Pikku-ukko

Pe klo. 13:21 Pikku-ukko näki päivänvalon. Painoa 3192g ja pituutta 50cm. Pipo 34 cm. Ei päästy tänään vielä kotiin, kun bilirubiinit on koholla ja ukkeli sinivalohoidossa. Joskohan huomenna...

Nyt se on menoa

On kevät!

Huimaa, miten vauhdilla lumet ovat sulaneet. Pitkittyneen kevään tulon jälkeen se iski sitten oikein kertaheitolla. Tai no, sateistahan me saadaan tätä ilmiötä kiittää, että vihdoinkin kevät tuli. Jäälle vähän on haiku, kun tuolla liukkaalla, koirankakkaisella polulla ei ole läheskään yhtä mukava kulkea. Mutta toivotaan ensi talvelle yhtä hyviä hankiaisia!


Sain myös inspiraation päivittää blogin ilmeenkin vähän pirteämmäksi (voiko siitä oranssista pirteämpää olla?). Tai no, sanotaan että raikkaammaksi. Miulla on tuollainen ruohon- ja limenvihreä kausi ja haluaisin sitä kaikkialle <3

Nyt ollaan tavaraa viety kolme kuormaa talolle ja vieläkään en muistanut kuvia ottaa. Ehkäpä sitten, kun siellä on valmista ja muutto ohi. Siellä on aika likaista, sain varmaan toistakymmentä hämähäkin seittiä pyyhkiä jo pelkästään alakerran katoista. Vielä on monta kolosta (ja yläkerta) käymättä läpi.

Haalittiin parista kaupasta pahvilaatikoita ja sitten mie keksin noin edullisen vauvan kuljetus -välineen! Ihan turhaa kukaan hankkii kalliita Brioja tai muita, kun Pirkka Banaanilaatikko on lähes yhtä pätevä. Ainakin ekologinen. Sen voi laittaa myös vaikka kottikärryihin.

Nyt on tiistai-iltana ja keskiviikkona tullut välillä niitä kipeitäkin supistuksia (ne on varmaan niitä, kun välillä koskee kipeästi koko alamahaan ja ei se kestä kuitenkaan hirmuisen kauaa). Se kertoo, että vihdoinkin alakerrassa varmaan alkaa tapahtua jotain eli jees! :)

Eipä tässä muuta. Huomenna taas muuttorumba ja pakkaaminen jatkuu. Iltasella saapuvat myös ensimmäiset muuttomiehet ja -nainen :) Lauantaina on the muuttopäivä, ja sen jälkeen sitä asutaankin siellä. :)

Kokoarvio

Eilen oli se lääkärintarkastus ja koko-arvio äitipolilla. Vein J:n kouluun jo kahdeksaksi ja ajattelin suoraan ajella sairaalalle, vaikka aika oli yhdeksältä. Ainakin oli aikaa etsiä ilmainen parkkipaikka.

Ilmottauduin jo puolta tuntia etukäteen paikalla olevaksi ja sittenpä kätilö jo ottikin opiskelijansa kanssa miut heti hoiviinsa. Ensin puhuttiin käynnin kulusta, otettiin paino ja verenpaine ja sen jälkeen mentiin ottamaan vauvan sydämen sykettä käyrälle. Kaveri oli vilkkaalla päällä ja karkaili taas alta pois, mutta kuulema hieno käyrä tuli.

Pian pääsin myös lääkärille. Se ronkki inhottavasti, mutta onneksi nopeasti. Kohdunsuu oli kiinni, mutta kohdunkaula lyhentynyt kuitenkin sentillä eli jäljellä 2cm. Vauva oli kuulema jo aivan alhaalla.
Sitten ultrattiin ja lääkäri ei turhia jutustellut. Itse sieltä tunnistin selkärankaa, reisiluun, sydämen ja pään muodon. Kokoarvioksi sanottiin tasan kolme kiloa, mikä on kuulema hieman keskikäyrän alla. Olin yllättynyt, kun kuitenkin sf-mitta on vedellyt siellä yläkäyrällä ja yli ja oon olettanut että miulle tulee kuitenkin semmonen megavauva. Lapsivettä oli normaali määrä.

