Hei me muutetaan!

Kerrankin oli tähdet oikeassa asennossa meihin nähden, sillä me saatiin se asunto. Tai talo :) Edelliset katsojat olivat olleet ulkomaalaisia eivätkä ilmeisesti ihastuneet tähän 80-luvun taloon. Olihan siellä esim. vessa ja kylppäri aivan alkuperäisessä kunnossaan (aika kaameat :D), mutta toimivat ja kyllä 120 neliöisen hirsitalon plussat voittivat miinukset. Yksi hassu juttu siellä on pyykinpesukoneen paikka kylppärin ulkopuolella mäntylattian päällä:-o Mutta asunnonvälittäjäkin sanoi, että vuokranantajan vastuu.

Joudutaan maksamaan vuokraa kahdesta kämpästä kaksi viikkoa päällekäin, mutta eiköhän se ole sen arvoista. Ja voi tehdä sitten muuttoa pikkuhiljaa, paitsi 20.4 vissiin pidetään isojen tavaroiden muuttopäivä jolloin tulee J:n kavereita kanto- ja muuttoavuksi.

Sitten vauvaa voi nukuttaa ihan hyvin omalla pihalla, kukaan ei höngi tupakkahuuruja vaunuihin (kerrostaloissa on vaikea kieltää toisia tupakoimasta), mie voin vähän möyriä kukkapenkeissä, koira voi käydä aamupissalla pihalla jne. Vieraillekin on antaa oma huone nukkumista varten eikä tarvitse nukkua keskellä olohuonetta. Ja sitten siellä on myös pieni leivinuuni :)

Nyt mie alan innostua toden teolla ja haluisin päästä jo viemään sinne tavaroita ja laittelemaan paikkoja kuntoon, vaikka muuttaminen muuten on rankkaa. Mutta 15.4 meillä alkaa vasta vuokrasopimus siellä. Tosin meistä tulee taipalsaarelaisia ja se tarkoittaa myös sitä, että mm. neuvola vaihtuu ja muutkin terveyspalvelut. Tosin siinä mielessä sattuu ihan ok-saumaan, kun vaihtuisihan se melkein samaan aikaan Lappeenrannassakin. Meidän asuinsijoilta vaan taitaa olla neuvolaan eli kirkonkylälle vielä jotain 3-4 kilometriä ja miulla ei oo autoa käytössä, paitsi silloin kun J on kotona. Bussikaan ei ole ilmainen Taipalsaaren puolella eikä edes matalalattiabussi. Kauppa sentään on ihan kävelymatkan päässä.

Sitten viime päivien oloihin..
Parina päivänä on ollut sellaisia teräviä tuikkauksia tuolla alavatsasta kohdunsuulle päin. Jotkut kutsuvat niitä vissiin sukkapuikko-kivuiksi/tuikkauksiksi. Ja siltä ne tuntuukin. Prismassa oli koomista kävellä, kun välillä naama vääntyy uuteen ilmeeseen kipujen tuntuessa ja kun se oli välillä ihan jatkuvaa, niin kävely oli tosi luontevaa. :P Kuka tyypille antoi sukkapuikon kohtuun?

Yhtenä iltana myös särki päätä ja se jatkui vielä aamulla.

Yöllä myös heräsin kun maha oli löysällä, supisti ja oksetti. Sänkyyn takaisin päästyäni hieman paleli. Melkein huolestuin. Nyt sitten alaselkään koskee ja tuntuu ihan kuin olisi liian kireät housut, mutta kun ei housut ole lähellekään siinä kohtaa mihin sattuu.. Onneksi vauva liikkuu hyvin, niin ei niin paljoa huoleta. Kai nämä on niitä loppuraskauden iloja?

Nyt muuten on yksi seurailemani bloggaaja saanut vauvan ja toinen on synnyttämässä (tsemppiä sinne!). Voi että <3