tiistai 9. huhtikuuta 2013

X__X Silmät ristissä

37+1
Onpahan niin huonosti nukuttu yö takana ettei koskaan... Paremmin nukuin elokuussa 2010:nkin, kun oltiin kaverin kanssa Lapissa, nukuttiin teltassa ja oli muuten todella kylmä!!
Jostain syystä siis viimeyönä heräsin tsiljoona kertaa, ramppasin vessassa, närästi, veti suonta pohkeesta, liitoskipuilin jne. Sitten kun sain taas välillä nukutuksi, herään siihen että koira oksentaa. Siivoan oksennukset, koetan saada taas nukutuksi, mutta närästää niin pirusti ja Renniet on loppu. Kyhäilen päiväpeitosta päädyn kohottajaa - ei auta. Kittaan maitoa ½ litraa, auttaa vähän ja saan sitten loppuyön nukutuksi enää vain kolmella heräämisellä ennen ylösnousemista. *huokaus*

Toivottavasti tästä ei tule jokaöistä, mielelläni nukkuisin vielä yöt kun mahdollista. Onneksi tänä aamuna ei ollut mihinkään menoa, niin sitten makailin sängyssä melkein 11 asti.

Ainiin, nyt kun on alkanut 38. raskausviikko, niin pikkutyyppi lasketaan jo täysiaikaiseksi. Jo monet tuttavat ovat kertoneet, kun synnyttivät 37. viikoilla, joten pitäs tosiaan alkaa sitä sairaalakassia pakkaamaan.. Vaikka miulla on edelleen vahva tunne, että menee ainakin viikolla lasketun ajan yli. Vau.fi:n mukaan vauva on jo n. 3 kiloinen ja n.46 cm pitkä.

Eilen kävin siellä verikokeissa ja viemässä streptokokki-näytteen labraan. Huomenna on taas neuvola, jos ne tulokset olisivat hyvällä tuurilla jo tulleet, niin tietäs mitä ne sanoo. Pahimmat kutinat ovat kyllä hellittäneet, joten olen luottavaisin mielin.

Eilen kävin myös hammashoitolassa pitkästä aikaa! Ekassa neuvolassahan ne jo suosittelevat varailemaan aikaa hammastarkastukseen ja nyt vasta sain aikaiseksi. Ja itseasiassa edellisestä käynnistä on .. öö.. 9 vuotta :D Tuurilla sain ajan viikon päähän puhelinsoitostani, toiselle puolelle kaupunkia. Muuten ois mennyt parin kuukauden päähän.

Meinasi pokka pettää välillä, kun hoitaja oli puhetyyliltään ja melkolailla ulkonäöltäänkin kuin Putouksen Usko Eevertti Luttinen (miespuolinen siis)! :'D Mutta mukava mies; selosti tekemisensä ja otti hyvin asiakkaan huomioon sekä neuvoi jatkosta. Eikä ollut reikiä eikä tarkastuksen lisäksi tehty muuta kuin hammaskiven poisto. Vähän jännitti, kun edellisestä käynnistä tosiaan oli vierähtänyt muutama tovi :D


Kävin myös moikkaamassa työkavereita ja lapsosia töissä. Oli mukava rupatella ja kutsuin työkaverit sitten käymään uudessa kodissa, kunhan vauva on syntynyt. Ja ihana oli nähdä niitä pirpanoita ja on ollut osalla minuakin ikävä :') Liikutun.

Kaahaillessani ympäri kaupunkia, kävin myös piipahtamassa Robin Hoodissa ja Rajamarketissa, josta sitten ostin 50x50 sisustustyynyn sisätyynyjä, joihin sitten ompelen kivat päälliset. Ne sitten tulee sen uuden sohvasängyn päälle, minkä mie viime postauksessa laitoin, sillä mie ostin sen! <3 Uu!! Haetaan se sitten muuttopäivänä. Ihanaa, ihanaa!

Ja alle viikko, kun saadaan avaimet käteen uuteen taloon!! JEE! Vois alkaa nyt vihdoin jo pakkailemaan, ettei tule sitten semmoista "hups, on muuttopäivä ja mitään ei oo tehty".

Ompelin muuten vihdoin sen pussilakanankin pikku-tyypille ja onnistuihan se, mutta homma vaati pitkää pinnaa, mitä miulta löytyy heikosti. Päätin, että niin pieneen pussilakanaan ei tarvitse niitä kahta pientä  käden reikää :D
Haasteensa voi luoda myös noita tyynynpäällisiä ommellessa se vetoketju-hommeli.

Eilen muuten meijän Sissi-koiranen teki debyyttinsä agilityn epävirallisissa kisoissa Nean kanssa ja sijoittuivat medi-kokoisten mölli-luokassa toisiksi! :) Hii! Mutta itellä senkuin kisakuume kasvaa. Saa nähdä, että milloin itse pääsee kisakentille, kun voi jäädä treenaamiset vähän vähemmälle tässä tulevina kuukausina.