Lopuksi miusta haluttiin taas vaihteeksi verta. Mokomat verenimijät :D Kuulema jokin vasta-aine-juttu, mm. sellaista tilannetta varten että miun ja sikiön veret sekoittuisivat ja siihen taisi myös liittyä se, jos vauvalla olisi eri veriryhmä kuin miulla.

Siinäpä se reissu.

Kävin myös taas töissä kahviaikaan, kun en viitsinyt 1,5 tunnin takia kotiin ajaa, koska J piti kuitenkin hakea koulusta. Siellä minua odotti yllätys, sillä yksi "lapsistani" oli jättänyt miulle ja vauvalle lahjan <3 Kassista löytyi Pentikin pupu ja kortti, jonka kääntöpuolelle lapsi oli piirtänyt miut, vauvan ja itsensä :) Ihana! Kirjoittelin sitten kiireessä vielä kiitoskirjeen hänelle ja hänen perheelleen.

Saatiin vihdoin avaimet uuteen kämppään! Käytiin viemässä ensimmäinen pieni kuorma tavaroita ja muistelemassa millainen se olikaan. Ihanahan se oli! :) Kylläkin siellä oli vielä lipastot ja muutamat muut huonekalut vielä paikoillaan, vaikka oltiin ilmoitettu että heivatkaa ne pois. Jouduttiin kovasti nytkin vakuuttelemaan (tavattiin myös vuokranantajat), että meillä on huonekalut omasta takaa eikä haluta heidän (rumia lastulevy-) huonekalujaan sinne :D Tietysti sanottiin nätimmin, kuin mitä mie tähän kirjoitin ;)

Plussaa oli, että se nainen oli jynssännyt ja hinkannut vessan ja kylppärin kloriitilla, eikä ne olleet enää niin vastenmieliset. Muutenkin heillä oli asenne, että he laittavat sen ja sen ja sen kohdan kuntoon kunhan heillä on aikaa, mutta välillä tuli jo fiilis että näinkö saadaan viettää koko kesä heidän kanssaan :D

Sissikin kävi tutustumassa uuteen kotiin :) Nyt vaan pitäis pakkailla ankarasti kun J:kin on töissä ja vei auton, joten en pääse tavaroita viemään, mutta on ihan lahna-olo. Ensi kerralla jos ottaisi kameran mukaan talolle, että saisi jonkun kuvan vaikka tännekin.

Lunta ei oo kohta enää ollenkaan ja jäällä kulkeminen on nyt päättynyt. Huimaa, miten alle viikossa on lähtenyt melkein kaikki lumet! Se on nyt kevät ihan kunnolla (...ja kurakelit)! Mie oon vaan pinkeissä Crocsin kumppareissa vedellyt menemään melkein joka paikassa :D Eipähän ainakaan lahkeet kastu :)


P.s. Unohdin viimeksi kirjoittaa kun käytiin J:n kanssa neuvolapsykologin perhevalmennuksessa. Aika puuduttavat 1,5 tuntia. Miulle oli todella paljon tuttua juttua, mutta joku kiitti kiinnostavasta ja hyvästä "sessiosta". J:lle oli ehkä ihan hyvä tällainen, että se ymmärtää että isälläkin on hyvin tärkeä rooli mm. lapsivuodeaikana. Etenkin jos äiti on väsynyt.

"Sur rur ja lähtee, unen sinistä maata päin"

Voi vitsi taas viime yötä. Heräsin kolmelta vessaan, pyörin sitten sängyssä, kävin taas neljältä vessassa, pyörin lisää. Niskoihin ja hartioihin vähän särki, eikä särkylääkkeetkään auttaneet. Viideltä menin sitten kuumaan suihkuun. Sen jälkeen olikin rennompi ja parempi olla ja nukahdin joskus kuudelta. Tää on varmaan sitä paljon puhuttua kehon ja mielen valmistautumista vauvan yöherätyksiin. Sitten aamulla parin tunnin hereillä olon jälkeen nukahdinkin sohvalle pariksi tunniksi. Nyt on ollut sitten koko päivän ihan ameeba-olo.

