Elämä on yhtä juhlaa, vai onko?

Heinäkuussa oltiin aikalailla kotosalla, kun isikin jo palasi töihin. Onneksi se on nyt töissä vain 24h ja sitten on kolme päivää vapaata, niin on aika kivasti aikaa olla yhdessä. Vaikka tuntuu, että erinäisiä menoja on kuitenkin hirmuisesti ainakin isi-miehellä (polttarit [ei omat], veneilyä jne.)
Oltiin myös serkkuni rippijuhlissa heinäkuun alussa ja siellä oli kyllä paljon sylejä suvun pienintä paijaamassa. Hyvä, jos omaa lastaan näki edes :P Ainakin itse sai syödä rauhassa! :D

Evästä ootellessa. Juusollakin iski nälkä juuri silloin, kun sain
lautasen nenäni eteen. Eikun ipanalle eka evästä, sitten itelle.

Nyt lauantaina 3.8 oli meidän hyvien ystävien THE BIG DAY eli sanoivat toisilleen "tahdon!" <3 Mies oli sulhon (Juuson kummisedän) paras mies ja sillä tekemistä riitti ja Juuson kanssa juhlittiin aika lailla kahdestaan. Tai olihan siellä toki monta muutakin vierasta ja ei me sinällään yksin jääty. Kovasti taas kyseltin että saako pitää sylissä ja tokihan mie annoin pienen ukkelin hurmailla nappisilmillään ja hymyillään. Häät olivat ihanat maalaishäät ja hyvä & rento meininki. En raaskinut vielä lopettaa juhlimista Juuson yöuniaikaan, joten nukutin lapsen vaunuihin juhlapaikan pihalle ja hyvin se siellä sikeitä veteli ihan tavalliseen tapaan.

Nykyisin Juuso  jopa nukkuu päivän aikana neljät päikkärit, kestoltaan hieman alle tunnin luokkaa (klo. 12, 15, 18, ja  21). Yöunille poika menee n. 22:30, syö joskus kolmelta ja sitten seitsemän-kahdeksan aikaan. Kymmenen maita sitten noustaan ylös.  Käydään hakemassa posti ja sitten laitan Juuson leikkimatolle ja syön aamiaista. Laitellaan pyykkiä pyörimään ja täytellään ja tyhjennetään astianpesukonetta. Pyritään käymään joka päivä vaunuttelemassa ja sitten myös pidetään "juttutuokioita" :) Sellaista meidän arki on.

Uusi, LEVEÄ sänky! <3
Kuva: Isku.fi

Huomenna saadaan meidän uusi sänky uusine patjoineen kaikkineen! <3 Wipii! En ookkaan valittanut tuosta meidän nykyisestä 120cm leveästä miehelle kertaakaan. Piti viimeistään raskauden aikana hommata uusi, sitten kun lapsi syntyy, mutta nyt tuli se viimeinen niitti kun Juuso on päättänyt alkaa nukkumaan meidän vieressä (herää aina omaan sänkyynsä siirtoon, vaikka kuinka varovasti ja missä unen vaiheessa vaan sen siirtää) ja se sen verran jo liikkuu että sai pelätä Juuson putoavan sängystä. Pari viikkoa ollaankin nukuttu meidän vierassängyssä, kun se on levitettynä sen 160cm.
Mutta hämmentävän kallista on uuden (suht hyvän) sängyn hankkiminen - alle tonnilla jos meinaa selvitä, niin aikamoista salapoliisityötä se on. Meille sänky tulee Iskusta, patjat Askosta ja petarin suoja on Sotkasta. :D Kolmena päivänä käytiin samojen ja eri liikkeiden patjoilla makoilemassa, että ainakin on harkittu päätös.

Käytiin muuten yhtenä viikonloppuna purjehtimassa. Miekin olin ekaa kertaa purjeveneen kyydissä niin, että se kulki tuulivoimalla :D Jotenkin hauskaa ja jopa nautin siitä J:n isän trimaraanissa. Luultavasti kyyti ei ole yhtä tasaista sitten J:n omalla veneellä, jossa ei ole sivuponttooneja. Juusosta pelastusliivit olivat taas supertyhmät ja itku-parku-huutoa, kunnes nukahti.. :( Loppumatkan ajan ukkeli sai matkata kajuutassa, äitillä vaan ei ollut sitten enää niin hyvä olo siellä. :P

Kummitäti oli hoitamassa Juusoa yhtenä
perjantaina, kun äiti oli rokkailemassa
Rakuunarockissa. Tosi mahtavasti
oli mennyt, ei MITÄÄN ongelmaa! :)

Aina ei hymyilytä. Paitsi tuo alahuulilörppä saa toisinaan
äidin nauramaan. Aika ilkeää :/ :D

Käytiin 3kk-neuvolassa tiistaina 30.7. Juusolla oli painoa 6360g, pituutta 61,1cm ja pään ympärys 40,7cm. Neuvolatäti sanoi, ettei pituutta ollut tullut aivan samassa suhteessa kuin painoa, mutta ei sillä sen suurempaa merkitystä tässä vaiheessa. Hymyjä jaettiin neuvolatädille rokotuksiin asti. J:n piti olla pitämässä vauvaa rokotuksien aikaan, mutta se oli ottanut lisätöitä muistamatta neuvolaa. Niinpä minä jouduin sydän sykkyrällä pitämään lasta, kun rokotukset pistettiin etureisiin ja lapsi huusi kuin syötävä. Välillä jopa niin kimeästi, ettei ääntäkään kuulunut. Pikku raasu. Rokotukset eivät nostaneet kuumetta, mutta illalla kahdeksalta oli kuitenkin kipeän oloinen; itki lohduttomasti koko ajan, eikä auttanut tissi eikä syli. Annoin sen 3ml nestemäistä Panadolia ja lähdettiin vaunuttelemaan. Ukkeli alkoi rauhoittua ja sitten se loppuillan olikin oma itsensä. Miun reipas poika <3

Neuvolatäti voisi opetella sanajärjestystä, mutta ihanasti se taas kirjoitti terveyskorttiin.

"Valoisa vauva. Katseella seuraa, hymyyn vastaa hymyllä ja jokeltelee. Pään melko hyvin kannattaa. Masullaan lähes kyynärnojaan kohottautuu. Iho siisti. Kasvu hyvä rintamaidolla. Mukava rytmi jo päivissä. Rokotettu"

Tänään myös riemastuin hillittömästi, kun huomasin kuinka Juuso jo tapailee tarttumaan kiinni. Päiväuniltaan herätessä pötköttelin ukkelin vieressä ja kovasti se haroi miun keltaisen paidan kaula-aukkoa ja toisinaan sai kiinni. Sitten näytin sille miun mustavalkoista hiuspantaa ja sama juttu sille. Ja sitten se alkoi yhä useammin saamaan siitä kiinni ja hirmu leveä hymy, kun mie riemastuneena kehuin! :'D Tietysti piti heti soittaa mummille ja isi-miehelle töihin tästä upeasta saavutuksesta!

Sellaista meille kuuluu.

P.s. Miun paino ei tänään ollut onneksi aivan lähtölukemissa, jee!

Juhlatamineissa