Juuso 2-1 atooppisuus



Ulos lähdössä

Juuso on nyt 9 kuukauden ikäinen vauveli :) Pientä räkätautia löytyy sen kunniaksi niin pojalta kuin äidiltäkin, valkosipulit on nyt Juusolla unikaverina.
--
Ihanaa, pakkaset hellittivät ainakin viikonlopuksi ja me päästiin vihdoin ulos!

Käytiin lauantaina kaupalla ja apteekissa vaunutellen ja sunnuntaina istutin naperon pulkkaan ja lähdettiin Tasausaltaalle päin juoksuttamaan Sissiä. Tietenkin osaan tehdä muutoksia kesken lenkin ja päätinkin että mennään pulkkailemaan metsäpolkua pitkin. Kiva välillä poiketa kunnolla metsään, kun rattailla ei pääse. Tosin 3cm lunta metsässäkään ei ollut ehkä se ihanteellisin pulkkailuolosuhde, mutta lapsi viihtyi ja pulkka luisti kuitenkin. Silti tuli melko kuuma! Ja Sissi-murunen etenkin viihtyi metsän tuoksuja haistellen.

Huomenna voisi lähteä ensimmäistä kertaa tänä talvena jäälle, jos vain sää sallii. Viime talvena en varmaan muualla ulkoillutkaan. Tosin nyt on uudet rannat tänä talvena tutkittavana. Siellä on kuulema niin vähän luntakin, että voisi jopa vaunuilla mennä. Saisipahan Juuso nukahtaa päiväunille ja olisi samalla tuulensuojassa.

Iho on Juusolla nyt paremmassa kunnossa. En tiedä johtuuko se pääasiallisesti pakkasten lauhtumisesta vai apteekista ostamani paksun Ceridal-geelin ansiosta. Anyway, hyvä että on paranemaan päin.

Launtaina ei lähdetty kuitenkaan kaupungille. Keksin että soitan Emotioniin ja kysyn, onko niillä sitä voidetta siellä. Ja en olisi raaskinut riipiä tuota pikkumiestäkään sängystä kuudelta kesken parhaimpien unien. Soittelin lauantaina Emotioniin, mutteivät vastanneet. Sitten päädyin tilaamaan netistä Madaran pihlajavoiteen. Sekä Weledan Baby Calendula vedetöntä ulkoiluvoidetta. Sekä tervavoidetta. Sekä.. en enempää :D Tuo tervavoide kehuttiin psoriaatikoille ja atoopikoille hyvin sopivaksi ja uskonkin sen, kun käytin samaa tuotetta kesähevoselleni jolla oli kesäihottuma. Harjan paikka oli vereslihalla, harjaa ei ollenkaan. Ja kesän lopuksi kun hevonen palautettiin omistajalleen, sillä oli 10 cm:n harja <3



Tulppaanit tuo kevään



Naapuruston äiti-ihminen K tuli meille perjantaina 7kk:n ikäisen tyttärensä kanssa. Mie ehdin just vetästä vaatteet päälle, kun he kurvasivat pihaan perhekerhon jälkeen. Juuso oli vielä nukkumassa, mutta johan se joutikin heräämään. (Tässä huomaa nää päivärytmi-erot tyypillisen lapsiperheen kanssa.)

Lapset olivat kiinnostuineita toisistaan ja olivat motorisessa kehityksessä aika samalla tasolla.  Tosin tyttönen jo nousi seisomaan kaikkea vasten. Osasivat jo myös riidellä leluista! :D Brion koiran häntä on vaan niin hyvä, että sille ei löytynyt korvaajaa. Ipanoilla luisti juttu hyvin, kuten meillä äideilläkin. Typykkä vetäisi jopa pienet nokoset äitinsä sylissä meidän sohvalla.

 Sain tulppaaneita tuomisiksi, aivan ihania. Kohta se on kevät!!

J on tosiaan painanut aivan hullua päivää. Arkisin töissä sen 8-16 ja harjottelussa 16-21:30. Tänä viikonloppuna harjoittelussa tehnyt tuplavuoroa. Tosin henkilökunta on sen verran säälinyt, että viikonloppuna pääsi kahdeksan maita jo kotiin.