Parina viime päivinä on ompelukone ollut kovalla käytöllä. Olen suristellut ajaa kolmet tyynynpäälliset uutta, ihanaa sohvasänkyäni varten. Täytyisi vielä löytää erilainen kangas loppuihin. :) Sitten tein rätin vaunujen suojaksi, kun sattui niin mukava kangas eteen (luontoteema sopiikin meidän maastovaunuihin) ja sitten taas yhden pussilakanan ja pari liinatyynyä (ei voi sanoa tyynyliinaa, kun ei ole tyynyä :D), joita sitten vaihtaa kun vauva kuolaa/puklaa tms. Nyt loppuikin sitten kankaat, niin on täytynyt keksiä muuta puuhaa.

Pakkaillahan se pitäisi, mutta kun ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Tavaraa on niin paljon ja tietystihän kaikki pitää sinne viedä, mutta kun ensin aloittaa pikkuhiljaa viemään tavaroita tuolla meidän farmari-autolla, niin sitten ne kaikki pikkutavarat on siellä tiellä kun isoja kuskataan. Miten mie osaan tehdä tästäkin ongelman?

Huomennahan ne avaimet VIHDOIN pitäisi saada käteen. Jee! :)

Keskiviikkona kävin muuten neuvolassa.
Painoa oli kertynyt viikossa 100g ja sf-mittaa ei yhtään. Vauva oli taas vissiin laskeutunut lisää ja neuvolatäti sanoikin, että varmasti vauva on kasvanut, mutta kun se laskeutuu niin mitta ei välttämättä kasva.
Myös verikokeen tulokset tulivat ja raskaushepatoosia ei ole ja hyvä niin.

Mutta se streptokokki B-näyte oli positiivinen. Se siis tarkoittaa sitä, että n. 4 tuntia ennen vauvan syntymää miulle laitetaan antibiootti suoneen, ettei se tarttuisi vauvaan ja vauva saisi mitään infektioita. Googletellessani löysin tietenkin myös sen pahimman, http://valkoinenperhonen.blogspot.fi/2012/10/b-streptokokki.html . :\ Pitää vaan olla onnellinen, että tää on tiedossa ja saa sitten sitä antibioottia. Nyt vaan pitää toivoa, ettei ole mikään syöksysynnytys, vaikka varmasti mie vaeltelen sen 48h avautuessa :D

Mutta on välillä olo, että oon ihan kelvoton yksilö kun vikalista senkuin kasvaa. Raskausdiabetes, anemia, streptokokki B... Tietysti vielä se ylipainokin siellä. *huoh* Vaikka itsellähän olo on hyvä ja esim. sokeriarvot ovat olleet ihanteellisia. Mutta kun äiti voi hyvin, vauva voi hyvin. Niinhän sitä sanotaan.

Lähden nyt esittelemään novascotiannoutajaa rotuna työkaverille ja hänen perheelleen, kun siellä on kovasti koirakuumetta ilmassa ja tolleri on kuulema yksi vakavasti harkittu rotu. Sissi saa laittaa parastaan :D

Rakas pikku-tyyppi
<3

X__X Silmät ristissä

37+1

Onpahan niin huonosti nukuttu yö takana ettei koskaan... Paremmin nukuin elokuussa 2010:nkin, kun oltiin kaverin kanssa Lapissa, nukuttiin teltassa ja oli muuten todella kylmä!!
Jostain syystä siis viimeyönä heräsin tsiljoona kertaa, ramppasin vessassa, närästi, veti suonta pohkeesta, liitoskipuilin jne. Sitten kun sain taas välillä nukutuksi, herään siihen että koira oksentaa. Siivoan oksennukset, koetan saada taas nukutuksi, mutta närästää niin pirusti ja Renniet on loppu. Kyhäilen päiväpeitosta päädyn kohottajaa - ei auta. Kittaan maitoa ½ litraa, auttaa vähän ja saan sitten loppuyön nukutuksi enää vain kolmella heräämisellä ennen ylösnousemista. *huokaus*

Toivottavasti tästä ei tule jokaöistä, mielelläni nukkuisin vielä yöt kun mahdollista. Onneksi tänä aamuna ei ollut mihinkään menoa, niin sitten makailin sängyssä melkein 11 asti.

