Vauvakuplassa

Ajattelin tulla kertomaan pitkästä aikaa kuulumisia. Vauva rupesi jo yöunille ja Juuso ja J ovat kanssa jo nukkumassa, joten minulla on vihdoinkin rauhallinen hetki kirjoitella.

Jasper Ahti Oliver

Blogi on useinkin mielessä ja postausideoita olisi, kun vain olisi aikaa ja jaksamista käyttää se vapaa-aika kirjoittamiseen. Jotenkin on vain niin helppo nollata aivoja illalla (yöllä) tuijottamalla telkkaria.

Viikonloppuna pidettiin ristiäiset meillä kotona ja poika sai nimeksi Jasper Ahti Oliver. Jasper on edelleen rauhallinen vauva. Nyt on jo alkanut löytyä rytmiäkin: klo.23 aikoihin vauva rupeaa yöunille ja herää uuteen päivään klo. 9-10 aikoihin. Yöllä Jasu herää 1-2 kertaa syömään ja useimmiten vaihdan myös vaipan.

Ikää jätkällä on tänään tasan 2kk. Käytiin torstaina neuvolassa ja painoa oli 5,9kg ja pituutta 58,6cm. Täysimetyksellä mennään ja hyvin poika kasvaa.

Nenä on ollut tukossa jo kuukauden. Joulun aikoihin saatiin nuha koko perhe ja Jasperilla se on ollut sitkeässä. Juuri kun se oli helpottamassa, tuli tuttavaperheen käynnin mukana uusi kierros. *huoh*

Juuso on suloinen isoveli, mutta myös villiviikari. Kun käytiin pari kuukautta myöhässä 1,5v-neuvolassa ja neuvolan täti pyysi kuvailemaan Juusoa, vastasin: "Ennen olisin sanonut että hitaasti lämpeävä ja sivusta seuraileva tuumiskelija, mutta nyt en enää tiedä" :D Juusosta on tullut sosiaalinen villiviikari, joka vetää sormesta tuntemattomammankin vierailijan kanssaan leikkimään duploilla.

Pikkuveljelle Juuso on kiltti ja huolehtiva. Mustasukkainen se ei ole, mutta tietenkin huomionkipeä. Luonnollisesti J on ollut enemmän Juuson kanssa, mutta koitan minäkin leikkiä Jasperin päiväunien aikaan duploilla tai lukea kirjoja. Onneksi kirjojen lukeminenkin onnistuu jotenkuten myös imetyksen ohessa (voi aina houkutella Juuson tihnehtimästä, kun kutsuu lukemaan) ;)
Juuso on myös ahkera apulainen kotitöissä, kuten tiskikoneen tyhjentämisessä tai pyykkikoneen täyttämisessä.

Odotan innolla kevättä, kun olisi lämpimämmät kelit (eikä -20 kuten viimeaikoina), jolloin voi pukea lapsille kevyemmin päälle ja lähteä hetken mielijohteesta ulos. Kesällä on myös tarkoitus alkaa opettamaan Juusoa kuivaksi ihan huolella, kun voi juosta pihallakin vaikka ilman housuja ja ikä alkaa olemaan sopiva hoksaamaan näitä pissi- ja kakka-asioita.

Jotenkin vain päivät ovat hyvin samanlaisia ja tulee kökittyä paljon sisällä. Mutta positiivista on, että meillä käy kavereita ja sukulaisia aika usein.
Suunnitelmissa on myös alkaa tutustumaan paikallisiin menemällä esim. srk:n perhekerhoon torstaisin, mutta ainainen ongelma on se, että me herätään niin myöhään. Välillä on ikävä Saimaanharjulle, kun siellä pääsi kauppaan ja kerhoihin kävellen. Mutta eiköhän tämä tästä ala iloksi muuttua, kunhan kevät koettaa ja Jasperkin kasvaa isommaksi ja on helpompi lähteä.

Keksirosvo ristiäisissä

Ja keksimonsteri iski jälleen seuraavanakin
päivänä!

Kuulumisia

1,5 viikkoa muutosta ja silti pahvilaatikoita on vielä joka nurkassa. Me ollaan aina tosi huonoja saamaan tavarat paikoilleen muuton jälkeen (tämähän on meidän 6. yhteinen koti). Joka päivä on tullut jokunen laatikko purettua, mutta silti niitä löytyy. Nyt tosin alkaa J:nkin opiskelukiireet helpottamaan, kun oppari on melkein valmis ja hänkin voi autella minua arjen askareissa vapaapäivinään.

