Vauvakuplassa

Ajattelin tulla kertomaan pitkästä aikaa kuulumisia. Vauva rupesi jo yöunille ja Juuso ja J ovat kanssa jo nukkumassa, joten minulla on vihdoinkin rauhallinen hetki kirjoitella.

Jasper Ahti Oliver

Blogi on useinkin mielessä ja postausideoita olisi, kun vain olisi aikaa ja jaksamista käyttää se vapaa-aika kirjoittamiseen. Jotenkin on vain niin helppo nollata aivoja illalla (yöllä) tuijottamalla telkkaria.

Viikonloppuna pidettiin ristiäiset meillä kotona ja poika sai nimeksi Jasper Ahti Oliver. Jasper on edelleen rauhallinen vauva. Nyt on jo alkanut löytyä rytmiäkin: klo.23 aikoihin vauva rupeaa yöunille ja herää uuteen päivään klo. 9-10 aikoihin. Yöllä Jasu herää 1-2 kertaa syömään ja useimmiten vaihdan myös vaipan.

Ikää jätkällä on tänään tasan 2kk. Käytiin torstaina neuvolassa ja painoa oli 5,9kg ja pituutta 58,6cm. Täysimetyksellä mennään ja hyvin poika kasvaa.

Nenä on ollut tukossa jo kuukauden. Joulun aikoihin saatiin nuha koko perhe ja Jasperilla se on ollut sitkeässä. Juuri kun se oli helpottamassa, tuli tuttavaperheen käynnin mukana uusi kierros. *huoh*

Juuso on suloinen isoveli, mutta myös villiviikari. Kun käytiin pari kuukautta myöhässä 1,5v-neuvolassa ja neuvolan täti pyysi kuvailemaan Juusoa, vastasin: "Ennen olisin sanonut että hitaasti lämpeävä ja sivusta seuraileva tuumiskelija, mutta nyt en enää tiedä" :D Juusosta on tullut sosiaalinen villiviikari, joka vetää sormesta tuntemattomammankin vierailijan kanssaan leikkimään duploilla.

Pikkuveljelle Juuso on kiltti ja huolehtiva. Mustasukkainen se ei ole, mutta tietenkin huomionkipeä. Luonnollisesti J on ollut enemmän Juuson kanssa, mutta koitan minäkin leikkiä Jasperin päiväunien aikaan duploilla tai lukea kirjoja. Onneksi kirjojen lukeminenkin onnistuu jotenkuten myös imetyksen ohessa (voi aina houkutella Juuson tihnehtimästä, kun kutsuu lukemaan) ;)
Juuso on myös ahkera apulainen kotitöissä, kuten tiskikoneen tyhjentämisessä tai pyykkikoneen täyttämisessä.

Odotan innolla kevättä, kun olisi lämpimämmät kelit (eikä -20 kuten viimeaikoina), jolloin voi pukea lapsille kevyemmin päälle ja lähteä hetken mielijohteesta ulos. Kesällä on myös tarkoitus alkaa opettamaan Juusoa kuivaksi ihan huolella, kun voi juosta pihallakin vaikka ilman housuja ja ikä alkaa olemaan sopiva hoksaamaan näitä pissi- ja kakka-asioita.

Jotenkin vain päivät ovat hyvin samanlaisia ja tulee kökittyä paljon sisällä. Mutta positiivista on, että meillä käy kavereita ja sukulaisia aika usein.
Suunnitelmissa on myös alkaa tutustumaan paikallisiin menemällä esim. srk:n perhekerhoon torstaisin, mutta ainainen ongelma on se, että me herätään niin myöhään. Välillä on ikävä Saimaanharjulle, kun siellä pääsi kauppaan ja kerhoihin kävellen. Mutta eiköhän tämä tästä ala iloksi muuttua, kunhan kevät koettaa ja Jasperkin kasvaa isommaksi ja on helpompi lähteä.

Keksirosvo ristiäisissä

Ja keksimonsteri iski jälleen seuraavanakin
päivänä!

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille ja ihanaa seuraavaa vuotta!

Miun on pitänyt tulla monesti kertomaan tänne kuulumisia, mutta päivät senkuin vilahtelee ja juuri kun kuvittelet istahtavasi koneelle, niin vauva pöräyttää kakat ja haluaa syödä.


Vauva on melko tyytyväinen ja rauhallinen tapaus ja kasvaa hurjaa vauhtia. Eilen 4 viikkois-neuvolassa oli painoa jo 4715g ja pituutta 55cm. Mutta nyt vielä viimeisten joulutouhujen pariin (Juuson joulukalenterin yllätys, viimeinen paketointi jne.) 

