Läpä läpä, jaa, juu

Juuson ja imurin suhteen uusi
ulottuvuus

Meille ei kuulu mitään ihmeellistä tai uutta. Arkea vain. J tosin on vaihtunut tekemään töitä päiväautossa, joten se on töissä arkipäivinä 8-16, mikä on ihan hauskaa vaihtelua näin perhe-elämänkin kannalta. Talouden kannalta ei-niin-hauskaa vaihtelua.

Juuso on kova poika höpöttelemään ja käyttämään erilaisia äänenpainoja. Eilen aamulla se sanoi sängyssä mammammaa ja tänään sitten plää plää. Eli jonkinnäköisiä tavuja alkaa muodostua. Neuvolan tädillä on muuten ärsyttävä tapa aina joka asiasta kysyä "no Juusohan jo varmaan höpöttää tavuja? Juusohan jo varmaan kääntyy? Juusohan jo varmaan sitä, tätä ja tuota?" No Juusohan ei ikinä ole tehnyt niitä asioita siihen mennessä, milloin neuvolatäti niitä kysyy. Ärsyttävä kysymyksen asettelu!

Muutenkin ärsyttää esim. Facebookin vauva-ryhmässä (kärjistetysti) nämä "meidän Kerttuli jo kävelee, ikää 5kk. Mites teillä muilla?"-superlapset, kun ite ootti että millonkahan tämä matti myöhänen alkais edes ryömimään. Vaikka kukin kehittyy omaan tahtiinsa, mutta tuntuu että kaikkialla odotetaan että lapset tekee kaiken aina ennen muita. Ja Juusokin oppii kyllä asiat ihan normaaleissa rajoissa. En tiiä saiko kukaan tästä murmatuksesta pointtia? :P

Juuso seisoskelee pylly pystyssä
tukia vasten kun laittaa seisomaan,
mutta itsellään ei ole vielä yritystä
nousta seisaalleen. 

Pitäis saada aikaiseksi hakea kotihoidon tukea mutta se on niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa. Ja sitten kun nettilomake ei suostu jättämään tyhjiä kohtia. Ehkä kirjoitan sellaisiin kohtiin vaikka "koira" tai "Aku Ankka", kun iskee epätoivo. Onneksi sitä voi saada myös takautuvasti, kun mie oon näin aikaansaamaton. Tosin Taipalsaari-lisää ei saa taasen takautuvasti ja se vaatii Kelan kotihoidontuen päätöksen.

Puhelinlaatua ;)

Tuli muuten viime viikolla Lastenturvasta tuo Britaxin turvaistuin ja ne matkarattaat. Kokeiltiin Juusoa penkkiin ja vielä olisi hyvä kasvaa pituutta ennenkuin tuohon siirtyy, kun ei tuo päätuki ole aivan kohdallaan. Päätuen korkeus on säädettävä, mutta se oli jo valmiiksikin alimmalla korkeudella. Aika massiivinen tuo penkki on meidän Volvo V40:een,  mutta mitä vielä jälkikäteen vertailtiin mahdollisia penkkejä netissä (BeSafe Izi Combi, Cybex Sirona) tuntui että tämä vielä on  pienempi niitä.

Asennettiin myös autoon ja ei se loppujen lopulta miun mielestä vaikea asennus ollut, vaikka Autoliiton testi niin väitti. Mielestäni yhtä helppo kuin kaukalon telakan asentaminen. Tosin pelkääjän paikalle on enää kenenkään turha haaveilla mahtuvansa jalkojen puolesta. Ennenkuin toinen lapsi tulee (jos joskus tulee), on meidän vaihdettava auto, koska miun ahteri ei mahdu tuon penkin ja kaukalon väliin ja eikä jalat pelkääjän paikalle.