Muutenkin on sellainen motivaatio, että tämän raskauden jälkeen haluan päästä parempaan kuntoon, kuin mitä olin ennen raskautta. Ei mitään rajua laihduttamista tai mitään sellaista, mutta ettei olisi enää niin ylipainoinen ja tuntisi itsensä hyvinvoivaksi ja olisi tyytyväinen ulkonäköönsä. Haaveissa piitkät vaunulenkit koiran kanssa ja toivottavasti se pääasiallisesti riittäisi painonpudotukseen. Jotenkin pitäisi toki lihaskunto-harjoitteita tehdä, mutta jos sitä vauvaa nostelemalla saisi allit pois ;) Mutta sen näkee sitten, miten homma lähtee pyörimään. Ja tietysti elokuisissa kavereiden häissä mie painan enää 55kg ja miulla hirmunen sixpack ja voin pukeutua mihin haluan ;) (Vitsi vitsi, en oo kun joskus kasvuvaiheessa painanut 55kg ja sixpackin saan todennäköisemmin kaupasta)

5 kommenttia:

  1. Teillon sit muutto silleen hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa:D. Eikö jännitä jos tuleekin ennen sitä?:) Uijuijj, mut mieti, enää pari viikkoo jäljellä!! Ja miullahan ne vedet meni just 38 vkolla:P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mie luotan siihen kun minuu ei oo vielä supistellut juuri ollenkaan, että se aikoo tuolla spa-osastolla viettää aikaansa jonkin aikaa. Ei edes päivittäin ole niitä kivuttomia supistuksia ja yhden kerran tainnut supistaa oikeasti kipeästi n. kk sitten.
      Mutta jos tyyppi päättää syntyä ennen muuttoa, niin eihän se sitten auta kuin muiden antaa hoitaa muutto. Onhan meillä vanhassakin vuokrasopimus kuukauden loppuun, niin sinällään ei ole hätä :)

      Poista
  2. Hei Taija!

    Olen seuraillut blogisi jo jonkin aikaa ja nyt ajattelin eka kertaa panna viestiäkin, monta kertaa on ollut jo tarkoitus... :) Olen 28-vuotias odottaja Hämeenlinnan kupeesta, rv39+2 meneillään ja jännitys/odotus huipussaan.

    Kirjoitat mukavalla tyylillä arjen asioista, ja samaistun sinuun monessa suhteessa: itselläninkin oli ennen raskauden alkua hieman ylipainoa (tosin sitä oli alkanut vähän tippumaan pois, kun viime kesänä tein elämäntaparemonttia), ja minulla todettiin myös tuo raskausdiabetes viikolla 27, kun sokerirasituksessa paastoarvo oli 0,3 yli sallitun rajaarvon (johtui varmasti siitä että edellinen yö oli mennyt matkustaessa ja vähillä yöunilla, mikä siis nostaa verensokeria...) Harmitti kauheasti, että se leima lyötiin papereihin, mutta eipä sille mitän voi. Kaikki seuranta-arvot sen jälkeen on olleet normaaleja, jopa alhaisia, eli itse ajattelen, ettei mitän diabetesta olekaan :) Niin meillä on myös koira, jonka kanssa harrastan agilitya, tosin ollaan vsta kisaamaan tähtäävissä, ja ekoihin kisoihin voi vilä vierähtää tovi, kun keinu ja kepit on vasta harjoitusvaiheessa. Olen ammatiltani luokanopettaja, joten myös työkuvioissa on jotain samaa: lasten kasvattaminen :)
    Mutta siis paljon olen löytänyt itseni koskettavia aiheita blogistasi, jatka vain kirjoittelua ja kovasti tsemppiä ja jaksamista odotuksen viime-metreille ja erityisesti noihin muuttopuuhiin, huh huh, en tässä vaiheessa itse kyllä enää jaksaisi... :)

    Terv. R, rv39+2

    VastaaPoista
  3. Ihana oli saada kommenttisi! :) Olet ensimmäinen kommentoijakin, jota en tunne livenä :) Kiva juttu!
    Kieltämättä tuo muutto jää vähän viime tippaan, mutta onpahan sitten isompi koti <3

    Siulla todellakin on jännät ajat :) Lähtö voi tulla milloin vain. Kohta on pikkunyytti sylissä <3 Minkälainen koira siulla muuten on? :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on tänään kolme vuotta täyttävä lancashire heeler-naaras Peppi, tuttavallisemmin rotu tunnetaan hiilerinä.

    Juu, kovasti jännittää, että milloin se lähtö tulee, monena iltana on supistellut silleen vähän kipeämmin, että selkään pistää ja pari sekunttia tuntuu oikein kipeältä, mutta ovat lyhyitä ja loppuvat puolessa tunnissa kokonaan. Mutta joka päivä jännitän ja odotan...:)

    VastaaPoista