Tänään pääsin sentään pesemään pyykkiä, kun vihdoinkin pyykkikone on kylpyhuoneessa ja

Pikkuinen kanafarmari

toimintakunnossa. Arjen ihanuutta!

Sehän mokoma kun ei mahtunut nimittäin kylpyhuoneen ovesta sisälle, joten J:n veljet kävivät nostamassa sen ikkunasta (ja meidän talon kivijalka ei ole mikään matalin...) :D Kiva saada jopa valita, mitä päällensä laittaa eikä vain sillä perusteellä, että mikä on puhtaana ja mahtuu päälle. Ja lapsella etenkin alkoi olemaan puhtaat ja sopivat vaatteet lopussa, kun niiden sotkeutumisprosentti on aika paljon isompi kuin meillä aikuisilla. Kohta olisi pitänyt siirtyä käyttämään vaan farkkuja ja sammareita mukavien collegejen sijaan :D Olisi ollut fiini pikkumies kotona.

Eikä nämä lapsetkaan anna juurikaan keskittyä purkamaan laatikoita. Juuson kanssa pitää ulkoilla ja pitää päivärytmistä kiinni. Jos pitkäksi aikaa unohtuu tekemään jotain, niin Juuso kyllä osoittautuu sillä aikaa pikku termiitiksi. Se on muuten kumma, miten joka asiasta saa kieltää sata kertaa päivässä satana päivänä peräkkäin ja silti pitää kieltoja uhmata, esim. koiran vesikupissa ruokakupin uittaminen.

Toinen ipana taas rajoittaa rehkimästä liikaa. Tuntuu, että miusta on hetkessä tullut ihan raihnainen. Tänään käytiin kävellen postilaatikoilla ja tuota lähitietä kävelemässä, ja kylläpä kotiinpäin tullessa alaselkää särki. Eikä helpota yhtään, kun taaperoinen haluaa 50metrin välein vaihtaa itse kävelemään ja sitten taas rattaisiin ja nostelet sitä edestakaisin. Välillä myös säteilee pakaran yläosassa, ilmeisesti iskias. Häpyluukin taas naksahtaa kuuluvasti yöllä, jos erehtyy sängyssä kääntämään kylkeään varomattomasti. Ja tajusin, että nythän on menossa jo 33. raskausviikko - jestas! Ja tämä vauva se ei tunnu muuten nukkuvan koskaan, aina muljuamassa. Nyt ei ainakaan pääse unohtamaan, että on raskaana!

Viikonloppuna oli kummipoikamme ristiäiset. Ja mie sain olla sylikummi! Ja jottei kaikki menisi ihan putkeen, olimme myöhästyä ristiäisistä. Ajoimme höpelönä jotain sairaan mutkikkaita ja mäkisiä, pikkuisia sorateitä jotka oikaisivat 20km ja oltiin minuutilleen juhlapaikalla. Hävetti, mutta ei oltu myöhässä. Matkapahoinvointia potevana, varmaan kalpeana kuin lakana, vaihdoin bootsit korkkareihin, lapsi syliin ja toimitus alkoi. :D Vauva tuijotti ensin minua pitkän aikaa hiljaa, mutta sitten välillä piti huutaa papin kanssa kilpaa. Niin sai Juuson uusi leikkikaveri nimekseen Tuukka. Kuviahan me ei tietenkään tajuttu ottaa yhtään, vaikka kaikki oltiin kerrankin fiksun näköisinä. Juusollakin sammarit, kauluspaita ja henkselit, joita innokkaasti "paukutteli" :)

Sellaiset sekavat kuulumiset :) Jos jossain vaiheessa taas tulisi jonkinlainen roti näihin miunkin postauksiin eivätkä olisi tyyliin "kerran kuussa kilometrin mittainen sillisalaattipostaus".

Meidän torppa
(pihan romut oon sentään siistinyt kuvanoton jälkeen)

Ulkosauna ja palju, joka odottaa asennustaan.

Ristiäiset ja reissu Pohjois-Karjalaan

61-vuotias kastepuku ja uuden uutukainen
kastetyyny

Lauantaina 8.6 pidettiin ukkelin ristiäiset ja pikkumiehestä tuli Juuso Ukko Ilmari. Ristiäiset olivat kivat, vaikkakin tuntuu että kenellekään vieraalle ei ehtinyt enempää sanoa kuin "terve" ja "heippa". Mie kun olin parhaillaan perähuoneessa imettämässäkin melkein tunnin. Mutta olihan vieraita n. 40, joten aika mahdoton tehtävä seurustella kaikkien kanssa.

Kastepukuna oli miehen suvussa kiertänyt puku, joka on jo 61 vuotta vanha. Kastemalja taas oli minun sukuni puolelta ja siinä on myös kastettu monet, monet lapset.

