Aika höllätä?

Viime viikko oli töissä yllättävän stressaava ja tiesin sen jo silloin alkuviikosta. Perjantaina (16+4) töistä lähdettyäni huokaisin syvään ja aloin kotona valmistautua tekemään kotiseudulle P-Karjalaan lähtöä. Kävin vessassa ja sitten iski aivan h****tinmoinen repivä kipu oikealle nivusesta hieman ylöspäin. Meinas taju lähtee ja oksensin syömäni välipalat samassa vaiheessa. Kipu oli mieletön ja mietin kylppärin lattialla pyöriessäni, miten pääsen olohuoneeseen puhelimen ääreen. Ensimmäisenähän se oli mielessä taas se pahin, vaikka vuotoa ei ollut.

Kipu lievitti vähän ja pääsin olohuoneeseen sohvalle pötkölleen ja itku kurkussa soitin miehelle töihin. Sovittiin että lähden päivystykseen heti tarkistuttamaan tilanteen. Kipu hellitti lisää, vaikka jatkuva jomotus oli ko. kohdassa, joten päädyin soittamaan taksin ambulanssin sijaan. Päivystyksessä ottivat kolme putkea verta ja pissanäytteen, sitten oottelin siellä odotusaulassa itku kurkussa ja silmät turvoksissa. Nälkäkin oli. Sitten pääsin lääkärin tutkimukseen joka tunnusteli alueen ja selvää aristusta kohdassa (kohdun oikealla reunalla) oli. Sitten seuraavaksi äitipolille tutkimukseen ja ultraan.

Siellä sitten vaihteeksi yksikseni odotellessa katselin ohikäveleviä mammoja, jotka olivat tulleet synnyttämään. Lopulta lääkäri tuli, kyseli ja tutki perusteellisesti, katseli munasarjat jne. Helpottavaa oli nähdä ultrassa sydämenlyönnit ja lääkäri sanoi, että sykekin on hyvä. Siellä se sitten heilui ja vilkutteli, mokoma mukula :) Loppujen lopuksi kukaan ei mitään sanonut, että mistä kaikki olisi voinut johtua, sanottiin että kaikki näyttää olevan ok, mutta tyyliin "pysykää synnytyssairaaloiden läheisyydessä reissullanne" kun kerroin viikonloppusuunnitelmista.

Viikonloppuna muutaman kerran juili samaan kohtaan niin, että piti käydä hetkiseksi istumaan ja lepäilemään.

Tänään töissä sitten ilmoitin eroavani yhdestä vapaaehtois-tehtävästä, joka ei ole tähän mennessä tuonut miulle mitään iloa. Pomo vihjaili, että voisin myös lopettaa koiraharrastukset, mutta en minä henkireikääni ja ainoaa säännöllistä liikuntahetkeä  (joka ei ole edes kovin rasittavaa kylläkään) rupea pistämään tauolle ennenkuin se tuntuu ikävältä tai velvoitteelta. Enköhän ensin luovu ylimääräisistä työjutuista ;) Kuulema esim. raunioilla hilluminen ei ole raskaana olevan naisen hommaa. Mutta ei me Sissin kanssa nyt harrasteta aktiivisesti muuta kuin agilityä 1-2 krt/vko.

Sitten sain äidiltä kuvia perinnesängystä, jota on hieman tuunailtu. Sängyn päädyssä oleva kuva on vanha ja minnuu vähän harmittaa kun on uusi maali vedetty vähän liian lähelle kuvan reunoja (ois voinut jättää vaikka vähän pilven muotoiseksi tms. sitä kuvaa). Saa nähdä pysyykö sänky sinivalkoisena vai pitääkö keksiä jotain muuta... :)

Mammahousut tuli muuten korkattua käyttöön 15+6, mutta totesin viime viikon aikana että on jalat ja persaus laihtunut niin että ei ne pöksyt meinaa pysyä jalassa. Niinpä tieni vei H&M:n mama-osastolle, josta sitten löysin uudet mammapöksyt, kokoa pienempää kuin mitä oon viimeisimmin ostanut vaatteita. Nyt on kiva olla :) Ja pari kivaa vaarinpaitaakin löysin tavan puolelta, mitkä on vähän pidempiä ja niissä on hyvä olla töissä.

Ai niin, se neuvolalääkäri kun määräsi sitä rautaa miulle, söin sitä aikani ja koska koko viime viikon meinasin kakata housuuni, lopetin sen ja nyt on taas kiva olla :D . Täytyy varmaan alkaa syömään verilettuja ja kiivejä, vaikka 114 se hemoglobiini oli perjantainakin.