Ainiin, nyt kun on alkanut 38. raskausviikko, niin pikkutyyppi lasketaan jo täysiaikaiseksi. Jo monet tuttavat ovat kertoneet, kun synnyttivät 37. viikoilla, joten pitäs tosiaan alkaa sitä sairaalakassia pakkaamaan.. Vaikka miulla on edelleen vahva tunne, että menee ainakin viikolla lasketun ajan yli. Vau.fi:n mukaan vauva on jo n. 3 kiloinen ja n.46 cm pitkä.

Eilen kävin siellä verikokeissa ja viemässä streptokokki-näytteen labraan. Huomenna on taas neuvola, jos ne tulokset olisivat hyvällä tuurilla jo tulleet, niin tietäs mitä ne sanoo. Pahimmat kutinat ovat kyllä hellittäneet, joten olen luottavaisin mielin.

Eilen kävin myös hammashoitolassa pitkästä aikaa! Ekassa neuvolassahan ne jo suosittelevat varailemaan aikaa hammastarkastukseen ja nyt vasta sain aikaiseksi. Ja itseasiassa edellisestä käynnistä on .. öö.. 9 vuotta :D Tuurilla sain ajan viikon päähän puhelinsoitostani, toiselle puolelle kaupunkia. Muuten ois mennyt parin kuukauden päähän.

Meinasi pokka pettää välillä, kun hoitaja oli puhetyyliltään ja melkolailla ulkonäöltäänkin kuin Putouksen Usko Eevertti Luttinen (miespuolinen siis)! :'D Mutta mukava mies; selosti tekemisensä ja otti hyvin asiakkaan huomioon sekä neuvoi jatkosta. Eikä ollut reikiä eikä tarkastuksen lisäksi tehty muuta kuin hammaskiven poisto. Vähän jännitti, kun edellisestä käynnistä tosiaan oli vierähtänyt muutama tovi :D


Kävin myös moikkaamassa työkavereita ja lapsosia töissä. Oli mukava rupatella ja kutsuin työkaverit sitten käymään uudessa kodissa, kunhan vauva on syntynyt. Ja ihana oli nähdä niitä pirpanoita ja on ollut osalla minuakin ikävä :') Liikutun.

Kaahaillessani ympäri kaupunkia, kävin myös piipahtamassa Robin Hoodissa ja Rajamarketissa, josta sitten ostin 50x50 sisustustyynyn sisätyynyjä, joihin sitten ompelen kivat päälliset. Ne sitten tulee sen uuden sohvasängyn päälle, minkä mie viime postauksessa laitoin, sillä mie ostin sen! <3 Uu!! Haetaan se sitten muuttopäivänä. Ihanaa, ihanaa!

Ja alle viikko, kun saadaan avaimet käteen uuteen taloon!! JEE! Vois alkaa nyt vihdoin jo pakkailemaan, ettei tule sitten semmoista "hups, on muuttopäivä ja mitään ei oo tehty".

Ompelin muuten vihdoin sen pussilakanankin pikku-tyypille ja onnistuihan se, mutta homma vaati pitkää pinnaa, mitä miulta löytyy heikosti. Päätin, että niin pieneen pussilakanaan ei tarvitse niitä kahta pientä  käden reikää :D
Haasteensa voi luoda myös noita tyynynpäällisiä ommellessa se vetoketju-hommeli.

Eilen muuten meijän Sissi-koiranen teki debyyttinsä agilityn epävirallisissa kisoissa Nean kanssa ja sijoittuivat medi-kokoisten mölli-luokassa toisiksi! :) Hii! Mutta itellä senkuin kisakuume kasvaa. Saa nähdä, että milloin itse pääsee kisakentille, kun voi jäädä treenaamiset vähän vähemmälle tässä tulevina kuukausina.

Muutenkin on sellainen motivaatio, että tämän raskauden jälkeen haluan päästä parempaan kuntoon, kuin mitä olin ennen raskautta. Ei mitään rajua laihduttamista tai mitään sellaista, mutta ettei olisi enää niin ylipainoinen ja tuntisi itsensä hyvinvoivaksi ja olisi tyytyväinen ulkonäköönsä. Haaveissa piitkät vaunulenkit koiran kanssa ja toivottavasti se pääasiallisesti riittäisi painonpudotukseen. Jotenkin pitäisi toki lihaskunto-harjoitteita tehdä, mutta jos sitä vauvaa nostelemalla saisi allit pois ;) Mutta sen näkee sitten, miten homma lähtee pyörimään. Ja tietysti elokuisissa kavereiden häissä mie painan enää 55kg ja miulla hirmunen sixpack ja voin pukeutua mihin haluan ;) (Vitsi vitsi, en oo kun joskus kasvuvaiheessa painanut 55kg ja sixpackin saan todennäköisemmin kaupasta)

Neuvola 36+3

Nyt tulee tylsää tekstiä.