Ruoat tehtiin talkoovoimin.

Makeita, nam!

Miehen puolelta tuli pääasiallisesti erikoisruokavalioiset (maidottomat ja vegaanit) ja meidän puolelta muut. Pyrittiin hieman tuomaan esille teemaväriltään vihreää mm. ruoissa. Kaikki kiitos makeista kuuluu veljeni puolisolle ja yläaste-aikaiselle ystävälleni. Juustokakut olivat niin suussa sulavan hyviä!

Voileipäkakku

Voileipäkakku väkerrettiin edellisenä iltana monen ihmisen voimin. Eikä kukaan meistä ollut KOSKAAN aiemmin tehnyt voileipäkakkua :D. Tehtiin kerralla iso, eikä sellaista perinteistä paahtoleipäpaketin kokoista. Ja oli laadukkaammista raaka-aineista kuin valmis-italiansalaatti ja kinkkusuikaleet eli tajuttoman hyvää, vaikka itse sanonkin.

Samalla reissulla viihdyttiin pitempäänkin Pohjois-Karjalassa hurmaamassa isovanhempia ja ystäviä sekä Joensuun uudessa kuppilassa Sointulassa myös tuntemattomia.
Oli kiva nähdä ihmisiä, mutta oli myös kiva palata kotiin. Kolmen tunnin ajomatkat sujuivat hyvin, Juuson nukkuessa.

Nyt taas muutama päivä kotosalla ja taas reissataan juhannuksen viettoon pohjoisempaan Karjalaan.

Kommentteihin oli tullut kyselyä miun palautumisesta. Painoa on tällä hetkellä 3 kiloa vähemmän kuin ennen raskaaksi tulemista. Kaiken kaikkiaan siitä kun paino oli alimmillaan raskaana, painoa kertyi 10 kiloa ja ne ovat myös hävinneet. Ja mittään en oo tehny! :D Nyt vain pitäs ottaa itteään niskasta kiinni, alkaa käymään useammin vaunulenkeillä ja syödä muutakin kuin grillimakkaraa (tää on tää kesä ja omakotitalon hauskuus, kun on takapihalla grillikatos), niin pääsis muutenkin parempaan kuosiin. Tuota ylipainoahan on vielä reippaasti edelleen.

Kotona elely sujuu muutenkin ihan kivasti. Juuso (täytyy alkaa opetella käyttämään tuota nimeä "ukkelin" sijaan) on aika tyytyväinen tyyppi. Se itkee pääasiallisesti nälkäänsä ja jos vatsassa on ilmaa.

 Iltaisin Juuso menee yöunille n. 23 aikoihin ja nukkuu n.6-7 tuntia eli todella luksusta! Sitten taas syödään ja nukutaan vielä parisen tuntia, jonka jälkeen noin tunnin välein kunnes ukkeli möykkää tylsyyttään että "nyt ylös, tässä on tylsää vain makailla". Päivisin tosin pikkumies ei nuku kuin 10minuutin-½ tunnin päiväunia, joten silläpä unta riittää yöksi. Huono puoli on siinä, että päivällä ei juuri sitten kotitöitä tehdä, jos mieskin on poissa kotoa.

Imetys on sujunut ja saatiin ekan kuukauden jälkeen rintakumikin pois käytöstä. Onpa kätevää, kun tarvitsee vain raottaa paitaa ja eväät on herralle tarjolla! :) Välillä tuntuu että Juuso syö vähän väliä, mutta jonkin ajan päästä huomaan että se oli vain "maitotilausta" ja seuraavaksi masu täyttyykin nopeammin kun maitoa tulee enemmän. Tämän huomaa myös pumpatessa.

Kestovaippoja ei olla vielä kokeiltu, mutta ajattelin tässä kokeilla piakkoin, kun ukko alkaa olemaan jo tarpeeksi iso etteivät vaipat fuskaa. Neuvolatädinkin mukaan Juuso on hoikan mallinen. Kertakäyttövaipat ovat myös olleet vielä kovin käteviä, kun tämän sinappikoneen vaipassa on lähes joka kerta kakka. ;)


Tää nyt oli taas tällainen pika-kirjoitus ja tehty ilman aivoja eli ei ihan ollut taas ajatukset kasassa. Koitetaan taas kirjoittaa useammin kuin kerran kuussa. Sain taas potkun uuteen postaukseen tuosta uusimmasta kommentista, joten ahdistelkaa vain, niin ehkä saan aikaiseksi kirjoittaa useammin. Ja ihan arkipäiväisistäkin asioista. Mutta nyt nukkumaan tuon pikku-tuhisijan viereen.