Herra Velmu

Juuso on kuin hangon keksi, kun iskä tulee kotiin. Miulle on kärttyilty aina pari viimeistä tuntia ja mitenkään ei meinaa olla hyvä. Sitten isi tulee ja *tsädääm* Naantalin aurinko paistaa :) Ensimmäisenä iskä kaappaa Juuson syliin ja sen tunnin verran, mitä Juusolla on nukkumaanmeno-aikaan, Juuso onkin pääasiallisesti J:n sylissä haliteltavana, leikitettävänä ja lauleskelemassa. Välillä meinaa ihan kyyneleet kohota silmiin, kun katsoo niitä kahta rakasta miestä yhdessä <3

Perjantaina J oli unohtanut lompakon kotiin ja kävi sen aamulla hakemassa työkeikalle mennessään, juuri kun Juuso oli herännyt. Juuso oli niin onnellinen, kun isi tuli ovesta, mutta voi mikä itku ja parku syntyikään, kun iskä meni samantien pois. :(

Juuso on muutenkin alkanut vahtimaan, missäpäin me kotonakin ollaan. Enää en pääse vessaan rauhassa, kun oven takana ollaan jo huutelemassa. Ja tänäänkin, vaikka miulle oli kiukuteltu ilta ja ukkeli istui isin sylissä, tullessani kaupasta hymy levisi Juuson kasvoille. Menin keittiöön laittamaan ostoksia jääkaappiin, niin parkuhan siitäkin syntyi. Juuso myös on alkanut vierastamaan jonkin verran, etenkin miehiä. Naisten kanssa poika tulee juttuun hyvinkin pian, velmuilee vaan.

 

Lopuksi vielä kuvapläjäys, kun otin puhelimestakin tammikuiset kuvat:

 

Kai muillakin on tällaisia kuvia puolet
kamerasta?



Kummitädin opettama temppu:
(molempien) silmän iskeminen



Juuso sai Talk Muruja. "Mitää?!"



"Hmmm.... Nam nam nam."

On ollut noista kotiäiti-lookeista keskustelua blogeissa.
Tässä minun versioni ;)
(Kannatti mennä kostealla tukalla nukkumaan!!)

Aamupuuhailuja



Niissä pystyy nukkumaankin

Matkarattaat todettu hyviksi



Kotailemasta kotiin

^-- Juuso paistaa iskälle makkaraa



Tämä keksittiin jokunen viikko sitten

Läpä läpä, jaa, juu

Juuson ja imurin suhteen uusi
ulottuvuus

Meille ei kuulu mitään ihmeellistä tai uutta. Arkea vain. J tosin on vaihtunut tekemään töitä päiväautossa, joten se on töissä arkipäivinä 8-16, mikä on ihan hauskaa vaihtelua näin perhe-elämänkin kannalta. Talouden kannalta ei-niin-hauskaa vaihtelua.

Juuso on kova poika höpöttelemään ja käyttämään erilaisia äänenpainoja. Eilen aamulla se sanoi sängyssä mammammaa ja tänään sitten plää plää. Eli jonkinnäköisiä tavuja alkaa muodostua. Neuvolan tädillä on muuten ärsyttävä tapa aina joka asiasta kysyä "no Juusohan jo varmaan höpöttää tavuja? Juusohan jo varmaan kääntyy? Juusohan jo varmaan sitä, tätä ja tuota?" No Juusohan ei ikinä ole tehnyt niitä asioita siihen mennessä, milloin neuvolatäti niitä kysyy. Ärsyttävä kysymyksen asettelu!

Muutenkin ärsyttää esim. Facebookin vauva-ryhmässä (kärjistetysti) nämä "meidän Kerttuli jo kävelee, ikää 5kk. Mites teillä muilla?"-superlapset, kun ite ootti että millonkahan tämä matti myöhänen alkais edes ryömimään. Vaikka kukin kehittyy omaan tahtiinsa, mutta tuntuu että kaikkialla odotetaan että lapset tekee kaiken aina ennen muita. Ja Juusokin oppii kyllä asiat ihan normaaleissa rajoissa. En tiiä saiko kukaan tästä murmatuksesta pointtia? :P

Juuso seisoskelee pylly pystyssä
tukia vasten kun laittaa seisomaan,
mutta itsellään ei ole vielä yritystä
nousta seisaalleen. 

Pitäis saada aikaiseksi hakea kotihoidon tukea mutta se on niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa. Ja sitten kun nettilomake ei suostu jättämään tyhjiä kohtia. Ehkä kirjoitan sellaisiin kohtiin vaikka "koira" tai "Aku Ankka", kun iskee epätoivo. Onneksi sitä voi saada myös takautuvasti, kun mie oon näin aikaansaamaton. Tosin Taipalsaari-lisää ei saa taasen takautuvasti ja se vaatii Kelan kotihoidontuen päätöksen.

Puhelinlaatua ;)

Tuli muuten viime viikolla Lastenturvasta tuo Britaxin turvaistuin ja ne matkarattaat. Kokeiltiin Juusoa penkkiin ja vielä olisi hyvä kasvaa pituutta ennenkuin tuohon siirtyy, kun ei tuo päätuki ole aivan kohdallaan. Päätuen korkeus on säädettävä, mutta se oli jo valmiiksikin alimmalla korkeudella. Aika massiivinen tuo penkki on meidän Volvo V40:een,  mutta mitä vielä jälkikäteen vertailtiin mahdollisia penkkejä netissä (BeSafe Izi Combi, Cybex Sirona) tuntui että tämä vielä on  pienempi niitä.