Ne Carenan Travel Lux-matkarattaat tuntuivat todella ketteriltä, mitä niitä oon sisällä pyöritellyt. Niissä on säädettävä selkänoja, kuomu, pieni tavarakori ja ihana väri, joten siinä mielessä uskon että kannatti maksaa 30-40 euroa enemmän kuin tavallisista sateenvarjorattaista. Saa ukkeli tarvittaessa vetäistä pienet ettonet reissutessaankin. Pyörät ovat pienet ja niillä tuskin hirveän kätevästi pääsee lumessa ja loskassa, mutta asfaltilla ja sisätiloissa varmasti pätevät. Mutta eihän nyt matkarattaissa isoja renkaita taida olla missään mallissa. Nyt vain pitäis päästä reissuun!! ;)

Juuson lempiohjelma - tulen sytyttäminen leivinuuniiin

Me ei nyt osata päättää missä ja miten me aiotaan asua ja milloin. Tässä kevään/kesän aikana olisi tarkoitus muuttaa takaisin Pohjois-Karjalaan, mutta vuokralle vai omistusasuntoon? Alkuun  varmaan kuitenkin vuokralle. Itseasiassa löytyikin kiva paritalon puolikas edulliseen vuokrahintaan, mutta se on jo heti vapaa ja eihän me niin ripeitä olla liikkeissämme. Ja muutenkin aika avoinna tulevaisuus - löytyykö J:lle töitä pohjoisemmasta, menenkö mie sitten töihin, milloin, mihis mie..? Mutta mie alkaisin olemaan jo kypsä muuttamaan sinne, täälläpäin ei ole niin vahvoja ihmissuhteita ettenkö voisi muuttaa.

Agilityryhmää tulisi ikävä, mutta Joensuun seudulla on ainakin kolme eri porukkaa, joista voisin valita missä treenais - JOA, Poks tai Joensuun tollerit. Asiasta otettu selvää - tottakai!! :D Se on sellainen harrastus, mistä en haluaisi luopua millään. Ja ainoa liikuntamuoto, jossa mie mielelläni juoksen! :D Tänä vuonna sitten aiotaankin korkata viralliset kisat  ;)

Kesä 2012

Agilityn alkutaipaleelta. Ollaan me sentään vähän kehitytty
tuosta ;)

Pitäis kohta pyrkiä nukkumaan. Miun unirytmi on totaalisen päin mäntyä, viime yönäkin sain nukahdetuksi vasta aamukuuden jälkeen. Tunti tunnilta myöhemmäksi menee.
Eikä tätä nukkumaanmeno-prosessia helpota yhtään se että tietokone jumii, jolloin tämänkin päivityksen tekemiseen menee hirveän paljon enemmän aikaa. Lapsi nukkuu suht hyvin ja mieskään ei herää ennen herätyskelloa - mie itsekseni kukun. Toisaalta nautin näistä yksinäisistä, hiljaisista hetkistä, mutta se kostautuu seuraavana päivänä. Täytyishän se joku tolkku pitää tässäkin päivärytmissä! Miekin voisin joku kerta tehdä "meidän päivä"-postauksen, mitä ootte mieltä? 

Yhtenä aamuna muuten tapahtui se, mitä on pelännyt tässä jonkin aikaa - Juuso putosi meidän sängystä! :( On ollut niin kiva vetää aamun viimeinen unipätkä meidän sängyssä yhdessä, mutta en tiedä miten tässä nyt tekis. Olin kyllä kasannut peitosta muurin, mutta niin se oli siitä kuitenkin humpsahtanut. Heräsin vain kun kuului KOPS ja parku alkoi! :'( Tosin kopsahdus ja itku ei vaikuttanut yhtään pahemmalta kuin se kun Juuso istualtaan kaatuu selälleen ja rauhoittui pian ja eeds kuhmua ei tullut. Onneksi on melko matala sänky!

Kylläkin useimmiten Juuson istuskellessa selän takana on imetystyyny, johon kaatua. Sivuheijasteet toimii ja kyljelleen kaatuessaan siitä sujuvasti jäpikkä kääntyykin vatsalleen ja lähtee tutkimusretkelle.

Olipas taas sillisalaattia nää kuulumiset ja tekstin jäsentelyssä ei järjen häivääkään. 

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Tervetuloa kotiimme!

Olen muutosta asti koettanut tehdä koti-esittelyä, mutta se on vaan jäänyt ja jäänyt.. Ikinä ei oo koko kämppä siinä kunnossa, että ilkeisin valokuvin esitellä samalta päivältä. Valtaosa kuvista on otettu elokuussa eli vielä on kesäisen näköistä. 

Mutta esittelen tähän postaukseen nyt ulkopuolen, lasikuistin, keittiön ja olkkarin sekä kodinhoitohuoneen vauvanhoito-nurkkauksen. 