Tänään siis oli aamulla neuvola ja voi hyvä päivä, miten oli vaikea aamulla nousta sängystä. Parina muunakin aamuna on tuntunut, että voisin nukkua maailman tappiin asti, mutta aamulla on kyllä noustava pissittämään koira. Ja viime yönä Sissi sitten herätti kahdesti oksennusyrityksillä (joista toisella onnistui), kun se edellisenä päivänä syödä mussutti keppejä saaressa.


Neuvolassa ensin puhuttiin siitä kuinka minnuu on kutittanut mahasta aivan hillittömästi ja toisinaan myös jaloista sekä on ollut päänsärkyjä, joten mielenrauhan vuoksi (ettei olisi raskaushepatoosi) menen maanantaina verikokeisiin (ja samalla vien streptokokkinäytteenkin, kun sellainenkin rutiini on nykyisin).

Nyt myös muutamina viimepäivinä on alkanut taas vasen lonkka vihoitella kävellessä, eli taitaa se iskias taas tulla loppuajan iloksi. Mutta ei kuulema ihmekään enää tässä vaiheessa.

Painoa oli tullut 250g/vko, verenpaine 103/78 ja miun Hb oli noussut 125! Ei varmaan koskaan oo ollut noin korkea (raskauden aikaan ei olekaan). Sf-mitta oli 35,5 cm eli ihan tarkalleen se sitä yläkäyrää nyt myötäilee.
Pikkutyypin syke oli 150 ja kovin se siellä heilui ja touhusi. Raivotarjonnassa on edelleen ja neuvolatädin mielestä se on hieman alkanut laskeutuakin.

Samalla myös puhuttiin meidän muutosta ja siitä, että jos on mahdollista (ja on) niin käyn äitiysneuvolapuolen loppuun keskustan neuvolassa enkä Taipalsaarella. Ja miulle käy paremmin kuin hyvin, koska joka tapauksessa joutuisin ajelemaan bussilla suuntaan tai toiseen ja kiva käydä sitten edes tutulla terkkarilla.

Ja muutossa neuvolatäti käski miun vain osoitella, mihin mikäkin laitetaan :D Eli ei paljon kantelemisia :P

Kuva: Biltema

 J kävi ostamassa muuten Biltemasta vauvan ammeen (miusta tylsä valkoinen, mutta J sanoi tykkäävänsä siitä niin olkoon ;) ), eli nyt sekin on hommattu. Samalla se osti nokkakärrit muuttoa varten ja muovilaatikoita, että pakkailun voi aloittaa. Ne laatikot vaan haisee niin pahalle, että mie en halua mitään (ainakaan tekstiilejä) niihin kahdeksi viikoksi laittaa oottamaan, ettei muovin haju tartu.

Mutta voi että mie ootan muuttoa ja sitä että pääsis laittamaan uutta kotia kuntoon ja vauvaa varten. Hirveesti ois ihania sisustusideoitakin, kun mutta ne nyt jää käyttämättä köyhän budjetin vuoksi.

Hulluna himoitsen toiseen makuuhuoneeseen levitettävää sohvasänkyä, joka ois nyt huhtikuun ajan tarjouksessa 199,- patjoineen (norm. 525,-) mutta mistäs mie ne rahat kaivan tähän hätään..? Se ois hyvä vieraspediksi meidän pumpattavan "barbaran" sijaan tai jos toisen tarvitsee saada nukkumarauha vauvan itkulta tai jotain.

Kuva: Asko.fi

Lisäksi sinne sopisi niin ihanasti kaikkea talonpoikais-tyylistä, vanhaa. Ja sitten kukkia voin istutella ja kenties pienen kasvimaankin. Unelmia, unelmia... Saa nähdä toteutuuko mikään.

Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa.