 

Nauttikaa jouluruoista, yhdessäolosta ja jouluperinteistä!

Synnytyskertomus pikkukakkosesta

Hups! Lipsahti taas pitemmän kaavan tarinoinnin puolelle, mutta hankala alkaa karsimaankaan. Menköön näin. :)
---------------
Laskettu aikahan oli 23.11 ja kirjoittelin sen aamupäivän tuntemuksia täällä. Tosin emme silloin illalla lähteneet enää sinne joulukauden avajaisiin, vaan mie otin Juuson kanssa päikkärit ja keräilin voimia, kun epäilimme että lähtö tulee yöllä.

Ihan illalla ei sitten enää supistuksia tullutkaan, mutta anoppi tuli kaiken varalta meille yöksi. Yöllä taas tuli jonkinmoisia supistuksia, otin 1g Panadoliakin, mutta ei se auttanut. Sain kuitenkin nukuttua yöllä (Juuso tosin heräsi kolmelta ja tuli meidän väliin), kunnes 4:45 heräsin  supistuksiin. Ei ne kuitenkaan hirmuisen kipeitä olleet, hengittelin niitä läpi (nenän kautta sisään, suun kautta ulos). Kävin lämmittämässä geelipussin ja se myös auttoi.Supistusten väli oli kolme minuuttia ja kestivät n.1,5 minuuttia.

Joskus klo. 6 menin suihkuun ja voi taivas, miten hyvältä lämmin suihku tuntui alamahalla supistuksen aikaan. Koko ajan takaraivossa kuitenkin oli, että kuinka paljon kuluu lämmintä vettä "turhaan" :D

Klo. 7 soittelin synnärille, kun ajattelin että sielläkin on nyt sopivasti vuoro vaihtunut. "Millon myö saahaan tulla, kun miulla on nyt klo. 4:45 asti ollut säännöllisiä supistuksia kolmen minuutin välein?" "Saattehan työ tulla silloin kun teistä siltä tuntuu."

Soitin J:lle yläkertaan ja sanoin, että aletaas tekemään lähtöä. J oli vähän sitä mieltä, että olisin voinut herättää aiemminkin. Supistukset alkoivat olemaan jo kovempia ja hengittelin niitä läpi sohvalla istuen, lämmin geelipussi mahalla. J ja Juuso tulivat alas ja anoppikin herätettiin. Juuso laittoi telkkarin päälle sieltä tulikin sopivasti aamupiirrettyjä.

J keräili kamoja kasaan miun käskyttämänä ja aloin tuntea huonovointisuutta. Pyysin muovipussin ja sitten jo oksensinkin messevästi. Jännäsin, että tulenko oksentamaan koko matkan ja varattiin roskasäkkirulla autoon mukaan ja lämmin (kuuma!) geelipussi mahalle.
Päästiin lähtemään kahdeksan jälkeen, koululaiset odottivat koulutaksia tien varressa.

Sairaalan pihassa oltiin n. puoli yhdeksältä. J jätti miut pääoven eteen, jossa vielä oksensin autossa. Pokkana vaan nousin oksennuspussin kanssa autosta, heitin sen roskiin ja sopivasti jäin vielä puuskuttelemaan supistusta roskistolppaan. J lähti viemään autoa ja mie käpsyttelin vessaan. Aula oli täynnä mummoja ja pappoja ja siellä mie niiden vieressä puuskuttelin J:tä odotellessa.

Sitten lähdettiin kohti synnytysosastoa. Hississä tuli supistus, enkä ehtinyt hissistä pois ovien avauduttua :D Soitettiin synnärin kelloa ja vastaan tuli kiltin näköinen, n. kolmekymppinen kätilö ensihoitaja-opiskelijan kanssa. Sama oli vastanut miun puheluunkin. Mentiin suoraan saliin, vaihdoin vaatteet ja miulta kysyttiin kivunlievitys-toiveista. Sanoin haluavani kokeilla TENSiä ja sekä epiduraalin. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 5-6 cm auki n. klo. 9.

TENSiä en saanut kokeilla, koska koin supistukset alamahalla ja sitä ei suositella siihen laitettavaksi vauvan takia. Sain ilokaasun ja miulle alettiin hommaamaan epiduraalia heti, koska olin jo sen verran auki.

Samalla kätilö yritti löytää miun surkeista suonista suoniyhteyttä antibiootin takia (positiivinen streptokokki B). Myös gynepuolen lääkäri kävi tökkimässä reikiä miun käsiin ja lopulta anestesialääkäri sai tipan laitettua. Kello oli jo yli 10. Samalla alettiin valmistautua epiduraalin laittoon, kunnes sanoin että tuntuu kuin paskattaisi ja tarkistettiin kohdunsuun tilanne - 8 cm auki. Kätilö ja anestesialääkäri päätyivätkin spinaalipuudutukseen.