Asennettiin myös autoon ja ei se loppujen lopulta miun mielestä vaikea asennus ollut, vaikka Autoliiton testi niin väitti. Mielestäni yhtä helppo kuin kaukalon telakan asentaminen. Tosin pelkääjän paikalle on enää kenenkään turha haaveilla mahtuvansa jalkojen puolesta. Ennenkuin toinen lapsi tulee (jos joskus tulee), on meidän vaihdettava auto, koska miun ahteri ei mahdu tuon penkin ja kaukalon väliin ja eikä jalat pelkääjän paikalle.

Ne Carenan Travel Lux-matkarattaat tuntuivat todella ketteriltä, mitä niitä oon sisällä pyöritellyt. Niissä on säädettävä selkänoja, kuomu, pieni tavarakori ja ihana väri, joten siinä mielessä uskon että kannatti maksaa 30-40 euroa enemmän kuin tavallisista sateenvarjorattaista. Saa ukkeli tarvittaessa vetäistä pienet ettonet reissutessaankin. Pyörät ovat pienet ja niillä tuskin hirveän kätevästi pääsee lumessa ja loskassa, mutta asfaltilla ja sisätiloissa varmasti pätevät. Mutta eihän nyt matkarattaissa isoja renkaita taida olla missään mallissa. Nyt vain pitäis päästä reissuun!! ;)

Juuson lempiohjelma - tulen sytyttäminen leivinuuniiin

Me ei nyt osata päättää missä ja miten me aiotaan asua ja milloin. Tässä kevään/kesän aikana olisi tarkoitus muuttaa takaisin Pohjois-Karjalaan, mutta vuokralle vai omistusasuntoon? Alkuun  varmaan kuitenkin vuokralle. Itseasiassa löytyikin kiva paritalon puolikas edulliseen vuokrahintaan, mutta se on jo heti vapaa ja eihän me niin ripeitä olla liikkeissämme. Ja muutenkin aika avoinna tulevaisuus - löytyykö J:lle töitä pohjoisemmasta, menenkö mie sitten töihin, milloin, mihis mie..? Mutta mie alkaisin olemaan jo kypsä muuttamaan sinne, täälläpäin ei ole niin vahvoja ihmissuhteita ettenkö voisi muuttaa.

Agilityryhmää tulisi ikävä, mutta Joensuun seudulla on ainakin kolme eri porukkaa, joista voisin valita missä treenais - JOA, Poks tai Joensuun tollerit. Asiasta otettu selvää - tottakai!! :D Se on sellainen harrastus, mistä en haluaisi luopua millään. Ja ainoa liikuntamuoto, jossa mie mielelläni juoksen! :D Tänä vuonna sitten aiotaankin korkata viralliset kisat  ;)

Kesä 2012

Agilityn alkutaipaleelta. Ollaan me sentään vähän kehitytty
tuosta ;)

Pitäis kohta pyrkiä nukkumaan. Miun unirytmi on totaalisen päin mäntyä, viime yönäkin sain nukahdetuksi vasta aamukuuden jälkeen. Tunti tunnilta myöhemmäksi menee.
Eikä tätä nukkumaanmeno-prosessia helpota yhtään se että tietokone jumii, jolloin tämänkin päivityksen tekemiseen menee hirveän paljon enemmän aikaa. Lapsi nukkuu suht hyvin ja mieskään ei herää ennen herätyskelloa - mie itsekseni kukun. Toisaalta nautin näistä yksinäisistä, hiljaisista hetkistä, mutta se kostautuu seuraavana päivänä. Täytyishän se joku tolkku pitää tässäkin päivärytmissä! Miekin voisin joku kerta tehdä "meidän päivä"-postauksen, mitä ootte mieltä? 

Yhtenä aamuna muuten tapahtui se, mitä on pelännyt tässä jonkin aikaa - Juuso putosi meidän sängystä! :( On ollut niin kiva vetää aamun viimeinen unipätkä meidän sängyssä yhdessä, mutta en tiedä miten tässä nyt tekis. Olin kyllä kasannut peitosta muurin, mutta niin se oli siitä kuitenkin humpsahtanut. Heräsin vain kun kuului KOPS ja parku alkoi! :'( Tosin kopsahdus ja itku ei vaikuttanut yhtään pahemmalta kuin se kun Juuso istualtaan kaatuu selälleen ja rauhoittui pian ja eeds kuhmua ei tullut. Onneksi on melko matala sänky!

Kylläkin useimmiten Juuson istuskellessa selän takana on imetystyyny, johon kaatua. Sivuheijasteet toimii ja kyljelleen kaatuessaan siitä sujuvasti jäpikkä kääntyykin vatsalleen ja lähtee tutkimusretkelle.

Olipas taas sillisalaattia nää kuulumiset ja tekstin jäsentelyssä ei järjen häivääkään. 

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!