Hei, me seisoskellaan ja retkeillään!



Pikkuinen tiskikoneen tyhjentäjä <3

Juuso on päättänyt opetella kaikki taidot kerralla. On keksitty konttaaminen (tosin ryömiminen on nopeampaa ja näin ollen suositumpaa) ja seisomaan nouseminen tukea vasten. Kaikkea pitää räpeltää. Juttua tulee kovasti, mutta selviä sanoja ei vielä (paitsi äiti miun mielestä on tullut jo kauan).

Ihme kehitysharppaus ihan viikon, parin sisään.


J:llä oli viikonloppu vihdoinkin vapaa ja nautittiin siitä. Perjantaina mies pääsi aiemmin harjoittelusta ja tuli kotiin kukkapuskan kanssa <3 Lauantaina meille tuli vieraita: veljeni puolisoineen sekä entinen koulukaverini amiksen ajoilta perheineen.

Juuso sai ihmetellä 1v. neidin ja liki 3v. pojan leikkejä. Poika toivoi jo Juusosta kovasti leikkiseuraa, kun oli matkan kysellyt Juusosta. En tiedä oliko pettymys, kun Juuso ei oikein osannut
vielä kaverina leikkiä. Kyllä se jo puolen vuoden päästä häärää 
mukana!




Hirveen hyvin kulkeva pulkka ja
narussa roikkuva nelijalkainen
apulainen

Illemmalla amiskaverin perheen lähdettyä lähdettiin vielä lopulla porukalla käymään jäällä ulkoiluttamassa koiria. Lunta satoi ja oli viimeinen kerta vaunuilla, lunta oli jo sen verran paljon.

Sunnuntaina ajattelin rentouttaa J:tä laavureissun merkeissä (onko kukaan huomannut meidän intoilua pienimuotoiseen retkeilyyn? :D ). Aamu meni termospulloja etsiessä ja pestessä, ja kun eväät olivat repussa, hurautettiin autolla entisille asuinkulmille. Jätettiin auto, laitettiin lapsi kantoliinaan, tavarat pulkkaan ja nenä kohti kolmen kilometrin päässä siintävää Ruohosaarta.

 Virhe nro. 1: J:llä liian vähän vaatetta päällä (annoin mm. oman kaulahuivini)
 Virhe nro. 2:  Kantoliina. (Olis pitänyt vaan ottaa Manduca, kun ei olla kunnolla harjoiteltu liinan sidontoja)
 Virhe nro. 3: Vauvapulkka. (Se ei ole mikään umpihankivekotin)

Päästiin tunnin (!) vastatuuleen taivalluksen jälkeen vihdoin perille. Kyseinen laavu on suosittu etenkin talvisaikaan,  kun hiihtolatu kulkee aivan vierestä. Monta porukkaa ehti istumaan meidänkin aikaan tulien ääressä ja yksi pyöräilijä (!!) kysyikin, että ollaanko jäämässä yöksi. Sen tavaramäärän kanssa varmaan näytettiinkin siltä. Tosin olin sillä hetkellä myös imettämässä Juusoa siinä päiväunille.

Syötiin makkaraa ja Juuso sai hedelmäsmoothieta sellaisesta imettävästä pakkauksesta, jota hieman lämmittelin paitani alla :D. En ole keksinyt toistaiseksi parempaakaan reissuevästä, joka olisi vähän täyttävämpää, jonka voisi syöttää talvisessa säässä ja mieluiten lämpimänä. Ideoita? Mutta kohtahan Juusokin voi syödä samaa kuin me.

Oltiin myös sovittu tapaavamme Nea, kunhan se ehtii. Ja tulihan se viimeiseksi vartiksi, kunnes oli pakko tehdä lähtöä pimeän alta. No Sissi sai ainakin leikkiä paluumatkan (joka onneksi meni sutjakammin).

Loppuilta sitten vain lötköiltiin ja Juuso osasi arvostaa mahdollisuutta liikkua itse.

Maanantai-iltana paikallinen MLL järjesti kirjastolla ystävänpäivä-askarteluillan kaiken ikäisille lapsille. Se alkoi klo. 17 ja muistin sen klo. 17:03. Pikainen vaipanvaihto ja ipana autoon, kun kerrankin jotain meidän päivärytmiin sopivaa tapahtuu. Yhtenä tapahtuman järjestäjistä oli tämä pariin kertaan mainittu naapuruston mammakaveri. Juuso maalasi sormiväreillä muutamat korttipohjat, jotka mie sitten askartelin loppuun.

Juuso hengaili tutun K:n tyttösen kanssa. Alkuun piti kytätä vain minua ja itku tuli parin metrin päästä, vaikka meillä oli suora näköyhteys. Ajan kuluessa ukkelikin alkoi rentoutua ja tutkia huonetta ja muita lapsia.

Tuli tunne, että ne perhekerhot olisivat tällaiselle sosiaaliselle äidille varmasti aika nappi-juttu, mutta edelleen uni vie varmaan aamuisin voiton (vaikka heräämiset ovatkin meillä vähän aikaistuneet).