Kahdesti tai kolmesti sitäkin yritettiin laittaa, ennenkuin onnistuivat. Mutta sitten taas aukeni taivas - ei mitään kipua. Ei kyllä muutenkaan mitään tuntoa, esim. sisätutkimusta tehdessä. Siinä mie, J ja ensihoitaja-opiskelija höpöteltiin vaan mukavia sekä päivittelin tilannetta puhelimella mm. ystävälle ja äidille. Eh-opiskelija oli ekaa päivää synnäriharjoittelussa ja meidän synnytys oli ensimmäinen hänen näkemänsä. Itseasiassa sekin oli samasta koulusta kuin J, muttei sentään luokkatoveri - yhteisiä tuttuja kuitenkin löytyi. Tyyppi vaan ihmetteli, että miten me voidaan olla niin rentoja.

Spinaalin vaikutuksen alaisena
(ihanat kuvakulmat :D)

Kätilö tarkisti tilanteen ja olin täysin auki, mutta kalvot vielä ehjät. Kalvot puhkaistiin ja lapsivesi oli vihreää. Aloin tuntemaan supistusten huippuja ja klo. 12 jälkeen alettiin ponnistushommiin. Olisin halunnut ponnistaa nelinkontin, mutta kätilö sanoi ettei miun jalat kantaisi. Niinpä homma taas tapahtui jenkkileffatyyliin puoli-istuvassa asennossa. J tuki minua hartioista, pyyhki otsaa ja juotti vettä. Välillä säädettiin sänkyä pystymmäksi ja pystymmäksi. Ponnistin ja ponnistin ja ajattelin, että missä se toissynnyttäjän vartin ponnistusvaihe on?

Kauan ähistyäni kätilö keksi tarkistaa tarjonnan, pyysi vielä toisen kätilön mielipidettä ja lopulta pyysivät vielä lääkärin katsomaan ja ultraamaan. Avotarjonta, eli kasvot miun vatsan puolelta sieltä sitten oltiinkin tulossa ja se oli syy junnaamiseen. Onneksi ei kasvot edellä, vaan tukka oli silti se mikä näkyi ekana. Ponnistettiin taas pitkään ja kätilö jo ehti tilata lääkärin imukupilla auttamaan. Se tuntui miusta silloin ihan helvetin hyvältä idealta, sillä vauva ei tuntunut tulevan ulos millään, mutta loppujen lopuksi sain voimaa superponnistuksiin ja niin sitten syntyi pää ja seuraavalla hengenvedolla loppuvartalo klo. 13:37. Ponnistusvaihe kesti 1t 22 min. Synnytys kaiken kaikkiaan tasan 9 tuntia. Istukka tuli täydellisenä ja kätilö näytti, että vuotamaan jäävä kohta on aika pieni.

Vauvalta ei imetty hengitysteitä, vaikka vesi oli vihreää. Kuulema joku uusi käytäntö. Vauva oli myös aika sottainen ja verinen ja sai komean mustelman päähän.

Sain jokusen pinnallisen, 1.asteen repeämän, jotka tikattiin. Jalat olivat ihan maitohapoilla ja hartiat ja selkä jumissa. Muuten olin todella hyvävointinen. Kätilö ja opiskelija lähtivät paperihommille, mie jäin imettämään (yrittämään imettää).

Toisen kätilön tultua kävin itse suihkussa, sain puhtaat vaatteet ja sillä aikaa kätilö ja J putsailivat ja mittailivat pojan. Paino 3320g, pituus 49,5cm ja pään ympärys 34,5cm. Saatiin Pommacia, kahvia ja kaakaota, voileivät ja keksit salissa ja sen jälkeen siirryttiin synnytysvuodeosastolle.---------
"Jouduin" neljän hengen huoneeseen, mutta siellä ei ollut ketään muita. Samana iltana tuli toinen äiti vauvan kanssa samaan huoneeseen ja sillä porukalla meni vuodeosastoaika. Toinen äiti ei ollut kovin puhelias ja hänellä oli puoliso aamusta iltaan seuranaan. Onneksi yhteisissä tiloissa oli äitejä, joiden kanssa tuli juteltua.