Joku toinen kerta esittelen sitten loput: makuuhuoneen, vierashuoneen sekä yläkerran.

Miun moottoripyörä, jolla kävin
tänä kesänä kerran ajamassa -
kaupasta hain Pampersseja ja tunsin
itseni truu paikkeriksi!

Eli ollaan vuokralla 80-luvulla rakennettussa hirsitalossa pienen kylän teollisuusalueen laitamilla. Matkaa kauppaan on 1km, kirkonkylälle 4km ja kaupunkiin 10km. Talon takana menee vähän 60km/h-tie, joten koiran ja lapsen (kunhan se liikkuu omin avuin) kanssa saa olla tarkkana ja yksin ei uskalla pihalle jättää hetkeksikään. Talon tontti rajoittuu yhdeltä sivultaan halliin, jossa tehdään hirsirakennuksia. 

Lähellä on asuinalue, jossa asuu "ei-niin-köyhiä". Saimaan rantaan ei linnuntietä pitkin ole varmaan kuin 100metriä, mutta rannat ovat niin asuttuja ja mökitettyjä, että talvella jäälle päästäkseen matkaa tulee n.500m.


Lasikuistilla kesällä oli meillä kasvihuone. J kasvatti chilejä ja yrttejä ja välillä siinä olikin aika troppinen ilmasto - kasvit viihtyivät. Kuistilla säilytetään myös vaunuja (tai nykyisin rattaita) ja koska meillä ei ole varastotilaa kuin yläkerran komeroissa, niin auton talvirenkaita säilytettiin myös tuossa. Tosin päälle heitettiin levy ja pöytäliina ja -TADAA- siinä on kukkapöytä ;) Myös kengät ja kaiken maailman muuta rompetta puutarhatyökaluista lähtien säilytetään kuistilla.

Lasikuisti

TULISIA chilejä

Ja vähän miedompaa chiliä.

Keittiö on tuommonen "ihan jees". Verhoa en ole saanut aikaiseksi lyhennettyä tuohon verhotankoon ja nyt itseasiassa tangon pidike on rikki, niin ei ole koko tankoa ;D Jos jouluksi... Huomatkaa vuokranantajan tosi ruma kattolamppu! ;)

Keittiö

Keittiö jää kuviin nähden vasemmalle eli se on olohuoneen puoli. Nojatuolin tilalle on tullut nyt tosin vanhempieni entinen kiikkutuoli ja kattoon perjantaina markkinoilta ostamamme kynttiläkruunu. Kehto on J:n veljen ja isän yhteistyössä tekemä meidän ukkelille. Tosin siitä tulee varmaan sellainen suvussa kiertävä :)

Olohuoneen uusi kynttiläkruunu - I love it!

Tykkään, kun olohuone ja makuuhuoneet on maalattu valkoisiksi. Tuo paljon raikkaampaa tuulahdusta taloon - miun puolesta kaikki seinät saisivat olla valkoiset :)

Tv:n vasemmalta puolelta

Ja sitten "kodinhoitohuone", joka on saunan pukuhuone ja josta pääsee takapihalle ja grillikatokselle (ja paljulle). Huoneessa on vaan isot kaapistot ja meidän pyykki- ja vauvanhoitonurkkaus (kokonaiskuvaa ei ole epäjärjestyksne takia). Hyllyllä on vaipat, imut ja kertikset ja pikkusälät ovat nyt ihanassa korissa seinällä.

Ruokapöytä-kulmaus leivinuuneineen jäi nyt näkyvistä, mutta jos se sitten esiintyisi "tervetuloa kotiimme, osa II":ssa :)

Kokoarvio

Eilen oli se lääkärintarkastus ja koko-arvio äitipolilla. Vein J:n kouluun jo kahdeksaksi ja ajattelin suoraan ajella sairaalalle, vaikka aika oli yhdeksältä. Ainakin oli aikaa etsiä ilmainen parkkipaikka.

Ilmottauduin jo puolta tuntia etukäteen paikalla olevaksi ja sittenpä kätilö jo ottikin opiskelijansa kanssa miut heti hoiviinsa. Ensin puhuttiin käynnin kulusta, otettiin paino ja verenpaine ja sen jälkeen mentiin ottamaan vauvan sydämen sykettä käyrälle. Kaveri oli vilkkaalla päällä ja karkaili taas alta pois, mutta kuulema hieno käyrä tuli.

