lauantai 8. helmikuuta 2014

Kotitonttu

Onpas ollut mukavaa, kun mieskin on tehnyt nyt vain yhden vuoron päivässä ja sitä näkee kotonakin. Juusokin viihtyy iskän seurassa, könittää perässä, itku tulee kun isi lähtee töihin ja hymyillään leveästi kun se tulee kotiin.

Ruokavaliota ollaan taas vähän laajennettu ja muutettu. Vauvojen valmispuurojen sijaan aloin keitellä iltapuuroksi Nallen neljää viljaa ja se on maistunut eikä aiheuttanut masuvaivoja. Aiemmin kokeilin Myllyn Paras- kaurapuuroa, mutta siinä on kypsymisaika niin paljon pidempi että se pieni annos joko paloi pohjaan tai jää raa'aksi. Nalle-puuro maistuu ja sekaan heitän hieman itse kerättyjä vadelmia pakkasesta.

Pakastetut vadelmat maistuvat myös sellaisenaan - ovat Juuson suurta herkkua! Voi kun olisi tullut kesällä kerättyä enemmän marjoja, pakkasessa ei ole kuin muutama hassu desilitra.

Juuso on myös saanut maistaa avokadoa. Tai siis syödä. Yhtenä päivänä meni melkein kokonainen avokado välipalaksi. Siinä on paljon kaliumia, B-, E- ja K-vitamiinia. Itse olen ollut aika kranttu  erikoisten syömisten suhteen, mutta olen J:n myötä oppinut syömään moniakin ruoka-aineita (valkosipuli, feta-  ja homejuustot, avokado yms.). kerran kun menin Tapaninpäivänä -06 tapaamaan J:n perhettä, oli ruoalla alkupalaksi täytettyä avokadoa. Siinäpä tälle ennakkoluuloiselle oli hommaa lappaa suuhunsa sellaista, mitä ei ollut koskaan ennen nähnyt :D


Ipana on taas kasvanut sellaista vauhtia että koon 74 vaatteet alkavat olla nafteja ja monen aamun vaatteisiin itku-parku-tunkemis-operaation jälkeen päätin käydä ostamassa muutaman 80:sen bodyn ja paidan. Reiman liikkeessä olikin Tutan vaatteita paljon väh. -50% alennuksessa. Ostin kolme paitaa ja bodyn. 3/4 on sitä ihanaa pallokuosia eri väreissä <3



Juuso on myös opetellut viimeaikoina ymmärtämään (ja tottelemaan) sanaa EI. Johdot ovat yksi Juuson suurista rakkauksista pölynimurin ohella ja usein sen johdon päässä on myös jotain arvokasta. Läppäri, tietokoneen ulkoinen kiintari, kaiuttimet jne. ovat meinanneet saada kyytiä. Napakan  EI:n kuullessaan tekeminen keskeytyy, mutta hetken kuluttua jatketaan. Ja kun kielletyn asianluota siirretään pois, loukkaannutaan verisesti. (Tämä on Juuson bravuuri ollut jo kolme kuukautta, jotkut äitikaverit ovat ihmetelleetkin että joko Juuso osaa tuollaisesta suuttua.) Mutta alkaa ei-sana vihdoinkin tarttua pikku-ukon päähän, kun sen kuullessaan katsotaan äitiin hieman pettyneenä (kunnes jatketaan).

4 kommenttia:

  1. Meillä menee samanlailla tuon Ei sanan kanssa. Uskotaan, mutta hetken päästä kokeillaan taas onnea! Suututaan verisesti kun kielletään ja siirretään pois, monesti yritetään suuttuessa purra, ja oikein täristään kädet nyrkissä kun ärsyttää.. Temperamenttia ainakin löytyy! :D Ihana tuo pallo body!

    VastaaPoista
  2. Voi pojat! :) Kumman puolelta Oliivi on temperamenttinsä perunut?

    Mielenkiinnolla voidaan odotella uhmaikää!! :D

    VastaaPoista
  3. Mukavasti Juuso alkkaa ylttääkkin jo kaikkialla, vielä kun se oppis sanommaan Rontille EI kun se tullee pesemään naamaa:D Ei siihenkään ennää kauaa mene etä alkaa pulpattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti se jo puhua palpattaa ja kalkattaa, mutta kun sitä ei vaan vielä ymmärrä. :P

      Juuso vaan tykkää koirien pusuista ja hellyydenosoituksista :)

      Poista