Ei tippa tapa, mutta saattaa sattua kyllä

Heipä hei!

Meille ei kuulu mitään hirmuisen ihmeellistä. Lomailtiin viikko Pohjois-Karjalassa vanhemmillani ja kyläteltiin. Sitten hurruuteltiinkin junalla kotiin ja se junasta pois lähtö olikin yhtä kamalaa kuin olin kuvitellutkin, mutta selvisin kanssamatkustajan avustuksella. :)

"Miun rakas koirani, anna suukko"

Nyt ollaan vaan kotona oltu, J:lläkin helpottanut kun harjoittelut ohi. Juuso on ollut valmentajana agilityssä ;) (ei tosin ollut kannustamassa seuranmestaruuskilpailuissa), huomenna mennään taas itsekseen treenailemaan hallille. Hoksasin pari viiikkoa sitten, että kahvion puolella onkin sitteri, mikä on kätevä napata kentän reunalle ja siinä Juuso viihtyykin mukavasti, kun näkee meidät koko ajan.

Bright light!!

Täytynee tunnustaa muuten, että D-tippojen antaminen on ollut meillä retuperällä. Muistettiin ehkä antaa silloin ekan viikon ajan (siis kun Juuso oli kolmeviikkoinen) ja nyt sitten muutama viikko takaperin havahduttiin että niitä pitäs vissiin antaa. Edellinen olikin jo ehtinyt vanhentua, joten ostettiin uusi pullo. Alettiin antaa se 5 tippaa/vrk. Kaks viikkoa meni niin ja ihmettelin kun Juuso herää öisin neljä kertaa ja itkien (yleensä herää öhisten ja önisten). No pariks päiväks jätettiin tipat pois ja voilá - syy löytyi (ehdin jo luulla ettei miun maito riitä enää ja joudutaan siirtymään "vahvempiin" aineisiin :D ). Nyt sitten ollaan annettu 2 tippaa päivässä ja sen masu tuntuu sietävän hyvin. Nostellaan annosta ja katellaan, millon alkaa taas oirehtia. On sitä ennenkin Suomessa lapset kasvaneet ilman lisä-D-vitamiinia, joten ei tuo lapsi siihen kuole jos annos ei ole täysi. Mieluummin hyvinvoiva lapsi, kuin kipeä.

Perjantaina ois ollut seurakunnan perhekerho kävelymatkan päässä, mutta emme saaneet aikaiseksi mennä. Koska kuka jaksaa jo klo. 9 olla rupattelemassa mukavia? Tai olla lähtenyt ylipäätään liikkeelle?! Myö kun noustaan sängystä vasta 10:30-11 aikoja :D Eli saattaa jäähä hyvinkin nuo kerhoilut välistä koko syksyn aikana, heh :D Mutta jos joku perjantai-aamu satutaan vahingossa olemaan aikaisessa, niin sitten mennään.

Viikonloppuna taas kävi J-kummi seuraa pitämässä. Kyllä myö vaan ollaan oltu tyytyväisiä meidän kummivalintoihin, kun ne ovat nyt sellaiset, joita oikeasti tavataan usein. Kun muutenkin (ainakin toistaiseksi) asutaan kaikista ystävistä ja sukulaisista kaukana, niin nämä ihmiset jaksavat pitää yhteyttä siitä huolimatta :)

Nyt kömmin tuon pikkumiehen viereen, kun isäntä on taas töissä.

Öitä!! :)