Ensimmäinen vauvan odotus-blogin päivitys, kun on joutavaa aikaa sohvalla köllötellessä pienen kuumeen kourissa. Blogin on tarkoitus säilyä salaisena ja vain harvoille ja valituille lukijoille tarkoitettuna, ainakin siihen asti, kunnes saadaan kerrottua asiasta tuleville isovanhemmille ja isoisoäideille.
Se ei käykään aivan käden käänteessä, kun asumme vanhemmistamme 250-300 kilometrin päässä ja haluamme kertoa uutisen kasvokkain :)
Mutta kaikki on lähtenyt siitä, että 2011 kesällä sovimme avopuolisoni ja kihlattuni kanssa jättävämme ehkäisyn pois kokonaan. Vuosi siinä meni, pari kuukautta taukoa keväällä 2012 kolmoishermosärkyyn tarkoitetun epilepsia-lääkityksen vuoksi, ja yrityskiertoja kertyi kokoon jo 12 ennenkuin se plussa tuli. Olin jo melkein menettänyt uskoni luonnolliseen raskautumiseen ja vähitellen miettiä tutkimuksiin menemistä.
27.8 sitten tuli se plussa, kiertopäivä 35. Ja olihan siinä jo jotain oireitakin, mitä voisi luulla myös menkkaoireiksi. Ensimmäisenä tunteilu, kun oltiin edellisenä päivänä palaamassa Pohjois-Karjalasta kotiseudulta ja mie näin pellolla leikkuupuimurin puimassa viljaa. Miehelle sanoin vain että "kato, tuolla on leikkuupuimuri. Mie haluun maalle! BYYÄÄH!" ja pillahdin itkuun :'D Sitten tissien aristus. Ja tietenkin menkat myöhässä, mutta olivat ne joskus olleet myöhässä 10 päivääkin ja siinäkin välissä olin silloin tehnyt monta raskaustestiä, joten nyt olin päättänyt olla hätäilemättä. Ystävälle olin edellisellä viikolla sanonut että menkat on myöhässä (ja hän tiesi yrityksestämme), joten hänelle sitten heti ilmoitusta plussauutisesta.
Mies ei ollut sinällään yllättynyt, mutta kolme päivää kuitenkin jonkinlaisessa shokissa :D "Mieti: vaippojen vaihtoa, yöheräämisiä, maidon lämmitystä... ja ja.." oli ekan päivän eräs lausahdus miehen suusta. Soitti hänkin ystävälleen, kun jollekin piti päästä kertomaan :)
Tänään mennään raskausviikoilla 7+6. Oireina on ollut tissien järkyttävä aristus, pienimuotoinen pahoinvointi pahoille hajuille ja tuntumalle suussa (takahampaiden pesu :D ). Viikolla 6-7 aivan tajuton väsymys, ois voinut vaikka nukahtaa pystyyn. En tiedä, onko väsymys häipynyt luonnostaan vai vaikuttaako Minisun-monivitamiinivalmisteen päivittäinen "nauttiminen", mutta tärkeintä että on taas hyvä olla.
Viikon päähän on varattu ensimmäinen neuvolakin, mihin tuleva isäkin (onneksi) lähtee mukaan. Siellä aiheena vissiin mm. raskausdiabeteksen kartoitus eli saan kuulla olevani lihava ja ylipainoinen ja että nyt sitten ei syödä mitään sokerista ja paino ei saa nousta.. :/ Toivottavasti sattuisi kiva terkkatäti.
Samana päivänä käyn myös Suomen Terveystalolla lääkärin tutkimuksessa, 6 viikkoa sitten satutetun polven kanssa. Kävin silloin moottoripyörällä tutkimassa ojan pohjia, moottoripyörän takapää lensi syliin ja oikea polvi ja jalka oli siellä alla vähän huonosti väännyksissä. Ei ole oikein parantunut kunnolla tässä ajassa ja silloin tällöin se on muljahdellut pahastikin. Eilen sitten niin pahasti, että taas melkein alkupisteeseen sen kanssa. Olisihan se hyvä saada kuntoon ennenkuin mahaa ja painoa kertyy lisää ja näin ollen rasitusta jaloillekin.
