Tästäkö nyt alkoi joulustressi?

Kääk, jouluun enää hippusen reilu viikko!! Mites tämä kuukausi nyt näin hujahti?

Äidin pikkuräätäli

Viikonloppuna jo tulee jouluvieraat ja meillä ei ole edes mitään jouluruokia hommattuna. Great! Tarjotaan makaronia ja tomaattimurskaa.. Siitä hyviä vieraita kyllä ovat, että osan ruoista tuovat itse. Meidän osuuden ruoista huolehtimisista nakkasin miehen harteille ja en ole enää varma, oliko fiksusti tehty. Ainoilla vapaillaankin ennen joulua lähtee J kaverinsa kanssa viinan haku-reissulle Tallinnaan pariksi päiväksi, kun vissiin ois kotonakin jotain tehtävää. Tupla-great! Sitäkään ei ois voinut missään muussa kuussa tehdä.


Mie oon nyt innostunut pitkästä aikaa ompelemaan, kun sain aikaiseksi kantaa ompelukoneen yläkerrasta alakertaan. Aikamoinen ponnistus :D Nyt on ommeltu joululiinoja, tyynynpäällisiä Juuson huoneen sohvaan sekä yksi kangaskassi. Sen varmaan annan mummolleni joululahjaksi - saa vaikka saunareissulleen kantaa siinä shampoot ja pyyhkeet.

Konttausasentoa Juuso on nyt harjoitellut enemmän ja pysyykin siinä hyvän aikaa hetkumassa. Saa nähdä missä vaiheessa jäpikkä keksii alkaa siirtelemään raajojaan siitä :) Mutta tänä iltana sain todeta, että tuo mokoma ipanahan ryömii, kun vain motivaatio on tarpeeksi kova. En tosin tiedä, tajusiko Juuso itsekään että kuinka se lähemmäs tätä himonsa kohdetta pääsi.Ja motivaationa toimi Sissin luu <3 (ja minkä pois ottamisesta saatiinkin herne syvälle nenään!). Ja kun Juuso alkoi olemaan tarpeeksi lähellä, niin Sissi oli avulias ja toi luun Juusolle. Huoh, varsinainen parivaljakko tulossa näistä epeleistä. Eilen Sissi koitti saada Juusoa vetoleikkiin ja oli vienyt kumisen sorsan Juusolle, jota Juuso sitten autuaana imeskeli, kun tulin vessasta.

Yöunet ovat vaan parantuneet ja viime yönä kun laitoin Juuson nukkumaan klo. 23, niin aamulla klo. 11 havahduin siihen että siellä se jätkä vielä on omassa sängyssään eikä ole herännyt kertaakaan (ainakaan niin paljoa, että olisi herättänyt minut). Uskomatonta mutta totta. Näin hyvät unet Juuso on nukkunut viimeksi varmaan kuukauden vanhana <3

Pikku-ukko on alkanut myös vähän takertuvaiseksi. Tätä vaihetta vähän "pelolla" odottelinkin,  kun tulee huuto kun mie häviän nurkan taakse vessaan. Vielä Juuso ei sentään tule oven taakse huutamaan (kun ei osaa liikkua :D ) ja sentään miehen ollessa kotona riittää että jompikumpi näkyy. Mutta aika kivasti Juuso itsenäisestikin vielä leikkii, jos vain aikuinen on samassa huoneessa. Tosin sydämen sulattavaa on, kun Juuso on alkanut välillä oikein painautumaan vasten <3

Tänään sain aikaiseksi pyytää kollega-mammaa K:ta tyttärensä (ja tietenkin koiransa) kanssa lenkille ja lähtiväthän he. Kaksi tuntia oltiin ulkona vaunuttelemassa (ja olipahan muuten pirun liukasta!!) ja höpötettiin ummet ja lammet. Juusokin oli virkeällä tuulella heti päiväunien jälkeen ja oli valveilla koko ulkoilun ajan. Sovittiin, että uuden vuoden jälkeen sitten tehdään sisä-leikki-treffitkin, niin nähdään lapsista muutakin kuin naama ja saavat ihmetellä toisiaan nenätysten :)

Tällaiset rähmelöt oli vielä viime viikolla

Torstaina on sitten hieman etukäteen 8kk-neuvola. Saa nähdä, miten jätkä on kasvanut. Kotivaa'alla mitattuna Juuso jo painoi 8,3 kg - katsotaan sanooko neuvolan vaaka samaa. Silmän rähmiminen loppui kuin seinään yhtenä päivänä. Vissiin se kyynelkanava avautui sitten vihdoin. Tosi kiva juttu! Lääkäriltä täytyy kyllä kysyä parista pyöreästä, kuivasta läikästä jalkojen alueella. Ovatko esim. allergiaa tai voiko psoriasis näkyä jo noin pienellä (isällään on ja varmasti Juuso saa sen perinnöksi).

Isimies keksi kaikkensa, jottei tarvitse
lukea kokeisiin. Leikki siis kameralla
eräänä aamuna (siltä me Juuson kanssa
näytetäänkin)

Tänään Lekmerin joulukalenterissa oli 45% alennuksessa Britax Multi-tech II -turvaistuin (ja vielä hyvänvärisenä!), mutta koska siitä ei ollut vielä Autoliiton testiä kun vain vanhemmasta mallista (ja se oli välttävä/tyydyttävä), ei mies suostunut sitä meille kotiuttamaan. Aloimme katselemaan sitten netistä turvaistuimia eikä mikään ole vielä vastannut kriteerejämme:

* käännettävissä sekä selkä- että naama  menosuuntaan

* Autoliiton turvatesteistä vähintäänkin arvosana "hyvä"

* mielellään kallistus

(*kivat värivaihtoehdot plussaa, sanoo tää äiti)

Siinäpä ne olikin. Ei olisi liikaa vaadittu, mutta ei nyt tähän hätään ole tullut vastaan. Onko teillä tietoa tuollaisesta?