Pian pääsin myös lääkärille. Se ronkki inhottavasti, mutta onneksi nopeasti. Kohdunsuu oli kiinni, mutta kohdunkaula lyhentynyt kuitenkin sentillä eli jäljellä 2cm. Vauva oli kuulema jo aivan alhaalla.
Sitten ultrattiin ja lääkäri ei turhia jutustellut. Itse sieltä tunnistin selkärankaa, reisiluun, sydämen ja pään muodon. Kokoarvioksi sanottiin tasan kolme kiloa, mikä on kuulema hieman keskikäyrän alla. Olin yllättynyt, kun kuitenkin sf-mitta on vedellyt siellä yläkäyrällä ja yli ja oon olettanut että miulle tulee kuitenkin semmonen megavauva. Lapsivettä oli normaali määrä.

Lopuksi miusta haluttiin taas vaihteeksi verta. Mokomat verenimijät :D Kuulema jokin vasta-aine-juttu, mm. sellaista tilannetta varten että miun ja sikiön veret sekoittuisivat ja siihen taisi myös liittyä se, jos vauvalla olisi eri veriryhmä kuin miulla.

Siinäpä se reissu.

Kävin myös taas töissä kahviaikaan, kun en viitsinyt 1,5 tunnin takia kotiin ajaa, koska J piti kuitenkin hakea koulusta. Siellä minua odotti yllätys, sillä yksi "lapsistani" oli jättänyt miulle ja vauvalle lahjan <3 Kassista löytyi Pentikin pupu ja kortti, jonka kääntöpuolelle lapsi oli piirtänyt miut, vauvan ja itsensä :) Ihana! Kirjoittelin sitten kiireessä vielä kiitoskirjeen hänelle ja hänen perheelleen.

Saatiin vihdoin avaimet uuteen kämppään! Käytiin viemässä ensimmäinen pieni kuorma tavaroita ja muistelemassa millainen se olikaan. Ihanahan se oli! :) Kylläkin siellä oli vielä lipastot ja muutamat muut huonekalut vielä paikoillaan, vaikka oltiin ilmoitettu että heivatkaa ne pois. Jouduttiin kovasti nytkin vakuuttelemaan (tavattiin myös vuokranantajat), että meillä on huonekalut omasta takaa eikä haluta heidän (rumia lastulevy-) huonekalujaan sinne :D Tietysti sanottiin nätimmin, kuin mitä mie tähän kirjoitin ;)

Plussaa oli, että se nainen oli jynssännyt ja hinkannut vessan ja kylppärin kloriitilla, eikä ne olleet enää niin vastenmieliset. Muutenkin heillä oli asenne, että he laittavat sen ja sen ja sen kohdan kuntoon kunhan heillä on aikaa, mutta välillä tuli jo fiilis että näinkö saadaan viettää koko kesä heidän kanssaan :D

Sissikin kävi tutustumassa uuteen kotiin :) Nyt vaan pitäis pakkailla ankarasti kun J:kin on töissä ja vei auton, joten en pääse tavaroita viemään, mutta on ihan lahna-olo. Ensi kerralla jos ottaisi kameran mukaan talolle, että saisi jonkun kuvan vaikka tännekin.

Lunta ei oo kohta enää ollenkaan ja jäällä kulkeminen on nyt päättynyt. Huimaa, miten alle viikossa on lähtenyt melkein kaikki lumet! Se on nyt kevät ihan kunnolla (...ja kurakelit)! Mie oon vaan pinkeissä Crocsin kumppareissa vedellyt menemään melkein joka paikassa :D Eipähän ainakaan lahkeet kastu :)


P.s. Unohdin viimeksi kirjoittaa kun käytiin J:n kanssa neuvolapsykologin perhevalmennuksessa. Aika puuduttavat 1,5 tuntia. Miulle oli todella paljon tuttua juttua, mutta joku kiitti kiinnostavasta ja hyvästä "sessiosta". J:lle oli ehkä ihan hyvä tällainen, että se ymmärtää että isälläkin on hyvin tärkeä rooli mm. lapsivuodeaikana. Etenkin jos äiti on väsynyt.