Pikkupyykkiä

Nuo pienet vaatteet ovat vain suloisia! <3 Mieletöntä, että miten joku voikin olla sitten niin pieni että alkuun varmaan hukkuu noihin O_o :)
Eli olen tässä viimeisten lomapäivieni ratoksi alkanut pestä vauvapyykkiä käyttökuntoon ja olen jopa saanut raivattua vaatekaappiin yhden hyllyllisen tilaa, mihin vaatteet saa siististi. Pääsee niistä makkarin lattioilla pyörivistä jättisäkeistä eroon. Prismasta kannoin sylillisen Erisanin allergia- ja astmaliiton hyväksymää, herkälle iholle sopivaa pesuainetta - on kirjopyykille, on valkopyykille ja huuhteluainettakin. Nyt pyykkikone laulaa kolmatta päivää putkeen.

Ollaan myös alettu höyrypestä myös tarvikkeita, missä on hankalasti tai mahdottomasti irrotettavat päälliset (turvakaukalo, vaunukoppa, myös ratasosa [se on kaikista likaisin] ja jopa vaunujen runko).

Pidettiin muuten kirppispöytää viikko ja tienattiin sieltä 100e. Tai no, maksettiin voitoista  pöytävuokra, mutta 75e jäi - yllättävän hyvin! :) Vietiin sinne tavaraa ajatuksella "kaikesta eroon, kunhan pöytävuokran verran saataisiin takaisin" ja meillä oli todellakin kunnon kirppishinnat. Perusvaatteista pyydettiin 20snt-1,50e, hyväkuntoiset ulkoilu- ja toppatakit 3e, kirjoja alle 1e, astioita, tuikkukuppeja, muuta krääsää.. Ja pisaroista se merikin koostui. :)

Ai niin, en varmaan neuvolapostauksessa kertonutkaan että mie oon jo näin innokkaana odottajana aloittanut maidontuotannon toisinaan. Neuvolatätikin oli, että "hei, se on maitoa! Siehän oot ajoissa" kun kyselin kovettuneista läikistä yötopissa ja lakanoissa :D

Ajattelin muuten uuteen välilehteen kerätä listan hankituista tavaroista ja hinnoista ja katsoa paljonko vauva on tähän asti tullut maksamaan. Nimittäin uusimmassa Vauvalehdessä (1/2013) oli juttu "Mitä vauva maksaa?" Jutussa esiteltiin kaksi perhettä, joista toisilla oli vauvan ekana elinvuonna mennyt rahaa vauvaan 6420e ja toisilla 2215e.
Uteliaisuuteni iski ja tässä vaiheessa on vielä melko helppo alkaa laskemaan vauvamenoja.

Lisäksi miullakin on herännyt se pesänrakennusvietti. Monet onnelliset esikoistaan odottavat muttavat isompiin asuntoihin ja pääsevät suunnittelemaan lastenhuoneen sisustusta jne. Mie oon katellut vain uusia verhoja olohuoneeseen ja suunnitellut muuten, miten mahdollisimman kätevästi sais tässä pikkukämpässä lastenhoidon ja tarvikkeet järjestettyä. Ja sitten tämä "pesen kaikki vauvan tarvikkeet, vaikka laskettuun aikaan on vielä reilu 3kk"-vaihe liittynee samaan. :D Minnuu ei enää nappais töihin meno, vaan mie voisin hyöriä kotona höösäämässä, mutta eihän tässä tietenkään hirmu pitkä aika ole äippälomaan (67 päivää, jos oikein laskin).

Ja jee, Lappeenrannan kaupunki vissiin maksaa palkkaakin jtn 72 päivältä  äitiysloman aikana. Saa hetkisen vielä parempia tuloja.

Yksi puheenaihe on ollut välillä ristiäiset ja niiden pitopaikka. Hirmuisen kiva olisi kastaa lapsi kotona, mutta kun kutsutaan J:n perhe ja miun miulle läheiset sukulaiset ja meidän parhaat ystävät, niin ahdasta tulisi. Ja kaikki varmaan luulisivat saavansa olla meillä yötä ilmaiseksi :D
Olemmekin ajatelleet, että jos seurakunnille käy, niin pidetään ristiäiset Pohjois-Karjalassa, missä on lähes  kaikki sukulaiset, minne me vielä muutetaan jossain vaiheessa ja J:llä on mielessä siellä eräs tietty pappikin, jonka haluaisi kastavan meidän lapsen.

Mutta tässäpä tähän hätään, nyt mie alan laskemaan vauvakustannuksia, kääk :D