillä J sai vihdoinkin pitää oikeat varpajaiset ja siihen ei seuraavana päivänä saanutkaan yhteyttä ennen yhtä iltapäivällä. J ja Juuso tulivat seuraavana iltana katsomaan vauvaa ja Juuso oli aika innoissaan. Hetken. Sitten miun päivälliseltä jäänyt leipä vei voiton. :D
Vauvalta
seurattiin lämpöjä vihreän veden ja sen streptokokin vuoksi (eihän se antibiootti ehtinyt edes vaikuttaa ihan sitä vaadittua neljää tuntia) sekä
verensokeriseuranta miun raskausdiabeteksen vuoksi. Kaikki oli oikein hyvin. Itse jännäsin, että nouseeko bilirubiiniarvot ja tuleeko keltaisuutta, mutta ei sitäkään onneksi.
Imettäminen oli hankalaa, vauva ei oikein hoksinut imemistä ekana iltana. Lypsin käsin maitoa, jota kuitenkin tuli hyvin, ja kätilö hörpyytti ja myöhemmin annettiin sitä ruiskulla. Yritin kuitenkin imettää ja 40 minuutin telkkuamisen jälkeen sain vihdoinkin tissin suuhun hyvällä otteella. Siitä se lähtikin sujumaan - ja ilman rintakumia! Samalla meiningillä mennään edelleen :)
Jälkisupistukset olivat muuten sairaalassa ihan järkyttäviä. Tyhmästä päästä kärsi koko ruumis, jos en ollut muistanut olla koko ajan lääkkeiden vaikutuksen alaisena (eli Burana + Panadol) kun aloin imettää. Miulla piti myös olla lämmin geelipussi mahalla, ja silti iski imettäessä kylmänväreet ja etova olo. Melkein oksensin silloinkin.
Oltiin yhteensä kolme päivää sairaalassa ja sitten päästiinkin kotiin opettelemaan uutta elämää nelihenkisenä perheenä.
Puut ne jo kellertää ja lehdet putoilee maahan. Kesä muuttui syksyksi ihan yhdessä yössä.
