Kokoarvio

Eilen oli se lääkärintarkastus ja koko-arvio äitipolilla. Vein J:n kouluun jo kahdeksaksi ja ajattelin suoraan ajella sairaalalle, vaikka aika oli yhdeksältä. Ainakin oli aikaa etsiä ilmainen parkkipaikka.

Ilmottauduin jo puolta tuntia etukäteen paikalla olevaksi ja sittenpä kätilö jo ottikin opiskelijansa kanssa miut heti hoiviinsa. Ensin puhuttiin käynnin kulusta, otettiin paino ja verenpaine ja sen jälkeen mentiin ottamaan vauvan sydämen sykettä käyrälle. Kaveri oli vilkkaalla päällä ja karkaili taas alta pois, mutta kuulema hieno käyrä tuli.

Pian pääsin myös lääkärille. Se ronkki inhottavasti, mutta onneksi nopeasti. Kohdunsuu oli kiinni, mutta kohdunkaula lyhentynyt kuitenkin sentillä eli jäljellä 2cm. Vauva oli kuulema jo aivan alhaalla.
Sitten ultrattiin ja lääkäri ei turhia jutustellut. Itse sieltä tunnistin selkärankaa, reisiluun, sydämen ja pään muodon. Kokoarvioksi sanottiin tasan kolme kiloa, mikä on kuulema hieman keskikäyrän alla. Olin yllättynyt, kun kuitenkin sf-mitta on vedellyt siellä yläkäyrällä ja yli ja oon olettanut että miulle tulee kuitenkin semmonen megavauva. Lapsivettä oli normaali määrä.

Lopuksi miusta haluttiin taas vaihteeksi verta. Mokomat verenimijät :D Kuulema jokin vasta-aine-juttu, mm. sellaista tilannetta varten että miun ja sikiön veret sekoittuisivat ja siihen taisi myös liittyä se, jos vauvalla olisi eri veriryhmä kuin miulla.

Siinäpä se reissu.

Kävin myös taas töissä kahviaikaan, kun en viitsinyt 1,5 tunnin takia kotiin ajaa, koska J piti kuitenkin hakea koulusta. Siellä minua odotti yllätys, sillä yksi "lapsistani" oli jättänyt miulle ja vauvalle lahjan <3 Kassista löytyi Pentikin pupu ja kortti, jonka kääntöpuolelle lapsi oli piirtänyt miut, vauvan ja itsensä :) Ihana! Kirjoittelin sitten kiireessä vielä kiitoskirjeen hänelle ja hänen perheelleen.

Saatiin vihdoin avaimet uuteen kämppään! Käytiin viemässä ensimmäinen pieni kuorma tavaroita ja muistelemassa millainen se olikaan. Ihanahan se oli! :) Kylläkin siellä oli vielä lipastot ja muutamat muut huonekalut vielä paikoillaan, vaikka oltiin ilmoitettu että heivatkaa ne pois. Jouduttiin kovasti nytkin vakuuttelemaan (tavattiin myös vuokranantajat), että meillä on huonekalut omasta takaa eikä haluta heidän (rumia lastulevy-) huonekalujaan sinne :D Tietysti sanottiin nätimmin, kuin mitä mie tähän kirjoitin ;)

Plussaa oli, että se nainen oli jynssännyt ja hinkannut vessan ja kylppärin kloriitilla, eikä ne olleet enää niin vastenmieliset. Muutenkin heillä oli asenne, että he laittavat sen ja sen ja sen kohdan kuntoon kunhan heillä on aikaa, mutta välillä tuli jo fiilis että näinkö saadaan viettää koko kesä heidän kanssaan :D

Sissikin kävi tutustumassa uuteen kotiin :) Nyt vaan pitäis pakkailla ankarasti kun J:kin on töissä ja vei auton, joten en pääse tavaroita viemään, mutta on ihan lahna-olo. Ensi kerralla jos ottaisi kameran mukaan talolle, että saisi jonkun kuvan vaikka tännekin.

Lunta ei oo kohta enää ollenkaan ja jäällä kulkeminen on nyt päättynyt. Huimaa, miten alle viikossa on lähtenyt melkein kaikki lumet! Se on nyt kevät ihan kunnolla (...ja kurakelit)! Mie oon vaan pinkeissä Crocsin kumppareissa vedellyt menemään melkein joka paikassa :D Eipähän ainakaan lahkeet kastu :)


P.s. Unohdin viimeksi kirjoittaa kun käytiin J:n kanssa neuvolapsykologin perhevalmennuksessa. Aika puuduttavat 1,5 tuntia. Miulle oli todella paljon tuttua juttua, mutta joku kiitti kiinnostavasta ja hyvästä "sessiosta". J:lle oli ehkä ihan hyvä tällainen, että se ymmärtää että isälläkin on hyvin tärkeä rooli mm. lapsivuodeaikana. Etenkin jos äiti on väsynyt.