P.s. Tässä vuoden takainen postaus. Voi että on ikävä tuota raskaana oloa! Siis oikeasti :)

On vilinää vilskettä..

Sissi antautui Juuson paijailuille

Huh huh, miten on ollut menoa ja meininkiä! Ei oo paljon joutanut kirjoittelemaan.

Vihdoin ja viimein Juusolle putkahti se kiukuteltu hammas ylös. Ja toinenkin on aivan vähää vaille läpi (ellei jo ole, en ole pariin päivään katsonut), mutta se ei kiukuta. Hampaiden puhkeaminen on varmaankin vaikuttanut myös yöuniin, kun Juuso on muutaman yönä nukkua posotellut yhteen menoon yhdeksään, kymmeneen saakka omassa sängyssään.

 Mie vuorostani oon saanut kiukutella oman hampaani kanssa, kun alaleukaan ei mahdu viisauden hampaat nousemaan ja nyt ne ovat alkaneet tehdä kipeää. Tiedossa on röntgen ja niiden poisleikkaus. Ou.

Treffeille lähdössä

Ollaan nyt treffattu myös muita vauvoja ja mammoja. FB.n ryhmän kautta löytyneen mamma-kollega-kaverin kanssa juttu luisti niin hyvin, ettei meinattu malttaa koteihimme lähteä. Tunti kärryteltiin vaunuinemme ja koirinemme pitkin poikin  ja puoli tuntia vielä höpötettiin meidän risteyksessä.

Tämä lähimpänä asuva äiti vauvansa kanssa tuli eilen meille ja meillä oli kamalan sotkuista, kun oltiin vaan sovittu tapaamisajankohdaksi tämä viikko ja klo. 13. Rintsikat ruokapöydän penkillä, mie kalsareissa tukka rasvaisena, tavarat sikin sokin ja huonelämpötila 17 'C  teki varmaan oikein mukavan ensivaikutelman. Mutta tästä alemmas ei voida vajota ja seuraavan vierailu kerran on oltava pakosti positiivisempi kokemus (jos enää uskaltautuvat meille). Tosin meillä ei aivan yhtä hyvin kemiat natsaa tämän äidin kanssa, mutta ihan kiva kuitenkin saada seuraa.

Viime viikolla myös nähtiin yhtä vaille kaikkia kummeja. Miehelle järjestetty yllätys oli, kun J:n kaveri vaimonsa kanssa tulivat Joensuusta meille pariksi päiväksi. Oltiin J:n kanssa Prismassa ruoka- ja joululahjaostoksilla ja sitten tavattiin "aivan sattumalta" hyllyvälissä. J ei meinannut edes tajuta ja miulla petti pokka. Mutta ilme oli näkemisen arvoinen ja mies iloinen - tavoite saavutettu.

Juuson koirakaveri Rontti

Vähän jos on sosetta
otsassa ja rähmää silmässä...

Perjantaina saapuivat Juuson sylikummi-ystäväni miehensä kanssa meille ja porukalla lähdettiin lauantaina pikkujouluihin Kouvolaan veljeni (myös Juuson kummi) ja ystäväni luokse. Pikkujoulut olivat siis sellaiset siistit ystävien tapaamis-kekkerit, ei mitkään ryyppäjäiset. Syötiin kolmen ruokalajin ateria: savuporotäytetty jälkiuuniruisneppari, salaattia, supermureaksi kypsytettyä nautaa kermaperunoilla ja jälkiruuaksi suklaa(juusto?)kakkua. NAM! Pelailtiin lautapelejä, käytiin pitkän kaavan mukaan saunassa  ja höpöteltiin.

Mitähän täältä
löytyy?

Sunnuntaina Juuso sai etukäteen joululahjansa veljeltäni, koska sille oli jo käyttöä. Ja paketista löytyi siis vauvapulkka!! Käytiin sitten heittämässä jo Kouvolassa pulkkakierros ja lenkitettiin samalla koirat. Kummi sai kunnian vetää Juusoa pulkassa ensimmäisenä. Ja poika istua napotti tyytyväisenä ihmetellen maisemia eri perspektiivistä.

Uutta pulkkaa testimässä

Toinen huippuhärveli on hyppykiikku! Ostin FB:n kirpparin kautta itkuhälyttimet ja sain kaupanpäälliseksi hyppykiikun. Voi sitä riemua :)

Juuso on alkanut myös vähitellen nousta konttausasentoon. Ei se siinä kauaa jaksa olla, mutta siitä se lähtee. Treeniä, treeniä. Kuten vähän ounastelinkin, meillä taitaa jäädä ryömiminen väliin kokonaan.

Eilen J sai värjätä miun hiukset, kun Juuso oli jo nukkumassa. "Oon mie yhen kerran värjännyt. Iteltäni 15-vuotiaana." Tosi vakuuttavaa. Mutta hyvällä neuvomisella sain hyvän ja tasaisen värin hiuksiin. Vähän jos on pulsareissa väriläiskä. :D