Heinäkuun hellureit

Johan tässä on liki kuukausi vierähtänyt edellisten kuulumisten kertomisesta

Kesätukka

Joiku-koira sai innokkaan fanin. Kun Joiku haukkui ja volisi,
piti Juuson päästä heti katsomaan.

Tiistaina 15.7 (21+2) oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin <3 Siellä pikkuinen meille kovasti vilkutteli. Vastasi viikkoja ja sukupuolikin saatiin tietää, mutta se nyt pidetään taas salaisuutena kuten Juusostakin. Saavatpahan muut jännittää! :D

Oltiin taas 10 päivän turneella Pohjois-Karjalassa. Oli rippijuhlaa, ystävälleni ideoimat baby showerit (iik, hänellä laskettuun aikaan enää n. 2 viikkoa!!), mökkeilyä ja lopuksi sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa Ilosaarirokissa. Sekä käytiin uudestaan katsomassa sitä yhtä taloa.

Joka muuten oli edelleen ihana, mieskin tykästyi siihen enemmän. Tosin toinen pariskunta on jo jättänyt siitä talosta tarjouksen ja meillä on pankki-asiat ihan levällään vielä. Ja molemmat saatiin sellainen allergia-kohtaus siellä ulkona, että ehkä se ei olekaan meidän paikka :'(

Iskän kanssa aamukahvilla mökin portailla

Mökillä aamiaisella

Onneks oltiin kerrankin varauduttu joka säähän
(paitsi kumpparit unohdin!)

Juuso kävelee nyt virallisesti :) Se on niin hauskan näköinen kun kävellä tepsuttaa (tai paljain jaloin läpsyttää) menemään. Kynnykset ylitetään huolella (onneksi meillä on niitä - monet tuttavalapset ovat menneet nokalleen meidän kynnyksissä, kun eivät ole tottuneet sellaisiin viritelmiin lattialla :D) ja mie pelkään sydän sykkyrällä, että milloin Juuso keksii yrittää kävellä portaat itsekseen.

Hetkeksikään ei voi enää tuota pikkuapinaa jättää silmistään. Silmänräpäyksessä ollaan jo eri puolella taloa, kiivetty pöydälle, sohvalle, keittiöjakkaralle tai minne vain, mikä on hiukankin mahdollista. Ruokailut ovat jo rauhoittuneet - ei mitään raivareita enää, mutta poika osaa selvästi osoittaa että mikä maistuu ja mikä ei. Ei-maistuvat nimittäin lentävät kaikista kielloista huolimatta lattialle. Mur.

Tänään miun ollessa suihkussa, J vahti lasta ja kävi nohevana miehenä vessassa ovi auki. Tottakai sinne löytyy heti vessakaveri ja pikkuauto sujahtelee roskikseen, vessapaperia riivitään ja lopuksi -taas silmänräpäyksessä!-  pikkuauto onkin jo vessanpöntössä. Ja tietenkin niin, ettei sitä ole ehditty vetää. *huoh*

Käytiin myös Taistelijan talolla ja taistelupaikalla Öykkäsenvaaralla

Monet naurut saa nauraa päivässä ja vastaavasti myös hermoja kiristellä. Mutta on se vaan niin rakas oma pieni <3 En vaihtaisi päivääkään pois.

Kyllä tällä äidillä teki tiukkaa Ilosaarirokin aikaan olla erossa KAKSI (!!) yötä omasta viidakkovekarastaan. Nyt ollaankin oltu niin mammanpoikaa, että. :)

21+0 Sunnuntaina, Ilosaarirokin jälkeen.
Kiva oli tiistaina mennä ultraan,
kun tekstit näkyivät vielä vaikka
kuinka hinkkasin :D