Vilkas viikko tarvitsee rennon lopun

Äidin vanha keinuhevonen osasi
vieläkin laukata lujaa!

Tiistaina oli neuvolalääkäri. Aika oli 12:30 ja lähdin sieltä 12:45. Eipä turhia jaariteltu.
Lääkärin kanssa juteltiin lyhyesti kolmoishermosärystä, raskausdiabeteksesta ja alhaisesta hemoglobiinista. Sitten se teki sisätutkimuksen ja kuunneltiin sydänäänet. Kaikki  oli hyvin.  Miulla ei ollut edes terveydenhoitajan vastaanottoa. Ensi kuussa sitten.

Seuraavana päivänä piti olla raskausdiabetes-info, missä saan mittarin ja muun ohjeistuksen, mutta olinkin mennyt ottamaan työvuoron vartin neuvola-ajan jälkeen. Siirsin TAAS aikaa ja sainkin vain toiselle terveydenhoitajalle, en omalle.

Keskiviikkona  tosiaan kävin tekemässä keikkavuoron yhdellä päiväkodilla. Oli ihan kiva taas käydä töissä (ja ihan kivasti odotan palkkapäivää ;), vaikken koskaan ennen kyseisessä päiväkodissa ollutkaan työskennellyt. Palkkaahan ei juuri mitään jää käteen normaalista, koska jouduin tekemään sivutuloverokortilla, koska kuntalisään meni päätuloverokortti. Mutta aina ne muutamat kympit rahaa auttaa.

Hra Nappisilmä

Torstaina oli J:n työpäivä ja me Juuson kanssa mentiin vihdoin sinne raskausdiabetes-ohjaukseen. Eipä sielläkän ihmeempiä, tuttuja juttuja. Käytiin miun tavallinen päivä ruokailujen osalta läpi ja mietittiin parannuksia (ja niitähän on). Sitten mittasin sokerin iteltäni ja siinäpä se. Juuso reippaana poikana leikki jaloissa .

Ja tänään, perjantaina, aion nukkua niin pitkään kuin vain Juuso antaa ja puhelimen laitan äänettömälle. En stressaa mistään (tään viikon jo ehdin jännätä sitä töihin menoa ja tuota neuvolaakin, kolmoishermosärkykin sen jo kertoo että hermot on kireällä) ja koitan ottaa rennosti.

Juuso on ollut ihme kiukku-kaaleppi muutaman päivää ja saa ihme kiukutteluja etenkin ruokapöydässä. Ja varsinkin puuron kanssa. Ei kelpaa itse syöminen, eikä syöttäminen. Menee muutama lusikallinen, sitten lentää lusikka ja käikki mikä on käden ulottuvilla, potkitaan pöytää ja heittäydytään syöttötuolissa (eli vielä onnistutaan lyömään pää syöttiksen selkänojaan ja saadaan lisäitkut aikaiseksi).

Mietin, että voinko laittaa reklamaation Myllyn paras pika-kaurahiutaleista, että ne aiheuttavat lapselleni kiukkukohtauksia? :D Tosin sitä tapahtuu myös kotiruoan, purkkiruoan, jogurtin sun muiden kanssa. Alkava uhmaikä? Hampaat?

Mutta kohti rentoa viikonloppua!

Puuhommissa

Äitiyspakkausta penkomassa

Nyt se vihdoin tuli - äitiyspakkaus! Sitä oli ihana penkoa, mutta yllätyin siitä miten useimmat vaatteet mielestäni olivat lähinnä kokoa 70. Kuten vanupuku ja toppapuku. Syksyllähän ne ovat varmaan sopivat meidän tyypille, mutta mihin myö se keväällä puetaan? Sehän hukkuu jo yhteen haalarin lahkeeseen! :P Onneksi toukokuun alussa on jo suht lämmintä, mutta pitäähän nyt pienellä joku ns. ulkopuku olla.
Vaunutellessahan se saa kyydit tuossa huippusöpössä siili-makuupussissa :)

 

Tiistaina oli neuvolalääkäri. Sokereihin terkkari oli tyytyväinen, mutta miun hemoglobiini ei ollut ottanut noustakseen vaan päinvastoin - se oli nyt 98. Mitattiin vielä varoiksi uudestaan, niin sitten se oli 96. Pitää varata aika taas labraan ja mennä antamaan suoniverinäyte, mistä katotaan luotettava hemoglobiini-lukema. Johan entiset mustelmat ovatkin ehtineet hävitä kyynärtaipeista :D

Obsidania napsin kaksi päivässä ja olen koittanut pitää huolen, ettei ole mitään imeytymistä estäviä tekijöitä sitä ottaessa. Täytyy vaan ilmeisesti olla vielä tarkempi ja kiinnittää enemmän huomiota ruokavalioonkin.

Oli myös puhetta, jos pyytäisin lääkäriltä sairaslomaa, kun työssä on paljon nostelemista ja kykkimistä ja lisäksi on ollut myös niitä alavatsakipuja.

Siirryin sitten odottelemaan lääkärille pääsyä. Se oli myös huolissaan miun hemoglobiinista ja kysyi, että onko anemia vaikuttanut miun oloon. Eli hienoa, miulla on nyt raskausdiabetes ja anemia :P Oonhan mie tässä mm. viikon aikana ollut todella väsynyt, perjantainakin menin nukkumaan jo yhdeksältä, mikä on miulle tosi aikaisin.

Lääkäri tunnusteli vauvan asennon ja siellähän se jo köllötteli asemissa pää alaspäin, kuten aattelinkin. Viime viikolla tuntuikin töissä iso muljahdus, jolloin se on varmaan pyörähtänyt. Lääkäri ronkki myös kohdunsuuta hirveän ronskisti ja kipeästi pitkillä kynsillään (oli sillä kuitenkin hanska kädessä), jolloin teki mieli potkaista. Kohdunsuu oli kiinni, mutta rastin se veti kiinteän ja pehmeän väliin. Pikkutyypin syke oli 140.

Kohdunpohjan korkeudeksi lääkäri mittasi miulle 33 senttiä ja se oli yli yläkäyrän ja siitä se alkoi selittää. Teki mieli sanoa, että mittasit lähtöpisteen varmaan kolme senttiä alempaa  kuin mitä terkkari viimeksi. Ja painoipahan niillä pitkillä kynsillään taas ihan hiivatin kipeästi nahkaan. Muuten, itekin tunnistan sen häpyluun "kärjen", mistä se mitta pitäisi ottaa. Huolestuttavaa, jos se on madaltunut :-o

Loppujen lopuksi lääkäri kirjoitti miulle kahden viikon huilitauon töihin eli saikkua 27.2 asti.

Tänään olikin eka saikkupäivä ja askartelinkin isyyspakkausta. Teen siitä erillisen postauksen huomenna, kunnes olen sen asianosaiselle antanut. (Vaikka J ei tätä käsittääkseni luekaan, mutta ei nyt paljasteta ainakaan sisältöä etukäteen). Sattuupahan huomenna olemaan vielä ystävänpäiväkin! <3