Meillä J sai vihdoinkin pitää oikeat varpajaiset ja siihen ei seuraavana päivänä saanutkaan yhteyttä ennen yhtä iltapäivällä. J ja Juuso tulivat seuraavana iltana katsomaan vauvaa ja Juuso oli aika innoissaan. Hetken. Sitten miun päivälliseltä jäänyt leipä vei voiton. :D

Vauvalta seurattiin lämpöjä vihreän veden ja sen streptokokin vuoksi (eihän se antibiootti ehtinyt edes vaikuttaa ihan sitä vaadittua neljää tuntia) sekä verensokeriseuranta miun raskausdiabeteksen vuoksi. Kaikki oli oikein hyvin. Itse jännäsin, että nouseeko bilirubiiniarvot ja tuleeko keltaisuutta, mutta ei sitäkään onneksi.

Imettäminen oli hankalaa, vauva ei oikein hoksinut imemistä ekana iltana. Lypsin käsin maitoa, jota kuitenkin tuli hyvin, ja kätilö hörpyytti ja myöhemmin annettiin sitä ruiskulla. Yritin kuitenkin imettää ja 40 minuutin telkkuamisen jälkeen sain vihdoinkin tissin suuhun hyvällä otteella. Siitä se lähtikin sujumaan - ja ilman rintakumia! Samalla meiningillä mennään edelleen :)

Jälkisupistukset olivat muuten sairaalassa ihan järkyttäviä. Tyhmästä päästä kärsi koko ruumis, jos en ollut muistanut olla koko ajan lääkkeiden vaikutuksen alaisena (eli Burana + Panadol) kun aloin imettää. Miulla piti myös olla lämmin geelipussi mahalla, ja silti iski imettäessä kylmänväreet ja etova olo. Melkein oksensin silloinkin.

Oltiin yhteensä kolme päivää sairaalassa ja sitten päästiinkin kotiin opettelemaan uutta elämää nelihenkisenä perheenä.

Tässä hän on!

Sotkuinen pikkuinen

Kotiinlähtöä tekemässä

Veljekset

Ikää 1 viikko

Poika on syntynyt maailmaan

Poika näki päivänvalon 24.11 klo.13:37.
Pituutta on 49,5cm, painoa 3320g ja pään ympärys 34,5cm.
Synnytys lähti käyntiin 24.11 klo. 4:45 säännöllisillä supistuksilla (3min välein). Soittelin klo. 7 sairaalaan ja oltiin siellä n. yhdeksältä. Olin silloin 5-6 cm auki. Sain ilokaasua ja alettiin puuhaamaan epiduraalia. Sitä ennen sanoin, että on tunne perseessä ja olinkin jo kahdeksan senttiä auki. Sainkin lopulta spinaaalin (kolmannella yrityksellä, tippareikiä on kuus yritystä). Se oli ihan loistava - autto heti ja en tuntenut mitään. Juteltiin vain mukavia J:n ja (taas) ensihoitajaopiskelijan kanssa. Supistukset alkoivat tuntua n.1,5 tunnin päästä, jolloin myös puhkaistiin kalvot ja olin täysin auki. Lapsivesi oli vähän vihreää ja alettiin ponnistamaan. Ponnistin, ponnistin ja ponnistin ja huomattiin että poika on avotarjonnassa eli syntymässä kasvot ylöspäin, minkä takia vaihe ei tuntunut etenevän. Lääkärikin kävi sen toteamassa. Aikani ponnistettua kätilö kutsui jo lääkärin laittamaan imukuppia, mutta sain pojan ponnistettua ennen lääkärin tuloa. Ponnistusvaihe kesti 1t 22min.


Nyt on kaikki hyvin. Iskää ja Juusoa odotellaan saapuvaksi. Kuvaa en saa puhelimella tähän laitetuksi :/

Laskettu aika

Tänään on laskettu aika eli 40+0. Lisäksi on miun ja J:n 8.vuosipäivä eli kiva päivämäärä silläkin saralla.

Tänään on tuntunut mahassa ja alapäässä vihlontaa, juilintaa ja painetta ja mahakin toiminut pitkästä aikaa kunnolla. Kaipa näitä supistuksiksi voisi sanoa, ainakin tekisi mieli sellaista lämmintä kaurapussia mahalle (mutta yhyy, meillä ei ole sellaista!). Ja ne tulee ja menee. Ihan uusi tunne tämä, kun Juusosta meni silloin vedet ja kun supistukset alkoivat, ne alkoivat aika kovina ja säännöllisesti heti tunnin kuluttua vesien menosta.

Tämän päivän ohjelmassa olisi käydä suihkussa (kunhan J tulee Venäjältä tankkaamasta) ja lähteä Joensuuhun joulukauden avajaisiin, mikäli tämä tulokas päättääkin olla tulematta. Käytiin perjantaina katsomassa Tohmajärven joulukauden avajaiset ja ilotulitus oli ainakin hieno!