Valmiina ollaan

35+5

Pääsiäinen meni ja arki taas koitti. Tosin miun päivissähän niitä ei enää juuri erota, kun kuiteskin kotona höntsäilen koko ajan ja J:kin on yhtälailla töissä arkena kuin pyhinäkin.

Pitkäperjantaina käytiin J:n kanssa syömässä ihan ravintolassa (vihdoinkin!) miun synttäreiden kunniaksi, kun ei se ollut mitään lahjaa keksinyt/saanut aikaiseksi hommata ajallaan. Mutta kaipa parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olé on ehdottomasti Lappeenrannan paras ravintola (lihansyöjille) ja söin Sinisen Unelman, eli possua aurajuusto-rahkamössöllä ja uuniperuna ja kasviksia ja jtn kastiketta. Nam. Ja  jälkiruoaksi semmonen annos, missä oli suklaakakkua, vaniljajätskiä, kermavaahtoa ja mansikoita ja ananasta. Isompi nam!

Lauantaina käytiin Nean kanssa kauan suunnitellulla laavureissulla Ruohosaaressa koirien kanssa ja Sissi pääsi vetokoiran hommiin. Oli hyvä hankikanto edelleen, joten 2,5 km jään yli taivaltaminen suuntaansa ei ollut temppu eikä mikään. Isä ihmetteli puhelimessa, että vieläkö mie jaksan, mutta hyvinhän tuota jaksaa. Aikaa vaan varaa tarpeeksi, kun vauhti ei enää ole mikään hurja (jos on koskaan ollutkaan).

Juoksuaskelia ei kannata ottaa yhtään, koska siitä ei lantion luut tykkää ja sitten koskee monta päivää (on huomannut mm. agilityssä että alle 5 min juoksusessiosta on viikon kipeenä), mutta kävellä jaksan suht pitkiäkin matkoja.

Lauantaina kävin myös Citymarketissa ja ostin paketin vastasyntyneen vaippoja, hoitoöljyn, pumpulipuikkoja ja sitten alennuksesta tuollaisia "pyyhki-liinoja", joita en varmaan muuten olisi ottanut :D

Pääsiäispäivän ohjelmassa oli käydä hakemassa FB:n kirppiksen kautta hommattu välikausihaalari ja sieltä sitten suunta koiranäyttelyyn - kerrankin ihan maksavan katsojan roolissa johonkin koiratapahtumaan :D Siellä kiertelin kojuja, katsoin tollerikehän ja ostin pienen tassukuvioisen fleece-peiton vauvalle, joka koiran makuualusta-nimellä myytiin :D

Tänään kävin Nicky&Nellyssä ostamassa pari imetyspaitaa, kun siellä vielä se alennusrekki oli. Sain halvemmalla kuin mistään huuto.netistäkään. Eli onpahan nyt vaatetta sillekin ajalle.

Nyt pitäs olla kutakuinkin kaikki tarvikkeet hankittuna eli tervetuloa vauva!

Tai no, itseasiassa amme vielä puuttuu (J saa hommata, kun se on pääasiallisesti vauvan kylpyvastaava) ja mie voisin toiset imetysliivit ja sitten lisää kestoliivinsuojuksia hommata, mutta ne nyt taitaa jäädä tiukasta budjetista (tuli maksettua nyt sen uudenkin talon takuuvuokra ja vuokra) johtuen sitten seuraavaan kuuhun ja kyllähän näillä nykysillä pärjätään.

Tänään oli keskussairaalan synnytysvalmennus eli se sisälsi dia-esityksen synnytyksen etenemisestä, eri vaiheista, milloin lähteä sairaalaan, mitä ottaa mukaan, erilaiset synnytykset, kivunlievitykset, synnytysasentoja jne. sekä kierroksen synnytys- ja lapsivuodeosastolla. Täällä ei ole perhehuoneita, vaan kahden hengen huoneita eli isät passitetaan näillä näkymin aina klo. 21 kotiin, ellei olla synnytyssalissa :/

Ylihuomenna sitten on neuvola. Eniten kiinnostaa kuulla sf-mitasta, kun miusta tuntuu että masu ei oo yhtään kasvanut ja näin ollen on aivan pikkiriikkinen huoli takaraivossa, että onko kaikki hyvin. Mutta sielläpä sitten näkee. Onneks tuo vesseli aina liikkuu pahimmat huolet pois.