Ehkä kaiken varalta nappaan sairaalakassinkin autoon mukaan, jos jäädään sille tielleen. Nyt nimittäin tätäkin kirjoittaessa alkaa siltä tuntua, että parempi kaivella esiin kamat. Kyllä nämä ovat supistuksia.

Taidankin lopetella, täytyy taas kiirehtiä vessaan! :D

Taaperoisen elämää

"auva"

Kertoillaanhan välillä Juuson kuulumisia puhelimesta löytyvien kuvien kera.

Juuso on alkanut vihdoin tapailemaan enemmän sanoja, muutamien tuttujen ja turvallisten sanojen lisäksi. Kirjoja katsellessa ja lukiessa täytyy nimetä kaikki Juuson osoittelemat kohdat (ja ne samat toistuu ja toistuu). Muutenkin kaiken nimeäminen on tämän hetken in - luonnollisesti, niiinhän sitä oppii :).

Uusi, usein tuleva sana on vauva, joka usein kuulostaa "auva". Juuso myös bongaa lehdistä ja telkkarista kaikki vauvojen kuvat ja hoksaa myös, kun ollaan esim. sanottu sitteristä että se on vauvalle, mutta ei osaa kuitenkaan yhdistää asiaa mitenkään miun mahaan.

Juusosta on tullut myös loukkaantuja ja esi-uhmis. Tavarat lentelee ja kokee kovia, jos joku ei mene mieltä myöten, ruoka on "väärää", ei saakaan juoda pelkkää piimää ruoan sijasta, kielletään jostain (ja sitähän meillä tapahtuu), vaihdetaan vaippaa väärään aikaan tms. Myös satuttamistarkoitus on keksitty; äitiä ja iskää saatetaan raapia, lyödä tai purra (miullakin navan vieressä mustelma, kun hammastahnatuubista oli luovuttava nukkumaan mentäessä). Ennen luulin että nekin tavat malliopitaan jostain, mutta ilmeisesti ne on meihin ihmisiin sisäänasennettu ominaisuus (kuten voin nuoleminenkin leivältä).

Isänpäiväkortteja maalailemassa

Mutta on Juuso oikeasti aika kultapoika. Hymyilee, hassuttelee ja on mukana arjen askareissa innokkaasti (välillä vähän liiankin... :D). Juuso saa viedä esim.tiskikonetta tyhjentäessä pakasterasiat, niiden kannet, kattilat ja niiden kannet kaappeihin paikoilleen tai pöytää kattaessa viedä astioita pöydälle, ja voi sitä ylpeyttä pienen pojan olemuksessa <3


Juuso syö ruokansa itse joko teelusikalla tai nyt parina kertana on onnistunut jopa pienellä haarukalla ja juo omista mukeistaan, ilman nokkaa. Tarvittaessa myös onnistuu Kartio-lasista juominen, mutta pelkään niiden särkyvän siinä tohinassa :D

Pottailut jäivät jotenkin muuton jälkeen vähälle ja nyt ollaan koitettu vähän tsemppailla. Tosin tässä on alkanut iskemään myös uhma mukaan kuvioihin. Päiväunien jälkeen heti saadaan yleensä pissa pottaan, mutta muulloin saatetaan istua 10 minuuttiakin ja kun luovutetaan ja laitetaan vaippa, niin muutama minuutti - ja pissa tai kakka on vaipassa. Vaikka kuinka aina pidetään riemubileet pottapissien jälkeen. Mutta kyllä se siitä sitten, omalla painollaan.

1,5v-neuvolassa ei olla käyty, kun se olisi sattunut samalle päivälle vauvan kokoarvion kanssa ja peruin sen. Ja koska neuvolan puhelinaika on typerä 8-10, niin muistan asian aina aikaisintaan klo.10:10, joten en ole saanut sitä aikaiseksi varata. Mutta viimeistään sitten, kun vauvan kanssa siirrytään lastenneuvolan puolelle, varataan joku tupla-aika. Juuso kuitenkin kehittyy normaalisti ja meillä ei ole huolta mistään.

Hampaita on nyt putkahtelemassa useampi kerrallaan, ainakin kulmahampaat. Läpi taitaa olla 11 hammasta ja kolme tuloillaan.

Ja pian rakkaasta esikoisestamme tulee isoveli! <3

Askartelin kortteja yöllä ja tajusin liiman olevan alakerrassa, enkä halunnut
vahingossakaan herättää ketään, joten nohevana tyttönä ompelin kortit kasaan.

Lumen syöminen on myös oivallettu -
mikä tärkeä selviytymistaito!